Dusko Popov oli tosielämän James Bond
Jugoslavialainen miljonäärinpoika tarjoutui hankkimaan tietoja Saksan tiedustelupalvelulle. Pian myös brittien MI5 värväsi hänet. Kaksoisroolinsa ansiosta hän sai vihjeen hyökkäyksestä Pearl Harboriin – mutta FBI ei lotkauttanut korvaansa.
... ja esittelyssä todellisuuden James Bond:
Portugali oli jättäytynyt toisessa maailmansodassa puolueettomaksi, minkä vuoksi sen pääkaupungista Lissabonista tuli liikemiesten, diplomaattien ja vakoilijoiden temmellyskenttä.
Englantilaiset, saksalaiset, ranskalaiset ja amerikkalaiset pystyivät vapaasti matkustamaan maahan ja sieltä pois viranomaisten häiritsemättä, ja Lissabon kuhisi kansainvälisiä agentteja. Arkaluontoiset tiedot ja suuret rahasummat vaihtoivat omistajaa salaisissa tapaamisissa kaupungin hotelleissa, ravintoloissa ja kasinoissa.
Yksi kaupungissa oleskelevista agenteista oli brittilaivaston tiedustelupalvelun Ian Fleming. Hän oli tarkkailemassa lupaavan kaksoisagentin Dusko Popovin liikkeitä ja arvioimassa tämän luotettavuutta. Fleming pani merkille agentin tyylin, tavat ja viehätysvoiman ja kirjoitti myöhemmin romaanihenkilönsä James Bondin havaintojensa pohjalta.
Yhtäläisyydet Popovin ja Bondin välillä ovat ilmeiset, mutta Popovin elämä oli huomattavasti mutkikkaampaa kuin James Bondin epätodellisen helppo elämä.
Makeaa elämää ennen sotaa
Vuoden 1940 alussa Euroopassa jo sodittiin, mutta serbisyntyinen yläluokan vesa Dusko Popov keskittyi juhlimiseen ja elämän nautintoihin. Hän viihtyi Belgradin klubeilla ja ravintoloissa, aina joku kaunis nainen kainalossaan.
Esimerkkiä hän otti isästään Milorad Popovista, joka matkusteli Monte Carlon, Sveitsin ja Pariisin väliä rakastajattariensa kanssa. Tuhlailevan elämäntyylin mahdollisti Dusko Popovin isoisän tekstiiliteollisuudessa ja hiilikaivoksillaan keräämä omaisuus.
Dusko Popov oli naistenmies, joka vietti villiä elämää eri puolilla Eurooppaa.
Popov oli valmistunut Belgradin yliopiston oikeustieteellisestä vuonna 1935. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan siirtyä yöelämästä työelämään ja lopettaa juhlimista.
Jatko-opinnot tarjosivat ratkaisun, ja vuonna 1457 perustettu Freiburgin yliopisto Etelä-Saksassa sopi tarkoitukseen mainiosti. Keskiaikaisessa kaupungissa oli paljon tunnettuja ravintoloita, ja opiskelijoita kuhisevan kaupungin yöelämä oli vilkasta.
Kaiken lisäksi Freiburg sijaitsi lähellä useita suosittuja laskettelukeskuksia. Paikka oli mitä parhain Popovin suunnitelmiin, ja hän päätti tehdä tohtorinväitöskirjan Freiburgin yliopistossa.
”Yritän vain tehdä työni, ja jos olen ollut häiriöksi, pyydän anteeksi.” Dusko Popov
Adolf Hitler oli noussut valtaan kaksi vuotta aiemmin, ja paikallinen opiskelijoiden herrainklubi oli todellisuudessa natsimielisten opiskelijoiden keskustelupiiri. Siellä Popov tapasi Johann ”Johnny” Jebsenin, varakkaan hampurilaisen laivanvarustajan pojan.
Molemmat olivat aatesuunnaltaan sosiaalidemokraatteja ja puolustivat kantaansa kärkkäästi. Miehet ystävystyivät pian ja nauttivat yhdessä Freiburgin iloisesta ilmapiiristä.
Kaksoisagentin synty
Vuonna 1940 Dusko Popov oli 28-vuotias. Hän ei edelleenkään tuntenut sympatioita natsismia kohtaan, mutta ei halunnut enää julkisesti ilmaista puoltaan ja joutua sen vuoksi ehkä jopa luopumaan huolettomasta elämästään.
