Massakren i München

Verilöyly muutti Münchenin olympialaiset painajaiseksi

Kahdeksan palestiinalaisterroristia ja viranomaisten tunarointi muuttivat sovinnonjuhliksi tarkoitetut olympiakisat painajaiseksi. Juutalaisia surmattiin taas Saksan maaperällä vain 27 vuotta natsivallan jälkeen.

Bridgeman

5. syyskuuta 1972, klo 4.00

Olympiakylä, München

Pieni miesjoukko kokoontui kisakylää ympäröivän aidan vierelle.

Kahdeksan nuorta miestä punaisissa verryttelypuvuissa lähestyi humalaista amerikkalais­urheilijoiden joukkoa, joka oli pyrkimässä aidan yli kisakylään.

Münchenin olympialaiset olivat kestäneet jo kymmenen päivää, eivätkä amerikkalaiset olleet suinkaan ensimmäisiä, jotka olivat livahtaneet kaupungille öisin lukitun mutta vartioimattoman 25A-portin vierestä.

Miehet alkoivat jutella keskenään, ja 19-vuotias Jamal Al-Gashey, joka oli varttunut Shatilan pakolaisleirissä Beirutissa ja halusi palavasti vapauttaa Palestiinan, auttoi yhden amerikkalaisista aidan yli.

Tämä kääntyi ja veti vuorostaan Al-Gasheyn mukaansa. Koko joukko maleksi nukkuvan kisakylän halki niitä näitä rupatellen ja toivotti erotessaan toisilleen hyvää yötä.

Al-Gashey ja hänen seitsemän toveriaan suuntasivat keskelle kisakylää osoitteeseen Conollystrasse 31, minne Israelin joukkue oli majoittunut.

Miesten urheilukasseissa oli vaatteiden alla aseita ja kranaatteja. He olivat palestiinalaisen Musta syyskuu -järjestön huippukoulutettuja terroristeja.

4.30 Conollystrasse 31, huoneisto 1

Seitsemän israelilaisurheilijaa nukkui sikeästi. Vain yksi heistä havahtui hereille, kun avain rapsahti lukossa.

Vielä uninen Yossef Gutfreund nousi vuoteestaan ja lähti paljasjaloin ja alusvaatteisillaan katsomaan, mistä outo ääni kuului.

Astuessaan eteiseen 195-senttinen ja 133-kiloinen painituomari Gutfreund näki huoneiston oven rävähtävän selälleen ja aseistettujen miesten valmistautuvan hyökkäämään sisään.

”Suojautukaa, pojat!” Gutfreund huusi asuintovereilleen ja heittäytyi koko painollaan ovea vasten työntääkseen sen kiinni. Painonnosto­valmentaja Tuvia Sokolovsky ryntäsi vuoteestaan suoraan eteiseen.

Hän tajusi heti, että nyt oli paettava. Sillä välin kun kolme aseistettua miestä yritti epätoivoisesti siirtää isokokoista Gutfreundia tieltään, Sokolovsky karjaisi varoituksen muille israelilaisille, juoksi takaisin omaan huoneeseensa ja yritti tempoa ikkunaa auki. Pakokauhun vallassa hän rikkoi ikkunan ja loikkasi pyjamassa avojaloin maahan samalla hetkellä, kun terroristit saivat työnnettyä huoneiston oven auki.

Luodit viuhuivat Sokolovskyn korvissa, kun hän juoksi turvaan.

Huoneistossa aseistetut miehet pakottivat Gutfreundin lattialle. Vahva ja kookas mies ei voinut muuta kuin katsoa sivusta, kun Musta syyskuu -ryhmä kokosi muut israelilaiset ja sitoi heidät.

Painivalmentaja Moshe Weinberg yritti hyökätä terroristien kimppuun hedelmäveitsi aseenaan, mutta laukaus pysäytti hänet. Luoti läpäisi Weinbergin posken jättäen jälkeensä ammottavan haavan.

4.30 Conollystrasse 31, huoneisto 3

Kolme terroristia vartioi panttivankeja, kun viisi muuta raahasi haavoittuneen Moshe Weinbergin mukanaan huoneistoon 3.

Painija Gad Tsabaria ihmetteli makuuhuoneeseen kantautuvia ääniä. Hän oli herännyt laukaukseen mutta kääntänyt ensin vain kylkeä luullen nähneensä unta.

