1. Kuka oli Hannibal?
Hannibal Barka (247–183 eaa.) oli kuuluisan foinikialaisen sotilassuvun vesa. Barkan perhe johti foinikialaisten Etelä-Espanjan valloitusretkeä ja valvoi maan kaivostoimintaa.
Roomalaishistorioitsija Liviuksen mukaan Hannibal pärjäsi muutaman tunnin yöunilla. Tämä oli tarpeen, sillä Hannibal sai jo nuorukaisena valvontaansa Espanjaan perustetun Uuden Karthagon kaupungin.
Tarinan mukaan hän lupasi isälleen pysyä ikuisesti Rooman vihollisena, mitä hän myöhemmin käytti verukkeena käydessään sotaan Roomaa vastaan.
Tilaisuus koitti Rooman liittouduttua itäespanjalaisen Sagunton kaupungin kanssa. Sagunto oli osittain foinikialaisille annetun luovutuskirjan mukaisella alueella.
Vuonna 218 eaa. Hannibal johti joukkonsa kaupunkiin, joka antautui kahdeksan kuukauden piirityksen jälkeen. Eteneminen jatkui, ja roomalaisten kauhuksi Hannibalin valtava valloitusarmeija oli tuota pikaa Italian maaperällä.
Pian Rooman muuritkin vavisivat Hannibalin edessä, ja kaupunkilaiset kavahtivat jopa hänen nimeään.
2. Foinikialaisia vai puunilaisia?
Foinikialaisten kreikankielinen nimitys phoinikes ei oi-äänteensä vuoksi taipunut roomalaisten suuhun, joten Roomassa käytettiin nimitystä puni. Foinikialaisten oma versio, kn’ny, oli toki vieläkin vaikeampi lausua.
Kreikankielinen nimitys liittyi foinikialaisten tärkeimpään kauppatavaraan, porphyraan eli purppuraväriin, jota valmistettiin merietanoista.
Alun perin foinikialaiset asuivat nykyisen Libanonin alueelle Välimeren rannikolle perustamissaan kaupunkiyhteisöissä valvoen yksinvaltiaan lailla Euroopan, Afrikan ja Lähi-Idän välistä kauppaa.
Ajan myötä he perustivat kauppapaikkoja laajemmalti pitkin Välimeren rannikkoa, muun muassa nykyisen Tunisian alueella sijainneen Karthagon, josta tuli foinikialaisten tärkein kaupunki.
3. Kuinka purppuraa valmistettiin?
Foinikialaiset osasivat valmistaa harvinaista ja haluttua purppuraväriä Murex-meri-
kotiloiden eritteestä. Työlään valmistusprosessin vuoksi yksi gramma purppuraa oli yhtä arvokasta kuin 20 grammaa kultaa.
- Kotilot pyydettiin laskuveden aikana.
- Kotilo vedettiin pois kuorestaan, jolloin eläin puolustautui mustekalan tavoin ruiskuttamalla väriainetta. Joskus pyydystäjät irrottivat kotilon värirauhasen itse. Suuresta kotilosta saattoi saada neljä pisaraa väriä, pienet murskattiin kokonaisina.
Värimassaa ja suolavettä keitettiin suuressa astiassa. Tämä vaihe saattoi kestää useita päiviä.
Lopuksi väriliemeen upotettiin valkoista villakangasta. Aluksi kangas värjäytyi sinivihreäksi, mutta auringossa kuivatettaessa se muuttui voimakkaan purppuranväriseksi. Kotilolaji vaikutti sävyyn – tumma punavioletti oli arvokkainta.
4. Mitä olivat puunilaissodat?
- 1. puunilaissota (264–241 eaa.) Rooma valloitti Sisilian
Kreikka koki Sisiliassa olevat foinikialaiset kilpailijoikseen ja pyysi Roomalta
sotilasapua foinikialaisia vastaan.
Sotaa käytiin sekä itse saarella että merellä, jossa Rooma ensimmäistä kertaa käytti sotalaivoja. Rooma voitti vuonna 241 eaa., ja Karthago joutui luovuttamaan Sisilian ja lisäksi Rooma vaati rahaa.
