Kun islamin perustaja Muhammad kuoli vuonna 632 jaa., hänen sukunsa jatkoi sekä islamin että hänen Arabian niemimaalle valloittamilleen alueille perustamansa valtakunnan johdossa.
Valtakuntaa alettiin kutsua kalifaatiksi, ja Muhammadin kaksi appea sekä kaksi vävyä seurasivat toisiaan ensimmäisen, niin kutsutun Rashidun-kalifaatin johtajina.
Valtataistelu Arabian niemimaalla johti viimeisen Rashidun-kalifin murhaan vuonna 656, mistä käynnistyi verinen sisällissota.
Islamilaisen Syyrian kuvernööri, Muawija ibn Abi Sufjan, vannoi kostavansa kalifin kuoleman ja keräsi komentoonsa kymmenientuhansien vahvuiset joukot. Muawija perusti niin kutsutun umaijadien kalifaatin, josta tuli historian suurin kalifaatti.
Muawija teki Damaskoksesta kalifaatin pääkaupungin ja lähetti armeijan toisensa perään sotaretkille, osan aina Espanjaan ja Etelä-Ranskaan asti.
Umaijadien aikana otettiin käyttöön yhteinen raha ja islamilainen arkkitehti kukoisti.
Jerusalemiin rakennettiin Kalliomoskeija paikalle, jossa profeetta Muhammad legendan mukaan oli noussut taivaaseen, ja Damaskokseen rakennettiin vaikuttava Umaijadi-moskeija bysanttilaisten, persialaisten ja intialaisten osaajien avustuksella.
Umaijadien valtaa kesti kuitenkin vain vajaan vuosisadan, minkä jälkeen syntyi uusi kalifaatti.
1. Armeijat olivat kalliita
Kun umaijadien kalifaatti oli suurimmillaan, se ulottui Intiasta Lähi-idän, Arabian niemimaan ja Pohjois-Afrikan kautta Atlantin rannikolle ja sen väkiluku oli noin 33 miljoonaa.
Suurin osa sen asukkaista ei ollut muslimeja vaan kristittyjä, juutalaisia sekä erilaisten luonnonuskontojen harjoittajia, eikä kalifaatin auttanut muu kuin luottaa kaukaisimpien provinssien johtajiksi asetettujen kuvernöörien uskollisuuteen.
Moni heistä alkoi kuitenkin pian haaveilla itsenäisyydestä, ja kalifaatti joutui valloitusarmeijoidensa lisäksi lähettämään joukkoja provinsseihin kukistamaan levottomuuksia, mikä rasitti sen taloutta.
3. Korkeat verot herättivät närää
Kalifaatissa muiden kuin islaminuskoisten oli maksettava lisäveroa, mikä sai monet kääntymään muslimiksi. Se oli myös ollut veron alkuperäinen tarkoitus.
Umaijadien lukuisat sotaretket kävivät kuitenkin niin kalliiksi, että monet kalifit vaativat myös käännynnäisiltä yhä lisäveroa varmistaakseen jatkuvan rahavirran valtionkassaan.
Se herätti valtavasti närää valtakunnassa.
Persialaiset ja muut käännynnäiset eivät myöskään voineet luoda uraa kalifaatin armeijassa tai nousta merkittäviin asemiin sen hallinnossa, mikä lisäsi entisestään umaijadeja kohtaan tunnettua katkeruutta.
Umaijadien viimeinen prinssi perusti oman valtakuntansa Espanjaan.