Australian aboriginaalit: Haavemaasta tuli rangaistussiirtola

He olivat maailman ensimmäisiä tutkimusmatkailijoita, kunnes valkoiset eurooppalaiset valloittivat heidän maansa. He olivat eläneet omassa "uniajassaan", mutta nyt haaveiden aika oli ohi. Lähde mukaan aboriginaalien matkalle Afrikasta unelmien maahan.

Aboriginaalit ja Uluru.

Ylhäällä: The Olgas: monumentaalinen kalliomuodostelma Keski-Australiassa. Alhaalla: Länsi-Australian aboriginaaliväestöä keihäillä ja bumerangilla aseistautuneena (kuva vuodelta 1924).

© Shutterstock/Wirestock Creators/SOTK2011/ImageSelect

Ensimmäinen Australiaan saapunut tutkimusmatkailija ei ollut James Cook vuonna 1770. Englantilainen merikapteeni ei ollut edes ensimmäinen eurooppalainen, joka astui Australian maaperälle. Hollantilainen tutkimusmatkailija Willem Janszoon kävi siellä vuonna 1606.

Silti kaikki eurooppalaiset kalpenevat Australian aboriginaalien rinnalla. He olivat löytäneet mantereen yli 50 000 vuotta ennen ketään muuta – jalan ja alkeellisilla lautoilla.

Tutustu australian alkuperäisten asukkaiden tarinaan siitä saakka, kun he rantautuivat Australiaan ja kehittivät omaleimaisen kulttuurin uniaikoineen pitkäksi venyneellä kivikaudellaan, joka päättyi äkillisesti, kun eurooppalaiset saapuivat ja anastivat heidän maansa.

Tonnin painoiset kengurut hyppivät rutikuivilla takamailla, auton kokoiset kilpikonnat uivat uneliaina koralliriutoilla, ja valtavien kalliomuodostelmien varjossa lymyili Thylacoleo carnifex – satakiloinen pussieläinpeto, jolla oli partaveitsenterävät kynnet ja hampaat kuin lihaveitset.

Tältä Australia näytti, kun aboriginaalit saapuivat mantereelle 65 000–50 000 vuotta sitten. Uskomaton jättieläimistö oli varmasti yllättävä näky matkalaisille, vaikka maailman ensimmäisinä tutkimusmatkailijoina he olivatkin luultavasti jo tottuneet melkein kaikkeen.

East Alligator River, Australia.

East Alligator River Pohjois-Australiassa saattoi näyttää tältä, kun ensimmäiset Homo sapiens -ihmiset nousivat alkeellisista veneistään ja alkoivat tutkia maanosaa, joka noin 50 000 vuotta myöhemmin nimettiin Australiaksi.

© Shutterstock

Australiaan saapunut pieni Homo sapiens -ryhmä oli kulkenut huikean pitkän matkan Afrikasta.

Kun eurooppalaisten ja aasialaisten esi-isät olivat vielä Afrikassa tai Lähi-idässä, australialaisten aboriginaalien esi-isät taittoivat pitkän ja vaarallisen matkan Kaakkois-Aasian halki ja ylittivät lopulta valtameren päästäkseen tuntemattomalle mantereeselle kaukana down under.

Pian saavuttuaan aboriginaalit alkoivat metsästää eläimiä ruokaa saadakseen. Arkeologiset löydöt ovat paljastaneet, että aboriginaalit upottivat hampaansa mielellään varsinkin 280 kiloa painavaan Genyornis newtoni -lintuun, joka oli aivan liian raskas lentääkseen.

Genyornis – sukupuuttoon kuollut australialainen lentokyvytön lintu.

Genyornis newtoni seuranaan kakadu, joka Genyorniksesta poiketen selvisi aboriginaalien lintujahdista. Kuvitus: Nellie Pease, Australian biologisen monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön ARC-keskus.

© Nellie Pease/CABAH/Wikimedia Commons

Muutaman vuosisadan kuluessa Genyornis ja monet muut Australian eläimet kuolivat sukupuuttoon todennäköisesti ilmastonmuutoksen ja uudisasukkaiden saalistuksen vuoksi.

