Kiinalaisesta vakoojaprinsessasta tuli Japanin tärkein ase
Kuusivuotiaana hänen isänsä lahjoitti hänet japanilaiselle ystävälleen, ja hän sai uuden nimen: Yoshiko Kawashima. Pikkutytöstä kasvoi mestarivakooja, joka alkoi inhota synnyinmaataan Kiinaa ja tuki Japanin miehitysaikeita.
Yoshiko Kawashima vuonna 1932. Prinsessa oli Kiinan vakoojana juuri toiminut menestyksekkäästi niin sanotussa Shangain välikohtauksessa.
Yoshiko Kawashima tiesi tarkoin, millä hän saisi Kiinan maanpaossa olevan keisarinnan lopullisesti pois pelistä: ”Ota nyt vielä yksi piipullinen, kultaseni.”
Naiset olivat tuttuja vuosien takaa, sillä molemmat olivat syntyneet ja viettäneet lapsuusvuotensa Kiinassa.
Nyt oli vuosi 1931, keisariperhe oli syösty vallasta ja kaunis keisarinna Wan Rong eli eristyksissä ja yksinäisenä japanilaisten valvonnassa. Hän nautti ystävättärensä Yoshikon vierailuista.
Tämä oli viettänyt vuosia Japanissa ja eli railakasta elämää heittäytyen kaikkiin elämän tarjoamiin nautintoihin.
Wan Rong ei tiennyt, että syy ystävättären äkilliseen kiinnostukseen ei ollut pelkästään toverillinen. Yoshiko oli palkattu japanilaisten vakoojaksi, ja hänen tehtävänsä oli käyttää hyväksi keisarinnan hyvin tiedossa ollutta oopiumiriippuvuutta.
Keisarinnan tulisi mieluiten olla jatkuvasti autuaassa oopiumihumalassa, jotta hän ei pystyisi vaikuttamaan mieheensä, keisari Pu Yihin.
Keisaria puolestaan houkutteli suuresti hyväksyä Japanin tarjous ryhtyä Mantšurian keisariksi, mutta keisarinna oli epäillyt keisarin joutuvan tehtävässä pelkäksi Japanin sätkynukeksi, joten hän oli kehottanut miestään kieltäytymään moisesta kunniasta.
1853 Yhdysvallat vaati, että eristäytyneen Japanin tuli avautua länsimaisille vaikutteille. Se aiheutti katkeruutta japanilaisissa valtapiireissä. Niiden mielestä Japani oli muita ylempi kulttuuri, jonka tuli valloittaa koko muu maailma. 1870-luvulla perustettiin salainen palvelu tätä tarkoitusta varten. Keisari Hirohito (1901–89) jatkoi sitkeästi yrityksiä palauttaa Japanin mennyt valta ja kunnia.
Prinsessa miehen vaatteissa
Yoshiko Kawashiman nimi oli alunperin Aisin Gioro Xianyu, ja hän oli syntynyt 24. maaliskuuta 1907 prinsessaksi Kiinan aiemmin itsenäisenä Mantšuriana tunnetussa osassa. Hänen lempinimensä oli Dongzhen, mikä tarkoittaa ”Idän jalokiveä”.
Tällä lempinimellä hänet myöhemmin kirjattiin vakoilun historiankirjoihin, ja aivan kuten hänen kutsumanimensä myös hänen elämänsä oli välillä kuin suoraan vauhdikkaimmasta vakoiluromaanista.
Kuusivuotiaan Yoshikon isä, ruhtinas Sus, lahjoitti tyttärensä ystävälleen, japanilaiselle Naniwa Kawashimalle, osoituksena miesten välisestä ystävyydestä ja kunnioituksesta. Pikkutyttö sai uuden japanilaisen nimen, Yoshiko Kawashima.
Naniwa oli yksi Japanin merkittävimmistä vakoojista, ja hänen vaikutuspiirissään Yoshiko alkoi vihata kiinalaisia ja vastaavasti ihailla suunnattomasti kaikkea japanilaista.
Yoshikon kasvatus ei noudattanut perinteisiä tyttöjen kasvatussääntöjä. Hänet kasvatettiin pikemminkin kuin poika, hän sai käydä kouluja eikä hän asettunut japanilaisen nuoren tytön vienoon, lempeään ja hiljaiseen muottiin.
17-vuotiaana Yoshiko yritti itsemurhaa – ilmeisesti sen vuoksi, että Naniwan isä oli raiskannut hänet hänen ollessaan 15-vuotias ja Naniwa itse tytön ollessa 17-vuotias. Itsemurhayritys ei onnistunut, mutta väkivaltaiset tapahtumat jättivät jälkensä Yoshikoon.
Hän leikkasi hiuksensa, alkoi pukeutua miesten vaatteisiin, heittäytyi seksuaalisiin hurjasteluihin ja vietteli niin naisia kuin miehiäkin. Kun hän myöhemmin kertoi tarinaansa, hän kehuskeli itse vietelleensä isäpuolensa Naniwan.
Japanin salaisessa palveluksessa
Vuonna 1927 Yoshikon ollessa 20-vuotias hänet naitettiin mongolialaiselle prinssille. Se oli hänen ensimmäinen tehtävänsä Japanin puolesta, sillä avioliitto oli järjestetty pääasiassa sitä varten, että valtio saisi jalansijaa Mongoliassa.
Vuosi avioliittoa riitti Yoshikolle, ja hän matkusti Shanghaihin, jossa hän vietti villiä, juhlien, oopiumin ja seksuaalisten kokeilujen värittämää elämää.
Uudenvuodenjuhlissa 1930 hän tutustui japanilaiseen kenraalimajuri Takayoshi Tanakaan. Tämä oli Japanin Shanghain tiedustelupalvelun johtaja, ja Yoshiko yritti välittömästi vietellä hänet.