Monet hänen perheystävänsä olivat Jugoslavian poliittisen järjestelmän huipulla, ja maa oli varpaillaan Saksan pyrkiessä koko ajan laajentumaan Euroopassa.
Johnny Jebsen oli kaikessa hiljaisuudessa värväytynyt Saksan tiedustelupalvelun Abwehrin palvelukseen. Hän kertoi syyksi, että voisi näin välttää asevelvollisuuden. Jebsen pyysi Popovilta palvelusta. Popovin olisi vaikutusvaltaisten ystäviensä kautta hankittava tietoa Ranskan asevoimista ja laadittava raportti Ranskan poliittisesta ja sotilaallisesta tilanteesta.
Johann Jebsenillä oli kurja kohtalo. Britit jättivät salaisen agenttinsa pulaan saksalaisten käsiin.
Britit uhrasivat Popovin ystävän
Dusko Popovin ystävä Johann Jebsen oli myös brittien kaksoisagentti. MI5 tiesi, että Gestapo oli pidättänyt Jebsenin, mutta se pelkäsi tärkeiden salaisuuksien paljastuvan jos pelastaisi hänet.
Tammikuussa 1944 saksalainen Johann Jebsen vietiin Gestapon päämajaan Berliinissä. Jebsen oli vakoillut Saksan lukuun ja suostutellut myös ystävänsä Popovin Saksan agentiksi. Myöhemmin Popov oli puolestaan puhunut Jebsenin ryhtymään kaksoisagentiksi Britannian hyväksi.
Pidätys ei kuitenkaan johtunut Jebsenin kaksoisroolista, vaan häntä epäiltiin laittomasta valuuttakaupasta. Rikosta pidettiin vakavana sotaa käyvässä Saksassa.
Jebsen oli toiminut vuodesta 1940 myös MI5:n vakoojana. Britit huolestuivat melkoisesti kuultuaan, että Gestapo aikoi pidättää Jebsenin. He pelkäsivät osin hänen henkensä puolesta, osin sitä, että kidutettuna hän paljastaisi olevansa kaksoisagentti.
Britit eivät kuitenkaan estäneet tulossa olevaa pidätystä, sillä MI5 ei uskaltanut riskeerata tietolähteensä pajastumista. Britit nimittäin tunsivat saksalaisten Enigma-salausjärjestelmän, ja jos se olisi tullut saksalaisten tietoon, britit olisivat menettäneet tärkeän edun.
MI5 ei siis tehnyt mitään. Jebsen teloitettiin puoli vuotta kestäneen vankeuden ja kidutuksen jälkeen. Kun Dusko Popov kesällä 1944 tajusi, että hänen ystävänsä oli kuollut, hän ei säästellyt aikaa eikä rahaa etsiäkseen tappajan. Hän löysikin lopulta pyövelin, Salzer-nimisen saksalaisupseerin, Hampurista.
Popov huokui kostonhimoa, ja Salzer ymmärsi, että vastarinta oli turhaa. Popov pahoinpiteli ja kuristi Salzeria mutta jätti lopulta inhoten tappamisen sikseen ja poistui kiireesti paikalta.
Saksalaiset tarvitsivat tietoja valmistellessaan Ranskan miehittämistä. Popov empi, mutta Jebsen osasi suostutella. Hän vetosi Popovin vastenmielisyyteen kansallissosialismia kohtaan: ”Jos haluat tehdä jonkin ryhmän vaarattomaksi, se onnistuu parhaiten sisältäpäin.”
Mietittyään yön yli Popov suostui ehdotukseen Hän laati raportin ja otti itselleen siitä kopion.
Alkuperäisen hän antoi saksalaisille, kuten oli sovittu. Kopion hän sujautti huomaamattomasti eräissä juhlissa brittidiplomaatin taskuun keskustellessaan tämän kanssa niitä näitä parvekkeella. Popov oli valinnut puolensa.
Paljastuminen oli lähellä
Agentti Popovin raportti otettiin tyytyväisenä vastaan kummassakin leirissä. Hänen analyysinsä olivat teräviä, tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Saksalaiset kutsuivat hänet tapaamaan Abwehrin päällikköä majuri von Karsthoffia Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin.
Von Karsthoff taisi vakoilun keinot, ja hän opetti Popoville salaiset koodit ja yhteydenottotavat. Hän myös kertoi tälle kuvausniksejä: yksi tapa kuvata huomaamattomasti haluttua kohdetta oli asettaa kaunis nainen sen eteen poseeraamaan niin, että kuvaaminen ei herättänyt kummastusta.