Useita tuhansia vuosia myöhemmin oli aboriginaalien vuoro saada odottamaton vieras. Brittiläinen tutkimusmatkailija James Cook rantautui Australian itärannikolle 29. huhtikuuta 1770.

Saarella asui puolesta miljoonasta miljoonaan aboriginaalia, mutta siitä huolimatta Cook julisti alueen brittiläiseksi. Aboriginaalit olivat pian sukupuuton partaalla kuten esihistorialliset eläimet ennen heitä.

Vanhin kansa

Aboriginaalien leiri Adelaiden lähellä.

Aboriginaalien leiri Adelaiden lähellä. Alexander Schrammin maalaus vuodelta 1854.

© Arts SA/Wikimedia Commons

Aboriginaalit-nimitys tulee latinankielisestä ilmauksesta ab origine – alusta alkaen. Sanat voidaan vapaasti kääntää "alkuperäisasukkaiksi".

Kauan ennen Australian aboriginaalien esi-isien asettumista Australiaan he olivat kuitenkin jotain aivan muuta: historian ensimmäisiä tutkimusmatkailijoita.

Science-lehdessä vuonna 2011 julkaistun tärkeän tutkimuksen mukaan Australian aboriginaalit olivat ensimmäinen merkittävä Homo sapiens -ryhmä, joka lähti Afrikasta.

Afrikka on kaikkien ihmislajien kehto. Sieltä ovat peräisin sekä Homo erectus että neandertalinihmiset, jotka lopulta vaelsivat muualle maailmaan.

Homo sapiens oli viimeinen Afrikasta lähtenyt ihmislaji. Jo yli satatuhatta vuotta sitten ensimmäiset Homo sapiens -ryhmät siirtyivät Afrikasta Levanttiin ja asettuivat dokumentoidusti esimerkiksi nykyisen Israelin alueelle, mutta siirtolaisuus pysähtyi tähän.

Aboriginaalien esi-isät tekivät ensimmäisen kohtaloaan muokanneen harppauksen Afrikasta kohti Aasiaa 62 000–75 000 vuotta sitten.

Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa dokumentoitiin DNA:n sekvensoinnin avulla, että tämä tapahtui noin 24 000 vuotta ennen kuin nykypäivän eurooppalaisiksi ja aasialaisiksi muuntuneet lajitoverit lähtivät kohti tuntematonta.

Tämä tekee aboriginaaleista vanhimman kansan Afrikan ulkopuolella.

Uluru – aboriginaalien pyhä paikka

Hiustupsu pakotti kirjoittamaan ihmiskunnan historian uudelleen

Aboriginaalien varhainen siirtolaisuus saatiin selville analysoimalla sata vuotta vanha aboriginaalimiehen hiustupsu. Mies antoi sen brittiläiselle antropologille 1900-luvun alussa.

Hiuskiehkurassa olevien DNA-jälkien avulla tutkijat pystyivät ensimmäistä kertaa kartoittamaan aboriginaalien perimän eli niin sanotun genomin. Tulokset osoittivat, että aboriginaalit olivat Afrikasta noin 70 000 vuotta sitten lähteneen ensimmäisen siirtolaisuusaallon suoria jälkeläisiä.

"Nämä aboriginaalit ovat itse asiassa ensimmäisten tutkimusmatkailijoiden jälkeläisiä", selitti tanskalainen professori Eske Willerslev, joka johti genomitutkimuksen taustalla ollutta kansainvälistä tutkimusryhmää.

Aboriginaalien esi-isien on arvioitu saapuneen Australiaan noin 50 000 vuotta sitten, mutta ehkä sekin tarina on kirjoitettava uudelleen.

Joka tapauksessa Australiassa sijaitsevan Queenslandin yliopiston arkeologit löysivät vuonna 2017 Pohjois-Australiassa sijaitsevasta luolasta jäänteitä työkaluista, kuten kivikirveistä, ja myös okraväreistä.

Työkalut ovat noin 65 000 vuotta vanhoja, mikä viittaa siihen, että aboriginaalit saapuivat Australiaan noin 15 000 vuotta aiemmin kuin on luultu.

