Vahingonlaukaus: Jetset-kuningatar ampui miehensä
Vuonna 1955 Ann ja William Woodward oli Yhdysvaltojen tunnetuimpia pareja – kunnes Ann erehdyksessä ampui miehensä kiväärillä. Pian huhumylly käynnistyi: oliko kyseessä oikeasti vahinko?
Päällepäin Ann Woodward ja hänen miehensä elivät unelmaelämää, mutta pinnan alla avioliitto muuttui lopulta painajaiseksi.
Herätyskello näytti melkein kahta aamuyöllä sunnuntaina 30. lokakuuta 1955. Ann Woodward riisui silkkisen unimaskinsa silmiltään ja pysähtyi kuuntelemaan. Tuohon aikaan yöstä Annin ja hänen upporikkaan miehensä, William Woodward juniorin, ylellisessä asunnossa New Yorkissa oli yleensä hiirenhiljaista, mutta nyt jostain kuului epäilyttäviä ääniä.
Long Islandin Oyster Bayn alueella oli tehty äskettäin asuntomurtoja, ja 39-vuotias Ann piti siksi makuuhuoneessaan haulikkoa käden ulottuvilla.
Ann tönäisi villakoiransa alas sängyltä, nappasi aseensa ja hiipi ovelle. Ääneti hän työnsi oven auki. Pimeässä käytävässä erottui miehen hahmo. Ann nosti aseensa ja tähtäsi. Kaksi laukausta kajahti pimeyteen. Mies kaatui lattialle ja jäi elottomana makaamaan.
Kun Ann sytytti valot, hän ymmärsi järkytyksekseen, että hän oli tappanut oman aviomiehensä.
Uutinen julkkisampumisesta levisi nopeasti. Kuvaajat odottivat ulkona, kun poliisit ja oikeuslääkärit kantoivat ruumista ulos.
Näin Ann selitti tekoaan poliisille pian traagisen onnettomuuden jälkeen. Yksi Yhdysvaltojen kohutuimmista murhatutkimuksista oli käynnistynyt, ja sen myötä unelmaliitosta paljastui synkkiä yksityiskohtia. Kaikki eivät suinkaan uskoneet Annin ampuneen umpimähkään.
Vaaleaverikkö halusi huipulle
Vuonna 1915 syntynyt Ann Woodward oli ristimänimeltään Evangeline Crowell. Hän varttui köyhissä oloissa Pittsburgissa, Kansasissa, mutta muutti jo teini-ikäisenä New Yorkiin työskennelläkseen valokuvamallina.
Muutamaa vuotta myöhemmin viehättävä ja kunnianhimoinen Ann pääsi työskentelemään radionäyttelijänä eksoottisella taiteilijanimellä Ann Eden.
William Woodward junior voitokkaan hevosensa Nashuan kanssa.
Aviomies oli ökyrikas
Woodwardit olivat kartuttaneet miljoonaomaisuuttaan 1800-luvulta asti, ja suku omisti Yhdysvaltojen kalleimpia kiinteistöjä.
Woodwardit kuuluivat 1950-luvulla Yhdysvaltojen vauraimpiin perheisiin. Suku oli luonut omaisuutensa jo Yhdysvaltojen sisällissodan vuosina 1861–1865 myymällä tekstiilejä etelävaltioiden joukoille.
Sodan jälkeen Woodwardit siirtyivät pankkialalle, ja vuonna 1910 William Woodward senior seurasi edesmennyttä setäänsä Hanover National Bankin johtajan virkaan. Woodwardin poika, sittemmin vaimonsa ampuma William Woodward junior, syntyi kultalusikka suussaan.
Nuoremmalla Woodwardilla ei ollutkaan lapsena pulaa piilopaikoista, sillä perheen omistamissa taloissa ja asunnoissa oli yhteensä lähes 200 huonetta. Perhe omisti myös Belair Stud Farmin, joka oli yksi Yhdysvaltojen arvostetuimpia hevossiittoloita.
Hevosurheilu oli vauraan väen suosimaa ajanvietettä. Belairissa ei pelkästään tuotettu maan parhaita hevosia, vaan 150 hehtaarin tilalla oli myös hulppea puistoalue.
Vanhempiensa kuoltua William Woodward junior perisi koko omaisuuden, jonka arvo oli lähes 30 miljoonaa dollaria eli nykyrahassa noin 336 miljoonaa euroa.
