Auringossa kuivatut ruumiit olivat muumioiden edeltäjiä
Adaiman kylän muinaiset asukkaat kuivattivat vainajia hiekassa tuonpuoleista varten. Rituaalista kehittyi vähitellen egyptiläisten tapa palsamoida vainajia.
Ruumiit kuivatettiin kuumassa hiekassa ennen varsinaista hautausta.
Yli 5 000 vuotta sitten kuollut poikavauva oli haudattu pyöreässä saviruukussa.
Pienokaisen ruumis oli aseteltu huolella sikiöasentoon, ja hänen kätensä oli taivutettu niin, että sormet koskettivat suuta.
Vauvan kaulalla oli malakiittikivi, jonka uskottiin suojelevan vainajaa tämä matkalla kuoleman valtakuntaan.
Saviruukku oli laskettu hautaan siten, että vauvan kasvot osoittivat kohti laskevaa aurinkoa ja länttä, jossa muinaiset egyptiläiset uskoivat kuoleman valtakunnan olevan.
Ranskalaiset arkeologit löysivät noin kuuden kuukauden ikäisenä kuolleen poikavauvan muumioituneen ruumiin Luxorin lähistöllä Niilin itärannalla sijainneesta muinaisesta Adaiman kylästä.
Poikavauva oli kuolemansa jälkeen valmisteltu ikuiseen elämään menetelmillä, joista kehittyi myöhemmin faraoiden ajan Egyptissä vallalla ollut tapa palsamoida ruumiita.
Hän on yksi Egyptin varhaisimmista muumioista, ja tutkijoita on kiinnostanut erityisesti se, että hänet muumioitiin ennen hautaamista.
Vauvan ruumis kuivatettiin auringon kuumentamassa hiekassa niin huolella, että se on säilynyt hajoamatta tuhansia vuosia.
Muinaisille egyptiläisille oli tärkeää, että ruumis säilyi, sillä vainajien uskottiin tarvitsevan ruumistaan kuoleman jälkeisessä elämässä.
Adaiman poikavauva ei suinkaan ole alueen ainoa ruumis, joka on haudattu huolella tiettyjä rituaaleja noudattaen.
Ranskan itämaisen arkeologian instituutin arkeologit ovat löytäneet Adaimasta jo yli tuhat lasten hautaa.
Monilla lapsilla oli kuparisia rannerenkaita, joiden uskottiin voivan parantaa sairauksia.
Egyptin valtion syntysijoilla
Noin 400 vuoden ajan suunnilleen 3400-luvulta 3000-luvulle eaa. Adaiman asukkaat hautasivat menehtyneet lapset erilleen aikuisista.
Adaiman lapsihaudat ovat peräisin Egyptin niin sanotulta esi- tai protodynastiselta kaudelta, jolloin Niilin varrelle ei vielä ollut syntynyt yhtenäistä faraon hallitsemaa valtiota.
Egyptin esidynastisesta kaudesta ei tiedetä paljonkaan, sillä sen ajan ihmiset eivät jättäneet jälkeensä kirjallisia lähteitä. Nykyiset tiedot kyseisestä kaudesta ovatkin peräisin lähinnä hautalöydöistä.
Adaiman haudat osoittavat, että alueen asukkaat uskoivat jo 5 400 vuotta sitten kuolemanjälkeiseen elämään ja olivat siksi alkaneet muumioida vainajia.
Faraoiden aikana usko kuolemanjälkeiseen elämään oli osa valtionuskontoa.
Adaima kuului pieneen paikalliseen kuningaskuntaan, ja sen asukkaat olivat paikoilleen asettuneita paimentolaisia.
Pohjois-Afrikassa pitkään vallinnut kuivuus oli tuhonnut karjan laidunmaat ja pakottanut alueen paimentolaiset viljelemään maata Niilin viljavilla rannoilla.
Aiemmin eristyksissä eläneet heimot joutuivat kosketuksiin toistensa kanssa, ja vähitellen niiden tavat ja perinteet sulautuivat toisiinsa ja syntyi uusia tapoja ja muun muassa hautauskäytäntöjä.