"Olimme ällikällä lyötyjä siitä, miten laadukkaita esineitä löysimme. Kokonaisen tulisijan, hiottujen kivien kehän sen ympärillä ja hautoja, joissa oli todisteita ihmisten hautauksista", tutkimuksen pääkirjoittaja Chris Clarkson kertoi The New York Timesille.

Aboriginaalien esi-isien reitti Australiaan.

Vihreä väri esittää maata, jonka meri on nielaissut. Siten Sahulin mantereesta tuli Australia.

© Shutterstock

Matka Australiaan kesti tuhansia vuosia

Alkuasukkaiden esi-isillä ei ollut määränpäätä matkalleen, mutta Australiaan saavuttuaan he jäivät sinne.

100 000–70 000 vuotta sitten: Homo sapiens lähti Afrikasta

Lajimme kehittyi Afrikassa yli 200 000 vuotta sitten ja levisi sieltä muualle ainakin kahtena muuttoaaltona. Ensimmäinen aalto kulkeutui Itä-Afrikasta Välimeren itärannikolla sijaitsevalle Levantin alueelle noin satatuhatta vuotta sitten. Myöhempi toinen aalto siirtyi Afrikasta Arabian niemimaalle ja jatkoi matkaansa itään Etelä-Aasian rannikkoa pitkin noin 70 000 vuotta sitten.

65 000–50 000 vuotta sitten: Vaarallinen matka avomeren yli

Aboriginaalien esi-isät tekivät pitkän ja vaarallisen merimatkan Indonesian Timorista Australian pohjoisrannikolle Kimberleyhin. Siirtolaisten ja Australian välillä oli noin 70 kilometriä avomerta. Tutkijat uskovat, että aboriginaalien esi-isät meloivat lautoilla 100–400 hengen ryhmissä. Matka kesti neljästä seitsemään päivää. Matka oli kuitenkin lyhyempi kuin nykyään, koska vedenpinta oli tuolloin matalammalla.

50 000–40 000 vuotta sitten: Levittäytyminen koko Australiaan

Siirtolaiset levittäytyivät koko Australiaan noin kymmenentuhannen vuoden aikana. Tänä ajanjaksona muodostui erilaisia heimoja, joilla on omat heimokielensä. Viimeinen alue, jonne aboriginaalit pääsivät, oli Tasmanian saari. Tämä tapahtui noin 40 000 vuotta sitten. Tällöin Australian uutta väestöä oli jo miljoona ihmistä.

Uniaika

Arunta-kansa valmistautuu corroboree-kokoontumiseen.

Arunta-kansan jäsenet valmistautuvat corroboree-juhlaan, joka on luonteeltaan sekä teatterimainen että seremoniallinen tapahtuma. Kuva on vuodelta 1922.

© The Print Collector/Heritage Images/Imageselect

Aboriginaalit kehittivät aivan oman mytologisen maailmankaikkeuden niiden tuhansien vuosien aikana, jotka he elivät häiriöttä Australian mantereella. Aboriginaalien henkisen maailman keskeinen ilmiö on uniaika.

Aboriginaalit kutsuvat luomista eli maailmansa alkuperää uniajaksi.

Myytti uniajasta kuvaa sitä, kuinka aboriginaalien esi-isät kulkivat henkinä Australian maisemissa ja elivät kenguruiden, käärmeiden ja lintujen hahmoissa.

Matkallaan henget loivat ja nimesivät luontoa ja perustivat reittejä, joita aboriginaalit kulkevat vielä nykyäänkin.

Henget ryhtyivät käyttämään myös rituaaleja, joilla pyritään saamaan yhteys uniaikaan.

Näihin rituaaleihin kuuluvat tanssi ja luolamaalaukset, ja aboriginaalit noudattavat näitä perinteitä vielä nykyäänkin, kun he haluavat saada yhteyden esi-isiinsä.

Legenda kertoo, että kun henget lopettivat elämän luomisen, ne vetäytyivät maan sisään ja jättivät jälkensä kallioihin tai lähteisiin.

Näin syntyivät pyhät lähteet ja kalliot, joita aboriginaalit kunnioittavat vielä nykyäänkin.

