Pieter Isaacsz

Maalari urkki korvat höröllä

Tanskan kuningas Kristian IV hankki vuonna 1614 hovimaalarin, hollantilaisen Pieter Isaacszin. Kuningas päästi taiteilijan sisäpiiriinsä aavistamatta, että Isaacsz vakoili ruotsalaisille.

Tanskan kuningas Kristian IV hankki vuonna 1614 hovimaalarin, hollantilaisen Pieter Isaacszin. Kuningas päästi taiteilijan sisäpiiriinsä aavistamatta, että Isaacsz vakoili ruotsalaisille.

Shutterstock & Københavns Stadsarkiv

Helsingørissä kynä raapusti kiireisesti sanoja paperille. Oli tammikuu 1625, ja Tanskan viimeisimmät uutiset sisältävän salaisen kirjeen piti päästä nopeasti lähtemään Ruotsin valtakunnankanslerille Axel Oxenstiernalle:

”Hovissa vallitsee tällä hetkellä vihamielisyys Ruotsia kohtaan, sillä huhujen mukaan suunnittelette hyökkäystä Saksaan. Puhuin Englannin lähettilään kanssa, ja hän sanoi, että jos se pitää paikkansa, hän hoitaisi asian, sillä konflikti Tanskan ja Ruotsin protestanttisten monarkioiden välillä ei olisi toivottu.”

Kynä kävi musteessa ja kirje jatkui:

”Kööpenhaminassa Hänen majesteettinsa on loistavalla tuulella. Hän kutsui minut muutaman kerran makuukamariinsa, vaikka se teki oloni epämukavaksi, kysyäkseen, onko Ruotsin lähettiläs saapunut Juutinrauman yli.”

”Palvelijat ovat nykyään surkeita salakuuntelijoita.” Pieter Isaacsz Axel Oxenstiernalle

Kirjoittaja kastoi kynän mustepulloon ja hetken mietittyään jatkoi:

”Hyvä herrani, älkää pahastuko, jollen osaa selittää kaikkea tarkasti. Kuuntelen, mutta en rohkene kysellä enempää kuulemastani. Palvelijat ovat nykyään surkeita salakuuntelijoita.”

Kirje päättyi sanoihin: ”Teidän Armonne uskollisin palvelija, Petter Isaac.”

Petter Isaac, eli hollantilaisittain Pieter Isaacsz, vakoili Tanskan hovissa Ruotsin laskuun.

Virallisesti hän oli Kristian IV:n suuresti ylistetty hovimaalari ja taideasiantuntija, mutta noin joka kolmas viikko Isaacsz lähetti Ruotsiin yksityiskohtaisen raportin Tanskan hovin tapahtumista. Ruotsalaiset lukivat joka ainoan sanan tarkasti.

Hovimaalari pelasi vaarallista peliä kerätessään tietoa linnan käytävillä ja kuunnellessaan ovien takana. Jos hän paljastuisi vakoojaksi, hän menettäisi päänsä, mutta Pieter Isaacsz oli valmis riskeeraamaan kaiken itselleen tärkeimmän eli rahan takia.

Axel Oxenstierna hovivakooja

Axel Oxenstierna oli 42 vuotta Ruotsin valtakunnankansleri. Hänellä oli paljon valtaa, ja hän uudisti muun muassa Ruotsin armeijaa, teollisuutta ja paikallishallintoa.

© Michiel Jansz. van Mierevelt

Italiassa oppia mestareilta

Pieter Isaacsz syntyi vuonna 1568, Helsingørissä, jossa hänen hollantilainen isänsä, Isaac Pietersz, työskenteli Alankomaiden virkamiehenä. Isä oli tullikomissaari ja valvoi hollantilaisten kauppalaivojen kulkua vilkkaasti liikennöidyssä Juutinraumassa. Pieter vietti lapsuutensa Helsingørin kansainvälisessä ilmapiirissä ja oppi myös tanskaa.

Vuonna 1580 perhe palasi Amsterdamiin. Siellä oli paljon taitavia maalareita, ja 12-vuotias Pieter, joka oli lahjakas piirtäjä, pääsi muotokuvamaalari Cornelis Ketelin oppiin. Opiskeltuaan puolitoista vuotta Ketelin ateljeessa hän matkusti Italiaan opiskelemaan suuria renessanssitaiteilijoita.

Isaacszista kehittyi monipuolisesti taitava taiteilija, ja kun hän palasi Amsterdamiin vuonna 1593, hän niitti siellä mainetta töillään.

