Niili välkehti kirkkaana iltapäivän hehkuvassa auringossa.
Äitinsä haudalle matkalla oleva egyptiläismies seisoi joen äyräällä valmiina jättämään vehreän itärannan taakseen.
Toisella rannalla miestä olivat vastassa autiomaan kullanhohtoiset vuoret ja ääretön hiljaisuus: Niilin länsiranta oli kuolleitten valtakuntaa.
Päästyään haudalle mies levitti sille tuomansa uhrilahjat: leivän, viikunoita ja pari sipulia, jotka hän asetti varovasti pieneen savikulhoon.
Uhriastian sisäpinnalle mies oli kirjoittanut kirjeen, jossa hän katkerin sanankääntein moitti kuolleiden valtakunnassa asuvaa äitiään siitä, että tämä ei hänen suureksi pettymyksekseen ollut tehnyt mitään ratkaistakseen hänen ja hänen veljensä välistä riitaa, vaikka se teki hänen lapsensa onnettomiksi.
”Miksi veljeni kohtelee minua näin?”
Shepsi-niminen mies haluaa kuolleen äitinsä ratkaisevan hänen riitansa veljensä kanssa. Kirje on kirjoitettu noin 2300 eaa.
Haluatko minua loukattavan niin, että lapseni surevat ja minä, poikasi, sairastun? Kuka sitten vuodattaa sinulle vesiuhrin? Jos vain yrittäisit saada sovinnon minun ja Sobekhotepom [veli] välille...
... Miksi hän loukkaa minua, poikaasi, niin epäoikeudenmukaisesti, kun en ole tehnyt enkä sanonut mitään häntä vastaan? Jumalat inhoavat epäoikeudenmukaisuutta!
14 kirjettä kuolleille on säilynyt
Shepsi-nimisen tyytymättömän egyptiläisen kirje on yksi niistä 14:stä vainajille kirjoitetusta kirjeestä, jotka nykytutkijat tuntevat.
Muinaisille egyptiläisille vainajille kirjoittaminen oli arkipäivää.
He olettivat, että kuolleet omaiset lukivat kirjeet ja jopa saattoivat vastata toiveisiin ja vaikuttaa elävien asioihin.
Vainajia pidettiin osana normaalia arkielämää siinä missä eläviäkin.
Omaisilla olikin runsaasti velvollisuuksia kuolleita sukulaisiaan kohtaan. Heidän piti toimittaa näille uhreja, kuten ruokaa ja juomaa, ja suorittaa vainajan haudalla oikeita rituaaleja niin, että vainaja osaisi turvallisesti perille kuolleiden valtakuntaan.
Kuolleiden kostoa pelättiin
Egyptiläiset olettivat ja suorastaan vaativat, että kuolleet seurasivat tapahtumia elävien maailmassa ja tarvittaessa sekaantuivat niihin ja auttoivat eläviä.
Jos näin ei tapahtunut, elävät tunsivat itsensä aidosti petetyiksi. Egyptiläiset olivat vakuuttuneita siitä, että myös vainajat saattoivat suuttua ja loukkaantua ja halutessaan vaikka kostaa, jolleivät elävien kirjoissa olevat toteuttaneet heidän toiveitaan ja pitäneet omaa osaansa sopimuksesta.
Jos egyptiläistä kohtasi onnettomuus tai köyhyys, hän saattoi hyvinkin vakavissaan alkaa pohtia, oliko unohtanut uhrata jollekin sukulaiselleen tai sotkenut sanansa lausuessaan vainajan tietä kuoleman valtakuntaan tasoittavia sanoja.
Silloin hän ehkä kiirehti kirjoittamaan kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi, jottei onnettomuus jatkuisi.
Kirjeet kirjoitettiin ruukkuun tai arkkuun
Useimmat kirjeet käsittelivät sairauksia tai perintöriitoja tai niissä pyydeltiin anteeksi jotakin.