Sitten pikemminkin uteliaana kuin peloissaan hän kömpi sängystä varovasti, ettei herättäisi huonetoveriaan.

Oven takana Tsabari törmäsi keltapaitaiseen terroristiin, joka osoitti konepistoolillaan kahta painijaa, Eliezer Halfinia ja Mark Slavinia.

Aseistautunut mies komensi kolme israelilaista

riviin muiden huoneistossa asuvien urheilijoiden kurkkiessa kummissaan huoneistaan.

Heidät käskettiin rappuun, missä toinen aseistettu mies jo odotti vankeinaan painon­nostajat Yossef Romano ja Ze’ev Friedman sekä Moshe Weinberg, joka piteli pyyhettä verta vuotavaa poskeaan vasten.

”Hyökätään heidän kimppuunsa”, yllytti David Berger, ”eihän meillä ole mitään menetettävää!” Terroristit olivat kuitenkin varautuneet.

Yksi heistä ymmärsi hepreaa ja painoi heti aseensa Tsabarin vatsaan.

Panttivangit vietiin kädet niskan takana huoneistoon 1. Eteisessä Tsabari yritti yllättää vangitsijat. Hän sysäsi yhden terroristeista sivuun ja syöksyi autokellariin vieviin portaisiin.

Terroristit ampuivat hänen peräänsä, mutta kellarin betonipylväät pelastivat painijan, joka pujotteli tiensä vapauteen.

Tsabarin juostessa pakoon haavoittunut Weinberg hyökkäsi uudelleen. Hän ryntäsi kohti 19-vuotiasta Mohammed Safadya ja iski tätä kasvoihin.

Isku irrotti nuorelta palestiinalaiselta muutamia hampaita ja mursi hänen leukansa. Toinen terroristi ampui välittömästi Weinbergia rintaan. Tämä oli kuollut jo ennen kuin rojahti lattialle.

5.00 Poliisipäällikön asunto

Puhelinsoitto herätti Münchenin kaupungin poliisipäällikön ­Manfred Schreiberin.

Manfred Schreiber tunnettiin Münchenissä ”seriffinä”, joka aina sai rikolliset telkien taakse. Yhdeksän vuotta aiemmin hän oli noussut Länsi-Saksan nuorimmaksi poliisipäälliköksi selvitettyään monia hankalia tapauksia.

Schreiber perehdytettiin kisakylän tilanteeseen, ja hän määräsi heti eristämääm israelilaisten huoneistot. Soitettuaan Baijerin osavaltion sisäministerille Bruno Merkille hän lähti sireenit ulvoen hiljaisen Münchenin halki kohti olympialaisten kisakylää.

5.10 Conollystrasse 31

Terroristit esittivät vaatimuksensa.

Saksalaispoliisi lähestyi varovasti Conollystrasse 31:n kolmikerroksista rakennusta kädet ylhäällä. Kun hän katsoi ylös, ikkuna aukesi ja ulos heitettiin kaksi paperia. Poliisi kiirehti pois

mukanaan terroristien vaatimukset:

Israelin vankiloista tuli vapauttaa 234 palestiinalaisvankia. Lisäksi terroristit vaativat vapauttamaan Saksassa Andreas Baaderin ja Ulrike Meinhofin, palestiinalaisterroristien kanssa yhteistyötä tehneen saksalaisen Rote Armee Fraktion -terroristijärjestön johtajat.

Määräaika päättyisi kello 9.00, minkä jälkeen joka tunti teloitettaisiin panttivanki, kunnes vaatimukset oli täytetty.

Neljännestunnin kuluttua poliisi seisoi jälleen Conollystrasse 31:n ovella.

Ulos astui vaaleaan safariasuun ja hattuun pukeutunut hahmo silmillään mustat lasit ja kasvot kenkävoiteella mustattuna.

Mies sanoi nimekseen Issa. Hän antoi merkin tovereilleen, jotka raahasivat Weinbergin ruumiin kadulle poliisien eteen. Weinbergin kasvoista näytti puuttuvan puolet, ja luodit olivat repineet hänen rintakehänsä.

7.15 Olympiakylä

Viranomaiset kokoontuivat kriisikokoukseen, kun ensimmäiset radio- ja televisioraportit terrori-iskusta levisivät jo maailmalle.

