Yhdysvaltojen mafia

1880-luvulla Italiasta saapui paljon siirtolaisia Yhdysvaltoihin, monet köyhästä Etelä-Italiasta ja Sisiliasta, jossa mafialla oli vankka jalansija. Heidän mukanaan maahan rantautui myös järjestäytynyt rikollisuus, joka pesiytyi Yhdysvaltojen suurkaupunkeihin.

Sisilialaiset syrjäyttivät paikalliset rikollisliigat ja alkoivat vaatia suojelurahaa hallitsemiensa alueiden valvonnasta. 1920-luvulla kieltolaki avasi mafialle uusia mahdollisuuksia ja se kasvoi vahvemmaksi kuin koskaan.

Italialainen Antonio Flaccomio puukotettiin kuoliaaksi New Yorkissa, kun hän oli kielinyt poliisille rahanväärentäjistä.

Poliisi kertoi lehdistölle, että teon takana oli Sisilian mafia, ja murha tultiin tuntemaan New Yorkin ensimmäisenä mafiamurhana.

Chicagoon perustettiin Unione Siciliana -yhdistys, joka aluksi auttoi ja tuki nopeasti kasvavan kaupungin italialaissiirtolaisia.

Mafia sai järjestön pian hallintaansa ja hankki sen avulla jalansijaa Chicagon alamaailmassa.

Mafian raa’at pelottelukeinot tulivat suuren yleisön tietoisuuteen, kun mafiapomo Benedetto Madonia löydettiin tynnyriin sullottuna.

Häntä oli isketty veitsellä 13 kertaa, hänen kaulansa oli viilletty auki, kätensä ja jalkansa murskattu ja sukuelimet tungettu suuhun.

Newyorkilainen gangsteri John Torrio aloitti yhteistyön chicagolaisen ”Diamond Jim” Colosimon kanssa. He jakoivat kaupunkien uhkapelin, bordellit, kapakat ja huumekaupan keskenään.

Pian mafia soluttautui myös ammattiyhdistysliikkeeseen ja paikallispolitiikkaan.

Alkoholin kieltolain astuminen voimaan loi mafialle uudet markkinat.

Se sai alkoholin myynnistä valtavat voitot, ja murhat ja lahjonta lisääntyivät.

Chicagossa tapettiin ainakin 850 ihmistä viinakauppaan liittyvissä riidoissa.

Gangsteri Louis ”Lepke” Buchalterin miehet hajottivat tekstiilialan laajat lakot väkivalloin.

Useita työläisiä sai surmansa. Buchalter sai tekstiilialan ammattiliiton hallintaansa ja kiristi työnantajilta suuret summat lakoilla uhaten.

Mafia huomasi toden teolla ammattiliittojen tuoman vallan ja taloudelliset mahdollisuudet.

Al Capone teloitutti kilpailevan rikollisjoukon seitsemän jäsentä niin sanotussa Valentinuksen päivän verilöylyssä.

Kolme kuukautta myöhemmin hän antoi osoituksen kovapintaisuudestaan tappamalla itse kolme entistä rikostoveriaan.

Caponen raa’at otteet herättivät kauhua sekä yleisössä että mafiassa. Vuonna 1931 Capone tuomittiin vankeuteen veronkierrosta.

Charles ”Lucky” Luciano tappoi New Yorkin mafiapomon Joe ”The Boss” Masserian ja luopui mafian sisilialaisista kunniakäsitteistä.

Hän perusti maanlaajuisen rikollisjärjestön, niin sanotun syndikaatin, joka oli avoin myös muille kuin italialaisille.

Lucianoa pidetään modernin järjestäytyneen rikollisuuden perustajana Yhdysvalloissa.

”Lucky” Luciano käytti ”Lepke” Buchalterin joukkiota ”syndikaatin” palkkamurhaajina.

Lehdistön Murder Inc.:iksi kutsuma joukkio murhasi syndikaatin käskystä noin 700 ilmiantajaa, gangsteria, ammattiliittolaista ja todistajaa.

Paikallispoliisi havaitsi sattumalta suuren mafiakokouksen New Yorkin laitamilla, ja poliisi pidätti 60 mafiapomoa eri puolilta Yhdysvaltoja.

Maanlaajuisen mafian olemassaolon pitkään kiistänyt FBI:n johtaja J. Edgar Hoover aloitti järeän taistelun järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.

”Syndikaatin” avoin rikollinen toiminta loppui, ja mafia alkoi toimia peitellymmin ja soluttautua ahkerammin laillisiin toimijoihin.