Oklahoma Cityn pommi-isku vuonna 1995 järkytti syvästi koko Yhdysvaltoja. Iskussa kuoli 168 ihmistä, joista 19 oli lapsia.
Pakoautosta puuttunut rekisterikilpi johti poliisit pian yksinäisen terroristin Timothy McVeighin jäljille, ja tapauksen tutkintaan osallistui lopulta yli 900 henkilöä.
Mikä oli McVeighin motiivi? Miten tavallisesta, lahjakkaasta nuorukaisesta tuli yksi historian kylmäverisimmistä murhaajista?
Lue Timothy McVeighin tiestä terroristiksi.
26-vuotias sotaveteraani Timothy McVeigh avasi keltaisen kuorma-autonsa ikkunan odottaessaan valojen vaihtumista Harvey Avenuen ja Fifth Streetin risteyksessä Oklahoma Cityn keskustassa.
Kello oli vähän vaille yhdeksän aamulla 19. huhtikuuta 1995 pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona, ja McVeigh toivoi, ettei kukaan kiinnittäisi aamuruuhkassa huomiota savuun, joka leijui hiljalleen ohjaamoon tavaratilassa palavista sytytinlangoista.
Lopulta valo vaihtui vihreäksi. McVeigh painoi helpottuneena kaasua ja jatkoi matkaa.
Pian näkyviin tuli korkea, lasisen julkisivun verhoama rakennus, jossa sijaitsi muun muassa useita liittovaltion virastoja sekä päiväkoti. McVeigh kaartoi tien sivuun ja pysäköi kuorma-autonsa paikalle, joka oli tarkoitettu rakennuksessa asioivien lyhytaikaiseen pysäköintiin.
Savu haisi jo väkevästi ohjaamossa. McVeigh nousi autosta, kiiruhti Fifth Streetiä eteenpäin ja kääntyi sivukujalle.
Muutaman minuutin kuluttua yhdeksänkerroksinen Alfred P. Murrah Federal Building -rakennus räjähti valtavaksi liekkimereksi.
Yhden miehen viha maansa liittovaltion hallintoa kohtaan tuli maksamaan yhteensä 168 ihmisen hengen.
McVeigh tuki uskonlahkon toimia
1990-luvulla alettiin huhuta Daavidin oksa -lahkossa esiintyvän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja moniavioisuutta. Tämä herätti myös FBI:n kiinnostuksen.
Daavidin oksa -lahkon piiritys Wacossa, Texasissa
Koko maa seurasi henkeään pidätellen, kun agentit rynnäköivät vuonna 1993 Daavidin oksa -lahkon päämajaan. McVeigh tuki kiivaasti lahkon oikeutta aseelliseen itsepuolustukseen.
Oklahoma Cityn pommi-iskun ajankohta ei ollut sattumaa – huhtikuun 19. päivällä oli Timothy McVeighille aivan erityinen merkitys. Vuonna 1995 sinä päivänä tuli nimittäin kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun liittovaltion viranomaiset olivat hyökänneet Daavidin oksa -nimisen lahkon päämajaan Wacossa, Texasissa.
Viranomaiset kiinnostuivat lahkosta muun muassa saatuaan tietää sen kokoavan suurta asevarastoa. Kun liittovaltion agentit yrittivät suorittaa lahkon päämajassa ratsiaa, lahkolaiset hyökkäsivät asein heitä vastaan. Yhteenotossa kuoli neljä agenttia, ja sitä seurasi päämajan 51 päivää kestänyt piiritys.
McVeigh seurasi tilannetta tarkasti, ja maaliskuussa hän matkusti itsekin tapahtumapaikalle.
Agentit pysäyttivät McVeighin noin viiden kilometrin päässä lahkon alueilta, ja hän päätti palata paikalle myöhemmin. FBI:n agentit aloittivat kuitenkin rynnäkön tilalle ennen kuin McVeigh ehti toteuttaa suunnitelmansa.
FBI:n isku päättyi traagisesti, kun kuusi lahkolaista sytytti päämajansa tuleen. Tulipalossa kuoli 76 ihmistä.
Tulevan terroristin nuoruus
Koulupoika rakensi turvahuoneen kellariin
Timothy McVeigh syntyi Lockportissa New Yorkin osavaltiossa tavalliseen keskiluokkaiseen perheeseen.
