Osama bin Laden julisti USA:lle pyhän sodan

Mies oli jättänyt perheensä ja ylellisen elämän kotimaassaan Saudi-Arabiassa voidakseen auttaa islamistisia kapinallis­ryhmiä Afganistanissa. Koko 26-vuotiaan elämänsä hän oli elänyt velipuoliensa varjossa, mutta nyt hän oli päättänyt astua esiin ja tuoda perheelleen kunniaa.

Hän halusi taistella vääräuskoisia vastaan – ja terävä saudipoika on valmis julistamaan sodan maailman suurvalloille ja tulemaan maailman etsityimmäksi terroristiksi.

Isä rakensi omaisuuden

Sukupolvia aiemmin toinen nuori Osama bin Laden oli lähtenyt kotoaan päättäen tehdä elämässään jotain suurta ja menestyä. Mohammed bin Laden, Osama bin Ladenin isä, oli kasvanut savimajassa köyhässä Jemenissä. Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta hän oli lahjakas, hän osasi miellyttää ihmisiä ja hän osasi rakentaa taloja.

Mohammed päätyi Saudi-Arabiaan ja perusti rakennusliikkeen. Eräänä päivänä hän tapasi Saudi-Arabian kuninkaan Abdul Aziz al-Saudin, ja kuningas palkkasi hänen yrityksensä mukaan kaikkiin Saudi-Arabian suuriin rakennushankkeisiin.

Osama oli Mohammedin 17. poika

Saudi-Arabian pääkaupunki Riad kasvoi noin 70 vuodessa kahdeksan neliökilometrin kylästä 1 600 neliökilometrin miljoonakaupungiksi. Suurimman osan siitä rakensi Mohammed bin Ladenin perustama Saudi Binladin Group, ja bin Ladeneista tuli kuninkaan jälkeen Saudi-Arabian toiseksi rikkain perhe.

Rikastuttuaan Mohammed hankki itselleen paljon vaimoja. Hän solmi kaikkiaan 22 avioliittoa, mutta hän myös erosi vaimoistaan tiuhaan tahtiin ja naitti heitä eteenpäin, sillä islamilaisen lain mukaan miehellä saa olla kerrallaan vain neljä vaimoa.

Vaimot synnyttivät Mohammedille yhteensä 54 lasta. Vitsailtiinkin, että hän ei edes muistanut kaikkien lapsiensa nimiä, vain vanhimpien poikiensa.

Vuonna 1956 noin 50-vuotias patriarkka nai 22-vuotiaan syyrialaisen Allia Ghanemin. Allia synnytti vuoden kuluttua Mohammedille tämän 17. pojan, Osaman. Allia ei tullut hienosta perheestä vaan köyhistä oloista, ja Mohammed erosi hänestä pian.

Siksi hänen asemansa suurperheessä oli alhainen, vaikka hän jäikin joksikin aikaa asumaan Mohammedin palatsikompleksiin ja hänestä huolehdittiin kuten muistakin perheen naisista.

Alhainen asema heijastui myös Osamaan. Velipuolet pilkkasivat hänen äitiään ja kutsuivat häntä itseään ”orjan penikaksi”, eikä hänellä ollut leikkikavereita

Tilanne ei parantunut, kun Osaman äiti­ avioitui uudelleen ja sai lapsia uuden miehensä kanssa. Isäpuoli kohteli Osamaa hyvin, mutta hänen tilanteensa oli ristiriitainen. Hän oli velipuoli ja lapsi äidin aiemmasta avioliitosta mutta myös yksi Mohammed bin Ladenin miljoonaomaisuuden perijöistä.

Bruce Leen suuri ihailija

Osama oli hiljainen ja ujo poika. Hän oli kuuliainen ja auttavainen ja läheinen äitinsä kanssa. Eräs naapuri kertoi myöhemmin, kuinka Osama pikkupoikana ja teini-ikäisenä mielellään makoili äitinsä jaloissa ja hellitteli häntä.

”Osama ei asettunut nukkumaan, jos hän tiesi Allian olevan huolissaan tai ­surullinen”, kertoi naapuri Khaled Batarfi.

Osaman suhde isäänsä oli pinnallinen, koska he tapasivat vain harvoin. Joskus tämä keräsi kaikki lapsensa luokseen kuulemaan Koraania, joskus hän taas vei poikia rakennustyömaille ja kertoi siellä tehtävästä työstä. Jamal Khalifa, eräs Osaman myöhemmistä opiskelutovereista, kertoi Osaman pitäneen isäänsä roolimallinaan:

”Osama ei viettänyt paljon aikaa isänsä kanssa, mutta hän kuuli muiden puhuvan isästään ja sai tästä selkeästi kuvan johtajana, joka ei suinkaan vain istunut kirjoituspöytänsä takana jakelemassa ohjeita.”