Olympiakisojen hallintorakennuksen kellarissa pidettiin kokousta. Poliisipäällikkö Manfred Schreiberin lisäksi paikalla olivat muun muassa kisakylän pormestari Walter Tröger ja Bonnista paikalle lentänyt Länsi-Saksan sisä­ministeri Hans-Dietrich Genscher.

Vaikka sisäministeri Genscher oli arvojärjestyksessä korkein henkilö kriisikokouksessa, Länsi-Saksan osavaltiolain mukaan päätösvalta ei ollut hänellä vaan Baijerin viranomaisilla.

Niinpä päätettiin perustaa kriisikomitea, jota johti Baijerin sisäministeri Bruno Merk.

Pian Tel Avivista saapui viesti. Israelilaiset kieltäytyivät neuvotteluista. Pääministeri Golda Meir ei taipuisi terroristien kiristykseen.

8.45 Conollystrasse 31

Saksalaiset pelasivat lisää aikaa ja lähettivät neuvottelijat Conollystrasselle.

Kun määräaikaan oli enää viisitoista minuuttia, poliisipäällikkö Schreiber lähestyi rakennusta pormestari Trögerin ja Kansainvälisen olympiakomitean egyptiläisen jäsenen A. D. Tounyn kanssa.

Toivottiin, että arabina Touny voittaisi terroristien luottamuksen puolelleen.

Ensimmäisen kerroksen parvekkeella seisoi kommandopäähineellä kasvonsa peittänyt mies Kalašnikov kolmeen tulijaan suunnattuna. Pääovesta astui ulos safariasuinen Issa. Hän toisti kiivaasti terroristien vaatimukset.

Schreiberin korvissa litania kuulosti lorulta, jonka palestii-nalainen oli opetellut ulkoa.

Poliisipäällikkö ajatteli, että mies käyttäytyi kuin mieleltään häiriintynyt. Touny astui esiin ja kertoi Issalle, että hallitukset Tel Avivissa ja Bonnissa käsittelivät paraikaa terroristien vaatimuksia.

Schreiber pohti ankarasti, pystyisikö hän käymään Issan kimppuun.

Issa vaistosi Schreiberin aikeet ja ojensi kätensä eteen. Toisessa oli käsikranaatti, ja hänen peukalonsa oli kranaatin sokassa. ”Jos kosket minuun, räjäytän meidät molemmat ilmaan”, hän sanoi rauhallisesti.

Hän oli kuitenkin ilmeisesti varautunut viivästyksiin, sillä hän suostui siirtämään määräaikaa kello kahteentoista.

9.00 Olympiakylä

Kisakylän herätessä uuteen aamuun viranomaiset alkoivat hätääntyä.

Päivän kuluessa kisakylästä kehkeytyi irvokas näyttämö.

Osa urheilijoista verrytteli kilpailuja varten, osa otti aurinkoa nurmikoilla Conollystrassen lähellä.

Tuhansia uteliaita kerääntyi olympiakylän aidan taakse seuraamaan tapahtumia. Länsi-Saksan ja Japanin välistä lentopallo-ottelua seurasi 3 500 katsojaa, ja televisiossa näytettiin vuorotellen esteratsastusta ja panttivankidraamaa.

Vasta kello 11 olympia­komitea päätti keskeyttää päivän kilpailut.

Viranomaiset alkoivat joutua paniikkiin. Kaikki neuvotteluyritykset olivat epäonnistuneet.

Sekä Israel että Musta syyskuu pysyivät järkkymättä kannassaan, eikä poliisipäällikkö Schreiberin uhkaus, ettei Issa pääsisi pois elävänä, näyttänyt tekevän tähän mitään vaikutusta.

Saksalaisten ainoa saavutus oli, että terroristit suostuivat lykkäämään ensimmäisen panttivangin teloitusta ensin kello yhteen, sitten kolmeen ja lopulta viiteen.

16.40 Conollystrasse 31

Saksalaiset yrittivät jälleen lykätä määräaikaa, mutta Issa vaihtoi taktiikkaa.

Issa oli raivoissaan palatessaan kadulle tapaamaan saksalaisneuvottelijoita.

Hän oli koko päivän kuullut vain verukkeita. Ensin tarvittiin lisää aikaa, jotta Israeliin saatiin yhteys. Sitten vaadittuja vankeja ei löydetty Israelin vankiloista. Nyt palestiinalaisen mitta oli täysi. ”Meitä ette pidä narrinanne!” Issa huusi.

