Vakoojia on ollut antiikista asti, mutta varsinaisia vakoiluvälineitä alettiin toden teolla kehittää vasta toisen maailmansodan aikana, jolloin tiedustelupalvelut ympäri maailmaa tekivät kaikkensa päästäkseen askelen edelle vihollista.
Vakoilun merkitys korostui kylmän sodan aikana, kun suurvaltojen avointa konfliktia haluttiin välttää kaikin keinoin ja tiedustelutiedot olivat kultaakin kalliimpia.
1. Monopoli avitti sotavankeja pakenemaan
Toisen maailmansodan aikana brittien tiedustelupalvelun oli mahdotonta saada toimitettua apua saksalaisilla vankileireillä viruville briteille, sillä kaikki vankien paketit tutkittiin tarkoin.
Eräs agentti sai tällöin loistoidean: kaikki pakoon tarvittava voitaisiin piilottaa Monopoli-peliin. Yhteistyössä peliä valmistavan yrityksen kanssa tiedustelupalvelu MI9 kehitti siitä version, jossa pelilaudan sisään koverretussa kätkössä oli kartta, viila ja kompassi. Monopoli-rahojen sekaan oli myös piilotettu paikallista valuuttaa.
Natsit toivoivat pelien vievän vankien ajatukset pois pakoyrityksistä, ja kun britit ottivat heihin yhteyttä tekaistun humanitäärisen järjestön nimissä pelien toimittamiseksi leirille, tämä sallittiin.
Ei tiedetä tarkalleen, miten moni brittiläinen sotavanki onnistui lopulta pakenemaan pelin avulla, mutta idea oli niin hyvä, että myös yhdysvaltalaiset sittemmin hyödynsivät sitä.
2. Sateenvarjo tappoi toisinajattelijan
3. Kuvien lukemiseen tarvittiin mikroskooppi
Elokuun 10. päivä 1941 serbialainen kaksoisagentti Dušan Popov nousi New Yorkissa lentokoneeseen toimittaakseen FBI:lle erään salkun. Popov työskenteli sekä brittien tiedustelupalvelulle MI6:lle että natsien Abwehrille, ja hänet tunnettiin sittemmin myös James Bondin hahmon innoittajana.
Salkussa ei näyttänyt olevan juuri muuta kuin Virginia Woolfin kirja, mutta teos kätki todellisuudessa sisäänsä tärkeää tietoa tulevasta iskusta Yhdysvaltojen laivaston tukikohtaan Pearl Harboriin, muun muassa kuvan saksalaisesta asiakirjasta, jossa Pearl Harbor mainittiin 11 kertaa ja tukikohdan alueesta esitettiin kysymyksiä.
Paljaalla silmällä kuvaa ei tosin voinut huomata, sillä Popov oli kutistanut sen halkaisijaltaan millimetrin kokoiselle mikropistefilmille, joka oli kiinnitetty kirjassa tavallisen pisteen päälle.
Popovin vaivannäkö osoittautui kuitenkin turhaksi, kun FBI ei ottanut varoitusta todesta.
4. Kamerat tallensivat todisteita
5. Vaakuna vakoili seitsemän vuotta
Yhdysvaltojen Moskovan suurlähettiläs W. Averell Harriman ilahtui elokuussa 1945, kun neuvostoliittolaisen nuorisojärjestön edustajat ojensivat hänelle ystävyyden symbolina puusta kaiverretun Yhdysvaltojen vaakunan. Tosiasiassa eleestä oli ystävyys kaukana.
Vaakunaan oli piilotettu 23 senttimetriä pitkä antenni, joka oli liitetty ohuen ohueen kalvoon. Puulaatan taakse kätkettynäkin kalvo pystyi poimimaan ääniaaltoja, jotka saivat sen värähtelemään ja toimimaan mikrofonina. Laite oli lähes huomaamaton, sillä siinä ei ollut lähetintä. Mikrofoni aktivoitui siihen kohdistuvista radiosignaaleista.
Venäläiset pystyivätkin vuosien ajan seuraamaan suurlähettilään toimistossa käytyjä luottamuksellisia keskusteluja, jotka välitettiin lähetystön lähellä sijainneeseen osoitteeseen.
Laite havaittiin vasta vuonna 1951, kun brittiläinen radio-operaattori ihmetteli Neuvostoliiton ilmavoimien taajuudella kuulemaansa amerikkalaisten keskustelua.
6. Huulipuna antoi tappavan suukon
7. Kuolleet rotat välittivät salaviestejä
CIA käytti kylmän sodan aikana kuolleita rottia viestien välittämiseen Moskovassa toimineille agenteilleen. Rottia käytettiin ”postilaatikkoina”, joita jätettiin ennalta sovittuihin paikkoihin. Näin agentit välttivät henkilökohtaisia tapaamisia, jotka olisivat voineet herättää tarpeetonta huomiota.
Washingtonin CIA-museon kuraattori Toni Hiley kuvaa ideaa nerokkaaksi:
”Kuka nyt koskisi kuollutta rottaa? Se on niin yököttävä, ettei kukaan mene lähellekään.”
Postirottien sisälmykset poistettiin ja tilalle pantiin viesti pienessä metallisäiliössä. Tämän jälkeen eläin suljettiin tarranauhalla.
Lisäksi rotat valeltiin väkevällä kastikkeella, usein tabascolla, jotta kissat eivät söisi niitä. Valmiit ”postipaketit” jätettiin Moskovassa sovittuihin paikkoihin sovittuun aikaan. Rottien lisäksi viestien välittämisessä käytettiin kyyhkysiä ja teiden varsilta löytyneitä liikenteessä kuolleita eläimiä.
8. Upseeri keksi kuolettavat käsineet
9. Todistusaineisto piilotettiin huolella
Kekseliäisyydellä ei ollut rajoja, kun vakoojien piti piilottaa arvokkaat tiedustelutietonsa viholliselta. Heidän oli toimittava huomiota herättämättä, joten tietoja kätkettiin usein heidän peitehahmoilleen luonteviin esineisiin – esimerkiksi länsisaksalaisena kotiäitinä esiintynyt Stasin vakooja piilotti salakieliset viestinsä silitysrautaan.
KGB:ssä suosittiin muun muassa onttoja kolikoita, paristoja ja nauloja esimerkiksi mikropistefilmien piilottamiseen, brittien tiedustelupalvelussa puolestaan kätkettiin karttoja piippuihin, joissa oli salainen lokero pesän alla. Piippua voitiin polttaa salaista sisältöä tuhoamatta, mutta jos vakooja jäi kiinni, hän vain väänsi piipun vartta, jolloin tuli pääsi polttamaan todisteet.
Tšekkoslovakian salainen poliisi keksi onton saippuan, jonka sisälle voitiin panna kehittämätön filmi pienen hehkulampun ympärille kiedottuna. Jos saippua avattiin väärin, lamppu alkoi vilkkua, jolloin kuvat tuhoutuivat.