Popov oppi myös valmistamaan näkymätöntä mustetta. Von Karsthoff antoi hänelle koodinimen ”Ivan”.
Samoihin aikoihin britit värväsivät Popovin omaan salaiseen palveluunsa koodinimellä ”Scout”. Hänen tärkein tehtävänsä oli soluttautua Abwehriin ja toimittaa sisäpiirin tietoa Saksan sotasalaisuuksista liittoutuneille.
”Hän on rohkea, tahdikas ja charmikas. Hän kylvää rahaa, eikä hänellä ole vaikeuksia hankkia rakastajattaria.” MI5:n merkintöjä Dusko Popovista
Lissabonista Abwehr lähetti Popovin Lontooseen. Hän tekeytyi jugoslavialaiseksi asianajajaksi, joka työskenteli sota-alueiden tavarakuljetusten parissa.
Jo ennen Englannin-matkaa Popovin kaksoisrooli oli paljastua. Hänen autonkuljettajansa Bozidar, joka oli ollut perheen palveluksessa vuosikymmeniä, petti hänen luottamuksensa ja suunnitteli paljastavansa tietonsa.
Johnny Jebsen sai kuitenkin vihiä suunnitelmista ja kertoi Popoville tietonsa: ”Bozidar on petturi. Uskollinen palvelijasi on myynyt nahkasi 2 000 dinaarilla!”
Popov ei aikaillut vaan antoi nopeasti muutamalle apurilleen käskyn eliminoida petturi. Autonkuljettajan ruumis löydettiin seuraavana aamuna seulaksi ammuttuna, mutta poliisi ei löytänyt jälkeäkään teon tekijästä. Popovin salaisuus oli edelleen turvassa.
Pommisateessa Lontooseen
Popov saatui Lontooseen kesken Saksan ankarien ilmapommitusten lokakuun lopussa 1940. Pommeja satoi kaupungin ylle joka yö tuhoten kokonaisia kortteleita maan tasalle, mutta se ei häirinnyt yläluokan seuraelämää.
Popov esiteltiin monille mahtimiehille, ja pian hän oli kerännyt korkean tason tuttavapiirin. Maailmanmies kun oli, hän seurusteli sujuvasti niin äidinkielellään serbiaksi kuin englanniksi ja saksaksikin.
Hänen säännölliset vierailunsa Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa tekivät hänestä kiinnostavan ja kultivoituneen puhekumppanin, ja Lontoon seurapiirit ottivat hänet avosylin vastaan. Popov jatkoi vakoiluaan kahdelle isännälle ja vietti playboyn elämäänsä kuten ennenkin murehtimatta vähääkään sitä, että oli joka päivä vaarassa paljastua ja joutua kidutettavaksi ja jopa menettää henkensä.
Popov oli agenttina kuin kala vedessä. Kansainvälisen playboyn elämässä oli etunsa.
Lontoossa Popov perusti Englantiin oman kolmen hengen vakoilurenkaansa värväämällä agentiksi silloisen rakastajattarensa sekä erään tuttavansa. Sen johdosta britit muuttivat hänen koodinimensä Scoutista Tricycleksi, ”kolmipyöräiseksi”.
Tosin sitkeät huhut väittävät edelleen, että nimitys tuli oikeastaan hänen seksuaalisista mieltymyksistään, hän kun kuulemma viihtyi sängyssä useamman partnerin kanssa yhtä aikaa. Popov oli kieltämättä naistenmies, ja monet niistä tiedoista, joita hän välitti työnantajilleen molemmin puolin, oli saatu kiihkeissä kohtaamisissa silkkilakanoiden välissä kalliissa hotelleissa ja luksushuviloissa.
Saksalaisten salausmenetelmä julki
Kun Popov oli ollut Lontoossa puoli vuotta, saksalaiset päättivät lähettää hänet suorittamaan tehtävää Yhdysvaltoihin. Tarkoitus oli, että hän rakentaisi New Yorkiin vakoilurenkaan samaan tapaan kuin oli nähtävästi tehnyt Lontoossa. Ennen lähtöään New Yorkiin Popov matkusti kuitenkin Lissaboniin tapaamaan Abwehrin päällikköä von Karsthoffia.