Malakiitti suojeli pahoilta hengiltä
Adaiman kylän lähistöltä löydettiin kaksi suurta hautausmaata jo 1900-luvun alussa. Läntiseen hautausmaahan oli haudattu pääasiassa aikuisia ja itäiseen enintään noin 12-vuotiaita lapsia.
Kun lasten ruumiit oli kuivatettu hiekassa, ne tuotiin itäiselle hautausmaalle, jossa joidenkin lasten ruumiit laskettiin maakuoppiin ja peiteltiin kaislamatoilla. Jotkut lapset puolestaan haudattiin saviruukuissa.
Lopuksi omaiset laskivat hautoihin uhrilahjoja.
Hautaamisessa käytetyt saviruukut oli valmistettu poltetusta savesta, ja niitä oli luultavasti alun perin käytetty ruuan valmistukseen tai säilyttämiseen.
Arkeologi Béatrix Midant-Reynes johti Adaiman kaivauksia, kunnes ne lopetettiin vuonna 2005. Hänen mukaansa uhrilahjojen määrä haudoissa vaihtelee suuresti.
Moni itäisen hautausmaan lapsista on haudattu saviruukussa ilman hauta-anteja, ja joissakin haudoissa oli vain muutamia keramiikan palasia, hän kirjoittaa asiaa koskevassa tieteellisessä artikkelissa.
Joidenkin lasten haudoissa oli sitä vastoin runsaastikin hauta-anteja. Yleisimpiä hautaesineitä olivat pienet malakiittikivet, joita aseteltiin lasten rinnalle ja otsalle suojaksi pahoja henkiä vastaan.
Muutamista haudoista on löydetty myös kuparisia rannerenkaita, norsunluuhelmiä, kaiverrettuja eläinhahmoja ja hedelmäruukkuja, joiden oli luultavasti määrä taata vainajille mukavat oltavat kuoleman valtakunnassa.
Vainajia on mitä ilmeisimmin haudattu sekä suurin seremonioin että ilman rituaaleja, Midant-Reynes toteaa.
Joissakin haudoissa on merkkejä siitä, että vainaja, hauta-annit ja muut hautaamiseen liittyneet esineet on aseteltu tavalla, jolla on ollut erityinen merkitys vainajan omaisille ja muille hautaamiseen osallistuneille.
Monet Adaiman lapsivainajista on haudattu sikiöasennossa jalat kohti pohjoista ja pää kohti etelää – ja elämän mahdollistavan Niilin lähteitä. Lisäksi heidän kätensä on taivutettu leuan alle.
Vainajat on myös aseteltu vasemmalle kyljelleen siten, että heidän kasvonsa osoittavat kohti länttä ja laskevaa aurinkoa, joka jo 5 400 vuotta sitten symboloi egyptiläisille kuolemaa ja kuoleman valtakuntaa.
Katse kohti kuoleman valtakuntaa. Lapsivainajat makasivat vasemmalla kyljellään kasvot kohti länttä ja auringonlaskua. Laskeva aurinko symboloi egyptiläisille kuolemaa.
Palsamointitaito kehittyi Egyptissä
Arkeologiset kaivaukset Adaimassa päättyivät jo vuonna 2005, mutta siellä tehdyt löydöt antavat yhä tutkijoille uutta, kiinnostavaa tietoa muinaisten egyptiläisten elämästä ja tavoista.
Adaiman läntiseltä, lähinnä aikuisille tarkoitetulta, hautausmaalta paljastui kaivauksissa niin ikään monia mielenkiintoisia löytöjä, kuten kaksoishauta S24.
Midant-Reynesin mukaan hauta S24 on kiinnostava muun muassa siksi, että sen toisen vainajan jalat on kääritty kankaaseen, mahdollisesti pellavaan.
Jalkojen kääriminen viittaa myöhemmin faraoiden aikana kehittyneen palsamointiprosessin viimeiseen vaiheeseen, jossa vainaja käärittiin pellavakankaasta leikattuihin suikaleisiin.
Ranskalaisarkeologit uskovatkin, että Adaiman kaksoishaudan vainajat saattavat olla maailman vanhimpia palsamoituja ruumiita.