Foinikialaisten palkkasoturit eivät saaneet palkkojaan, mikä aiheutti kapinoita. Tunnelma Karthagossa synkkeni yhä, kun Rooma nappasi myös Korsikan ja kuparistaan kuulun Sardinian.
- 2. puunilaissota (218–201 eaa.) Hannibal ylitti Alpit
Maksaakseen sotavelkansa Roomalle Karthago hankki hopeakaivoksia nykyisen Espanjan alueelta. Osaa paikallisväestöstä uuden herrakansan toimet harmittivat, ja he hakivat apua Roomalta.
Hannibal lähti Roomaa vastaan Alppien yli mahtavine armeijoineen, johon kuului muun muassa taisteluun varustettuja norsuja.
17 vuoden väsytyssodan jälkeen Hannibal hävisi, ja foinikialaiset saivat ankaran rangaistuksen: he joutuivat luovuttamaan sekä rahaa että sotalaivastonsa ja kaikki Afrikasta valtaamansa alueet Karthagoa lukuun ottamatta.
Myös sodankäynti ilman Rooman lupaa kiellettiin.
- 3. puunilaissota (149–146 eaa.) Karthago tuhottiin
Naapurivalta Numidia hyökkäsi Karthagoon useaan otteeseen, ja Karthagon iskiessä takaisin vuonna 149 eaa. roomalaiset hyödynsivät tilanteen oitis.
Rooma vaati, että foinikialaiset siirtäisivät rangaistukseksi pääkaupunkiaan sisämaahan päin. Kun foinikialaiset kieltäytyivät, Rooman armeija oli pian kaupunginmuurin ulkopuolella.
Kolmen vuoden piirityksen jälkeen Rooma hyökkäsi Karthagoon, ja 50 000 ihmistä antautui. Roomalaiset polttivat kaupungin ja levittivät maahan suolaa, jotta mikään ei enää kasvaisi foinikialaisten valtakunnassa.

Roomalaiset piirittivät kolme vuotta Karthagoa ennen kuin foinikialaiset antautuivat.
5. Missä Karthago sijaitsi?
Foinikialaiset olivat peräisin nykyisen Libanonin alueelta, mutta heidän tärkein kaupunkinsa Karthago sijaitsi Pohjois-Afrikassa lähellä nykyistä Tunisia.
Todennäköisesti kaupungin perusti 800-luvulla eaa. Tyroksesta nykyisen Libanonin alueelta tullut prinsessa Dido, joka pakeni veljeään Pygmalionia tämän surmattua Didon puolison katkerassa vallanperimystaistelussa.
Aluksi Karthago oli vain syrjäinen siirtomaakaupunki, mutta Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin valloitettua vanhan Foinikian alueet 500-luvulla eaa.
Karthagosta tuli foinikialaisten uusi pääkaupunki ja pian myös läntisen Välimeren kaupan pääkeskus.
Tämän asemansa Karthago säilytti aina vuoteen 146 eaa., jolloin roomalaiset tuhosivat kaupungin.

Välimeren tärkeimmät kauppareitit kulkivat Karthagon editse, ja kaupungista kehittyi yksi
antiikin ajan tärkeimmistä suurkaupungeista, jossa asui noin neljännesmiljoona ihmistä.
6. Kuinka kauas he matkustivat?
Foinikialaiset kävivät kauppaa koko Välimeren alueella, ja kauppareitit ulottuivat Azoreille, Britanniaan ja Länsi-Afrikkaan saakka.
Kreikkalaisen historioitsija Herodotoksen mukaan joukko foinikialaisia purjehti noin vuonna 500 eaa. jopa Afrikan ympäri.
Vuoden 470 eaa. tienoilla karthagolainen Hanno Merenkulkija purjehti Afrikan rannikkoa ja näki matkallaan toimivan tulivuoren, joka oli ehkä nykyisen Kamerunin alueella oleva Kamerunvuori. Matka-kuvauksen kreikankielisen käännöksen mukaan foinikialaiset toivat mukaansa kolme gorillaa, jotka kuitenkin piti tappaa, koska ne ”purivat ja raapivat”.
7. Mitä tarkoittaa Carthago delenda est?
Rooma näki, että foinikialaiset olivat valtakunnan laajenemisen tiellä, ja Rooman poliitikot vain odottivat hetkeä Karthagon murskaamiseksi.