Elettiin kesää 1941, eikä Yhdysvallat ollut vielä sodassa. Yleensä niin viileä tiedustelu-upseeri oli hilpeällä tuulella, kun hän viittoi suojattinsa pöydän luo, jolla oli vihkonen. Vihkossa olivat ne tiedustelua kiinnostavat seikat, jotka Popovin oli määrä selvittää Yhdysvalloissa.
”Ulkoläksyjä!”, Popov huokaisi.
Von Karsthoff tyynnytteli häntä: ”Ehei, enää ei tarvitse opetella kaikkea ulkoa. Tämä keksintö mullistaa koko vakoilujärjestelmän!”
Hän selitti, että saksalaiset olivat kehittäneet menetelmän, jossa tavallinen teksi voitiin kopioida niin sanotuksi mikropisteeksi. Useita sivuja tekstiä pystyttiin näin kutistamaan pisteen kokoiseksi ja piilottamaan lähes näkymättömiin. Se mahdollisti arkaluontoisten tietojen siirtämisen turvallisesti.
Vuonna 2005 tuhansia FBI:n asiakirjoja tuli julkisiksi. Ne osoittavat, että Hoover tunsi agentti ND-45:n eli Dusko Popovin.
FBI:n johtaja valehteli Popovista
J. Edgar Hooverin toiminta johti tuhansien amerikkalaissotilaiden kuolemaan, kun hän yritti nujertaa ylimielisen playboyn. FBI-asiakirjat todistavat Hooverin valehdelleen.
Tavatessaan J. Edgar Hooverin lokakuussa 1941 Dusko Popov kertoi tälle tietonsa japanilaisten todennäköisistä hyökkäyssuunnitelmista Yhdysvaltain laivastotukikohtaan Tyynellämerellä. Siitä, välittikö Hoover tiedon laivastolle tai Valkoiseen taloon, kiistellään yhä.
Monet tosiseikat puhuvat Hooveria vastaan.
Yhdysvalloissa ei ryhdytty toimiin hyökkäyksen estämiseksi, ja Hooverin henkilökohtainen inho Popovia kohtaan on voinut vaikuttaa hänen toimiinsa. Hoover väitti, ettei tuntenut Popovia henkilökohtaisesti, mutta tuhannet asiakirjat vuosilta 1941–1943 todistavat toista.
Vuosina 1945–1951 Yhdysvaltain kongressi järjesti kolme kuulemista Pearl Harborin hyökkäyksestä, jossa kuoli 2 388 sotilasta ja ainakin kaksi taistelulaivaa, kaksi hävittäjää ja kaksi miina-alusta upposi.
Vaikka japanilaisten radioviestintää kuunneltiin, tapahtumaa ei osattu ennakoida. Kongressin selvitysyritykset eivät johtaneet tuloksiin.
Lissabonissa Popov tapasi myös ystävänsä Johnny Jebsenin, joka oli vuotta aiemmin suostunut brittien kaksoisagentiksi. Ysävykset vaihtoivat kuulumisia viskipullon ääressä, ja Jebsen kertoi oudosta tehtävästä, jota Abwehr suoritti Japanin tiedustelupalvelulle.
Japanilaiset olivat maksaneet runsaskätisesti tiedoista, jotka koskivat Etelä-Italiassa marraskuussa tapahtunutta Taranton taistelua. Italian laivasto oli kärsinyt siellä murskatappion brittien ilmahyökkäyksessä. Popov halusi tietää, miksi Italiassa käyty taistelu kiinnosti japanilaisia.
”He haluavat luonnollisesti tietää, miten yhdellä onnistuneella ilmahyökkäyksellä voi tehdä niin suurta tuhoa vihollislaivastossa”, Jebsen selitti.
Miehet päättelivät yhteistuumin, että syy japanilaisten kiinnostukseen oli luultavasti Japanin ja Yhdysvaltojen kilpa Tyynenmeren hallinnasta. Japanilaiset ilmiselvästi suunnittelivat sotilasoperaatiota Yhdysvaltoja vastaan.
Kovaa peliä Yhdysvalloissa
Kun kaksoisagentti Popov saapui Yhdysvaltoihin elokuussa 1941, hän kertoi viipymättä FBI:lle sekä mikropisteestä että japanilaisten hyökkäyssuunnitelmista. FBI:tä ei suuremmin kiinnostanut.
Popovin elämäntyyli sen sijaan sai hänet vaikeuksiin. Hänen mieltymyksensä ylelliseen elämään ja naisiin oli liikaa Yhdysvaltojen puritaaniselle tiedusteluväelle ja etenkin FBI:n johtomiehelle J. Edgar Hooverille.