Kirjeet kirjoitettiin yleensä ruokokynällä ja musteella uhriastiaan, joskus papyrukselle, kankaalle tai suoraan vainajan arkkuun. Kirjoitus oli oikealta vasemmalle kulkevaa hieraattista kirjoitusta.
Säilyneet kirjeet ovat arvokkaita, sillä ne kertovat harvinaista tietoa muinaisen Egyptin arjesta. Lisäksi niiden avulla ymmärrämme jotakin siitä, miten egyptiläiset käsittivät kuolleiden valtakunnan.
Kirjoitustyyli oli hyvin monipolvista, ja tässä artikkelissa kirjeitä on lyhennetty ja yksinkertaistettu.
”Lopeta minun vihaamiseni”
Tuntematon leskimies pyytää vaimoltaan myötätuntoa noin 2100 eaa.
Et tuntenut kaunaa minua kohtaan, kun sinut vietiin ikuisuuden kaupunkiin. Joten jos sinä annat tietoisesti näiden harmien tapahtua, niin katso: vaikka talosi on lastesi hallussa, sen menettäminen uhkaa jatkuvasti. Jos vahinkoa tehdään sinun tahtosi vastaisesti, olkoon isäsi suuri kuoleman valtakunnassa. Jos kannat kaunaa sydämessäsi, unohda se lastesi tähden.
”Vaimoni, haastan sinut oikeuteen”
Mies valittaa kuolleelle vaimolleen, uhkaa häntä oikeudella ja vakuuttaa olleensa uskollinen. Kirje on kirjoitettu noin 1200 eaa.
Mitä olen tehnyt sinulle, kun olet niin pahansuopa minua kohtaan? Olet käynyt kimppuuni, vaikka en ole tehnyt sinulle mitään.
Siitä asti, kun elin kanssasi aviomiehenäsi, tähän päivään – mitä sellaista olen tehnyt, mitä minun pitäisi piilotella?
Järjestän oikeudenkäynnin sinua vastaan kuoleman valtakunnan jumalten läsnäollessa, ja tuomittakoon meidän asiamme tämän kirjeen avulla, jossa kirjoitan kiistastani sinun kanssasi – –.
Otin sinut vaimokseni, kun olin nuori mies, ja elin kanssasi koko ajan edetessäni virkaurallani.
En eronnut sinusta, enkä antanut sinulle koskaan aihetta murheeseen. Työskentelin faraolle enkä eronnut sinusta, vaan sanoin: ”Hänen on oltava kanssani.” Ja kun otin vieraita vastaan läsnä ollessasi, enkö ottanut sinut aina huomioon ja sanonut:
”Teen sinun tahtosi mukaan”?
Katso, et anna minulle mielenrauhaa.
Kun koulutin faraon jalkaväen ja sotavaunukomppanian upseereita, käskin heidät tulemaan luoksesi ja kumartamaan maahan edessäsi, ja he toivat sinulle kaikenlaisia hienoja lahjoja. En salannut sinulta mitään elinaikanasi.
En antanut sinulle tapahtua mitään pahaa, enkä ollut koskaan sinulle uskoton.
Et ymmärrä lainkaan, miten hyvin olen sinua kohdellut.
Kirjoitan sinulle saadakseni sinut huomaamaan, miten käyttäydyt.
Kun sairastuit, lähetin hakemaan parhaan lääkärin sinua hoitamaan.
Kun seurasin faraota hänen matkallaan etelään, sinä kuolit, enkä sen jälkeen moneen kuukauteen syönyt tai juonut kuten muut ihmiset.
Kun saavuin Memfisiin, pyysin lupaa jättää faraon ja tulla luoksesi sinne, missä sinä olit. Ja minä ja palvelijani itkimme sinun vuoksesi – –.
Mitä tulee taloutemme naisiin, en ole kajonnut heihin enkä ole koskaan mennyt heidän vuoteeseensa.