Mohammed bin Laden teki itsekin fyysistä työtä hehkuvassa autiomaassa, ja Osamakin halusi olla samanlainen mies.

Toinen Osaman lapsuusajan sankari oli hongkongilaistaustainen toimintaelokuvien tähti Bruce Lee. Osama katseli mielellään televisiota, ja kungfu-elokuvien lisäksi hän piti erityisesti lännenelokuvista. Ollessaan äitinsä perheen kanssa lomalla maaseudulla hän ratsasti, ui ja kävi metsästämässä.

Noin 10-vuotiaana Osama lähetettiin sisäoppilaitokseen, jossa oli myös monia hänen isänpuoleisista velipuolistaan. Hän oli yksinäinen ja kaipasi äitiään.

Mohammedin kone putosi

Syyskuussa 1967 Mohammed bin Laden oli matkalla 23. häihinsä pienellä yksityislentokoneella. Hän ei kuitenkaan koskaan päässyt perille, sillä kone syöksyi maahan. Rikkaan miehen hiiltynyt ruumis tunnistettiin vain kalliista rannekellosta.

Uusi perheen pää, vanhin poika Salem bin Laden, tuli tapaamaan veljiään sisä­oppilaitokseen. Koulun johtajan Emile Sawayan mukaan Salem ei tuntenut heitä entuudestaan:

”Oudointa oli, että meidän piti esitellä veljet toisilleen. Nuoremmat veljet suutelivat Salemin käsiä.”

Isänsä kuoleman jälkeen Osama muuttui yhä hiljaisemmaksi ja sisäänpäinkääntyneemmäksi. Vuotta myöhemmin hän lähti sisäoppilaitoksesta ja muutti takaisin äitinsä luokse. Tarkkaa syytä ei tiedetä. Koulun johtajan mukaan Osama oli kyllä pärjännyt koulussa hyvin ja oli ollut ahkera oppilas.

Osama siirtyi hienoon poikien yksityiskouluun nimeltä Al Thaghr, jossa lapset käyttivät koulupukuja. Sielläkin hän pärjäsi ja sai keskinkertaisia arvosanoja.

”Osama pysytteli omissa oloissaan ja oli hyvin vakava ja rehellinen. Me muut näpistimme usein toistemme eväät piloillamme ja lunttasimme, mutta ei hän. Tavarat saattoi huoletta jättää hänen vahdittavikseen”, eräs luokkatoveri kertoi.

Lomat vietettiin Euroopassa

Teinivuosinaan Osama eli kahdessa maailmassa. Toisaalta hän oli utelias ja seikkailunhaluinen poika, joka kävi perheensä kanssa Euroopassa lomalla, katseli amerikkalaisia elokuvia ja pelasi jalkapalloa.

Toisaalta hän oli vakava, sisäänpäin kääntynyt nuorukainen, joka uppoutui yhä syvemmälle uskontoon, saarnasi muille ja vaati, että poikien oli jalkapalloa pelatessaankin pidettävä pitkiä housuja ja että tytöt ja pojat eivät saaneet olla keskenään.

Huhujen mukaan Osama matkusti ­Libanonin pääkaupunkiin Beirutiin vaihtamaan vapaalle kuten muutkin varakkaat pojat, jotka joivat itsensä humalaan ja kävivät kasinoissa ja ilotaloissa.

Todennäköisesti näin tekivät kuitenkin ennemmin hänen veljensä kuin hän itse, koska ainoa pahe, jonka hän itselleen salli, oli kaahata kalliilla autoilla. Hän oli nimittäin ystäviensä kuvauksen mukaan saanut uskonnollisen herätyksen ja etenkin yksi henkilö vaikutti nuoreen vaikutusalttiiseen poikaan.

Islamia ja jalkapalloa koulussa

8. luokalla Osaman liikunnanopettaja ­kutsui poikia mukaan ryhmään, joka tutki uskonnollisia tekstejä koulun jälkeen. Poikien keskuudessa suosittu opettaja oli nuori ja huumorintajuinen, mutta hän oli myös Muslimiveljeskunnaksi kutsutun ­ääriliikkeen jäsen.

Toinen oppilas on kertonut, että aluksi ryhmä vain pänttäsi hieman Koraania ja pelasi sitten yhdessä jalkapalloa. Ajan mittaan nuorukaiset keskittyivät kuitenkin yhä enemmän uskonnolliseen opetukseen, ja lopulta kyseinen oppilas jäi yksikseen potkimaan palloa.