Popov jatkoi seikkailujaan New Yorkissa, ja etenkin hänen intiimit suhteensa lukuisiin näyttelijättäriin saivat jäykkäniskaisen FBI-pomon kiehumaan.
Popov oli Saksan armeijan tiedustelupalvelun Abwehrin palveluksessa mutta vakoili todellisuudessa brittien hyväksi.
Kun Popov vei rakastajattarensa Terry Brownin Floridaan, FBI keskeytti lemmenloman syyttämällä häntä The Mann Actina tunnetun siveellisyyslain rikkomisesta.
Sen mukaan mies ei saanut viedä naista osavaltioiden rajan yli siveettömässä tarkoituksessa. Laki oli laadittu prostituution kitkemiseksi.
”Washington ei laske leikkiä, herra Popov”, FBI-agentit totesivat ja uhkasivat tätä vangitsemisella ja karkottamisella, jollei hän välittömästi keskeyttäisi matkaansa ja palaisi New Yorkiin. New Yorkissa Popov joutui heti itse mahtavan J. Edgar Hooverin puhutteluun.
FBI-päällikkö raivosi ja nuhteli Popovia kuin koulupoikaa:
”Te tulette tänne ja kuudessa viikossa olette ehtinyt asettua asumaan kattohuoneistoon Park Avenuelle, jahdata filmitähtiä, syyllistyä vakavaan lainrikkomukseen ja yrittänyt lahjoa agenttejani! Minä en hyväksy sellaista!”
Popov yritti rauhoitella miestä sanoen: ”Yritän vain tehdä työtäni, mutta jos olen aiheuttanut häiriötä, pyydän todella anteeksi.” Hoover leimahti. ”Ajakaa hänet ulos täältä!” hän jylisi alaisilleen.
Popovin ennuste kävi toteen
Välikohtauksen jälkeen amerikkalaiset kohtelivat Popovia viileästi. He eivät enää suostuneet tekemään yhteistyötä hänen kanssaan vaan alkoivat sen sijaan valvoa hänen tekemisiään.
Päästäkseen pakoon painostavaa tilannetta Popov lähti risteilylle Brasiliaan. 7. joulukuuta 1941 laivan kapteeni kutsui matkustajat salonkiin. Hän pyysi hiljaisuutta ja käänsi rätisevän laivaradion ääntä kovemmalle:
”…ilmahyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Palaamme New Yorkiin. Tämä EI ole harjoitus!”
6.6.1944: liittoutuneet onnistuivat nousemaan maihin Normandiassa, kun saksalaiset oli harhautettu vahvistamaan Calais'n puolustusta.
Britit syöttivät saksalaisille pajunköyttä
Brittien vastavakoiluorganisaatio MI5 ylläpiti kaksoisagenttien järjestelmää nimeltä The Double Cross System. Siihen kuuluvat agentit olivat alunperin saksalaisten tiedustelupalvelujen leivissä ja olivat tarjonneet palveluksiaan MI5:lle. Näin britit saivat syötettyä natseille virheelisiä tietoja.
Valheiden lisäksi saksalaisille piti kuitenkin välillä antaa oikeita tietoja, muuten he olisivat pian hoksanneet tulevansa jymäytetyiksi. Yksi tarkoituksella luovuttettu tieto oli operaatio Soihdun (Operation Torch) eli brittien ja amerikkalaisten Pohjois-Afrikkaan marraskuussa 1942 tekemän maihinnousun paljastaminen.
Agentti lähetti tiedon tavallisessa kirjeessä, johon merkittiin kuitenkin väärä leima. Kirje saapui Berliiniin vasta maihinnousun jälkeen, mutta se vakuutti saksalaiset agentin uskollisuudesta.
Operaatio Rohkeus (Operation Fortitude) oli yksi tärkeimmistä harhautusoperaatioista. Saksalaiset ohjattiin väärille jäljille uskottelemalla liittoutuneiden suunnittelevan maihinnousua Calais'n alueelle Normandian sijaan. Dusko Popovilla oli harhautuksessa tärkeä rooli.
Popov oli syvästi hämmästynyt. Hän oli varoittanut amerikkalaisia jo neljä kuukautta aiemmin, että Japani todennäköisesti suunnitteli ilmahyökkäystä Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston kimppuun. Miten he saattoivat olla täysin valmistautumattomia, kun hyökkäys lopulta tapahtui?
