Kun islamin perustaja Muhammad kuoli vuonna 632 jaa., hänen sukunsa jatkoi sekä islamin että hänen Arabian niemimaalle valloittamilleen alueille perustamansa valtakunnan johdossa.
Valtakuntaa alettiin kutsua kalifaatiksi, ja Muhammadin kaksi appea sekä kaksi vävyä seurasivat toisiaan ensimmäisen, niin kutsutun Rashidun-kalifaatin johtajina.
Valtataistelu Arabian niemimaalla johti viimeisen Rashidun-kalifin murhaan vuonna 656, mistä käynnistyi verinen sisällissota.
Islamilaisen Syyrian kuvernööri, Muawija ibn Abi Sufjan, vannoi kostavansa kalifin kuoleman ja keräsi komentoonsa kymmenientuhansien vahvuiset joukot. Muawija perusti niin kutsutun umaijadien kalifaatin, josta tuli historian suurin kalifaatti.
Muawija teki Damaskoksesta kalifaatin pääkaupungin ja lähetti armeijan toisensa perään sotaretkille, osan aina Espanjaan ja Etelä-Ranskaan asti.
Umaijadien aikana otettiin käyttöön yhteinen raha ja islamilainen arkkitehti kukoisti.
Jerusalemiin rakennettiin Kalliomoskeija paikalle, jossa profeetta Muhammad legendan mukaan oli noussut taivaaseen, ja Damaskokseen rakennettiin vaikuttava Umaijadi-moskeija bysanttilaisten, persialaisten ja intialaisten osaajien avustuksella.
Umaijadien valtaa kesti kuitenkin vain vajaan vuosisadan, minkä jälkeen syntyi uusi kalifaatti.