Ann hurmasi kuulijoiden lisäksi myös äveriäitä miehiä, joiden siivellä hän pääsi maistamaan yläluokan ylellistä elämää. Yksi Annin vauraista ystävistä oli 65-vuotias pankinjohtaja ja miljonääri William Woodward senior.
Woodward oli naimisissa mutta tapasi silti Annia useita kertoja ja antoi tälle lahjoja – hajuvesiä, koruja ja kalliita iltapukuja. Tämän pidemmällä suhde ei kuitenkaan edennyt.
Isän sijaan Ann kiinnostuikin pankinjohtajan pojasta. Nuori William Woodward junior nähtiin usein viihdelehtien sivuilla, joissa häntä kuvattiin ”Yhdysvaltojen halutuimmaksi poikamieheksi”.
Miljoonaperijä Woodward junior oli myytyä miestä heti parin ensimmäisten treffien jälkeen maaliskuussa 1942.
”Hän ei ollut aiemmin ollut erityisen kiinnostunut kenestäkään naisesta, mutta Anniin hän rakastui päätä pahkaa”, perhetuttu, 1940-luvulla New Yorkin seurapiireissä liikkunut Anne Slater muisteli myöhemmin.
William Woodward senior (1876–1953) oli rikkaan perheen vesa. Hän omisti osake-enemmistön Hanover National Bank -pankista, ja hänen poikansa, William Woodward junior, perisi kaiken.
William kosi Annia jo muutamaa kuukautta myöhemmin. Herrasmiehenä hän oli tosin halunnut pyytää ensin Annin kättä tämän isältä. Ann valehteli kuitenkin olevansa isätön, sillä hän pelkäsi suhteen loppuvan, jos sulhanen saisi vihiä hänen vaatimattomasta taustastaan.
Tieto häistä oli kuitenkin liikaa Williamin äidille Elsie Woodwardille, jolle tuleva miniä – ”pimu”, kuten hän Annia kutsui – ei ollut lainkaan mieleen.
”Toivoisin, että Billy olisi vienyt vihille mieluummin vaikka jonkun viehättävän sisäkkömme. Silloin olisimme ainakin tienneet, mistä morsian on kotoisin”, äiti totesi. Vastalauseena liitolle hän jätti tulematta häihin.
Elsie Woodward väitti myöhemmin nähneensä heti, että hänen miniänsä oli pelkkä onnenonkija.
”Tiesin silmäräpäyksessä, mistä oli kyse.”
Avioliitto ajautui karille
Williamin rinnalla Ann, joka oli nyt 28-vuotias, pääsi yläluokan makean elämän makuun. Julkkispariskunta juhli kuuluisuuksien kanssa samppanjaa säästelemättä.
Vain tunteja ennen murhaa Woodwardit olivat olleet juhlissa Britannian kruunusta luopuneen Edvardin ja tämän vaimon Wallis Simpsonin luona.
Parin tuttavapiiriin kuuluivat muun muassa Britannian kruunusta luopunut Edvard VIII ja hänen yhdysvaltalainen vaimonsa Wallis Simpson.
Vuonna 1953 William Woodward senior kuoli, ja William Woodward junior peri miljoonien arvosta osakkeita ja kiinteistöjä sekä menestyksekkään Belairin siittolan.
Hevosten jalostaminen oli merkittävää liiketoimintaa, ja Woodwardit voittivat Nashua-kilpahevosellaan lukuisia kisoja ja ansaitsivat palkintorahoina miljoonia dollareita.
Ann ja William Woodward asuivat trendikkäällä Oyster Bayn alueella Long Islandilla.
Kuvaajat parveilivat pariskunnan ympärillä, kun he saapuivat ottamaan vastaan palkintopokaaleja. Nashuan menestys teki parista kuuluisan kaikkialla Yhdysvalloissa, ja Ann esiintyi ylpeänä ”New Yorkin yläluokan julkkiksena”.
Glamourparin onni oli kuitenkin vain pintaa, ja todellisuudessa avioliitto natisi liitoksissaan. Hienostopiireissä Woodwardit tunnettiin äänekkäistä riidoistaan.
Kun Oscar-palkittu näyttelijä Joan Fontaine tanssi hieman liian pitkään William Woodwardin kanssa, Ann raivostui.
Parin vieraillessa Saksassa ruhtinas Hohenlohen luona, Ann suuttui, kun William tanssi Hollywood-näyttelijättären Joan Fontainen kanssa.