Kun Popovin alus saapui New Yorkiin, FBI:n agentit olivat laiturilla häntä vastassa ja saattoivat hänet hänen ylelliseen kattohuoneistoonsa. Kukaan ei suostunut vastaamaan hänelle, miksi Pearl Harborin hyökkäys oli tullut amerikkalaisille yllätyksenä.
FBI:n erityistiedusteluyksikön päällikkö Percy E. Foxworth käski Popovia lopettamaan utelunsa. Popov vastasi siihen: ”En ole koskaan uskonut sotilaiden sokeaan tottelevaisuuteen. Sitä lajia olen nähnyt tarpeeksi Saksassa!”
Kun Popov seuraavana päivänä tapasi J. Edgar Hooverin, tämä oli jäätävä. Hoover teki selväksi, että serbivakoojan ei pitänyt sekaantua Yhdysvaltojen sisäisiin asioihin. Tapaaminen päättyi dramaattisesti, kun Popov syytti Hooveria siitä, että tämä oli ottanut kunnian saksalaisten mikropisteen paljastamisesta.
Paluuta ei enää ollut: Popovin ja FBI:n välit olivat lopullisesti poikki, eikä hän saisi enää toimia Yhdysvaltojen maaperällä. Hän voisi kuitenkin jatkaa jetset-elämäänsä New Yorkissa, hiihdellä Aspenissa ja lomailla Hawaijin hiekkarannoilla.
Jonkin aikaa Popov jaksoikin jatkaa nautintojen kyllästämää elämäänsä, mutta toimettomuus alkoi vähitellen pitkästyttää, ja vuoden päästä Popov palasi kotiin.
Saksalaisten kuulusteluissa
Euroopassa Popov oli pulmallisessa tilanteessa. Yhdysvaltojen kausi oli epäonnistunut täysin, ja hänen Abwehrille lähettämänsä tiedonannot olivat vähäisiä ja usein täysin keksittyjä.
Amerikkalaiset eivät olleet koskaan luovuttaneet hänelle tietoja, joiden avulla hän olisi pystynyt vakuuttamaan saksalaiset uskollisuudestaan kolmannelle valtakunnalle. Luottivatko saksalaiset häneen ylipäätään?
Japanin yllätyshyökkäys Yhdysvaltain laivastotukikohtaan Havaijilla muutti sodankulun suunnan. Yhdysvallat pakotettiin sotaan, ja se valjasti koko teollisuutensa armeijan käyttöön.
Lopulta epätietoisuus oli liikaa Popoville, joka päätti ottaa härkää sarvista ja matkustaa Lissaboniin tapaamaan von Karsthoffia. Lissabonissa hän joutui saksalaisten perusteellisiin kuulusteluihin, jotka saattoivat kestää tuntikausia kerralla. Kuulustelujen tarkoitus oli paljastaa mahdolliset epäjohdonmukaisuudet hänen kertomuksessaan.
Popovin 18 kuukauden oleskelusta Yhdysvalloissa ei ollut käytännössä ollut saksalaisille mitään hyötyä. Se oli epäilyttävää, etenkin kun häntä oli pidetty yhtenä saksalaisten huippuagenteista, joka oli yleensä taitava saamaan ihmiset paljastamaan salaisuutensa.
Koko kuulustelujen ajan Popov pelkäsi, että saksalaiset turvautuisivat totuusseerumiin.
Totuusseerumia ei kuitenkaan tarvittu, sillä Popov sai kuulustelijat uskomaan vilpittömyyteensä. Kahden päivän kuluttua saksalaiset vapauttivat hänet, ilmeisen vakuuttuneina hänen tarinoidensa totuudenmukaisuudesta. Kaksoisagentin henki oli pelastunut.
Kun toinen maailmansota päättyi, päättyi myös Popovin vakoilijanura. Toisin kuin James Bondiin, työ jätti kuitenkin jälkensä Popoviin. Hän menetti parhaan ystävänsä Johnnyn, eikä elämällä tuntunut olevan muutenkaan tarkoitusta. Hän oli palanut loppuun.
Yksi Popovin tärkeimpiä saavutuksia agenttina oli mikropistemenetelmän paljastaminen liittoutuneille. Myös hänen Pearl Harborin hyökkäystä ennakoivat tietonsa olisivat voineet muuttaa sodan kulun, jos vain FBI olisi kuunnellut...