McVeighin perheen isä William työskenteli autotehtaalla ja äiti Mildred matkatoimistossa. Vanhemmat erosivat, kun Timothy oli 10-vuotias, ja hän jäi asumaan isänsä kanssa. Kaikesta päätellen pojalla oli hyvät ja tasapainoiset suhteet niin isäänsä kuin sisariinsa Patriciaan ja Jenniferiin.
Lapsena McVeighin lempiharrastuksia olivat kolikoiden keräily ja sarjakuvien lukeminen.
Teini-iässä hän kiinnostui tietokoneista, ja koulunsa vuosikirjassa hänet nimettiin jopa ”lupaavimmaksi tietokoneohjelmoijaksi”.
McVeigh oli myös kuuliainen oppilas. Englannin opettaja Sue Campbell kuvaili häntä myöhemmin ”nopeaälyiseksi, yhteistyökykyiseksi ja mukavaksi nuoreksi, joka tuli hyvin toimeen ikätovereidensa kanssa.”
Nuorukaisella oli kuitenkin pimeä puolensa. Hän oli jo teininä kiinnostunut ampuma-aseista, ja hänen mielensä täyttivät yhä useammin ajatukset ydinsodasta ja muista katastrofeista.
McVeigh alkoi muuttaa perheen kellaria eräänlaiseksi turvahuoneeksi ja sotilaalliseksi komentokeskukseksi, jonne hän keräsi säilykeruokia, hiekkasäkkejä sekä runsaasti aseita ja ammuksia.
Isä ei kiinnittänyt sen suuremmin huomiota poikansa erikoisiin puuhiin. McVeigh suoritti lukio-opintonsa kunnialla loppuun ja sai töitä rahankuljetusauton kuljettajana.
Eräänä päivänä vuonna 1988 McVeigh ilmoitti kuitenkin yllättäen lähtevänsä kotoa – hän oli irtisanoutunut työstään ja päättänyt värväytyä armeijaan.
Terroristi oli palkittu sotilas
McVeigh kunnostatui alusta asti sotilaana ja lahjakkaana ampujana.
”Hän oli aina parhaan kahden prosentin joukossa. Hänen saappaansa kiilsivät puhtauttaan ja hänen univormunsa oli rypytön. Hän oli armeijalle kuin kävelevä mainos”, McVeighin kanssa palvellut Kevin Hazlip muistelee.
McVeigh ylennettiin, ja häntä kehotettiin pyrkimään maavoimien erikoisjoukkoihin Vihreisiin baretteihin.
Erikoisjoukoissa hän pääsisi paitsi jatkamaan ampuma-aseiden parissa, myös tekemään sankarillisia tekoja maansa hyväksi. McVeigh malttoi tuskin odottaa.
Vasta 9/11 oli tuhoisampi
Syyskuun 11. päivän terroriteot ovat yhä Yhdysvaltojen tuhoisin terrori-isku. Niissä kuoli 2 996 ihmistä.
Eniten uhreja vaatinut terrori-isku Yhdysvalloissa
Oklahoma Cityn pommi-iskussa kuoli ennennäkemättömän monta ihmistä. Sen ylittivät tuhoisuudessaan vasta vuoden 2001 WTC-iskut.
Oklahoma Cityn pommi-iskussa kuoli 168 ihmistä, ja se oli aikanaan eniten uhreja vaatinut terrori-isku Yhdysvaltojen maaperällä.
Sitä tuhoisampi isku nähtiin vasta 11. syyskuuta 2001, jolloin islamistiterroristit kaappasivat neljä lentokonetta ja lensivät niillä päin New Yorkin World Trade Centerin kahta pilvenpiirtäjää ja puolustusministeriön hallintorakennusta Pentagonia.
Muita lukuisia uhreja vaatineita terrori-iskuja ovat Tulsan mustaan väestöön kohdistunut joukkomurha vuonna 1921 sekä homoseksuaalien suosimaan yökerhoon Pulseen tehty isku vuonna 2016 Orlandossa Floridassa.
Yökerhoiskussa kuoli 49 ihmistä.
Unelma erikoisjoukoista ei kuitenkaan koskaan toteutunut.
Elokuussa 1990, kuukausi ennen McVeighin ylennystä, Irakin diktaattorin Saddam Husseinin joukot olivat hyökänneet naapurimaahan Kuwaitiin.
Tuhansien muiden yhdysvaltalaisten sotilaiden tavoin myös McVeigh lähetettiin Persianlahdelle, missä hän palveli jalkaväen kuljetuksissa käytettävän Bradley-rynnäkköpanssarivaunun ampujana. Tehtävä vei hänet taisteluiden etulinjaan.
