Egypti valitti vainajille

”Tee jotakin, ennen kuin perintösi huijataan minulta”, luki erään muinaisen egyptiläisen kuolleelle sukulaiselleen 4 000 vuotta sitten kirjoittamassa kirjeessä. Vainajille vuodatettiin monenlaisia valituksia ja pyyntöjä, jotka välitettiin heille saviastioissa.

”Tee jotakin, ennen kuin perintösi huijataan minulta”, luki erään muinaisen egyptiläisen kuolleelle sukulaiselleen 4 000 vuotta sitten kirjoittamassa kirjeessä. Vainajille vuodatettiin monenlaisia valituksia ja pyyntöjä, jotka välitettiin heille saviastioissa.

University College London & Scanpix Ritzau /AKG-images

Niili välkehti kirkkaana iltapäivän hehkuvassa auringossa.

Äitinsä haudalle matkalla oleva egyptiläismies seisoi joen äyräällä valmiina jättämään vehreän itärannan taakseen.

Toisella rannalla miestä olivat vastassa autiomaan kullanhohtoiset vuoret ja ääretön hiljaisuus: Niilin länsiranta oli kuolleitten valtakuntaa.

Päästyään haudalle mies levitti sille tuomansa uhrilahjat: leivän, viikunoita ja pari sipulia, jotka hän asetti varovasti pieneen savikulhoon.

Uhriastian sisäpinnalle mies oli kirjoittanut kirjeen, jossa hän katkerin sanankääntein moitti kuolleiden valtakunnassa asuvaa äitiään siitä, että tämä ei hänen suureksi pettymyksekseen ollut tehnyt mitään ratkaistakseen hänen ja hänen veljensä välistä riitaa, vaikka se teki hänen lapsensa onnettomiksi.

14 kirjettä kuolleille on säilynyt

Shepsi-nimisen tyytymättömän egyptiläisen kirje on yksi niistä 14:stä vainajille kirjoitetusta kirjeestä, jotka nykytutkijat tuntevat.

Muinaisille egyptiläisille vainajille kirjoittaminen oli arkipäivää.

He olettivat, että kuolleet omaiset lukivat kirjeet ja jopa saattoivat vastata toiveisiin ja vaikuttaa elävien asioihin.

Vainajia pidettiin osana normaalia arkielämää siinä missä eläviäkin.

Omaisilla olikin runsaasti velvollisuuksia kuolleita sukulaisiaan kohtaan. Heidän piti toimittaa näille uhreja, kuten ruokaa ja juomaa, ja suorittaa vainajan haudalla oikeita rituaaleja niin, että vainaja osaisi turvallisesti perille kuolleiden valtakuntaan.

Kuolleiden kostoa pelättiin

Egyptiläiset olettivat ja suorastaan vaativat, että kuolleet seurasivat tapahtumia elävien maailmassa ja tarvittaessa sekaantuivat niihin ja auttoivat eläviä.

Jos näin ei tapahtunut, elävät tunsivat itsensä aidosti petetyiksi. Egyptiläiset olivat vakuuttuneita siitä, että myös vainajat saattoivat suuttua ja loukkaantua ja halutessaan vaikka kostaa, jolleivät elävien kirjoissa olevat toteuttaneet heidän toiveitaan ja pitäneet omaa osaansa sopimuksesta.

Jos egyptiläistä kohtasi onnettomuus tai köyhyys, hän saattoi hyvinkin vakavissaan alkaa pohtia, oliko unohtanut uhrata jollekin sukulaiselleen tai sotkenut sanansa lausuessaan vainajan tietä kuoleman valtakuntaan tasoittavia sanoja.

Silloin hän ehkä kiirehti kirjoittamaan kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi, jottei onnettomuus jatkuisi.

Kirjeet kirjoitettiin ruukkuun tai arkkuun

Useimmat kirjeet käsittelivät sairauksia tai perintöriitoja tai niissä pyydeltiin anteeksi jotakin.

Kirjeet kirjoitettiin yleensä ruokokynällä ja musteella uhriastiaan, joskus papyrukselle, kankaalle tai suoraan vainajan arkkuun. Kirjoitus oli oikealta vasemmalle kulkevaa hieraattista kirjoitusta.

Säilyneet kirjeet ovat arvokkaita, sillä ne kertovat harvinaista tietoa muinaisen Egyptin arjesta. Lisäksi niiden avulla ymmärrämme jotakin siitä, miten egyptiläiset käsittivät kuolleiden valtakunnan.

Kirjoitustyyli oli hyvin monipolvista, ja tässä artikkelissa kirjeitä on lyhennetty ja yksinkertaistettu.