Kytkös Tanskaan voimistui jälleen, kun Isaacszin isä palasi vuonna 1596 vanhaan työhönsä tullikomissaariksi Helsingøriin. Tanskan valtaistuimelle oli noussut uusi, nuori ja dynaaminen kuningas, ja hänen ja hollantilaismaalarin kohtalot kietoutuivat pian yhteen.

Juutinrauma Kronborg

Yli tuhat hollantilaislaivaa purjehti vuosittain Juutinrauman läpi, ja niiden piti maksaa tullia Tanskan kuninkaalle.

© Historic Images/Imageselect

Headhunter löysi taiteilijan

Kun 19-vuotias Kristian IV kruunattiin Tanskan kuninkaaksi vuonna 1596, Kööpenhaminassa juhlittiin viikkokausia. Seitsemän kellarikapakkaa tarjoili ilmaista olutta ja viiniä kaupungin noin 20 000 asukkaalle, ja kruunajaiskirkon, Vor Frue Kirken, läheisellä aukiolla kansa sai ahmia vartaassa paistettua härkää ja humaltua suihkulähteestä virtaavasta viinistä.

Kristian oli moderni monarkki, joka alkoi heti alusta asti muokata tietoisesti imagoaan. Hän korosti valtaansa ja merkityksellisyyttään arkkitehtuurilla, musiikilla ja näytelmillä – ja hän tarvitsi myös kansainvälistä huippua edustavan taiteilijan muotokuvamaalarikseen.

Kuninkaan agentit etsivät osaavaa taiteilijaa, joka voisi kyvyillään rikastuttaa kuninkaallista taidekokoelmaa, ja oli lähes väistämätöntä, että he panivat merkille myös arvostetun Isaacszin, joka oleili usein Tanskassa.

Vuonna 1607 Isaacsz palkattiin Malmöhön opettamaan nuorta taiteilijaa, jonka kuningas oli ottanut siipiensä suojaan. Samana vuonna Kristian värväsi Isaacszin tilaamaan gobeliinin Hollannista.

Yhteistyö sujui hyvin, ja pian Isaacsz alkoi saada kuninkaalta lisää toimeksiantoja.

Kristian IV:n muotokuva

Pieter Isaacszin tunnetuin teos on tämä vuonna 1612 valmistunut Kristian IV:n muotokuva.

© Nationalmuseet

Kuninkaan taideostajaksi

Vuonna 1613 Kristian IV ryhtyi tosissaan toteuttamaan unelmaansa upeasta taidekokoelmasta. Tanska oli juuri voittanut Ruotsin Kalmarin sodassa ja näin sekä todistanut olevansa Pohjolan mahtavin valtakunta että saanut valtavat sotakorvaukset, joiden ansiosta valtionkassa pursuili yli äyräidensä.

Isaacsz sai vakituisen työpaikan hovista ja muutti pysyvästi Tanskaan, jossa hän ryhtyi välittömästi maalaamaan tärkeää muotokuvaa kuninkaasta Kalmarin linnassa ja hankkimaan kuninkaan linnaan taideteoksia.

Taidekaupoista säilyneet monet kirjeet eivät välttämättä kerro kuninkaan erityisestä taiteentuntemuksesta, mutta hieno kokoelma toi Kristianille tämän kaipaamaa arvovaltaa.

Isaacsz oppi myös nopeasti hyödyntämään asemaansa kuninkaallisena ostajana ja koristeli linnoja monilla omilla vanhoilla maalauksillaan, joista kuningas sai pulittaa pitkän pennin.

”Ei, eroon hänestä, ennen kuin hän siittää lapsia maailmaan!” Kristian IV Pieter Isaacszin kerrottua myynnissä olevasta tummaihoisesta pojasta.

Isaacsz kuitenkin tunsi oikeasti taidetta, ja hänen suhteensa Kristian IV:een muuttui vähitellen läheiseksi. Pian hän sai tehtäväkseen ostaa taiteen lisäksi antiikkia sekä erilaisia kuriositeetteja.

Kerran vuonna 1620 kävellessään kuninkaan kanssa Rosenborgin linnan puistossa Isaacsz kertoi tuntevansa myyjän, jolla oli tarjolla jotain hyvin erikoista: tummaihoinen orjapoika. Kuningas ei vaikuttanut heti ilahtuvan ajatuksesta.