Issan oikea nimi oli Luttif Afif. Hän oli saapunut Länsi-Saksaan vuonna 1958 opiskelemaan insinööriksi.

Hän oli kihloissa saksalaisen naisen kanssa ja puhui saksaa sujuvasti.

Hän oli liittynyt vuonna 1966 Jasser Arafatin Fatah-liikkeeseen ja taistellut monesti Lähi-idässä Israelia vastaan.

Fatahin johtajat olivat perustaneet Mustan syyskuun vuonna 1971, ja Issaf oli valittu johtamaan panttivanki-iskua, johon hän oli kuukausia valmistautunut huolellisesti.

Rymän komentoportaassa seuraava oli Yussuf Nazal, jonka kanssa Issaf oli jopa työskennellyt peitetehtävissä olympiakylässä.

”Saksa tekee kaiken voitavansa”, vakuutti Genscher. ”Olemme täyttäneet kaikki vaatimukset, joihin on voitu myöntyä. Kuuntelemme auliisti mahdollisia lisävaatimuksianne.”

Issa mietti hetken savuketta poltellen. Hän oli jo saavuttanut yhden tavoitteensa eli saanut huomiota Palestiinan tilanteelle.

Issa kävi talossa. Palattuaan hän kertoi tilanteen muuttuneen. Ryhmä halusi lentää Kairoon ratkaisemaan kriisiä. Lähtö olisi tunnin sisällä.

Saksalaiset järkyttyivät. He tiesivät, ettei Israel antaisi siirtää panttivankeja pois Länsi-Saksasta, eikä ajatus heitäkään innostanut.

Neuvottelijat tarjosivat rahaa, vapaan poispääsyn ja jopa itsensä panttivangeiksi, mutta Issa ei taipunut.

Lopulta saksalaiset lupasivat järjestää lennon valmiiksi kello 19, mutta vain mikäli saisivat ensin puhua panttivankien kanssa.

17.05 Conollystrasse 31

Issa päästi saksalaisten edustajia huoneistoon.

Sisäministeri Genscher astui sisään Conollystrasse 31:n ovesta ja käveli raput ylös mukanaan kisakylän pormestari Walter Tröger.

Issa ei suostunut päästämään poliiseja huoneistoon, joten poliisipäällikkö Schreiber oli pyytänyt Trögeriä ja Genscheriä painamaan mieleensä kaikki yksityiskohdat niin tarkkaan kuin suinkin mahdollista vapautusyritystä varten.

Kaksi konepistoolein aseistautunutta terroristia vartioi huonetta, jossa panttivangit olivat. Kun he aukaisivat oven, näky oli karmiva.

Seinät olivat veren tahrimat ja täynnä luodinreikiä. Keskellä huonetta lojui painonnostaja Yossef Romanon ruumis verilammikossa.

Terroristit olivat hakanneet hänet hengiltä, kun hän Weinbergin tapaan oli yrittänyt tehdä vastarintaa. Löyhkä oli kuvottava.

Ikkunan luona tuoliin sidottuna istui painituomari Gutfreund, ja loput kahdeksan panttivankia olivat kahdella sängyllä kädet sidottuina.

Panttivangit katsoivat Genscheriin ja Trögeriin silmissään epätoivoinen ja anova katse.

Panttivangit kertoivat voivansa lähteä lentokoneella Kairoon, jos heidän turvallisuutensa pystytään takaamaan.

Sitten naamioidut terroristit hätistivät Genscherin ja Trögerin ulos.

Käynti teki Genscheriin syvän vaikutuksen. ”He ovat tosissaan, todella tosissaan”, hän kertoi kauhuissaan uskotuille työtovereilleen.

Schreiberille hän ja Tröger kertoivat virheellisesti, että huoneistossa oli vain viisi terroristia.

18.00 Olympiakylä

Vaarallinen poliisioperaatio käynnistyi.

”Matalaksi, matalaksi!” Katsojat kisakylän ulkopuolella olivat jännittyneinä seuranneet lähes puolitoista tuntia Heinz Hohensinnia ja 12:ta muuta Münchenin poliisin erikoisjoukkojen jäsentä Conollystrasse 31:n katolla.