”Vaimoni, haastan sinut oikeuteen”

Mies valittaa kuolleelle vaimolleen, uhkaa häntä oikeudella ja vakuuttaa olleensa uskollinen. Kirje on kirjoitettu noin 1200 eaa.

Mitä olen tehnyt sinulle, kun olet niin pahansuopa minua kohtaan? Olet käynyt kimppuuni, vaikka en ole tehnyt sinulle mitään.

Siitä asti, kun elin kanssasi aviomiehenäsi, tähän päivään – mitä sellaista olen tehnyt, mitä minun pitäisi piilotella?

Järjestän oikeudenkäynnin sinua vastaan kuoleman valtakunnan jumalten läsnäollessa, ja tuomittakoon meidän asiamme tämän kirjeen avulla, jossa kirjoitan kiistastani sinun kanssasi – –.

Otin sinut vaimokseni, kun olin nuori mies, ja elin kanssasi koko ajan edetessäni virkaurallani.

En eronnut sinusta, enkä antanut sinulle koskaan aihetta murheeseen. Työskentelin faraolle enkä eronnut sinusta, vaan sanoin: ”Hänen on oltava kanssani.” Ja kun otin vieraita vastaan läsnä ollessasi, enkö ottanut sinut aina huomioon ja sanonut:

”Teen sinun tahtosi mukaan”?

Katso, et anna minulle mielenrauhaa.

Kun koulutin faraon jalkaväen ja sotavaunukomppanian upseereita, käskin heidät tulemaan luoksesi ja kumartamaan maahan edessäsi, ja he toivat sinulle kaikenlaisia hienoja lahjoja. En salannut sinulta mitään elinaikanasi.

En antanut sinulle tapahtua mitään pahaa, enkä ollut koskaan sinulle uskoton.

Et ymmärrä lainkaan, miten hyvin olen sinua kohdellut.

Kirjoitan sinulle saadakseni sinut huomaamaan, miten käyttäydyt.

Kun sairastuit, lähetin hakemaan parhaan lääkärin sinua hoitamaan.

Kun seurasin faraota hänen matkallaan etelään, sinä kuolit, enkä sen jälkeen moneen kuukauteen syönyt tai juonut kuten muut ihmiset.

Kun saavuin Memfisiin, pyysin lupaa jättää faraon ja tulla luoksesi sinne, missä sinä olit. Ja minä ja palvelijani itkimme sinun vuoksesi – –.

Mitä tulee taloutemme naisiin, en ole kajonnut heihin enkä ole koskaan mennyt heidän vuoteeseensa.

”Minä en ollut osallinen hänen kuolemaansa”

Poika Heni vakuuttaa isälleen, ettei hänellä ollut osaa tapahtuneeseen murhaan. Kirje on kirjoitettu noin 2100 eaa.

Kuuntele tarkasti, sillä on hyödyllistä huomioida se, joka pitää sinusta huolta ja tuo sinulle uhrilahjoja: minä, nöyrä palvelijasi [poika] Heni.

Sillä hän [perheen palvelija Seni] näyttäytyy minulle unessa samassa paikassa, jossa sinä olet. Se mitä hänelle tapahtui, johtui hänen pahasta luonteestaan.

Se ei johtunut mistään, mitä minä, nöyrä palvelijasi, tein. Minä en vahingoittanut häntä – sen tekivät muut minun läsnä ollessani. Pidä huoli, ettei Seni enää häiritse minua.

Pyydän vartioimaan häntä, kunnes hän lopettaa minun, nöyrän palvelijasi, vainoamisen, lopullisesti.

”Tee jotakin, tai poikasi perintö anastetaan”

Leski pyytää kuollutta miestään puuttumaan asioihin, jotta heidän poikansa perintö säästyisi. Kirje on noin vuodelta 2300 eaa.

Tämä nainen Wabut tuli yhdessä Isesin [naisen poika] kanssa ja ryösti talosi.

He halusivat kasvattaa Isesin rikkauksia, ja nainen vei mukanaan kaiken, koska he halusivat tehdä sinun pojastasi köyhän ja Wabutin pojasta rikkaan...

Voitko tämän jälkeen olla kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Saat mieluummin kutsua minut luoksesi, sillä olen ennemmin kanssasi siellä kuin täällä näkemässä, miten poikasi joutuu elämään Wabutin pojan armoilla...

Nouse heitä ja vanhempiasi, veljiäsi ja esi-isiäsi vastaan... Muista, mitä sanoit: ”Esi-isien talo pitää säilyttää. Sanoit: ”Talo on pojan ja sitten seuraavan pojan.”