McVeigh suoriutui tehtävässään niin hyvin, että hänelle myönnettiin pronssitähti, yksi armeijan korkeimmista ansiomitaleista, sekä useita muita tunnustuksia.
Kun kansainvälisen liittouman ylipäällikkö, kenraali Norman Schwarzkopf, vieraili rintamalla, McVeigh oli yksi harvoista ja valituista, jotka pääsivät kättelemään häntä.
McVeigh sanoi siskolleen holokaustin olevan huijausta. Eniten hän vihasi kuitenkin liittovaltion hallintoa, jonka hän uskoi pyrkivän vain hyväksikäyttämään ja orjuuttamaan kansaa.
Siviilielämä ei tuntunut miltään
McVeigh palasi kotiin muuttuneena miehenä, eivätkä sodan synkät muistot jättäneet häntä rauhaan.
”En ole koskaan ennen kohdannut kuolemaa. Nyt näin ruumiita kaikkialla”, hän uskoutui tädilleen.
McVeighin oli lopulta luovuttava aikeistaan pyrkiä erikoisjoukkoihin, ja hän jätti armeijan. Nuoren miehen oli kuitenkin vaikea saada enää otetta elämästä siviilinä:
”Kun on nähnyt äärimmäisiä asioita, kokenut huippuhetkiä, raskaita hetkiä ja elämän realiteetteja, miten voi enää jaksaa puhua säästä tai siitä, kuka kulloinkin on myöhästynyt töistä tai lyönyt varpaansa”, hän selitti myöhemmin.
”Aloin ymmärtää, etten sopeudu joukkoon”, McVeigh totesi vuosi kotiinpaluunsa jälkeen.
Omaa paikkaansa etsiessään McVeigh hakeutui 1980-luvulla alkunsa saaneisiin radikaalipiireihin, joita yhdisti kiinnostus tuhovoimaisiin ampuma-aseisiin.
McVeigh löysi samanhenkistä seuraa asemessuilta, jotka olivat otollista maaperää myös ääriajattelusta kiinnostuneille aseharrastajille.
Entinen sotilas paasasi pian kaikkialla, miten juutalaiset ja mustat olivat syypäitä kaikkeen kurjuuteen, ja hän jopa liittyi Ku Klux Klaniin.
McVeigh sanoi siskolleen holokaustin olevan huijausta. Eniten hän vihasi kuitenkin liittovaltion hallintoa, jonka hän uskoi pyrkivän vain hyväksikäyttämään ja orjuuttamaan kansaa.
Kun armeijasta pyydettiin häntä palauttamaan 1 058 dollaria palvelusaikana liikaa maksettua palkkaa, McVeigh raivostui.
”Viekää vaikka kaikki omaisuuteni. Viekää ihmisarvoni ja nauttikaa siitä, kun lihotte ja rikastutte minun kustannuksellani”, hän kirjoitti katkerana hallitukselle.
Kun Yhdysvaltojen aselakeja kiristettiin ja hallitus puuttui aseiden laittomaan hallussapitoon, McVeigh uskoi pahimpien aavistustensa toteutuvan.
”Hallitus pelkää ihmisten aseita, koska se haluaa kontrolloida kansalaisia. Kun he vievät kansalta aseet, he voivat tehdä mitä haluavat”, hän sanoi vuonna 1993, kun FBI:n agentit olivat hyökänneet raskaasti aseistautuneen Daavidin oksa -lahkon päämajaan Texasissa.
Iskussa pahoin tuhoutunut rakennus purettiin kuukausi iskun jälkeen. Pommi oli kätketty Ryder-yhtiön keltaiseen kuorma-autoon.
Sotaveteraanin viha yltyi
Kun presidentti Bill Clinton allekirjoitti 25. elokuuta 1994 automaattikiväärit kieltävän lain, McVeigh koki sen olevan viimeinen pisara.
Hän oli varma, että hallitus olisi pian hänen ja hänen aseidensa perässä, ja hän päätti iskeä itse ensin.
Seuraavien kuukausien aikana McVeigh osti ja varasti vanhan armeijakaverinsa Terry Nicholsin avulla 1 800 kiloa keinolannoitetta, dieselöljyä ja erilaisia räjähteitä – kaikkea, mitä tarvittiin tuhoisan pommin valmistukseen.