Yksikään tehtävään osallistuvista poliiseista ei ollut saanut koulutusta terroristien käsittelyyn, ja 30-vuotiaan Hohensinnin mielestä suunnitelma oli harvinaisen huono.

Katolla poliisit olivat sentään saaneet irrotettua ilmastointikanavien luukut voidakseen ryömiä niitä pitkin vapauttamaan panttivankeja, mutta he eivät olleet vielä saaneet toimintakäskyä.

Yhtäkkiä Issa ilmestyi rakennuksen juurelle ja alkoi huutaa.

Hän uhkasi tappaa kaksi panttivankia, elleivät poliisit poistuisi katolta.

Aidan takana kukkulalla seisoi kuvausryhmiä kuvaamassa kisakylän tapahtumia, ja Issa oli miljoonien katsojien tapaan voinut seurata televisiosta poliisien liikkeitä. Poliisit saivat radiopuhelimitse käskyn poistua katolta välittömästi.

20.50 Conollystrasse 31

Epätoivoinen Genscher taivutteli Issan odottamaan lentokonetta iltayhdeksään.

Länsi-Saksan sisäministeri Genscher sekä kisakylän pormestari Tröger, Bayerin ministeri Merk ja poliisipäällikkö Schreiber ilmoittivat Issalle, että kaksi helikopteria oli valmiina

viemään ryhmän sotilaslentokentälle, missä kone jo odotti.

Saksalaiset ehdottivat Issalle, että joukko kävelisi 200 metriä helikoptereille, mutta tämä vaati, että saisi tarkistaa reitin ensin.

Tämä ei ollut saksalaisten tarkoitus.

Tie helikoptereille kulki pimeän pysäköintihallin läpi.

Samaa kautta Tsabari oli paennut 12 tuntia aikaisemmin. Autojen ja betonipylväiden taakse oli piiloutunut poliiseja, jotka olivat

varautuneet käymään terroristien kimppuun.

Kun Issa laskeutui kellariin neuvottelijoiden kanssa, Schreiberin oli varoitettava väkeään: ”Älkää ampuko! Tämä on vain testi!”

Issa kääntyi kannoillaan ja vaati, että heidät kuljetetaan helikoptereihin bussilla.

Iltayö Fürstenfeldbruckin lentokenttä

Saksalaisviranomaiset valmistautuvat järjestämään terroristeille ikävän yllätyksen.

Erikoisjoukkojen poliisi Hohensinn oli jälleen arveluttavan suunnitelman keskipisteessä.

Hän etsi piilopaikkoja terroristeille luvatussa Boeing 727-koneessa.

Hänet oli 15 muun poliisin kanssa ”valittu vapaaehtoiseksi”, kuten yksi miehistä tilannetta myöhemmin kuvasi.

Tarkoitus oli, että aseistetut poliisit kukistaisivat terroristit näiden astuessa lentokoneeseen.

Poliisit olivat pukeutuneet Lufthansan työntekijöiksi vaihtelevalla menestyksellä.

Osa oli saanut vain Lufthansan paidan, mutta heillä oli edelleen virka-asunsa housut.

Hohensinnin mielestä kyseessä oli silkka itsemurhaoperaatio: lento­koneen tankki oli täynnä, terroristeilla oli kranaatteja eivätkä koneen runko tai istuimet pysäyttäisi luoteja.

Poliisit äänestivät osallistumisestaan.

Kaikki olivat vastaan ja poistuivat koneesta. Terroristeja odottamaan jäi vain viisi sala-ampujaa.

Yhdelläkään ei ollut tarkka-ampujan koulutusta, luotiliivejä tai radiopuhelinta. Kolme odotti lähtöhallin katolla, yksi aidan takana ja yksi pysäköidyssä kuorma-autossa.

22.03 Conollystrasse 31

Musta syyskuu -järjestön terroristiryhmä valmistautui poistumaan kisakylästä.

Terroristit ja tyrkkivät israelilaisia panttivankeja bussiin kolme kerrallaan hermostuneina konepistooleillaan huitoen. Kaikilla urheilijoilla oli side silmillään.

Genscher laski terroristien lukumäärän. Koko päivän saksalaiset olivat luulleet, että terroristeja oli vain viisi.

Nyt sisäministeri sai tulokseksi kahdeksan, joita vastassa Fürstenfeldbruckin lentokentällä oli vain viisi sala-ampujaa.