Aina kun Cato vanhempi (234–149 eaa.) sai suunvuoron senaatissa, hän päätti puheensa näihin sanoihin:
”Ceterum censeo Carthaginem esse delendam” tai ”Carthago delenda est”.
Tämä tarkoittaa:
”(Muuten olen sitä mieltä, että) Karthago on hävitettävä.”
8. Kuinka Hannibal hyökkäsi?
Hannibal löi vastustajansa Italian eteläosissa sijainneessa Cannaessa vuonna 216 eaa.
– vaikka armeija joutuikin tulemaan toimeen ilman sotanorsuja, jotka olivat menehtyneet Alpeilla..
Klik på tegningen og se hvordan









Kuinka Hannibal hyökkäsi?
Hannibal löi vastustajansa Italian eteläosissa sijainneessa Cannaessa vuonna 216 eaa. – vaikka armeija joutuikin tulemaan toimeen ilman sotanorsuja, jotka olivat menehtyneet Alpeilla.
Rooman armeija:
Jälkaväkeä: 80 000
Ratsumiehiä: 6 400
Hannibalin armeija:
Jalkaväkeä: 40 000
Ratsumiehiä: 10 000
Ylivoima
Roomalla oli Cannaessa kahdeksan legioonaa kilometrin levyisessä rintamassa.
Kaarimuodostelma
Hannibal komensi joukkonsa kaareksi houkutellakseen roomalaiset rintaman keskustaan. Suunnitelma onnistui.
Ratsuhyökkäys
Hannibal lähetti ratsuväkensä hyökkäykseen. Edessä olevat Rooman ratsujoukot tuhottiin.
Ratsuhyökkäys
Hannibalin ratsuväki esti Rooman ratsuväkeä liikkumasta.
Hyökkäys edustaan
Rooman valtava jalkaväkijoukko houkuteltiin hyökkäämään kohti Hannibalin jalkaväkeä, joka väisti hyökkääjien edeltä kaarimuodostelmaan.
Sotajuoni
Houkuteltuaan roomalaiset suppiloon Hannibalin jalkaväki kääntyi äkkiä ympäri ja hyökkäsi uudelleen Rooman kimppuun.
Motti
Hannibalin ratsuväki hyökkäsi taistelukentän yli roomalaisten jalkaväen selustaan.
Kaaos
Roomalaislegioonat olivat saarroksissa. Kymmenettuhannet sotilaat olivat yhtä sekavaa laumaa, jota Hannibalin armeija pieksi joka suunnasta. Roomalaiset olivat täysin alakynnessä.
9. Millaiset olivat Cannaen taistelun tappioluvut?
- 50 000 foinikialaisella oli vastassaan 86 400 roomalaista.
- 48 000 roomalaista kuoli, mutta vain 6 000 foinikialaista kuoli.
- 20 000 roomalaista joutui vangiksi.
10. Millaista työtä foinikialaiset tekivät?
Kreikkalainen historioitsija Polybios totesi, että foinikialaiset olivat enemmän merillä kuin mikään muu kansakunta.
Moni oli värväytynyt laivastoon, jonka, toisin kuin maa-armeijan, oli aina oltava valmiustilassa, koska sen piti taata elintärkeän kauppalaivaston turvallisuus.
Koska erityisesti varattomat pestautuivat laivastoon, rikkaimmilla foinikialaisilla oli yksi huoli vähemmän: maassa ei ollut joutilasta, nälkäistä ja rettelöivää alaluokkaa.
Kuten muissakin antiikin ajan yhteiskunnissa, tytöt auttoivat äitiään taloustöissä ja pojat seurasivat isäänsä pajaan tai pellolle.

Tavallisella foinikialaisella ei ollut vapaa-aikaa. Useimmat miehet raatoivat merellä.
11. Keksivätkö he kirjoitustaidon?
Vuoden 1400 eaa. tienoilla foinikialaiset kaivostyöläiset hämmensivät Siinain niemimaalla egyptiläisiä työnjohtajia raapustelemalla outoja merkkejä. Foinikiassa merkeistä kehittyi maailman ensimmäiset aakkoset.
