Vallankaappaus karahti kiville

1800-luvun alussa Britanniassa kärvisteltiin työttömyyden ja köyhyyden kourissa, eikä enemmistöllä ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa omiin elinoloihinsa – äänioikeuskin oli vain rikkailla. Vararikon tehnyt maanviljelijä Arthur Thistlewood näki vain yhden keinon parantaa tilannetta: hän tekisi verisen vallankaappauksen.

1800-luvun alussa Britanniassa kärvisteltiin työttömyyden ja köyhyyden kourissa, eikä enemmistöllä ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa omiin elinoloihinsa – äänioikeuskin oli vain rikkailla. Vararikon tehnyt maanviljelijä Arthur Thistlewood näki vain yhden keinon parantaa tilannetta: hän tekisi verisen vallankaappauksen.

Stefano Bianchetti/Getty Images

Lehmien haju leijui vielä vanhassa navetassa, kun Arthur Thistlewood 22. helmikuuta 1820 tapasi sen ylisillä salaliittotovereitaan Cato Streetin varrella yhdessä Lontoon köyhimmistä kaupunginosista.

Nuhjuinen ympäristö ei kuitenkaan haitannut Thistlewoodia, sillä samaan aikaan seuraavana päivänä hän olisi jossakin aivan muualla, jos hänen suunnitelmansa onnistuisi: silloin Thistlewood tovereineen olisi eliminoinut koko Britannian hallituksen ja ottanut vallan omiin käsiinsä.

Thistlewoodin salajuoni järkytti aikoinaan koko Britanniaa, sillä se oli maan ensimmäinen väkivaltainen vallankaappausaikomus sitten 1600-luvun. Niin sanottu Cato Streetin salaliitto vaikutti Britannian politiikkaan vuosikymmenien ajan.

Vain rikkaat saivat äänestää

Siinä missä vallankaappausyritykset olivat harvinaisia, kapinat ja mellakat olivat 1800-luvun alun Britanniassa arkipäivää.
Ajat olivat kovat. Viisi vuotta aiemmin Britannia oli kukistanut Napoleonin Waterloossa, mutta sota oli velkaannuttanut valtion pahoin ja johtanut korkeaan työttömyyteen.

Pahinta oli se, ettei tavallinen kansa voinut juurikaan vaikuttaa omiin elinoloihinsa, sillä äänioikeus oli varakkaiden miesten etuoikeus.

Monet olivat kuitenkin sitä mieltä, että asioiden oli muututtava, ja yksi heistä oli maatilansa menettänyt viljelijä Arthur Thistlewood. Hän kuului vallankumouksellisiin ”spenceläisiin”, jotka ajoivat Britanniaan yhtäläistä äänioikeutta, maan yhteisomistusta ja köyhäinapua.

Thistlewood osallistui lukuisiin mielenosoituksiin ja oli mukana myös niin kutsutussa Spa Fieldsin kapinassa, joka päättyi kahakkaan sotilaiden kanssa.

Politiikka astui kuvaan

Vuonna 1820 Thistlewood oli valmis menemään askelta pitemmälle, ja hän alkoi suunnitella vallankaappausta ystävänsä George Edwardsin kanssa.

Suunnitelma oli yksinkertainen ja raaka: Kun kuninkaan valtaneuvoston puheenjohtaja lordi Harrowby asettuisi illalliselle ministeriensä kanssa 23. helmikuuta 1820, Thistlewood koputtaisi ovelle muka tuodakseen Harrowbylle kirjeen.

Palvelijan viedessä kirjettä lordille Thistlewood tovereineen tunkeutuisi ovesta sisään ja alkaisi heittää käsikranaatteja. Sitten pistoolein, pistimin ja miekoin aseistautuneet hyökkääjät murhaisivat kaaoksen turvin ministerit yksi kerrallaan.

Thistlewoodin ja Edwardsin lisäksi suunnitelmasta tiesi vain pieni sisäpiiri, joka kokoontui viimeisen kerran Cato Streetillä 22. helmikuuta.

Kaappausyritys johti uudistuksiin

Thistlewood ei tiennyt, että Edwards oli poliisin ilmiantaja ja että poliisit pitivät navettaa tarkoin silmällä.

Kun poliisit näkivät Thistlewoodin ja muiden salaliittolaisten menevän sisälle, he tunkeutuivat rakennukseen ja kiipesivät tikkaita pitkin navetan ylisille, jossa säilytettiin heinää.

”Kuolen, koska vapaus ja oikeudenmukaisuus on tästä maasta karkotettu.” Arthur Thistlewood, 1820

Tikkaiden yläpäässä heitä oli vastassa pitkä mies miekka kädessään. Hän oli Arthur Thistlewood. Ellis-niminen poliisi kertoi myöhemmin:

”Smithers [toinen poliisi] syöksyi ohitseni. Näin, miten pitkä mies nosti kätensä iskuun ja työnsi miekkansa Smithersin rintaan. Smithers kohotti kätensä ilmaan ja huudahti ’hyvä Jumala!’, minkä jälkeen hän rojahti päälleni.” Smithers kuoli heti.

Thistlewood ja moni hänen tovereistaan pääsivät pakoon, mutta heidät pidätettiin jo seuraavina päivinä.

Oikeudenkäynnissä Thistlewood myönsi syyllisyytensä mutta puolusti tekojaan: ”Kuolen, koska vapaus ja oikeudenmukaisuus on tästä maasta karkotettu.” Hänet ja neljä muuta salaliittolaista tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan ja hirtettiin.

Salaliitto osoitti, että tilanne oli kestämätön. Parlamentti hyväksyikin seuraavina vuosina useita uudistuksia. Yksi niistä oli äänioikeuden laajentaminen, minkä ansiosta tavallinen kansa sai vähitellen enemmän sananvaltaa päätöksenteossa.