Mary Carleton, petos, kaksinnaiminen

Viettelijätär rahasti rikkailla aviomiehillä

Kaunis mutta pennitön Mary houkutteli 1600-luvun Lontoossa rikkaita nuoria miehiä alttarille tekeytymällä saksalaisprinsessaksi. ”Prinsessan” aviomiehet huomasivat pian, että rakastuminen vei perikatoon.

Kaunis mutta pennitön Mary houkutteli 1600-luvun Lontoossa rikkaita nuoria miehiä alttarille tekeytymällä saksalaisprinsessaksi. ”Prinsessan” aviomiehet huomasivat pian, että rakastuminen vei perikatoon.

Bridgeman & Shutterstock

Vuoden 1672 joulukuussa 30-vuotias Mary Carleton saapui Lontoossa Old Baileyn oikeusistuimeen. Häntä syytettiin hopealautasen varastamisesta, mutta pian selvisi, että varkaus oli hänen rikoksistaan vähäisin.

Vuotta aiemmin Mary oli tuomittu varkaudesta ja karkotettu Jamaikalle, mutta hän oli karannut ja palannut Lontooseen. Häntä syytettiin siksi myös karkuruudesta.

Mary selitti tuomarille, että hän oli yksinään estänyt kapinan laivalla, joka oli ollut viemässä häntä Jamaikalle.

”Pääsin laivan kapteenin ja Jamaikan kuvernöörinkin suosioon, ja he sallivat minun palata kotiin”, hän väitti.

Tuomari ja valamiehistö eivät nielleet selitystä, ja seuraavina päivinä Marya vastaan alkoi kerääntyä lisää syytöksiä kaksinnaimisesta, varkauksista ja petoksista.

Selvisi, että Mary oli sarjarikollinen, joka oli tähän asti selvinnyt pinteestä liukkaan kielensä ja aristokraattisten elkeidensä ansiosta.

Hän oli vuosia esittänyt saksalaista prinsessaa ja päässyt siten tekemisiin rikkaiden nuorten miesten kanssa ja saanut keploteltua näiltä omaisuuksia.

Häntä kutsuttiin ”Harmaaksi leskeksi”, koska toisin kuin mustaleski hän ei murhannut puolisoitaan – hän vain kietoi heidät valheiden verkkoon ja katosi sitten rahojen kanssa.

Mary Carleton, petos, kaksinnaiminen

Mary Carleton, syntyjään Mary Moders, tunnettiin Lontoossa ”saksalaisena prinsessana”.

© Bridgeman

Lirkuttelemalla irti pinteestä

Mary Carleton syntyi 11. elokuuta 1642 Canterburyssa Englannissa. Tuolloin hän oli vielä Mary Moders ja elämästä oli ylellisyys kaukana.

Maryn isän oli viulunsoittaja. Isä kuoli nuorena, ja Mary kasvoi köyhyydessä.

Mary ei tyytynyt kohtaloonsa. Epäonnistuneen avioliiton jälkeen suutari Thomas Steadmanin kanssa hän matkusti vuonna 1658 Doverin satamakaupunkiin.

Hän aikoi löytää miehen, joka takaisi hänelle ylellisen elämän. Valinta osui varakkaaseen kirurgiin Thomas Dayhin.

Häiden jälkeen Daylle valkeni, että Mary oli jo ennestään naimisissa, ja Day syytti Marya kaksinnaimisesta. Mary vakuutti valamiehistön siitä, että hän oli luullut ensimmäisen aviomiehensä kuolleen.

Mary asui jonkin aikaa Saksassa Kölnissä, missä hän huiputti sikäläiseltä aatelismieheltä suuren summan rahaa. Sitten hän muutti Lontooseen – ei Mary Modersina vaan Maria de Wolwayna, rikkaana saksalaisprinsessana.

”Jos jotakuta on huijattu, niin se olen minä.” Mary Carleton oikeudenkäynnin aikana

Hän käytti kalliita vaatteita ja upeita koruja pönkittääkseen valhettaan. Kauneutensa ja synkästä kohtalosta ja rikkaasta taustasta kertovien huhujen avulla hän lähti saalistamaan uutta uhria.

Jo muutaman kuukauden päästä häntä kosi nuori lakimies nimeltä John Carleton. Pari avioitui pikaisesti, mutta onni alkoi säröillä jo kahden viikon päästä, kun John Carleton sai nimettömän kirjeen, joka paljasti vaimon todellisen henkilöllisyyden.

Lakimies veti Maryn oikeuteen kaksinnaimisesta. Todisteita oli kuitenkin liian vähän, sillä Carletonit eivät löytäneet Maryn ensimmäistä aviomiestä suutari Thomas Steadmania todistajaksi.

