Vapaamuurarit vaiensivat urkkijan

Vuonna 1826 yhdysvaltalainen William Morgan sai idean. Hän soluttautuisi jäseneksi vapaamuurareihin ja kirjoittaisi paljastuskirjan heidän rituaaleistaan. Suunnitelma meni kuitenkin pahasti pieleen, sillä vapaamuurarit varjelivat salaisuuksiaan keinoja kaihtamatta.

Vuonna 1826 yhdysvaltalainen William Morgan sai idean. Hän soluttautuisi jäseneksi vapaamuurareihin ja kirjoittaisi paljastuskirjan heidän rituaaleistaan. Suunnitelma meni kuitenkin pahasti pieleen, sillä vapaamuurarit varjelivat salaisuuksiaan keinoja kaihtamatta.

Shutterstock

Tiistaina 12. syyskuuta 1826 William Morgan heräsi telkien takana New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan Canandaiguan pikkukaupungin vankilassa. Hänet oli edellisenä päivänä pidätetty väärin perustein, eikä hän tiennyt, mikä häntä odotti.

Kello 19 aikaan vankilan ovelle koputettiin, ja vanginvartijan vaimo Mary Hall avasi oven. Sen takana seisoi tuntematon mies, joka vaati Morganin välitöntä vapauttamista.

Juuri ennen kuin miehet tuuppasivat Morganin ­paikalle saapuneisiin hevosvaunuihin, Hall kuuli jonkun huutavan ”murha!”

Ensin Hall kieltäytyi, mutta kun ovelle ilmestyi kaksi muutakin miestä, joista toinen sanoi hoitavansa Morganin asiaa, Hall avasi lopulta sellin oven ja päästi tämän menemään.

Hän katui tekoaan saman tien, kun hän näki täydenkuun valossa, miten mieskolmikko raahasi Morganin mukaansa. Juuri ennen kuin miehet tuuppasivat Morganin paikalle saapuneisiin hevosvaunuihin, Hall kuuli jonkun huutavan ”murha!”.

Sitten huuto kuului uudelleen mutta vaimeampana, aivan kuin huutajan suu olisi peitetty jollakin. William Morgania ei nähty enää koskaan.

William Morgan katosi jälkiä jättämättä sen jälkeen, kun hän oli vuonna 1826 suunnitellut soluttautuvansa Yhdysvaltain vapaamuurareihin.

© A. Cooley/Wikimedia Commons

Kirjan piti paljastaa salaisuudet

Mary Hall oli osannut pelätä sieppausta, sillä kaikki paikalliset tiesivät, että William Morganilla oli vaikutusvaltaisia vihollisia. Morgan oli levoton sielu, joka poti ainaista rahapulaa.

Tammikuussa 1826 hän oli muuttanut vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Bataviaan New Yorkin osavaltioon ja saanut töitä muurarina ja kivenhakkaajana.

Bataviassa hän tutustui talousvaikeuksissa olevan sanomalehden omistajaan David C. Milleriin, ja pian rahaton kaksikko laati uhkarohkean suunnitelman.

Morgan soluttautuisi paikalliseen vapaamuurariloosiin, ottaisi selvää sen salaisista rituaaleista ja paljastaisi ne Millerin kustantamassa kirjassa.

Elokuussa kaksikko alkoi mainostaa pian ilmestyvää paljastuskirjaansa ja lupasi, että vaivaisella dollarin hinnalla lukijat saisivat luettavakseen ”raskauttavia todisteita” vapaamuurarien mädännäisyydestä.

Morgan oli kuitenkin tehnyt pahan virhearvion.

Näin Morganin sieppaus eteni:

Yhdysvaltojen vapaamuurarit olivat hyvin vaikutusvaltaisia miehiä, ja he pitivät 1820-luvulla hallussaan monia korkeita virkoja. He eivät halunneet salaisuuksiaan julki ja päättivät vaientaa urkkijan.

  1. syyskuuta Morgan pidätettiin ja vietiin Canandaiguan vankilaan paidan varastamisesta syytettynä, ja seuraavana päivänä hänet siepattiin.

Vapaamuurarien suosio romahti

Morganin sieppaajat tunnistettiin nopeasti paikallisiksi vapaamuurareiksi. He kielsivät vieneensä Morganin pakolla ja väittivät tämän lähteneen mukaan vapaaehtoisesti ja menneen rajan yli Kanadaan. Todistajat kertoivat kuitenkin muuta.

Vaunuajuri kertoi ajaneensa yöllä Ontariojärven rantaan ja jättäneensä Morganin kyydistä Kanadan rajan tuntumassa.

”Morgan ­köytettiin veneessä kivipainoihin ja työnnettiin veteen.” Batavialainen vapaamuurari, 1826.

Todistajiksi kutsuttujen vapaamuurarien mukaan Morgan oli kuljetettu Fort Niagaran linnakkeeseen, minkä jälkeen häntä ei nähty enää milloinkaan.

Morganin ystävä Samuel D. Greene, joka kuului itsekin Batavian vapaamuurariloosiin, oli varma, että Morgan oli hukutettu linnakkeen lähellä virtaavaan Niagarajokeen.

”Morgan pantiin veneeseen ja köytettiin kivipainoihin. Sitten se piruparka työnnettiin veteen ja hän painui pohjaan”, Greene väitti erään loosiveljensä kertoneen.

Murhaa ei voitu todistaa, mutta useita vapaamuurareita tuomittiin sieppauksesta. Yksi heistä oli Loton Lawson, joka oli hakenut Morganin vankilasta, ja myös paikallinen seriffi sai 28 kuukauden vankilatuomion osallisuudestaan sieppaukseen.

Morganin kirja ilmestyi ajallaan, mutta sen sisältö oli paljon vähemmän raskauttava kuin etukäteen oli mainostettu.

Morganin kohtalo sai yhdysvaltalaiset silti kääntymään vapaamuurareita vastaan. Järjestön jäsenmäärä romahti, ja sen vaikutusvalta heikkeni merkittävästi.