Yksi pyhimmistä rituaaleista on initiaatiorituaali, joka tarkoittaa siirtymää lapsesta aikuiseksi. Tällöin erityisesti nuorten poikien on kuljettava esi-isiensä pyhiä polkuja, opittava metsästämään ja kuultava tarinoita esi-isistään.

Perinteisesti pojille tehtiin ympärileikkaus tai lyötiin etuhammas irti vihkimisrituaalin läpäisyn jälkeen.

Aboriginaalikulttuurille on ominaista elää sopusoinnussa luonnon kanssa – ei luontoa hyväksi käyttäen. Kuten australialainen alkuperäiskansojen sananlasku kuuluu:

"Olemme kaikki tämän ajan ja tämän paikan vieraita. Olemme vain ohikulkijoita. Tarkoituksemme täällä on tarkkailla, oppia, kasvaa ja rakastaa... ja sitten palaamme kotiin."

Aboriginaalien ja valkoisen miehen kohtaaminen

Australian alkuperäiskansa hyökkää brittiläisen aluksen kimppuun.

Aboriginaalit hyökkäsivät maihin suuntaavan brittilaivan miehistön kimppuun vuonna 1770. Kaiverrus on 1800-luvun lopulta.

© Andrew Garran/Public domain

Australian toinen löytäminen

Alankomaalaiset löysivät Australian jo 1600-luvun alussa, mutta aboriginaalit menettivät maansa hallinnan vasta, kun britit kiinnostuivat mantereesta.

Brittiläinen laivaston alus HMS Endeavour saapui vuonna 1770 Australian itärannikolle.

Laivan 94 miehen miehistöä johti luutnantti James Cook, joka astui 22. elokuuta 1770 maihin itärannikolla, jonka hän nimesi Uudeksi Etelä-Walesiksi.

Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin Uusi Etelä-Wales nimettiin brittiläiseksi vankisiirtokunnaksi, ja vuonna 1788 ensimmäiset valkoiset vangit vietiin mantereelle.

1800-luvun alussa perustettiin viisi muuta siirtokuntaa, joista osa oli vapaita ja osa vankien siirtokuntia. Australia sai liittovaltion perustuslain vuonna 1901, ja siitä tuli itsehallinnollinen brittiläinen siirtomaa.

Siihen mennessä Australian alkuperäiskansojen määrä oli vähentynyt noin 117 000 asukkaaseen.

Australian aboriginaaliväestön raju väheneminen johtui paljolti monista heille tuntemattomista taudeista, joita eurooppalaiset toivat mantereelle.

Aboriginaalien immuunijärjestelmä ei kyennyt taistelemaan tauteja vastaan, ja sadattuhannet menettivät henkensä.

Iso-Britannia oli kyllä antanut tiukat määräykset kunnioittaa alkuasukkaiden kulttuuria ja elämäntapaa, mutta niitä ei suinkaan noudatettu.

Australia toteutti 1900-luvun alkupuolelta 1960-luvun puoliväliin asti raakaa assimilaatiopolitiikkaa.

Noin 30 000 aboriginaalilasta ja -vauvaa otettiin tänä aikana väkisin pois vanhemmiltaan, jotta heidät voitiin "pelastaa" aboriginaalien perinteiseltä elämäntavalta, jota valkoinen siirtomaavalta piti alempiarvoisena ja sivistymättömänä.

Australia pyysi anteeksi "nöyryytystä ja halveksuntaa"

Eurooppalaisten saavuttua maahan vuonna 1770 aboriginaalien elämäntapa, joka oli sopusoinnussa luonnon kanssa, kärsi suuren kolauksen. Varsinainen kolonisaatio alkoi tosin vasta vuonna 1788, jolloin britit julistivat Australian rangaistussiirtokunnaksi.

"Maa omistaa meidät." Aboriginaalien sananlasku.

Australiassa asui jopa miljoona aboriginaalia, jotka puhuivat lähes 250 eri kieltä, ennen kuin James Cook löysi Australian. Nykyään aboriginaaliväestön määrä on puolittunut, ja vain noin 60 eri kieltä on säilynyt.

