CIA aloitti operaatio Ajaxin
Kermit Roosevelt painautui piiloon huovan alle auton edetessä kohti šaahin palatsia Iranin pääkaupungissa Teheranissa. Yhdysvaltalainen CIA:n agentti ei halunnut palatsin
porttia vartioivien sotilaiden näkevän häntä. Oli lämmin yö elokuussa 1953, ja kadut olivat lähes autioita.
Kello oli jo yli puolenyön, kun auto ajoi vartijoiden ohi. Sitten auto pysähtyi, ja Kermit Roosevelt nousi takapenkillä ylös ja katsoi ulos. Hän tunnisti heti autoa lähestyvän hoikan hahmon, Iranin šaahin Mohammad Reza Pahlavin. 33-vuotias hallitsija pujahti takapenkille yhdysvaltalaisagentin viereen.
”Hyvää iltaa, herra Roosevelt. En voi sanoa odottaneeni tapaavani juuri teidät, mutta tämä on iloinen yllätys”, šaahi sanoi ja ojensi kätensä tervehtiäkseen.
Miehet olivat tavanneet kuusi vuotta aiemmin, jolloin Lähi-idän asioiden neuvonantajana työskennellyt Roosevelt oli haastatellut šaahia kirjaansa arabien öljystä. Tämän illan tapaamisen tarkoitus oli kuitenkin tyystin toisenlainen.
Roosevelt oli Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n palveluksessa, ja CIA halusi yhdessä brittien kanssa syöstä vallasta Iranin suositun pääministerin Mohammad Mossadeqin. Roosevelt selitti šaahille, että suunnitelman onnistumiseen tarvittiin tämän apua.
Nuori hallitsija epäröi. Hän inhosi kyllä itsekin Mossadeqia, joka oli muun muassa riistänyt häneltä armeijan hallinnan. Šaahi ei ollut kuitenkaan mikään uskalikko, ja hän vastasi, ettei halunnut ottaa riskiä.
Roosevelt varoitti šaahia, että jollei Mossadeqia saataisi syrjäytettyä, Iran oli vaarassa luisua kommunismiin tai Korean tapahtumat saattaisivat toistua siellä. Lisäksi Roosevelt totesi, että jollei šaahi myöntyisi, pitäisi laatia toinen suunnitelma. Heikosti peitelty uhkaus tarkoitti sitä, että CIA etsisi uuden yhteistyökumppanin. Sitten miehet lähtivät omille teilleen.
Roosevelt ja šaahi tapasivat uudelleen seuraavalla viikolla, ja monarkki lupasi auttaa CIA:ta, jos saisi luvan lähteä Teheranista heti vallankaappauksen jälkeen oman turvallisuutensa takia.
Roosevelt käynnisti välittömästi CIA:n vallankaappaussuunnitelman eli operaatio Ajaxin. Teheran toimisi seuraavina viikkoina näyttämönä eräälle vakoilun historian onnistuneimmalle vallankaappaukselle, joka perustui niin taitavasti laadittuun valheiden ja väärän informaation verkkoon, että vain harvat enää tiesivät, mikä oli totuus.
Britit hautoivat vallankaappausta
Suunnitelma Iranin demokraattisesti valitun pääministerin syrjäyttämisestä ei ollut alkujaan yhdysvaltalaisten vaan brittien, jotka olivat katkeria Iranin öljyn menettämisestä. Britannialla oli ollut 1900-luvun alusta asti Iranin ehtymättömien öljyvarantojen hyödyntämisoikeus, joka oli ostettu silloiselta šaahilta pilkkahintaan 60 vuodeksi. Osin valtion omistama brittiläinen öljy-yhtiö Anglo-Iranian Oil Company pumppasi öljyn Iranista ja laivasi sen sitten maailmalle Abadanin öljyjalostamon kautta.
Öljy tuotti hyvin, mutta Iranin valtio sai vain 16 prosenttia öljystä saaduista voitoista, eivätkä britit suostuneet neuvottelemaan oikeudenmukaisemmasta jaosta. Heidän ei tarvinnut pelätä Iranin šaahia, joka oli briteille kiitollisuudenvelassa kruunustaan. Britit olivat valinneet huolellisesti myös maan vaihtuvat pääministerit.
Iranin parlamentin selvän enemmistön vuonna 1951 tekemä päätös kansallismielisen Mohammad Mossadeqin valinnasta pääministeriksi yllätti britit pahan kerran. Mossadeq oli vuosia kritisoinut Iranin kansan riistämistä, ja ensi töikseen hän kansallisti Anglo-Iranian Oil Companyn. Köyhät iranilaiset pääsisivät jatkossa itse hyötymään maan rikkaista luonnonvaroista.