”Ei, eroon hänestä, ennen kuin hän siittää lapsia maailmaan!” hän huudahti Isaacszille erään tämän kirjeen mukaan.

Ilmeisesti ajatus oli kuitenkin alkanut kiehtoa Kristiania, sillä hän kirjoitti jälkeenpäin Isaacszille kysyäkseen pojan hintaa. Lähteet eivät kerro, ostiko Kristian pojan, mutta muutama vuosi myöhemmin afrikkalaistaustaisista lapsista tuli muotia Euroopan hoveissa.

Tuottoisa sivutyö Alankomaille

Isaacszilla oli monta rautaa tulessa, ja isänsä kuoltua vuonna 1615 hän haki kiireen vilkkaa paikkaa Juutinrauman tullivirkamiehenä. Työkokemuksen puuttuessa häntä ei valittu, mutta hän ei lannistunut vaan haki uudelleen, kunnes vuonna 1617 hänen vaivansa palkittiin ja hän pääsi nauttimaan ruhtinaallista 800 Alankomaiden guldenin vuosipalkkaa.

Hollantilaisten kauppasaattueiden valvomisen lisäksi hänen tuli toimittaa säännöllisesti raportteja muiden laivojen liikkeistä Juutinraumassa. Jo vuonna 1619 Alankomaiden parlamentti kuitenkin nuhteli häntä, koska hän ei ollut lähettänyt yhtään raporttia kahteen vuoteen. Isaacsz ryhdistäytyikin, muutti Kööpenhaminasta Helsingøriin ja alkoi lähettää raportteja Amsterdamiin. Hän pyysi myös palkankorotusta, mutta pyyntö evättiin.

Kalmarin sota

Tanska menestyi hyvin Kalmarin sodassa, mutta Alankomaat ja Englanti painostivat Tanskan rauhanneuvotteluihin ennen kuin se oli varmistanut lopullisen voiton Ruotsista.

© DEA/A. DAGLI ORTI/Getty Images

Samoihin aikoihin Tanskassa Kristian IV:n mielen täyttivät sota-aikeet. Saksan keisari Fredrik II halusi nitistää reformaation ja käännyttää Böömin ja Unkarin protestantit väkisin katolisiksi, mitä seurasi vuonna 1618 alkanut niin sanottu kolmikymmenvuotinen sota.

Tanskan kuningas alkoi suunnitella hyökkäystä Saksaa vastaan ja ryhtyi rakentamaan Kööpenhaminaan linnoitettua kaupunginosaa, Christianshavnia. Juutinrauman toisella puolella ruotsalaiset hermostuivat, sillä ketä vastaan Tanskan kuningas oikein valmistautui sotimaan?

Pieter Isaacsz Prahan linna

Kolmikymmenvuotisen sodan lähtölaukaus oli vuonna 1618, kun tyytymättömät protestantit heittivät kaksi korkea-arvoista katolista Prahan linnan ikkunoista.

© Grafissimo/Getty Images

Ruotsin salaisessa palvelussa

Tammikuussa 1620 Ruotsin Alankomaiden lähettiläs Jan Rutgers otti yhteyttä Isaacsziin. Rutgers oli lähetetty Kööpenhaminaan tekemään tiedusteluja – ja värväämään Tanskan hovista hyvä urkkija Ruotsin valtakunnankanslerille Axel Oxenstiernalle.

Tehtävä oli osoittautunut hankalaksi, sillä monet vaikutusvaltaiset tanskalaiset olivat paenneet Kööpenhaminassa raivoavaa ruttoa maaseudulle. Lopulta Rutgers kuitenkin onnistui löytämään sopivan miehen ruotsalaisten kätyriksi: taiteilija Pieter Isaacszin, joka oli läheisissä väleissä kuninkaan kanssa.

Oxenstierna suostui maksamaan 400 Ruotsin riikintaaleria vuodessa vastineeksi säännöllisistä raporteista Kööpenhaminasta, ja kolmikko järjesti yhdessä vakoilupostin kulun Tanskasta Ruotsiin niin, ettei hovimaalariin kohdistuisi epäilyksiä.

Kun ruotsalainen postimestari Hampurissa lähetti nipun kirjeitä Ruotsiin, ne kulkivat Helsingørin kautta. Siellä Isaacsz pystyi piilottamaan salaiset raporttinsa muun postin joukkoon, ennen kuin se lähetettiin eteenpäin salmen yli.