Siirtolaisten mukana tuli lukemattomia tauteja, jotka tappoivat aboriginaaleja. Monet menettivät henkensä myös lukemattomissa konflikteissa, joita syntyi aboriginaalien ja sotilaallisesti ylivoimaisten siirtomaaherrojen välillä.

Australian valtio tunnusti aboriginaalien oikeudet vasta vuonna 1992, kun korkein oikeus päätti, että Australia oli ollut asuttu jo kauan ennen eurooppalaisten saapumista.

Australian parlamentti esitti vuonna 2008 virallisen anteeksipyynnön aiemmasta politiikasta, joka oli aiheuttanut aboriginaaliväestölle "syvää surua" sekä "nöyryytystä ja halventamista".

Aboriginaalien symboleja Utzonin oopperatalossa Sydneyssä.

Aboriginaalien "uniajan" symbolit ja olennot kohtaavat nyky-Australian Sydneyn oopperatalon projisoinneissa.

© Photoholgic/Shutterstock

Vielä on kuljettavana pitkä matka siihen, että Australian köyhimpiä vähemmistöjä kohdeltaisiin tasavertaisesti valkoisten maanmiestensä kanssa.

Aboriginaaliväestö kuolee keskimäärin 17 vuotta nuorempana kuin australialaiset, ja heidän todennäköisyytensä joutua telkien taakse – entisessä rangaistussiirtolassa – on noin 11 kertaa valkoisia suurempi.

Siinä missä lähes joka neljäs australialainen saa korkea-asteen koulutuksen niin vain neljä prosenttia aboriginaaleista yltää siihen.

Alkuperäisväestö suhtautui kuitenkin yleisesti ottaen myönteisesti parlamentin viralliseen anteeksipyyntöön aboriginaaleihin kohdistuneista menneisyyden synneistä.

Aboriginaalien kansalaisoikeuksia puolustava Tom Calma sanoi anteeksipyynnön jälkeen:

"Tänään on historiallinen päivä. Tänään johtajamme kautta poliittisen kirjon ovat valinneet arvokkuuden, toivon ja kunnioituksen johtaviksi periaatteiksi suhteessamme kansakuntamme ensimmäisiin ihmisiin."

Bumerangi ja didgeridoo

Aboriginaalit ovat yksi maailman omaleimaisimmista kansoista, ja se näkyy heidän ainutlaatuisessa taiteessaan, työkaluissaan ja soittimissaan.

Aboriginaalit soittavat didgeridoota.
© Shutterstock

Didgeridoo herättää luonnon henget eloon

Didgeridoo on Pohjois-Australian aboriginaalien kehittämä puupuhallinsoitin. Didgeridoota käytetään uskonnollisissa rituaaleissa luonnon henkiolentojen kutsumiseen. Ensimmäinen kuvaus didgeridoon soittamisesta on vuodelta 1835. Tuolloin soitinta pidettiin trumpettina.

Aboriginaali tarttuu bumerangiin.
© MarTata/Shutterstock

Bumerangi – aboriginaalien linkkuveitsi

Bumerangi on keksitty Australiassa noin kymmenentuhatta vuotta sitten. Se tunnetaan metsästys- ja sota-aseena, mutta kaarevalla kepillä oli itse asiassa lukemattomia käyttötarkoituksia. Metsästyksen ja sodankäynnin lisäksi bumerangilla kaivettiin kuoppia, raivattiin pensaita, sytytettiin nuotioita ja jopa soitettiin musiikkia sekä lähetettiin äänimerkkejä.

Luolamaalaus sateenkaarikäärmeestä.
© Shutterstock

Sateenkaarikäärme – luolamaalaus ajalta "ennen meidän aikaamme"

Aboriginaaleilla ei ole kirjakieltä, joten kansasta ei ole olemassa muita historiallisia dokumentteja kuin se, mitä sukupolvelta toiselle on periytynyt. Aboriginaalien kiehtovasta kulttuurista voi silti saada käsityksen tutkimalla heidän luolamaalauksiaan, joita aboriginaalit itse kutsuvat "Gwion Gwioniksi" – ennen meidän aikaamme tehdyiksi. Yksi yleisimmistä aiheista on pyhä sateenkaarikäärme, jossa voi olla käärmeen, kengurun ja krokotiilin piirteitä.