Eri puolilla maata ajellessaan McVeigh valitsi lopulta kohteekseen Oklahomassa sijaitsevan Alfred P. Murrah Federal Buildingin.
Rakennukseen oli helppo päästä, ja siellä sijaitsi useita liittovaltion virastoja, muun muassa aseiden käyttöä valvova Bureau of Alcohol, Tobacco, Firearms and Explosives.
Puuttuva rekisterikilpi
Huhtikuun 15. päivänä 1995 McVeigh vuokrasi Ryder-autovuokraamolta kuorma-auton. Seuraavien neljän päivän ajan hän täytti autoa lannoitteilla ja räjähteillä.
Huhtikuun 19. päivän aamuna hän ajoi Oklahoma Cityn keskustaan ja pysäköi kohteensa eteen. Juuri ennen viimeistä risteystä hän sytytti kuljettajan paikalta käsin sytytinlangat, jotka oli kytketty väliseinässä olevan reiän kautta tavaratilassa olleeseen ammoniumnitraattiin.
Kun savu alkoi täyttää ohjaamon, McVeigh lähti autostaan, ylitti Fifth Streetin ja katosi sivukujalle.
Terroristi tuomittiin kuolemaan
Iskussa kuoli 168 ihmistä, joista 19 oli lapsia. McVeigh ei koskaan katunut tekoaan, ja hän olisi halunnut jopa teloituksena televisioitavan.
Viranomaiset ryhtyivät tutkimaan pommi-iskua perusteellisesti. Oikeus ei lopulta epäröinyt tuomiossaan: terroristin oli kuoltava.
Timothy McVeighin oikeuskäsittelyä edelsi yksi Yhdysvaltojen mittavimmista rikostutkinnoista.
Tutkinta työllisti noin 900 ihmistä, ja siihen sisältyi muun muassa 28 000 kuulustelua. Todistusaineistoa kertyi yhteensä 3,2 tonnin edestä.
Reilut kaksi vuotta iskun jälkeen, 24. huhtikuuta 1997, juttua alettiin lopulta käsitellä oikeudessa. Puolueettoman oikeudenkäynnin takaamiseksi tapausta käsiteltiin Oklahoman sijaan Denverissä, Coloradossa.
Käsittelypaikan vaihdos ei näkynyt kuitenkaan valamiehistön päätöksessä.
23 tunnin äänestyksen jälkeen valamiehistö totesi 2. kesäkuuta 1997 McVeighin syylliseksi kaikkiin yhteentoista syytekohtaan, muun muassa murhiin ja salaliittoon.
McVeigh teloitettiin myrkyllä 11. kesäkuuta 2001. Kyseessä oli ensimmäinen liittovaltion viranomaisten suorittama teloitus 38 vuoteen.
Muutaman sekunnin kuluttua kuului hirvittävä pamahdus. Räjähdys romahdutti koko Alfred P. Murrah -rakennuksen pohjoisen julkisivun ja tuhosi ja vaurioitti satoja muita lähellä olevia rakennuksia.
Iltaan mennessä viranomaiset vahvistivat ensimmäiset 20 kuolonuhria. McVeigh oli tuossa vaiheessa jo pidätettynä – puuttuvan rekisterikilven vuoksi.
Hän oli jättänyt aiemmin pakoautonsa lähtövalmiiksi Fifth Streetin toisella puolella olevalle kujalle ja irrottanut rekisterikilven, jotta autoa ei voitaisi jäljittää. Juuri puuttuva kilpi kuitenkin herätti poliisin huomion, kun McVeigh suuntasi räjähdyksen jälkeen pakomatkalleen. Hänet vietiin poliisiasemalle ja todettiin myöhemmin iskun pääepäillyksi.
McVeigh oli uskonut kaikkien yhdysvaltalaisten yhtyvän hänen vihaansa hallitusta kohtaan mutta sai lopulta pettyä pahasti. Jopa hänen ihailemansa ääriajattelijat ja sotilaalliset ryhmät tuomitsivat terroriteon. Sankarin sijaan McVeighista tuli Yhdysvaltojen vihatuin mies.
Terroristi ei peitellyt syyllisyyttään tekoon. Kun eräs toimittaja kysyi häneltä mahdollisista rikoskumppaneista, McVeigh vastasi ylpeänä:
”Totuus on, että räjäytin Alfred P. Murrah -rakennuksen omin käsin. Eikö olekin pelottavaa, että yksi mies voi saada aikaan tällaisen helvetin?”