Helikoptereille päästyään Issa astui kaikessa rauhassa ulos bussista iso taskulamppu kädessään.

Hän tarkasti helikopterit perusteellisesti ansojen varalta ja kiipesi jopa niiden katolle.

Televisiokameroiden pyöriessä ja salamavalojen välkkyessä Issa lähetti ensimmäiseen helikopteriin kolme terroristia ja neljä panttivankia.

Kun sen roottorit käynnistyivät, Issa määräsi loput toiseen helikopteriin, johon hyppäsi myös itse. Helikopterit nousivat kohti länttä punaisten valojen vilkkuessa yötaivaalla.

22.30 Fürstenfeldbruckin lentoasema

Terroristit ja panttivangit vietiin kiertotietä, jotta saksalaisviranomaiset ja kaksi Israelin tiedustelupalvelun jäsentä ehtivät kentälle.

Israelin tiedustelupalvelun päällikkö Zvi Zamir ei ollut uskoa silmiään, kun hän laskeutui helikopterilla pilkkopimeässä sotilaslentokentän pienen päärakennuksen eteen.

Saksalaiset eivät olleet hankkineet edes valoja, jotta heidän omat ampujansa olisivat nähneet tähdätä kunnolla.

Zamir oli lentänyt aiemmin illalla Israelista Müncheniin mukanaan turvallisuusagentti Victor Cohen, jolla oli kokemusta terroristien kanssa neuvottelemisesta.

Israelilaiset eivät olleet tunteneet oloaan tervetulleiksi varsinkaan Baijerin viranomaisten taholta, mutta Zamir oli silti luottanut saksalaisten kykyyn hoitaa asia.

Nyt häntä alkoi epäilyttää. Lentoaseman ikkunasta Zamir näki, kun terroristien helikopterit laskeutuivat sadan metrin päähän.

Terroristit olivat luvanneet, että helikoptereiden nelihenkinen saksalaismiehistö pääsisi vapaasti poistumaan, mutta nyt kaksi terroristia pidätteli heitä, kun Issa ja Yussuf Nazal kävelivät 150 metrin matkan tarkastamaan kentällä odottavaa Boeing 727 -konetta.

Kuten poliisit olivat arvelleet, Issa huomasi heti, että jokin oli hullusti. Hän ryntäsi huutaen takaisin helikoptereille Nazalin kanssa.

Silloin saksalaiset avasivat tulen.

Kauhuissaan Zvi Zamir katseli, miten tilanne riistäytyi hallinnasta muutamassa sekunnissa. Helikopterimiehistöä vartioineet kaksi terroristia lyhistyivät maahan ja lentäjät pakenivat. Issa ja Nazal juoksivat väistellen luoteja.

Nazal sai osuman jalkaan ja kaatui, mutta Issa pakeni pimeään lähimmän helikopterin alle neljän muun terroristin kanssa.

Zvi Zamir näki vain välähdyksiä, kun palestiinalaiset alkoivat syytää luoteja joka suuntaan. Saksalaispoliisit ampuivat paniikissa kaikkea, minkä näkivät, myös helikoptereita.

Saksalaisten toiminta sai Zamirin raivoihinsa.

Hänen mielestään ainoa ratkaisu oli hyökätä terroristeja vastaan suurella poliisiylivoimalla.

Hän tivasi yhä uudelleen Genscheriltä, mitä saksalaiset olivat suunnitelleet tekevänsä.

”Asia on baijerilaisten hoidossa. Emme voi tehdä mitään”, Genscher vastasi. Zamir päätti puuttua itse peliin.

Hän tarttui megafoniin ja riensi Victor Cohenin kanssa lentoaseman katolle.

”Lopettakaa tulitus!” huusi Cohen arabiaksi. ”Lentokone on valmiina toiveenne mukaan!”

Terroristit vastasivat uudella luotisateella, ja Israelin tiedustelupalvelun miehet joutuivat heittäytymään matalaksi välttyäkseen osumilta.

23.00 Lentoaseman aidan takana

Sotilaslentokentän aidan luo oli kertynyt laumoittain toimittajia ja uteliaita katsojia.

Joukoittain müncheniläisiä oli ajanut Fürstenfeldbruckiin seuraamaan panttivankidraamaa lapset, huovat, termospullot ja retkituolit mukanaan.