Koraanin lukemisen sijaan nuorukaiset opiskelivat profeetta Muhammadin elämää ja kuuntelivat opettajaansa. Hän keräsi pojat ympärilleen lattialle ja sytytti kynttilän. Tarinat olivat joskus varsin dramaattisia, muisteli mieluummin jalkapalloa pelannut ystävä.

Opettaja kertoi esimerkiksi pojasta, joka oli löytänyt Jumalan, mutta kun poika halusi rukoilla, hänen isänsä veti rukous­maton hänen altaan. Urhea poika, kuten opettaja häntä nimitti, löysi lopulta isänsä pistoolin, latasi sen ja ampui isänsä.

”Ylistetty olkoon Herra! Islam vapautettiin!” opettaja päätti kertomuksensa. Osaman luokkatoveri lähti eikä enää palannut ryhmään. Osama jäi.

Osama avioitui seksin vuoksi

Kaikkien nuorukaisten tapaan Osamakin oli kiinnostunut ­tytöistä ja seksistä. Tiukat säännöt kuitenkin estivät häntä tekemästä asian suhteen mitään. Ainoa mahdollisuus oli mennä naimisiin. Osama kosi 18-vuotiaana 14-vuotiasta serkkuaan Najwa Ghanemia, ja tämän vanhemmat suostuivat. Najwa tuli pian raskaaksi ja synnytti pojan, Abdallahin.

Tuore aviomies aloitti taloustieteen opinnot yliopistossa. Suurin osa hänen ­veljistään lähti opiskelemaan Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin, mutta Osama halusi pysyä Saudi-Arabiassa. Opinnot eivät kuitenkaan juurikaan kiinnostaneet häntä, sillä hän halusi mieluummin työskennellä perheyrityksessä.

”Aion olla kuin isäni. Aion tehdä töitä päivin öin lepäämättä”, Osama sanoi.

Vuonna 1978 Osaman vanhempi veli lopulta päästi hänet yritykseen ja antoi ­hänelle käytännöllisen tehtävän lähellä Mekkaa: hänen piti tasoittaa mäet, jotta yritys voisi rakentaa hotelleja ja teitä. Osama ­teki niin kovasti töitä, että lopulta hän jättäytyi kokonaan pois yliopistosta.

Monet poliittiset tapahtumat olivat käynnistäneet islamilaisen herätyksen Saudi-Arabiassa ja saaneet Osaman liekkeihin. Hän näki Libanonin sisällissodan Jumalan rangaistuksena Beirutin synnillisestä elämästä. Saudi-Arabian kuningas Faisal kuoli, kun hänen Yhdysvalloissa asunut ja ”länsimaistunut” mieleltään sairas veljenpoikansa ampui hänet.

Lisäksi Egypti teki rauhansopimuksen arkkivihollisensa Israelin kanssa, mikä järkytti koko muslimimaailmaa. Marraskuussa 1979 militantit islamistit osoittivat mieltään Saudi-Arabian hallintoa vastaan, jonka he väittivät länsimaistuneen.

”He ovat todellisia muslimeja”, Osama totesi ystävälleen ja järkyttyi kovasti, kun kuninkaan joukot iskivät asein mielenosoittajia vastaan Mekassa.

26. joulukuuta samana vuonna Neuvostoliitto miehitti Afganistanin. Silloin 22-vuotias Osama bin Laden sai tarpeekseen.

Osaman uusi uskonnollinen opettaja, Abdullah Azzam, oli esitellyt hänelle käsitteen jihad, pyhä sota vääräuskoisia vastaan. Silloin Osama muisti isänsä sanoneen joskus ystävälleen, että hän olisi onnellinen, ”jos edes yksi pojistani käyttäisi elämänsä Allahin vihollisten vastaiseen taisteluun”.

Osama bin Laden oli löytänyt kutsumuksensa.

Rikkaat saudit rahoittivat sotaa

Muutama päivä Neuvostoliiton miehityksen jälkeen Osama matkusti Pakistaniin Peshawariin lähelle Afganistanin rajaa. Mujahideenit taistelivat Afganistanissa miehittäjiä vastaan, mutta heillä ei ollut rahaa, varusteita eikä aseita. Rikkaan miehen poikana Osama ymmärsi heti, että hän voisi auttaa taistelijoita rahalla ja kontakteillaan.