Niissä oli 22 konsonanttia (joista kaksi toimi myös vokaaleina), ja ne olivat helpompia kuin hieroglyfit, joiden jokainen merkki oli yksi sana. Kreikkalaiset kopioivat foinikialaisten kirjainjärjestelmän, ja myös roomalaiset käyttivät ideaa.
Aakkosten kaksi ensimmäistä kirjainta ”alef” ja ”beth” antoivat nimen myös latinalaisille aakkosille, joiden kirjaimet saivat osittain myös muotonsa foinikialaisilta.
12. 3.000 v
Foinikian kulttuuri kesti suunnilleen 3 000 vuotta. Ensimmäiset foinikialaiset asettuivat noin vuonna 3 200 eaa. nykyisen Libanonin alueelle, ja heistä tuli vähitellen Välimeren kaupan valtiaita.
13. Millainen oli Hannibalin sotilaan varustus?
Klik på tegningen og find svaret
14. Kuka oli ”maanviljelyksen isä”?
Foinikialainen Mago kirjoitti noin vuonna 500 eaa. 28-osaisen teoksen, joka sisälsi maanviljelykseen liittyviä ohjeita ja tietoa viljalajeista viinin valmistukseen.
Mago kokosi kirjoihinsa maanviljelijäsukupolvelta toiselle kulkeneen tiedon. Hän totesi muun muassa: ”Joka ostaa viljelymaata, myyköön kaupunkitalonsa, jotta ei enää kaipaisi kaupungin mukavuuksia.”
Roomalaiset tuhosivat Karthagon vuonna 146 eaa., mutta säästivät Magon kirjat ja veivät aarteen mukanaan Roomaan.
Siellä kirjat käännettiin latinaksi. Roomalaiset kutsuivat Magoa ”maanviljelyksen isäksi”.
15. Hvordan foregik søslag i oldtiden?
Laivasto oli foinikialaisten ylpeys. Se oli aina valmiudessa turvatakseen meren kauppareitit ja häätääkseen vihollisen sota-alukset. Sarvimaisella keulapuskurilla varustetut kaleerit olivat hyökkääjälle kova vastus.
Taistelun alussa alukset järjestäyvyivät rinnakkain, ja rivimuodostelma säilyi hyökkäyksen aikana.
Soutajat nostivat vauhdin kovaksi, ja laivojen keulassa vesirajan yläpuolella olevat pronssiset keula-puskurit suunnattiin suoraan kohti vihollisen aluksia.
Yrityksen epäonnistuessa alukset käännettiin uuteen hyökkäykseen. Sutjakat foinikialaisalukset kääntyivät ripeämmin kuin Kreikan ja Rooman sotalaivat.
16. Mitä reittiä Hannibal kulki?
Jo antiikin historioitsijat aprikoivat, mistä Hannibal ylitti Alpit. Parisataa vuotta sotaretken jälkeen roomalaishistorioitsija Livius esitti, että reitti olisi kulkenut 2 400 metriä korkean Col de Clapierin solan kautta.
Vuonna 2016 eräs tutkijaryhmä päätteli kuitenkin Hannibalin ylittäneen vuoret 3 000 metrin korkeudelta Ranskan ja Italian rajalla olevasta Col de la Traversetten solasta.
Vakuuttavana todisteena alueelta löytyi muun muassa runsas määrä 2 200 vuotta vanhaa, kuivunutta hevosenlantaa.
Vuoriston ylitettyään Hannibal kävi lukuisia taisteluita ja oleskeli Italiassa 15 vuotta, kunnes hänet kutsuttiin kotiin puolustamaan Karthagoa.
17. Miksi foinikialaiset surmasivat lapsiaan?
Ääritilanteissa, kuten ruton tai sodan uhatessa, yläluokka saattoi uhrata Baal-jumalalle perheen esikoispojan.
Vain prinssit ja aatelisten lapset olivat riittävän arvokkaita jumalten vihan taltuttamiseen. Vuonna 310 eaa. kreikkalais-sisilialainen armeija piiritti Karthagoa, ja kaupungin asukkaat olivat varmoja, että syynä oli Baalin viha, koska jumala ei ollut aikoihin saanut ihmisuhria.
