Brittiläinen imperiumi: Merirosvo loi perustan imperiumin kasvulle

Vuonna 1579 Amerikan länsirannikolla nousi maihin kostonhimoinen mies. Hän oli Francis Drake, joka oli tehnyt tutkimusmatkoja ja toiminut merirosvona Englannin kuningattaren Elisabet I:n laskuun.

Drake halusi näyttää Espanjalle, joka käyttäytyi ylimielisesti ja jolla oli liian suuret laajentumishalut. Drake julisti uuden Kalifornian alueen – New Albionin – Englannin siirtokunnaksi.

Pakolaisia Englannista

Vuonna 1579 Englanti oli vielä mitätön mahti verrattuna Espanjaan ja Portugaliin, ja New Albion oli Englannin ensimmäinen siirtokunta Amerikassa.

Englannin ja kuningattaren puolia aina pitänyt Francis Drake olisi myhäillyt tyytyväisenä, jos olisi nähnyt tulevaisuuteen.

Seuraavien 300 vuoden aikana Englannista kehittyi maailman suurin imperiumi: noin 20 prosenttia maailman väestöstä eli brittien hallitsemilla alueilla. Sanottiinkin, että aurinko ei koskaan laske Brittiläisessä imperiumissa.

Britannian laajeneminen imperiumiksi ei ollut aluksi kovin suunnitelmallista. 42 vuotta sen jälkeen, kun Drake oli tullut New Albioniin, Mayflower-niminen alus toi Englannista Amerikkaan aivan toisentyyppisiä ihmisiä: uskonnollisia pakolaisia. Seuraavien 30 vuoden aikana Britanniasta tulleet pakolaiset levittäytyivät 800 kilometrin pituudelle Amerikan rannikolle ja levittivät omaa kieltään, tapojaan ja perinteitään.

Samaan aikaan englannin kieli levisi myös muualla. Englannin Itä-Intian kauppakomppania solmi joukon tärkeitä kauppasopimuksia Kaukoidässä, ja hitaasti mutta varmasti Englannin kauppa-asemia nousi Intian rannikolle. Lisäksi Englanti harjoitti orjakauppaa Afrikassa.

Sotia ja valloituksia

Kun Englanti, sittemmin Britannia, valloitti alueita eri puolilta maailmaa, maan uusi asema suurvaltana vaati myös tahtoa puolustaa siirtomaitaan, mitä sillä riittikin.

Britannia osallistui Espanjan perimyssotaan ja sai vuonna 1713 hallintaansa muun muassa Gibraltarin ja alueita Pohjois-Amerikassa. Sen asema vahvistui entisestään vuonna 1763, kun se sai Ranskaa vastaan käymänsä sodan seurauksena lisää maa-alueita muun muassa Afrikasta ja Karibialta.

Niin sanottu ensimmäinen brittiläinen imperiumi ei kukoistanut kauan. Vuonna 1783 Britannia menetti 13 Pohjois-Amerikan siirtokuntaansa, jotka itsenäistyivät ja muodostivat Yhdysvallat.

Amerikan siirtokuntien menetys oli Britannialle kova isku, mutta imperiumin todelliset suuruuden ajat olivat vielä edessäpäin.

Yhdysvaltojen itsenäistyttyä britit asuttivat Australian ja Uuden-Seelannin rangaistusvangeilla. Voitettuaan Napoleonin Euroopassa Britanniasta tuli taas todellinen suurvalta, jota vain Venäjän keisarikunta satunnaisesti uhkasi, ja Britannian lippu liehui kaikilla mantereilla. Imperiumin ollessa suurimmillaan se kattoi yli 30 miljoonaa neliökilometriä ja sen alueella asui noin 450 miljoonaa ihmistä. Hellekypärään ja khakipukuun pukeutuneesta ja Oxfordin englantia puhuvasta britistä tuli siirtomaaherran perikuva.

Britit alistivat muita kansoja alaisuuteensa säälimättä, sillä he uskoivat tehtävänään olevan ”alkeellisten” kansojen sivistämisen. Tehtävä täytettiin viemällä brittiläisiä hallintokäytäntöjä, kristinuskoa sekä läntisen kulttuurin perinteitä merentakaisiin siirtomaihin.

Imperiumin hajoaminen

Koulutuksen ja infrastruktuurin kehittyessä siirtomaissa myös niiden itsenäisyyshaaveet lisääntyivät.

Egypti itsenäistyi vuonna 1922, ja Intiassa kansallistunto kasvoi Mahatma Gandhin vaikutuksesta. Kun Intia sai itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen, itsenäisyysvaatimukset muuallakin imperiumissa lisääntyivät. Monet itsenäistyneistä siirtomaista liittyivät sittemmin uuteen Britannian johtamaan Kansainyhteisöön.

Vuonna 1997 Britannia luopui viimeisestäkin asukasmäärältään merkittävästä siirtokunnastaan, kun Hongkong siirtyi Kiinalle.