Historia tuntee monia taiteilijoita, jotka ovat ryhtyneet vakoilijoiksi. He hurmasivat valtaapitäviä taidoillaan ja pystyivät matkustelemaan ammattinsa turvin maasta toiseen epäilyksiä herättämättä.

Pieter Isaacsz Mata Hari hovivakooja
© Heritage

Tanssija tanssi kahdessa leirissä

Mata Hari oli alankomaalaissyntyinen eksoottinen tanssija. Ensimmäisessä maailmansodassa ranskalaiset palkkasivat hänet viettelemään Saksan kruununprinssin ja onkimaan tältä sotasalaisuuksia. Mata Hari kuitenkin myi ranskalaisista tietoa saksalaisille, ja lopulta hänet teloitettiin vakoojana Ranskassa.

Pieter Isaacsz Paul Rubens
© Royal Collection

Taiteilija kätki asiakirjoja

Peter Paul Rubensilla oli yhtenä 1600-luvun nimekkäimmistä taiteilijoista pääsy Euroopan hoveihin. Hän oli kuitenkin myös Espanjan Filip IV:n agentti, salakuljetti asiakirjoja maalauksissaan ja vakoili Englannin Kaarle I:tä – suurta ihailijaansa, joka löi hänet ritariksi vuonna 1630.

Pieter Isaacsz Pierre Alamire
© Album/Ritzau Scanpix

Säveltäjä oli kaksoisagentti

Pierre Alamire oli saksalais-hollantilainen säveltäjä, joka vakoili Englannin Henrik VIII:lle. Hän matkusti vuonna 1515 nuottikauppojen varjolla Ranskaan vakoilemaan Englannin kruunua tavoitellutta Richard de la Polea mutta vaihtoikin puolta. Henrik sai sen selville, ja Alamire säilytti henkensä vain, koska ei enää milloinkaan palannut Englantiin.

Margery Booth
© ullstein bild Dtl./Getty Images

Oopperalaulaja vedätti Hitleriä

Margery Booth oli Saksassa asuva brittiläinen oopperalaulaja. Hän ryhtyi toisessa maailmansodassa MI6:n vakoojaksi ja esiintyi edelleen Berliinin oopperassa muun muassa Hitlerille, joka lähetti hänelle kiitokseksi ruusuja hakaristilippuun käärittynä. Gestapo pidätti Boothin vuonna 1944 epäiltynä vakoilusta ja kidutti häntä, mutta hän ei koskaan tunnustanut.

Rutto vei taiteilijan

Isaacsz kirjoitti viiden vuoden aikana kaikkiaan 58 raporttia Tanskan sotilassuunnitelmista, diplomaattivierailuista, Juutinrauman tullista ja hovijuoruist.

Hän suhtautui työhönsä ilmeisen vakavasti ja palkkasi palvelijoita salakuuntelemaan puolestaan ovien takana ja käytävillä. Isaacszin ansiosta ruotsalaiset saivat muun muassa tietää Kristianin suunnittelevan hyökkäystä Saksaan – minkä hän toteuttikin vuonna 1625.

Oxenstierna ehdotti, että Isaacsz lähettäisi hänelle silloin tällöin maalauksen, jotta taiteilijan ylimääräiset tulot selittyisivät tilaustöillä. Lähteiden mukaan Oxenstierna oli hyvin tyytyväinen vaarallista työtä tekevään urkkijaansa.

Myös Isaacsz tiesi, ettei hänen henkensä olisi minkään arvoinen, jos Kristian saisi tietää hänen puuhistaan. Hän ei kuitenkaan koskaan paljastunut.

Pieter Isaacsz hovikokous

Pieter Isaacsz kuului vakaasti Kristian IV:n hoviin ja tapasi kuninkaan usein.

© Heinrich Hansen

Niinpä sekä Tanskan kuningas että Ruotsin valtakunnankansleri surivat, kun Isaacsz sairastui ruttoon vuonna 1625 ja kuoli kotonaan Helsingørissä.

Tanskalle, Alankomaille ja Ruotsille työskennellyt Isaacsz oli vaurastunut ja hankkinut itselleen yhden Tanskan suurimmista taidekokoelmista. Kristian IV antoi hyvän tahdon eleenä Isaacszin kahden tyttären viedä isänsä koko omaisuuden ja kaikki hänen teoksensa Amsterdamiin vaatimatta niistä veroa. Kuningas ei tiennyt, että valtaosa kokoelmasta oli hankittu häntä ja Tanskaa vakoilemalla.