Egyptin naisten vapaus järkytti

Egyptissä miehillä ja naisilla oli suurin piirtein samat oikeudet, ja koska palkat olivat yhtä hyviä, naiset kävivät usein töissä.

Kun antiikin Kreikan historioitsija Herodotos vieraili Egyptissä 400-luvulla eaa., hän oli saada viiniä väärään kurkkuun tyrmistyksestä: ”Ihmiset ovat kääntäneet tavat ja perinteet täällä päälaelleen. Naiset käyvät kaupoilla ja harjoittavat liiketoimia, ja miehet istuvat kotona ja kutovat.”

Herodotoksen mielestä asiat olivat aivan hullusti. Kreikassa naisella ei ollut tuolloin oikeuksia, eikä heitä juuri pidetty edes yksilöinä. Naiset olivat täysin talon isännän vallassa, eivätkä he saaneet edes poistua naisten tiloista ilman lupaa.

Egyptissä kulttuuri oli aivan toisenlainen, sillä naiset olivat vuosituhansia nauttineet suurin piirtein samoista oikeuksista kuin miehet. Syy laajaan tasa-arvoon piili egyptiläisten uskonnossa, jonka mukaan maailmankaikkeus oli aikojen alussa syntynyt mies- ja naisjuma­luuden yhtyessä. Maailmankaikkeus oli siis puoliksi miehinen ja puoliksi naisellinen.

Lue myös: Olympoksen 12 kreikkalaista jumalaa hallitsivat Kreikkaa

Maailman tasapainon yllä­pitämiseksi egyptiläisten mielestä oli ensisijaisen tärkeää pitää yllä myös jumalien ja ihmisten välistä tasapainoa sekä eri suku­puolten välistä tasa­vertaisuutta. Tasapainoa valvoi Maat-jumalatar, johon henkilöityivät myös oikeuden­mukaisuus ja totuus.

Uskonnollinen maailmankuva näkyi lainsäädännössä, joka takasi naisille lähes samat oikeudet kuin miehille. Miehet ja naiset saivat saman rangaistuksen rikoksista. Nainen saattoi periä omaisuutta ja jättää sitä perinnöksi, ja hän pystyi itse hallitsemaan omistamaansa maata, eläimiä ja asuntoa.

Tältä köyhät naiset näyttivät:

Aikakaudelta säilyneissä sopimuksissa kuvaillaan muun muassa sitä, miten Sebtitis-niminen nainen lahjoitti maapalstan tyttärelleen. Toisessa tekstissä Nau­nakhte-niminen nainen valittaa, etteivät hänen lapsensa pidä hänestä huolta: ”Annan omaisuuteni heistä vain niille, jotka ovat auttaneet minua.”

Köyhän kansan elämälle oli ratkaisevaa, että nainen kotitöiden lisäksi pystyi käymään töissä, sillä hänen palkkaansa tarvittiin perheen elättämiseen. Köyhät naiset osallistuivatkin kodin ulkopuoliseen elämään rikkaita enemmän.

Tanssi toi särvintä leivän päälle

Egyptiläiset naiset tanssivat mielellään. Tanssi kuului uskonnollisiin seremonioihin, hautajaissaattoihin, juhliin, häihin ja illallistilaisuuksiin. Tanssia ja laulua esittävät ryhmät, joita kutsuttiin nimellä khener, olivat suosittuja kaikkialla.

Jopa synnytykseen saatettiin tilata tanssijoita, jotka esittivät akrobaattisia temppuja ja lauloivat: ”Oo, katso syntymän salaisuutta! Oo, kohtu supistu!”

Ammattimaiset tanssijat olivat yleensä peräisin alemmista yhteis­kuntaluokista, koska ylempien yhteiskuntaluokkien naiset eivät halunneet esitellä itseään sillä tavoin. Tanssijat myös lauloivat ja soittivat lyyraa, tambu­riinia tai huilua, ja tanssiin saattoi sisältyä eroottisia piirteitä.

Hautamaalauksissa, joissa kuvataan esimerkiksi juhla-aterioita, tanssijat esiintyvät yleensä lähes alasti vain helmi- tai kivikoristeinen nyöri vyötäisillään. Kun naiset liikkuivat, kivet ja helmet helisivät viettelevästi. Osa tanssijoista saattoi tarjota maksusta myös seksuaalisia palveluksia.

Egyptissä tyttölapsia ei tapettu

Kreikkalaiset ja roomalaiset jättivät usein vastasyntyneet tyttövauvansa petojen raadeltavaksi, koska tyttöjä pidettiin taakkana ja vain pojat pystyivät tuomaan perheelle rikkauksia ja mainetta.

Egyptissä tytötkin pystyivät tuomaan rahaa perheelle. Egyptiläinen viisaus kuuluikin: ”Kohtele lapsia tasa-arvoisesti. Et tiedä, kuka heistä kohtelee aikanaan sinua hyvin.”

Keskiluokan naisilla oli mahdollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan, mikä oli edellytys sosiaaliseen nousuun ja uran luomiseen.

Hyvin toimeentulevien perheiden naiset saattoivat kouluttautua ja luoda uran. Vaativimpien virkojen haltijoilta edellytettiin aina käytössä olevan mutkikkaan kirjoitus­järjestelmän hallintaa ja lukutaitoa.

Keskiluokka maksoi mielellään etenkin poikien koulunkäynnin tai opetti heitä kotona. Myös tytöt saattoivat olla niin onnekkaita, että heidät opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan, mikä avasi monenlaisia uramahdollisuuksia.

Tutkijoiden mukaan naisia toimi ainakin 25 erilaisessa johtajan­virassa valtion virkakoneistossa. Yleensä naisia nimitettiin johtajiksi tyypillisille naisten aloille. Heidän tittelinsä saattoi olla esimerkiksi kangasvaraston tarkastaja tai peruukkivalmistamon johtaja.

Kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin nainen valtionhallinnossa oli Nebet, joka nimitettiin vuoden 2300 eaa. tienoilla visiiriksi eli valtiota käytännössä johtavaksi faraon oikeaksi kädeksi. Arvokkaan viran saamiseen saattoi vaikuttaa se, että Nebet oli faraon anoppi.

Tältä vauraat naiset näyttivät:

Naisetkin joivat itsensä tolkuttomaan humalaan

Egyptiläisen sananlaskun mukaan eilispäivän humala ei saa tappaa tämän päivän janoa. Tämän joutuivat varmasti pitämään mielessään ne ylemmän keskiluokan naiset, jotka järjestivät tämän tästä ystävilleen juhla­päivällisiä.

Pidoissa tarjoiltiin ruokaa ja viiniä ylen­palttisesti ja viihdytettiin vieraita tanssilla ja musiikilla.

Alkoholia nauttivat sekä miehet että naiset, ja naisillakin oli ilmeisesti lupa hankkiutua sen avulla eroon estoistaan. 1400-luvulta eaa. olevan niin sanotun Paherin hautakompleksin seinämaalauksessa nainen huutaa palvelustytölle:­ ”Anna minulle 18 kuppia viiniä, haluan juoda pääni täyteen, kurkkuni on kuiva kuin olki!”

Temppelit olivat naisten aluetta

Nekin naiset, joiden ei tarvinnut tehdä elääkseen työtä, toimivat silti usein papittarina valtakunnan lukemattomissa temppeleissä. Heidän tehtävänään oli toimittaa uhreja jumal­patsaille, pukea patsaita ja voidella niitä hajusteilla ja vartioida niitä öisin.

Naisia työskenteli etenkin nais­puolisten jumaluuksien temppeleissä. Tärkeimpiä olivat rakkauden jumalatar Hathor ja parantavien voimiensa vuoksi kunnioitettu Isis.

Temppeli­naiset nauttivat suurta arvostusta Egyptissä uuden valtakunnan (1570–1070 eaa.) aikoihin asti, mistä lähtien kuka tahansa saattoi päästä papittareksi.

Vain muutama nainen ylsi vallan huipulle ja hallitsi Egyptiä. Naisfaraon asema oli horjuva, ja hänen oli tukahdutettava valtakiista toisensa jälkeen.

Muinaista Egyptiä hallitsi kolmen­tuhannen vuoden aikana 500 faraota. Heistä naisia oli vain kuusi: Nitoqris, Sobek­neferu, Ahmose Nefertari, Hatšepesut, Nefertiti ja Kleopatra.

Heille oli yhteistä se, että he nousivat valtaistuimelle aikana, jolloin Egyptissä vallitsi poliittinen kaaos tai jolloin ei löytynyt miespuolista vallanperijää.

Naispuolisten hallitsijoiden tehtävät eivät eronneet miespuolisten hallitsijoiden toimista: Heidän oli kunnioitettava Maat-jumalatarta ja pidettävä yllä valtakunnan tasapainoa. He olivat myös vastuussa sadon onnistumisesta, hallinnosta ja armeijasta.

Naiset esitettiin kuvissa samaan tapaan kuin miehet. Naispuolisilla hallitsijoilla oli patsaissa ja korkokuvissa miesten vaatteet ja parta, sillä farao käsitettiin perinteisesti maskuliiniseksi hahmoksi.

Naisten oli taisteltava ankarasti pysyäkseen vallassa. Kaksi parhaimmin tunnetuista naisfaraoista, Hatšepesut ja Nefertiti, joutuivat olemaan koko ajan varpaillaan miespuolisten vallan­anastajien vuoksi. Kleopatran hallintokaudella maassa puhkesi sisällissota.

Tältä yläluokan naiset näyttivät:

Naisfaraon aikana Egypti kukoisti

Hatšepesut oli Egyptin naispuolisista faraoista päättäväisin ja seikkailunhaluisin. Hänen 22 vuotta kestäneen valtakautensa aikana kauppa ja kulttuuri nousivat ennennäkemättömään kukoistukseen.

Hänen johdollaan kauppalaivoja lähetettiin laivueittain aina Puntin ”suitsukemaahan” asti (luultavasti nykyiseen Somaliaan) ostamaan norsunluuta, kultaa ja mirhamia.

Hatšepesut onnistui muun muassa voittamaan lyhyen sodan etelässä olevia nubialaisia vastaan. Hatšepesut oli hallitsijana myös yksi Egyptin innokkaimmista rakennuttajista. Hänen käskystään maahan nousi satoja temppeleitä ja muita rakennuksia. Häntä pidetäänkin usein yhtenä historian suurimmista naisista.

Kleopatra hävisi valtataistelun

Vuonna 332 eaa. Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin ja maassa alkoi kreikkalainen aika. Kreikassa naisilla ei ollut koskaan ollut sanottavampia oikeuksia, mutta egyptiläisten kanssa­sisariensa esimerkin innoittamana Egyptiin muuttaneet kreikkalaisnaiset pyrkivät kohti suurempaa tasa-arvoa.

Kun makedonialaislähtöiseen sukuun kuulunut Kleopatra nousi valta­istuimelle vuonna 51 eaa., Rooma havitteli hänen valta­kuntaansa.

Kleopatra liittoutui ensin sotapäällikkö Julius Caesarin ja sitten Marcus Antoniuksen kanssa. Mikään ei kuitenkaan pelastanut Egyptiä roomalaisilta. Egyptin viimeinen naishallitsija päätti päivänsä tekemällä itsemurhan.