”Näpit irti miehestäni!”, hän huusi. Woodwardit ajautuivat niin kiivaaseen riitaan, että ruhtinaan oli pyydettävä heitä poistumaan linnastaan.
Ann oli palkannut kaksitoistavuotisen liiton aikana useasti yksityisetsiviä epäillessään Williamia uskottomuudesta, mutta myös tämä oli mustasukkainen vaimostaan.
”Senkin halpa lutka!”, William ärjyi parin palattua illalliskutsuilta eräänä helmikuun iltana vuonna 1955. Ann oli hänen mielestään flirttaillut parin hevoskilpailuista tunteman Laddie Sanfordin kanssa.
”Laddien kanssa on mukava jutella. Hän kohtelee minua kunnolla. Olen niin kyllästynyt sinun ja äitisi läksytykseen siitä, mitä saan ja mitä en saa tehdä”, Ann vastasi.
William raivostui ja löi vaimoaan. Ann kaatui iskun voimasta seinää vasten.
”Minä en sinua pelkää!”, Ann huusi ja viskasi tuhkakupin miehensä perään.
William oli kuitenkin muuttanut testamenttiaan niin, ettei Ann perisi hänen omaisuuttaan.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun William oli pahoinpidellyt vaimoaan – ystävät näkivät Annilla usein mustelmia.
Eroaikeet johtivat murhaan
Syksyllä 1955 Williamille selvisi hänen Kansasin matkallaan, että Ann ei suinkaan ollut isätön, kuten hän oli väittänyt. William alkoi pohjustella eroa ilmoittamalla asianajajilleen, että avioliitto oli solmittu valheellisin perustein. Hän todennäköisesti kertoi eroaikeistaan myös Annille sinä viikonloppuna, jolloin Ann ampui häntä.
”Minä tein sen”, Ann nyyhkytti miehensä elottoman, alastoman ruumiin äärellä, kun poliisi saapui paikalle hieman kello kahden jälkeen yöllä 30. lokakuuta 1955.
Ann kertoi luulleensa miestään murtovarkaaksi ja ampuneensa varoittamatta – vaikka William oli seissyt oman makuuhuoneensa ovensuussa ilkialastomana. Talosta ei myöskään löytynyt mitään jälkiä murrosta.
4 epäilyttävää seikkaa tapahtumien kulussa
Ann Woodward kertoi, että hän oli herännyt yöllä 30. lokakuuta 1955 kuullessaan jonkun murtautuvan taloon, ottanut aseen ja astunut käytävään. Kertomuksen jatko jäi kuitenkin askarruttamaan poliiseja.
Vaimo ampui
Kuultuaan ääniä talosta Ann tarttui haulikkoon oikeanpuoleisessa makuuhuoneessa. Kertomuksensa mukaan hän avasi oven ja ampui välittömästi käytävässä näkemäänsä mieshahmoa kohti. Poliisi ihmetteli, miksi hän ampui epäröimättä juuri oman miehensä makuuhuoneen edustalla.
Aviomies oli alasti
William Woodward oli ilkialasti, kun hänet ammuttiin makuuhuoneensa ovella. Jos hänkin olisi kuullut talosta epäilyttäviä ääniä, hän tuskin olisi lähtenyt tutkimaan asiaa alastomana ja ilman asetta, jota hän piti makuuhuoneessaan. Poliisi epäilikin Annin houkutelleen hänet ulos huoneestaan.
Ann ei kysynyt ”kuka siellä?”.
Talossa oli tapahtumahetkellä myös parin 11- ja 8-vuotiaat pojat sekä miespalvelija. Poliisin mukaan Annin olisi voinut olettaa kysyneen ”kuka siellä” ennen kuin hän olisi alkanut ampua pilkkopimeässä.
Ann ampui tappaakseen
Poliisin saapuessa William makasi makuuhuoneensa ovensuussa. Häntä oli ammuttu vain puolentoista metrin päästä vaimonsa vastapäisen huoneen ovelta, vieläpä kahdesti. Poliisin mukaan Annilla olikin ampuessaan selvästikin ollut aikomus tappaa kohteensa.
Poliisit eivät kuitenkaan vieneet Annia mukanaan. Sen sijaan hänen asianajajansa vakuutti viranomaisille, että hänen asiakkaansa oli vietävä Manhattanille hienostoväen suosimaan sairaalaan.