Kreikkalaishistorioitsijat Diodoros ja Plutarkhos kirjoittivat, että Karthagossa poltettiin tästä syystä 500 yläluokan perheiden lasta uhriroviolla.
Joidenkin tutkijoiden mukaan Kreikan ja Rooman historioitsijat liiottelivat mustatakseen foinikialaisten maineen.
Lapsi-uhrit olivat kuitenkin ikiaikainen tapa jo Palestiinassa, josta foinikialaiset olivat lähtöisin. Vanhan testamentin mukaan israelilaisten kantaisä Abraham oli vähällä uhrata poikansa Isakin. Foinikialaiset veivät tavan mukanaan Karthagoon.
Sieltä on löytynyt hautalehto, jossa on 20 000 uhriuurnaa kuudensadan vuoden ajalta. Useimmissa uurnissa on alle kaksivuotiaiden lasten jäännöksiä, tosin ihmisten uhraamista oli myös vältetty kätkemällä uurniin lintujen ja vuohien luita.
Uhraamista pidettiin yleensä suurena kunniana, ja haudat koristeltiin hedelmällisyyden symboleilla, kuten granaatti-omenilla ja viljalyhteillä.

Foinikialaiset uhrasivat lapsiaan lepyttääkseen Baal-jumalan vihaa.
18. Paljonko sotanorsuja oli?
Foinikialaiset olivat kuuluja sotanorsuista, joita käytettiin sekä hyökkäyksissä että
pelotteina.
Hannibalin sotaretkellä Espanjan kautta Italiaan väitetään olleen mukana 37 norsua. Valtavien eläinten näkeminen sai ihmiset pyörtymään ja ratsastajat menettämään hevostensa hallinnan.
Hannibalin norsuilla kerrotaan olleen sotavarustus, ja niiden tehtävänä oli talloa
vihollinen kuoliaaksi.
Taistelussa ne ryntäsivät eteenpäin survoen ihmiset tantereeseen syöksyhampaillaan ja kärsillään. Alppien ylitystä norsut eivät kuitenkaan kestäneet, vaan ne kuolivat toinen toisensa jälkeen nääntymykseen ja keuhkokuumeeseen.
Loput menehtyivät taisteluissa; vain Hannibalin oma Surus-norsu selvisi sodasta.
19. Miksi Hannibal hävisi?
Italiassa saavutettujen voittojen jälkeen Hannibalin armeijan onni alkoi kääntyä.
Roomassa ymmärrettiin, että Hannibalin armeijaa ei voinut voittaa taistelussa, sillä sen johtaja oli liian ovela ja ratsuväki ylivoimaista. Hannibalin joukkojen surmattua 15 000 roomalaista Trasimenejärvellä vuonna 217 eaa. Rooman senaatti valitsi maan johtoon diktaattorin.
Quintus Fabius Maximus sai puoli vuotta aikaa pelastaa Rooma. Hannibalin toimia seurattuaan hän iski ainoastaan niihin osastoihin, jotka olivat erkaantuneet armeijan pääjoukosta. Tämän jälkeen Hannibalin oli vaikeampaa innostaa armeijaansa.
Kun kärsimättömyys lisääntyi Roomassa, senaatti erotti Maximuksen ja valitsi jälleen johtajiksi kaksi konsulia. Heidän kokoamansa jättiarmeija hyökkäsi Cannaessa Hannibalin kimppuun ja koki karvaan tappion.
Nöyryytetyt roomalaiset ymmärsivät, että Hannibalia oli viisainta välttää. Hannibalin armeija risteili 13 vuotta pitkin Italiaa ilman mainittavia tuloksia, ja sotapäällikkö erehtyi luulemaan, että saisi Italian alueella asuvat pienemmät kansat puolelleen.
Viimein Rooma hyökkäsi foinikialaisia vastaan Pohjois-Afrikassa, ja Hannibal purjehti Sisiliasta puolustamaan kotimaataan.
Vuosien tulokseton sodankäynti oli heikentänyt sekä häntä että armeijaa, kun moni palkkasoturi oli vaihtanut puolta. Vuonna 202 eaa. Hannibal joutui lopulta antautumaan.
Sodan jälkeen Hannibal palasi Karthagoon, ja hänestä tuli arvostettu valtiomies.