Oikeudenkäynnin aikana Mary Carleton onnistui vakuuttamaan valamiehistön sekä syyttömyydestään että siitä, kuka oli jutun todellinen uhri: Carletonin suku oli houkutellut hänet avioliittoon päästäkseen käsiksi hänen rahoihinsa. Hän nyyhki teatraalisesti:

”Jos jotakuta on huijattu, niin se olen minä.”

Mary Carleton, teatteri, kaksinnaiminen

Mary Carleton esitti itseään näytelmässä, joka kertoi hänen oikeudenkäynnistään.

© Scanpix/Ritzau

Marysta tuli kuulu koko Lontoossa

Oikeusjuttu Mary Carletonia vastaan vuonna 1663 kiinnosti koko Lontoota ja synnytti ison joukon julkaisuja ja jopa teatterikappaleen.

Tuomio jutussa Mary Carleton vs. lakimies John Carleton huhtikuussa 1663 sai Lontoon kuohuksiin. Nainen onnistui harvoin puhumaan itseään selville vesille niinkin vakavasta rikoksesta kuin kaksinnaimisesta.

Syytetty oli lisäksi tekeytynyt saksalaiseksi prinsessaksi, mikä teki tarinasta vielä mehukkaamman.

Sekä oikeusjutun aikana että sen jälkeen aiheesta kohistiin pääkaupungin kahviloissa ja krouveissa, ja pian moni kynäilijä keksi tehdä sillä rahaa: aiheesta julkaistiin kourallinen pamfletteja.

Mikään niistä ei herättänyt yhtä paljon huomiota kuin kirjoitus nimeltä ”The Case”, joka tiettävästi oli Mary Carletonin itsensä käsialaa. ”The Case” ylisti häpeilemättömästi Maryn puhelahjoja, jotka olivat vapauttaneet hänet.

Duken teatteri jopa järjesti näytöksen oikeudenkäynnistä. Mary Carleton palkattiin esittämään itseään. Näyttämöllä hän julisti kainostelematta:

”Te katsotte minua kuin olisin röyhkeä huijari, mutta kukapa teistä ei ole sellainen itse?”

Kyni rikkaan apteekkarin

Vielä oikeudenkäynnin ollessa käynnissä Mary Carleton julkaisi useita pamfletteja, joissa hän vakuutti syyttömyyttään. Hänestä tuli niin kuuluisa, että pian oikeusjutun jälkeen hän näytteli itseään teatterissa.

Kolmen avioliiton jälkeenkin Mary – väärän nimen turvin – kietoi valheidensa verkkoon useita rikkaita poikamiehiä ja poimi heidän rahansa taskuihinsa. Vuonna 1671 hänen onnensa kääntyi.

Mary pidätettiin hopea-astian varastamisesta ja karkotettiin Jamaikalle. Vuoden päästä hänen onnistui keplotella itsensä takaisin Lontooseen.

Hän esitti odottavansa runsasta perintöä ja avioitui rikkaan apteekkarin kanssa, jonka hän sitten jätti heti mutta jonka rahat hän vei.

Mary oli onnistunut naruttamaan Lontoon yläluokkaa vuosikymmenen, kun hänen huijauksilleen vihdoin tuli loppu joulukuussa 1672.

Hirsipuu, Mary-carleton, viha

Mary Carleton esiintyi hyvin tyynesti hirttäjäisissään vuonna 1673.

© Imageselect

Mary pidätettiin kalliin hopealautasen varastamisesta, ja vankilassa hänet tunnisti vartija, joka muisti hänet kuuluisuutta saaneesta Carletonin tapauksesta. Seuraavassa oikeudenkäynnissä tuli julki iso joukko hänen huijauksiaan.

Maryn tarve saavuttaa kuuluisuutta koitui hänen kohtalokseen, ja 22. tammikuuta 1673 hänet hirtettiin Tyburnissa Lontoon länsipuolella.

Tarina parantumattomasta huijarista jäi elämään kirjallisuudessa – muun muassa Francis Kirkmanin elämäkerrassa The Counterfeit Lady Unveiled.

Kirjailijalla oli kuitenkin vaikeuksia kaivaa esiin Maryn koko historiaa. Kirjan esipuheessa hän varoittaakin lukijoitaan:

”Jos lupaisin kertoa täysin totuudenmukaisesti hänen elämästään, valehtelisin. Miten voisikaan tietää totuutta henkilöstä, jonka elämä oli niin valheen ja vilpillisyyden läpitunkema?”