Aamun valjetessa uutinen alkoi levitä Yhdysvalloissa. Life Magazine -lehti kutsui Oyster Bayn tragediaa ”Vuosisadan ampumiseksi”.
Annin anopille Elsie Woodwardille oman pojan menetys oli kova isku – hänen aviomiehensä oli kuollut vain kaksi vuotta aiemmin. Woodwardin perheen matriarkka piti miniäänsä syyllisenä heti alusta asti.
Ann ampui miestään kahdesti kaksipiippuisella haulikolla.
Elsie Woodward ei kuitenkaan halunnut perheensä nimeä vedettävän lokaan. 72-vuotias leski vierailikin puolentoista viikon kuluttua miniänsä luona sairaalassa ja kertoi, miten juttu hoidettaisiin. Hän kertoi myös, että William oli ennen kuolemaansa muuttanut testamenttiaan niin, että Ann ei perisi hänen omaisuuttaan.
Ann saisi parin asunnon Long Islandilla, hulppean huoneiston Manhattanilla sekä kuukausittaisen eläkkeen loppuelämäkseen. Parin lapset lähetettäisiin sisäoppilaitokseen Sveitsiin. Ann ei kuitenkaan saisi perinnöstään penniäkään, mikäli hänet tuomittaisiin miehensä murhasta. Ann hyväksyi ehdot.
Elsien onneksi tapausta käsiteltiin ja tutkittiin suljettujen ovien takana, eikä avioliitosta herunut julkisuuteen mitään mehukkaita yksityiskohtia. Matriakka oli erityisen helpottunut siitä, että hän poikansa lukuisat avioliiton ulkopuoliset suhteet ja väkivaltaisuus pysyivät salassa.
Menestyskirjailija Truman Capote oli tuttu kasvo New Yorkin seurapiirijuhlissa, missä hän kuuli hurjia yksityiskohtia Woodwardien tragediasta.
Kirja ajoi Annin itsemurhaan
Kun Ann Woodward kuuli vuonna 1975, että kirjailija Truman Capote käsittelisi hänen tapaustaan kirjassaan, hän tappoi itsensä.
Truman Capote tapasi leskeksi jääneen Ann Woodwardin ensi kertaa vuonna 1956 St. Moritzissa Sveitsissä, kun Woodward oli romanttisella päivällisellä playboy Claus von Bülowin kanssa. Kohtaaminen oli jäätävä, ja Capote viittasi sittemmin Woodwardiin ivallisesti ”rouva Bang-Bangina”.
Vuonna 1975 Esquire-lehdessä julkaistiin otteita Capoten tulevasta kirjasta Answered Prayers, jossa sivallettiin Yhdysvaltojen yläluokkaa. Eräässä kappaleessa käsiteltiin selvästi William Woodwardin murhaa.
Siinä miljoonäri ”Ann Hopkins” oli selvinnyt kylmäverisestä murhasta tuomiotta. ”Mikään Annin kertomuksessa ei täsmännyt”, kirjassa todettiin. Ann Woodward sai vihjeen Esquiren tulevasta artikkelista, ja kolme päivää ennen sen julkaisua hän otti syanidia.
Woodwardin kuoleman jälkeen hänen anoppinsa totesi:
”No niin, se siitä. Hän ampui minun poikani, ja Truman murhasi hänet.”
Ann Woodward saapui 25. marraskuuta 1955 oikeuden eteen Nassaussa, Long Islandilla, tyylikkääseen mustaan mekkoon ja leveälieriseen hattuun pukeutuneena. Valamiehistön oli määrä päättää, syytettäisiinkö Woodwardia murhasta.
Poliisit, oikeuslääkärit ja ballistiikan asiantuntijat kertoivat havainnoistaan yhteensä lähes kymmenen tunnin ajan. Ann Woodwardin oma todistus kesti vain puoli tuntia, josta suuri osa kului hänen kyynelehtimiseensä. Valamiehistön äänestys kesti sekin vain puoli tuntia.
”Hän ampui puolustaakseen itseään ja perhettään”, valamiehistön edustaja totesi. Ann Woodward oli vapaa.
Syyttämättäjättämispäätöksestä huolimatta Woodward suljettiin ulos New Yorkin hienoston seurapiireistä, eikä häntä kutsuttu enää sen koommin jetsetin juhliin – sen sijaan entiset tutut juorusivat ja puhuivat hänestä selän takana Annie mestariampujana.