Tanaka on myöhemmin kertonut torjuneensa viettely-yritykset, koska Yoshiko oli oikea prinsessa ja hän vain vähäpätöinen kansanmies. Mutta Yoshiko alkoi lainata häneltä rahaa tehdäkseen näin suhteesta tasa-arvoisemman.
Kun Yoshiko myöhemmin sai selville, että heitä yhdisti nahkasaappaisiin kohdistuva fetisismi, suhde oli väistämätön.
Yoshikolla oli kallis maku, joten Tanaka alkoi käyttää salaisen palvelun varoja täyttääkseen hänen toiveensa. Lisäksi hän huolehti siitä, että Yoshiko sai opetusta, muun muassa englannintunteja.
Koulutus osoittautui hyödylliseksi, sillä eräänä päivänä Tanakan päällikkö, eversti Itagaki, ilmoitti salaisen palvelun tarvitsevan pariskunnan palveluja.
Kiinalaiselta näyttävä ja hyviä suhteita omaava Yoshiko lähetettiin Kiinan keisariparin luo manipuloimaan nämä toimimaan Japanin toiveiden mukaan.
Yoshiko Kawashima syntyi 1907 Aisin Gioro Xianyuna, Mantšurian prinsessana. Vuodesta 1931 hänellä oli merkittävä rooli Japanin Kiinan valloituspyrkimyksissä.
Käärmeitä keisarin vuoteeseen
Maanpaossa keisarinna Wan Rong oli tullut yhä riippuvaisemmaksi oopiumista, ja hänen miehensä haaveili edelleen vallasta – ja juuri sen varaan japanilaiset laskivat.
Heidän houkutellessaan Pu Yitä Mantšurian keisariksi Yoshikon tehtävä oli pitää keisarinna hiljaisena ja tyytyväisenä.
Eversti Itagaki lähetti päivittäin keisarille tekaistuja uhkauksia Mantšurian sotaherroilta, ja Yoshiko vei salaa käärmeitä hänen sänkyynsä ja kätki räjähteitä hänen hedelmiinsä uskotellen kiinalaisten olevan tekojen takana.
Lopulta keisari Pu Yi oli kypsä lähtemään Mantšuriaan, japanilaisittain Manchukuoon. Hänestä tuli kuitenkin nukkehallitsija eikä oikea keisari, kuten hän oli toiveikkaasti olettanut.
Yoshiko lähti Shanghaihin ja oli mukana aloittamassa levottomuuksia, jotka valmistelivat tietä Japanille vuonna 1932. Hän palkkasi kiinalaisia rikollisjoukkoja väkivaltaisuuksiin ja hyökkäämään mm. japanilaisten munkkien kimppuun.
Japanilaiset lähettivät kaupungin pormestarille virallisen vaatimuksen lopettaa levottomuudet, mikä oli tietenkin mahdotonta. Japanilaiset lähettivät joukkonsa kaupunkiin ja valmistautuivat valloittamaan koko Kiinan.
Tuomio tuli maanpetoksesta
Yoshiko ei levännyt laakereillaan vaan ryhtyi suhteisiin monien keskeisissä asemissa olevien miesten kanssa. Näiden intiimit paljastukset raportoitiin välittömästi Tanakalle, joka välitti tiedot esimiehilleen.
Eräs brittiläinen sotilasattasea muun muassa paljasti sopivasti, että länsimaat tuskin rientäisivät pelastamaan Kiinaa Japanin miehitysyrityksiltä. Vuonna 1937 Japanin joukot vyöryivät Kiinaan.
Tehtävän jälkeen Yoshiko jatkoi railakasta elämäänsä. Se kävi Tanakan hermojen ja kukkaron päälle niin, että hän lähetti Yoshikon takaisin Manchukuoon.
Siellä tämä vietteli Pu Yin sotilaallisen neuvonantajan Hayao Tadan, joka kiitokseksi antoi Yoshikon perustaa oman sotilaskomppaniansa. Yoshiko valitsi joukkojensa sotilaat pääasiassa ulkonäön perusteella ja nautti olostaan päällikkönä, jonka kaikki toiveet alaisten oli täytettävä.
Hän sai myös lentää pommikonetta japanilaisten pommittaessa Shanghaita, ja hänen kerrotaan nauraneen maassa maanneille hiiltyneille ruumiille.
Vuonna 1937 Japani valloitti Pekingin, jossa Yoshiko pääsi korkeaan virkaan. Se sopi hänelle hyvin, sillä hänen oli yhä vaikeampi vietellä vaikutusvaltaisia miehiä henkensä pitimiksi.
Sen sijaan hän hankki rahaa muun muassa etsimällä virkansa puolesta varakkaita kiinalaisia, joita hän kidnappautti lunnaita vastaan (rahat hän pani omaan taskuunsa) tai kiristi uhkailemalla petossyytteellä.
Sodan jälkeen Yoshikoa pyydettiin palaamaan Japaniin, mutta hän katosi jäljettömiin. Tšiang Kai-šekin salainen palvelu löysi hänet marraskuussa 1945.
Yoshiko ei pystynyt näyttämään toteen japanilaista adoptiotaan, ja hänet tuomittiin – ei suinkaan japanilaisena vakoilijana ja sotarikollisena vaan kiinalaisena petturina. 25.11.1948 Yoshiko Kawashiman, Idän jalokiven, kaula katkaistiin.
Tuomio tuli maanpetoksesta – ja siitä, että hän oli pommitusten aikaan pilkannut Shanghaita ja sen asukkaita.
Vakoilijana hän käytti hyväksi kauneuttaan, joka ei kuitenkaan auttanut, kun hänet vuonna 1948 tuomittiin Pekingissä maanpetoksesta.