Autoja oli niin paljon, että lisäjoukkoja terroristeja vastaan kuljettaneet panssaroidut miehistöajoneuvot juuttuivat ruuhkaan.

Huviretkitunnelma vaihtui pelkoon ja kauhuun, kun ensimmäiset luodit viuhuivat aidan yli.

Yhtäkkiä yksi katsojista, jolla oli virallinen kisatyöntekijän hattu päässään, astui pääportin luo kokoontuneiden toimittajien eteen.

Jostain selittämättömästä syystä hän alkoi huutaa: ”Kaikki on hyvin! Panttivangit on vapautettu!”

Huhu levisi vauhdilla. Baijerin poliisi ilmoitti uutisen päämajaansa ja kello 23.31 uutis­toimisto Reuter lähetti sähkeen:

”Kaikki israelilaiset panttivangit on vapautettu.” Pian koko maailma luuli, että panttivangit oli pelastettu.

00.01 Fürstenfeldbruckin lentokenttä

Ammuskelu oli kestänyt yli tunnin, kun paikalle saapui neljä panssaroitua miehistövaunua. Tilanne riistäytyi käsistä.

Nähdessään neljä panssaroitua poliisiajoneuvoa terroristit joutuvat pakokauhun valtaan. Toisessa helikopterissa yksi terroristeista alkoi ampua panttivankeja.

Sitten hän juoksi ulos, kiskaisi sokan kranaatista ja viskasi sen helikopteriin.

Samalla hetkellä Issa hyökkäsi esiin toisen helikopterin varjosta ja alkoi tulittaa lentoaseman päärakennusta.

Poliisin ampujat vastasivat tuleen katolta, mutta liian myöhään. Juuri kun

Issa ja toinen terroristi kaatuivat kuolleena maahan, toinen helikopteri räjähti savuavaksi liekkimereksi.

Toisen helikopterin alta syöksyi terroristi, joka kääntyi ja ampui viimeiset neljä israelilaisurheilijaa. Näiden kuolinhuudot kantautuivat lentoasemarakennukseen, jossa viranomaiset seurasivat tapahtumia avuttomina.

Yksi terroristeista, Khalid Jawad, yritti paeta.

Hän kaatui koristen maahan, kun yksi poliisin ampujista astui esiin pimeydestä ja ampui hänet muutaman metrin etäisyydeltä.

Ehjän helikopterin alla suojassa oli yhtä terroristeja, ja tulitus lakkasi vasta yöllä puoli yhden tienoilla.

Kun luotisade taukosi, Zvi Zamir ja Victor Cohen sekä kymmenisen saksalaista viranomaista riensi helikoptereiden luo toivoen löytävänsä eloonjääneitä. Räjähtäneessä helikopterissa oli viisi hiiltynyttä ruumista.

Toisessa istuivat loput neljä israelilaista kädet sidottuina ja terroristien luotien lävistäminä.

Laukaustenvaihdossa oli menehtynyt lisäksi viisi terroristia ja yksi saksalaispoliisi. Kolme terroristia oli livahtanut pakoon, mutta heidät saatiin kiinni, kun he yrittivät päästä pois lentokentältä.

Vuoden 1972 olympialaisissa kuoli kaikkiaan 11 israelilaisurheilijaa ja -valmentajaa. Useat uhreista yrittivät vastustaa terroristeja.

© Polfoto/CORBIS

Noin klo 3 Tel Aviv

Israelin pääministerin Golda Meirin puhelin soi aamuyöstä.

”Golda...”, Zvi Zamir aloitti puhelun. ”Minulla on huonoja uutisia. Tulin juuri lentokentältä... Kukaan Israelin joukkueesta ei jäänyt henkiin.”

Meir ei ollut uskoa korviaan. Hän oli työtovereineen nostanut jo tunteja aikaisemmin maljan panttivankien vapauttamisen kunniaksi.

”Mutta hyvät uutiset julkistettiin jo radiossa ja televisiossa...”, hän vastusteli.

”Golda”, Zvi Zamir keskeytti pääministerin. ”Minä näin heidät.”

Lue myös:

Rikokset

Uusnatsit auttoivat Münchenin terroristeja

2 minuuttia
Elokuvat

Tyylikkäästi toteutettu München

2 minuuttia
Rikokset

Münchenin verilöyly

1 minuuttia

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!