Perjantaina 14. toukokuuta 1610 Ranskan kuningas Henrik IV oli hieman nolossa tilanteessa: hänen vaununsa olivat juuttuneet heinäkuorman ja viinitynnyreitä kuljettavien kärryjen väliin Pariisin keskustan Rue de la Ferronnerielle.
Naiset kapean kadun lukuisissa puodeissa seurasivat huvittuneina, kuinka kuninkaan lakeijat koreissa univormuissaan yrittivät saada muita vaunuja siirrettyä pois tieltä. Koomiselta vaikuttanut tilanne vaihtui kuitenkin pian veriseksi tragediaksi.
Yhtäkkiä kuninkaan vaunuja kohti ryntäsi punapartainen mies. Hän kohotti kätensä, ja vaunujen avoimessa ikkuna-aukossa välähti pitkä, terävä veitsi.
Herttua tuijotti kauhuissaan kuninkaan suupieleen ilmaantunutta punaista verinoroa.
Mies iski kuningasta veitsellä kaikin voimin rintakehään.
”Mitä tapahtuu, teidän majesteettinne?” huudahti yksi kuninkaan seurana vaunuissa olleista neljästä hovimiehestä, Montbazon herttua.
”Ei mitään hätää”, vastasi kuningas, mutta hänen äänensä heikkeni jo lauseen loppua kohti. Herttua tuijotti kauhuissaan kuninkaan suupieleen ilmaantunutta punaista verinoroa.
Suvaitsevaisuus koitui kohtaloksi
Kansa teki tietä, ja kuninkaan vaunuja vetäneet neljä hevosta laukkasivat täyttä vauhtia kuninkaan palatsin, Louvren, etupihalle. Lääkäri kiiruhti hätiin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
Henrik vain raotti enää muutaman kerran silmiään ennen kuin kuoli. Murhamies oli sillä välin otettu jo kiinni.
Henrik IV oli menossa tapaamaan sairasta neuvonantajaansa Sullyn herttuaa, kun Ravaillac hyökkäsi.
Ravaillac iski vaunuissa
Vaunut olivat auki
Kuninkaan vaunujen ikkuna-aukoissa ei ollut laseja, eikä vaunuja ollut poikkeuksellisesti peitetty nahkasuojuksilla.
Ase oli varastettu
Ravaillac varasti murha-aseen – pitkän keittiöveitsen – ravintolasta ja teroitti sen kärjen neulanteräväksi ennen murhaa.
Ravaillac pidätettiin heti
Todistajien mukaan murhaaja ei edes yrittänyt paeta surmatyön jälkeen, joten kuninkaan vartijoilla oli helppo työ pidättää veren tahrima Ravaillac.
Hän oli nimeltään François Ravaillac, ja murhan motiivikin selvisi pian: Ravaillac oli katolilainen fanaatikko, joka oli monien uskonveljiensä tapaan suuttunut niin kutsutusta Nantesin ediktistä. Se oli Henrikin vuonna 1598 antama asetus, jolla hän myönsi hugenoteille vapauden harjoittaa protestanttista uskoaan muutoin pääosin katolisessa Ranskassa.
Henrik oli itsekin ollut hugenotti, mutta hän oli kääntynyt katoliseksi voidakseen nousta Ranskan kuninkaaksi, ja sekä katoliset että protestantit pitivät häntä petturina. Salamurhaajat molemmilta puolilta olivat jo yrittäneet peräti 23 kertaa päästää kuninkaan päiviltä.
”Olen valmis kuolemaan. Olen tehnyt sen, mitä tulin tekemään.” Ravaillac oikeudenkäynnissään.
Yhtä huuleensa saamaansa haavaa lukuun ottamatta Henrik oli tähän asti selvinnyt joka kerta säikähdyksellä, mutta nyt Ravaillac oli onnistunut yrityksessään.
Kuulusteluissa Ravaillac kertoi, että hän ei pitänyt murhattua kuningasta ainoastaan oikean uskon petturina, vaan hän myös uskoi Henrikin halunneen tappaa paavin ja siirtää paavinistuimen Pariisiin.
Ravaillacin ruumiintarkastuksessa kaikkialta hänen vaatteistaan löytyi kätkettyjä lappusia, joissa oli uskonnollisia säkeitä.
Väkijoukko tungeksi teloitukseen
Oikeudenkäynnissä Ravaillac esiintyi hämmästyttävän rauhallisesti ja vaikutti tyytyvän kohtaloonsa.
”Olen valmis kuolemaan. Olen tehnyt sen, mitä tulin tekemään”, Ravaillac ilmoitti.
Ravaillacia kidutettiin puolitoista tuntia, ennen kuin hän lopulta kuoli.
Oikeus tuomitsi Ravaillacin kuninkaan murhasta ja määräsi hänelle erittäin julman kuolemanrangaistuksen, joka pantiin täytäntöön 27. toukokuuta Place de Grèven teloituspaikalla.
Pariisissa tuolloin ollut puolalainen aatelismies Jakub Sobieski kirjoitti tapahtumasta ja sen houkuttelemasta väenpaljoudesta päiväkirjaansa:
”Katoilla ja ikkunoissa oli sellainen tungos, että ulkomaalainen joutui pulittamaan pienen omaisuuden saadakseen paikan.”
Katsojien silmien edessä pyövelit nylkivät hehkuvilla pihdeillä ihoa Ravaillacin rinnasta, käsistä ja jaloista ja kaatoivat haavoihin sulaa vahaa ja rikkiä. Hänen päälleen heitettiin myös kiehuvaa öljyä, ja lopulta hänet sidottiin käsistä ja jaloista neljän hevosen perään, jotka lähtivät kiskomaan kukin omaan suuntaansa ja repivät hänet kappaleiksi.
Myöhemmin ruumis paloiteltiin, ja Sobieski kertoi, kuinka eräs hänen tuttavansa ”osti useita paloja Ravaillacin ruumiista, paistoi ne vihoissaan kananmunien kanssa ja söi.”