Hannibalin oli pakko antautua Zamassa nykyisen Tunisian alueella.
20. Mihin foinikialainen uskoi?
Foinikialaisilla oli kreikkalaisten ja roomalaisten tavoin monia jumalia. Jumalhierarkian ylimpänä oli El, joka oli kaikkien ihmisten ja eläinten isä.
Joka kaupunkivaltiolla oli lisäksi oma suojelijajumalansa. Esimerkiksi myrskynjumala Baal oli Karthagon kaupungin suojelija, ja nykyisen Libanonin alueella olevaa Tyroksen kaupunkia suojeli Melqart, joka oli foinikialaisten vastine Kreikan Herakleelle.
Jumalia palvottiin luonnon keskellä. Hedelmällisyys oli tärkeä osa uskontoa, ja prostituoitujen palvelukset olivat osa menoja.
21. Kuka oli Scipio Africanus?
Roomalainen sotapäällikkö Scipio ”Africanus” sekä ihaili että vastusti Hannibalia. Hänen isänsä ja setänsä olivat kuolleet Espanjassa sodassa foinikialaisia vastaan.
Kun Scipio valittiin Espanjan käskynhaltijaksi vuonna 211 eaa., hän toimi ihailemansa Hannibalin tavoin: Scipion joukot tekivät salama- hyökkäyksiä foinikialaisten alueille, ja vuonna 209 eaa. hän valloitti Hannibalin kotikaupungin Uuden Karthagon.
Seuraavaksi hän kukisti Hannibalin veljen Hasdrubalin ja huolehti siitä, etteivät foinikialaisjoukot päässeet Hannibalin avuksi Italiaan.
Scipion kuningasajatus oli hyökätä Pohjois-Afrikkaan ja uhata Karthagoa, jolloin Hannibal joutui lähtemään Italiasta puolustaakseen pääkaupunkia.
22. Keitä heidän jälkeläisensä ovat?
Karthagon tuhouduttua vuonna 146 eaa. foinikialaisten itsenäinen kulttuuri katosi ja heidän jälkeläisensä Pohjois-Afrikassa ja Libanonin alueella sekoittuivat muihin alueiden kansoihin.
Vaikka kulttuuri katosi, perimä kuitenkin säilyi, ja on todennäköistä, että maailman ”foinikialaisimmat” ihmiset asuvat nykyisin Maltalla; foinikialaiset kauppiaat vierailivat ilmeisesti tiuhaan keskellä Välimerta sijaitsevalla saarella.
Vuonna 2004 tehtyjen DNA-tutkimusten mukaan joka toinen maltalaismies kantaa todennäköisesti foinikialaista perimää.
Yllättäen vain joka viidenneltä pohjoisafrikkalaiselta mieheltä löytyy foinikialaista DNA:ta alueella, jossa muinainen Karthago sijaitsi.
23. 50.000...
...oinikialaista joutui kahleisiin ja myytiin orjiksi, kun Rooma kolmen pitkän sodan jälkeen vihdoin valloitti Karthagon vuonna 146 eaa.
24. Miten Afrikassa käytiin kauppaa?
Eräs kreikkalainen historioitsija kuvasi foinikialaisten kaupankäyntiä Afrikan länsirannikolla ”hiljaiseksi kaupaksi”, jossa vältettiin kontaktia paikallisväestön kanssa.
Foinikialaiset asettivat myytävät tavarat rannalle, vetäytyivät aluksiinsa ja lähettivät savumerkin. Paikallinen väki tuli tämän jälkeen rannalle, asetti kultapaloja haluamiensa tavaroiden viereen ja vetäytyi piiloon.
Jos foinikialaiset olivat tyytyväisiä tavaroista tarjottuun kultamäärään, he ottivat kullan ja purjehtivat pois.
Muussa tapauksessa he odottivat laivassa, toisivatko paikalliset lisää kultaa. Koska molemmat osapuolet olivat riippuvaisia hiljaisesta kaupankäynnistä, varkauksia sattui yllättävän vähän.

Foinikialaiset olivat yleensä kovia tinkimään, mutta Afrikan länsi- rannikolla he vain asettivat kauppatavaran rannalle.