”Ryhdistäydy ja pelasta palvelustyttömme”
Dedi-niminen nainen valittaa edesmenneelle aviomiehelleen, että tämä ei ole puuttunut kodin ongelmiin. Kirje on kirjoitettu noin 2000 eaa.
Mitä olet tehnyt palvelustyttömme Imiun puolesta, kun hän on sairastunut? Mikset taistele hänen puolestaan kaikkia niitä vastaan, jotka aiheuttavat hänelle harmia? Miksi haluat, että kotisi autioituu? Taistele hänen puolestaan, jotta taloutesi voi taas nousta, niin vuodatamme sinulle vesiuhrin. Jollet tee...
...mitään, talosi tuhoutuu. Etkö ymmärrä, että tätä palvelustyttöä tarvitaan, jotta talosi pysyy pystyssä? Taistele hänen puolestaan, vahdi häntä ja suojele häntä. Toivon, että kuulet pyyntöni.
”Minä en ollut osallinen hänen kuolemaansa”
Poika Heni vakuuttaa isälleen, ettei hänellä ollut osaa tapahtuneeseen murhaan. Kirje on kirjoitettu noin 2100 eaa.
Kuuntele tarkasti, sillä on hyödyllistä huomioida se, joka pitää sinusta huolta ja tuo sinulle uhrilahjoja: minä, nöyrä palvelijasi [poika] Heni.
Sillä hän [perheen palvelija Seni] näyttäytyy minulle unessa samassa paikassa, jossa sinä olet. Se mitä hänelle tapahtui, johtui hänen pahasta luonteestaan.
Se ei johtunut mistään, mitä minä, nöyrä palvelijasi, tein. Minä en vahingoittanut häntä – sen tekivät muut minun läsnä ollessani. Pidä huoli, ettei Seni enää häiritse minua.
Pyydän vartioimaan häntä, kunnes hän lopettaa minun, nöyrän palvelijasi, vainoamisen, lopullisesti.
”Toivon tervettä poikalasta”
Poika pyytää kuolleelta isältään ja tämän äidiltä apua terveen poikalapsen saamiseksi. Kirjoitettu noin 2100 eaa.
Katso, tuon nyt tämän astian, joka voi auttaa äitiäsi kiistan ratkaisemisessa. Pyydän sinua tukemaan häntä. Lisäksi pyydän sinulta tervettä poikalasta, oi täydellinen henki. Ja mitä tulee niihin kahteen palvelustyttöön, Nefertjentetiin ja Itjaihin, jotka ovat aiheuttaneet Senille [kirjoittajan vaimo] harmia, nujerra heidät. Ja karkota...
...kaikki kärsimys, mikä kohdistuu vaimooni, sillä tarvitsen häntä, kuten tiedät! Lisäksi pyydän myös tyttäresi puolesta tervettä poikalasta.
”Tee jotakin, tai poikasi perintö anastetaan”
Leski pyytää kuollutta miestään puuttumaan asioihin, jotta heidän poikansa perintö säästyisi. Kirje on noin vuodelta 2300 eaa.
Tämä nainen Wabut tuli yhdessä Isesin [naisen poika] kanssa ja ryösti talosi.
He halusivat kasvattaa Isesin rikkauksia, ja nainen vei mukanaan kaiken, koska he halusivat tehdä sinun pojastasi köyhän ja Wabutin pojasta rikkaan...
Voitko tämän jälkeen olla kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Saat mieluummin kutsua minut luoksesi, sillä olen ennemmin kanssasi siellä kuin täällä näkemässä, miten poikasi joutuu elämään Wabutin pojan armoilla...
Nouse heitä ja vanhempiasi, veljiäsi ja esi-isiäsi vastaan... Muista, mitä sanoit: ”Esi-isien talo pitää säilyttää. Sanoit: ”Talo on pojan ja sitten seuraavan pojan.”