Osama bin Ladenin isältä peritty omaisuus oli arvoltaan noin 170 miljoonaa euroa. Omien varojensa lisäksi hän alkoi kerätä rahaa myös perheensä vaurailta muslimiystäviltä Saudi-Arabiassa.

Rahaa kertyikin tasaisena virtana. Sillä hankittiin tietysti lisää aseita, mutta sillä myös rakennettiin leirejä pakolaisille ja haavoittuneille Pakistaniin sekä koulutusleirejä ja maanalaisia sotilastukikohtia Afganistaniin. Osama käytti itse usein suuria kaivinkoneita, kun rintamalle piti kaivaa ampumahautoja.

Varsinaisen tulikasteensa Osama sai Jalalabadin taistelussa 1987, kun hän ensimmäistä kertaa kohtasi Neuvostoliiton joukot sotatantereella. Myöhemmin samana vuonna hän osallistui Jajin taisteluun. Osama bin Ladenin tarina olisi voinut päättyä siihen.

”120 millin kranaatti iskeytyi eteeni”, hän kertoi myöhemmin. Sillä hetkellä hän oli varma, että kuolisi. Ammus ei kuitenkaan räjähtänyt.

”En koskaan pelännyt kuolemaa”, hän vakuutti seitsemän vuotta myöhemmin haastattelussa.

Fanaattista muslimia pikemminkin harmitti, ettei hän ollut kuollut taistelussa marttyyrina. Vuotta myöhemmin Osama alkoi esiintyä AK-47-rynnäkkökiväärin kanssa, josta tuli hänen tunnusmerkkinsä. Omien sanojensa mukaan hän otti sen Neuvostoliiton Spetsnaz-erikoisjoukkojen kenraalilta, joka oli kuollut Osaman miesten voittamassa taistelussa.

Sotasankari palasi Saudi-Arabiaan

Vuonna 1988 oli selvää, että sota Neuvostoliittoa vastaan oli päättymässä. 31-vuotias Osama bin Laden oli kuitenkin vakuuttunut, että häntä tarvittiin edelleen islamin vihollisten vastaisessa taistelussa, ja hän perusti organisaation nimeltä al-Qaida eli ”tukikohta”. Liikkeen tarkoitus oli jatkaa aseellista taistelua muslimien vihollisia vastaan kaikkialla maailmassa.

Tilanne johti yhteenottoon Osaman aiemman oppi-isän Abdullah Azzamin kanssa. Osama halusi panostaa maailmanlaajuiseen taisteluun, kun taas Azzam halusi keskittyä Lähi-idän alueellisiin kiistoihin. Vuotta myöhemmin Azzam kuoli epäilyttävissä olosuhteissa auto-onnettomuudessa yhdessä kahden poikansa kanssa.

Osama pyrki väsymättömästi kehittämään al-Qaidaa. Hän muun muassa laajensi ja perusti uusia koulutusleirejä Afganistanissa. Niissä länsimaita palavasti vihaavia nuoria muslimeja koulutettiin taisteluun ja terrorismiin. Osama oli itse saanut ”koulutusta räjähteiden käytössä vuorten raivausta varten”, kuten hän asian myöhemmin muotoili.

Ainoa vaatimus al-Qaidaan liittymiselle oli olla – Osaman mielestä – oikeauskoinen muslimi

”Me emme syrji jäseniämme ihonvärin tai rodun mukaan. Me ­toimimme ihmisten kanssa heidän hurskautensa ja oikeamielisyytensä pohjalta”, hän julisti.

Al-Qaidan organisaatiolla oli neljä kulmakiveä: sotilaallinen, taloudellis-hallinnollinen, uskonnollinen ja viestinnällinen. Osama piti viestintää erityisen tärkeänä ja sanoi vuonna 1989:

”Olen vakuuttunut siitä, että medialla on ratkaiseva rooli islamin asian levittämisessä.”

Osama muun muassa julkaisi Al-Jihad-lehteä, jota levitettiin lähes ympäri maailman, nauhoitti värväysvideoita ja antoi lukemattomia haastatteluja. Neuvostoliiton vetäytyessä Afganistanista vuonna 1989 al-Qaida oli jo vahva organisaatio, ja eräällä videolla Osama ­kehotti muslimiveljiään kaikkialla maailmassa ”osallistumaan tehtäväämme hulmuttamalla jihadin lippua Jumalan nimeen”.

Suuri kysymys kuului, mistä tässä jihadissa olisi kyse.

