Keitä asteekit olivat?
Asteekit olivat kansa, joka hallitsi suuria alueita nykyisen Meksikon seudulla 1300-luvulta 1500-luvulle asti.
Perimätietonsa mukaan asteekit vaelsivat alun perin Aztlanista Pohjois-Meksikosta etelään joskus 1200-luvulla.
Aztlanin tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Ei myöskään tiedetä, miksi asteekit lähtivät sieltä ja hakeutuivat muualle.
Arkeologien mukaan Aztlania koetteli ehkä suuri kuivuus, joka pakotti siellä asuvat ihmiset liikkeelle.
Pieni ihmisten tekemä saari Mexcaltitán Meksikon länsirannikolla on arkeologien vahvin arvaus asteekkien alkuperäiseksi kotipaikaksi Aztlaniksi. Mexcaltitánilla on nimittäin paljon arkeologisia yhtäläisyyksiä asteekkien kuuluisan pääkaupungin Tenochtitlanin kanssa.
Vuonna 1325 asteekit saapuivat hedelmälliseen laaksoon suunnilleen nykyisen Méxicon tienoille. Laaksossa oli kosteikkoinen saari suuren Texcocojärven keskellä.
Siellä kansa näki merkin sodan jumalaltaan Huitzilopochtlilta: kaktuksen päällä istui kotka käärme kynsissään. Tämän vuoksi asteekit päättivät perustaa paikkaan uuden pääkaupunkinsa Tenochtitlánin.
Milloin asteekit elivät?
Asteekkien valtakunta kasvoi vuosina 1325–1521 vähäpätöisestä kaupunkivaltiosta alueen suurvallaksi.
Asteekkivaltakunta laajeni voimakkaasti 1400-luvun jälkipuoliskolla ja 1500-luvun alussa etenkin Moctezuma I:n (1440–1469) ja Moctezuma II:n (1502–1519) hallinta-aikana.
Asteekit sinetöivät valtansa vuonna 1427. Silloin hallitsija Itzcóatl solmi merkittävän liiton läheisten kaupunkien kanssa ja kukisti niiden avulla tepanekit, Texcocojärven seudun tuolloin mahtavimman kansan.
Seuraavien vajaan sadan vuoden aikana asteekkien valtakunta kasvoi yhä suuremmaksi.
Pääkaupunki Tenochtitlán kasvoi yhteen naapurikaupunki Tlatelolcon kanssa, ja siitä tuli alueen kaupan keskus. Jopa 60 000 ihmistä saapui päivittäin läheltä ja kaukaa kaupungin valtaville markkinoille.
Vilkkaassa pääkaupungissa asui noin 200 000 asteekkia. Vertailun vuoksi: samaan aikaan Euroopan väkirikkaimmassa kaupungissa Lontoossa asui noin 100 000 ihmistä.
Mikä oli asteekkien uskonto?
Asteekit palvoivat yli kahtasataa eri jumalaa.
Tärkeimpiin kuuluivat sodan ja auringon jumala Huitzilopochtli, sateen jumala Tlaloc ja kuoleman jumala Mictecacihuatl, jonka kunniaksi asteekit järjestivät vuosittain suuret juhlat.
Asteekkien jumala Huitzilopochtli kuvattuna Codex Telleriano Remensiksessä.
Asteekkien kuoleman maailma oli jaettu eri osiin.
Jos mies kuoli sodassa, hän pääsi erityisen arvostettuun sotureiden manalaan. Sinne pääsivät myös naiset, jotka olivat kuolleet synnyttäessään, sillä näin he olivat omalla tavallaan menettäneet henkensä kunnian taistelukentällä.
”Ei mikään voita kuolemaa sodassa, ei mikään voita kukoistavaa kuolemaa. Se miellyttää Häntä, joka antaa elämän”, kuului osa asteekkien koulussa opettelemasta tekstistä.
Miksi asteekit uhrasivat ihmisiä?
20 000. Niin monta ihmistä asteekit arkeologien arvioiden mukaan uhrasivat korkeammille voimille vuosittain valtakunnan ollessa suurimmillaan.
Verenvuodatus tapahtui valtavien kivipyramidien huipulla. Niitä kohosi (ja kohoaa edelleen) pääkaupungissa Tenochtitlánissa ja vanhassa rauniokaupungissa Teotihuacánissa.
Yksi raa’immista uhrirituaaleista suoritettiin auringon- ja sodanjumalan Huitzilopochtlin kunniaksi.
Uhrit vietiin ylös 114:ää porrasta pitkin Tenochtitlánin sydämessä sijaitsevan suuren pyramidin Templo Mayorin huipulle. Huipulla pappi leikkasi elävältä uhrilta sydämen irti, minkä jälkeen ruumis pudotettiin alas portaita.
Asteekit asettivat uhrien päät ‘tzompantli’-puutelineisiin. Asteekkivaltaukseen vuosina 1519–1520 osallistuneen Andrés de Tapian mukaan pääkaupungissa Tenochtitlanissa oli esillä 136 000 kalloa.
Asteekkien valtakunnan toiseksi suurimmassa kaupungissa Teotihuacánissa uhrattiin myös jumalille.
Siellä oli suuri temppelikompleksi mm. Auringolle ja Kuulle pyhitettyine pyramideineen, joiden portaat värjäytyivät myös uhriverestä päivittäin.
Useimmiten asteekkien veriselle alttarille päätyivät uhriksi sotavangit.
Sattui kuitenkin joskus, että asteekeilta loppuivat vangit. Kun niin kävi, järjestettiin niin sanottu ”kukkasota” eli rituaalinen sota, josta sovittiin etukäteen ja jonka häviäjät uhrattiin korkeammille voimille.
Ihmisuhrauksien jälkeen vainajien sisäelimet annettiin eläimille, kun taas joskus kuolleen ruumiin söi rituaalisessa seremoniassa se soturi, joka oli ottanut uhrin vangiksi.
Miksi asteekit kuolivat?
Eurooppaan kiiri uutisia raa’oista uhrauksista, kun espanjalainen valloittaja ja tutkimusmatkailija Hernán Cortés ja noin sadan miehen armeija saapuivat asteekkien upeaan pääkaupunkiin vuonna 1519.
Espanjalaiset näkivät siellä, miten ihmiset avasivat uhreilta rintakehän ja repivät sydämen irti.
Hernán Cortéz oli matkustanut uudelle mantereelle pakottaakseen pakanat kääntymään kristinuskoon – ja ryöstääkseen heidän rikkautensa.
Espanjalaisvalloittaja solmi nopeasti liittoja asteekkeja vihollisinaan pitävien intiaaniheimojen kanssa, ja vain parissa vuodessa hän valloitti koko asteekkivaltakunnan.
Espanjalaiset eivät surmanneet asteekkeja vain aseilla. Eurooppalaiset toivat asteekkivaltakuntaan siellä tuntemattomia bakteereja ja taudinaiheuttajia, ja seuraukset olivat katastrofaaliset.
Yksi asteekeille kohtalokkaista taudeista oli isorokko. Tauti levisi Tenochtitlanissa vuonna 1520 ja tappoi noin 40 prosenttia väestöstä vuoden aikana.
Vain muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun espanjalaiset olivat valloittaneet asteekkivaltakunnan, yli 90 prosenttia valtakunnan alkuperäisistä 25 miljoonasta asukkaasta oli kuollut tauteihin.