Vaimojen ei pitänyt ajatella

Nuorena Osama oli vannonut, että hän seuraisi profeetan esimerkkiä ja naisi neljä naista. Hän halusi paljon lapsia, jotka kasvaessaan voisivat jatkaa hänen taisteluaan. 1980-luvulla hän olikin hankkinut kolme vaimoa lisää ja saanut kaikkiaan 20 lasta. Hänen ensimmäinen vaimonsa Najwa oli ollut häiden jälkeen monta vuotta lähes jatkuvasti raskaana ja synnyttänyt yli puolet Osaman lapsista.

Vaimot ja lapset asuivat Saudi-Arabiassa Osaman matkustaessa maailmalla pitkiä aikoja kerrallaan. Kun hän oli poissa, vaimot eivät saaneet poistua kotoa. Osama oli ankara aviomies ja isä, joka otti asemansa perheen päänä aivan kirjaimellisesti.

Najwa kertoi myöhemmin Osaman perheestä kirjan kirjoittaneelle toimittaja Jean Sassonille esimerkiksi siitä, kun hän eräänä päivänä yritti varovasti ilmaista olevansa huolissaan miehestään ja tämän salaisista hankkeista. Osama äyskäisi: ”Najwa, älä ajattele!”

Osama vastusti nykyaikaisia keksintöjä kuten ilmastointia ja jääkaappeja, ja hän kielsi perhettään katselemasta televisiota. Lapsille ei saanut antaa leluja, eivätkä he saaneet hullutella. Osama antoi säännöllisesti pojilleen selkäsaunoja pitääkseen heidät kurissa ja vei heitä raskaille vaelluksille vuoristoon ilman juomavettä.

Osama uskoi, että ihmisen piti juoda vain silloin, kun se oli aivan välttämätöntä, eikä edes vauvoille pitänyt antaa vettä tuttipullosta.

”Elämä on kovaa, ja se, että kasvatan teitä ankarasti, vahvistaa teitä”, Osama sanoi lapsilleen, jos nämä valittivat.

Viha USA:ta kohtaan kasvoi

Sodan jälkeen Osama palasi Saudi-Arabiaan kansan sankarina. Najwa kirjoitti myöhemmin, että kaikki olivat ”ihastuneita ja vaikuttuneita siitä, että rikas Osama bin Ladenin poika oli pannut henkensä ja terveytensä alttiiksi rintamalla”.

Seurasi rauhallinen vaihe, mutta elokuussa 1990 Irakia johtanut Saddam Hussein päätti hyökätä Saudi-Arabian naapurimaahan Kuwaitiin. Se oli järkytys saudihallinnolle, sillä Saudi-Arabiasta ei olisi vastusta, mikäli Saddam päättäisi jatkaa sotaretkeään pidemmälle.

Osama tapasi Saudi-Arabian puolustusministerin, prinssi Sultanin, ja puhui intomielisesti siitä, kuinka hän voisi perheyrityksensä koneilla kaivaa juoksuhautoja ja pystyttää puolustusrakennelmia, kuten hän oli tehnyt Afganistanissa.

Prinssi Sultan kuunteli kärsivällisesti Osaman suunnitelmia ja kysyi sitten, miten tämä pysäyttäisi vihollisen 4 000 panssarivaunua Saudi-Arabian tasaisessa maastossa. Osama vastasi vain:

”Me voitamme heidät uskomme avulla.”

Prinssi kieltäytyi Osaman tarjouksesta. Sen sijaan Saudi-Arabian kuningashuone teki sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, ja pian Saudi-Arabiaan saapui 500 000 yhdysvaltalaissotilasta. Torjuttu Osama oli raivoissaan siitä, että vääräuskoiset puolustaisivat Saudi-Arabiaa, ja tuomitsi sekä kuningashuoneen että uskonnolliset johtajat:

”Kuinka te voitte päästää amerikkalaisia maahan?”

Viranomaiset kielsivät Osamaa poistumasta maasta, mutta erään veljensä avustuksella hän sai silti luvan lähteä lyhyelle matkalle Pakistaniin. Al-Qaida-johtajalla ei ollut kuitenkaan aikomustakaan palata takaisin, ja hän kirjoitti Njwalle ja käski tämän tulla perässään heti kuin voisi:

”Älä jätä lautastakaan Saudi-Arabiaan.”

Perhe nukkui maakuopissa

Osama asettui perheineen ­Sudaniin, jonka islamistinen johtaja Hassan al-Turabi otti heidät hyvin vastaan. Osama pääsi yhä käsiksi saudiara­bialaisiin pankkitileihinsä, ja rahojensa turvin hän perusti omia rakennusyrityksiään ja perusti leirejä, joilla hän jatkoi terroristien koulutusta.

Osama halusi kouluttaa myös perhettään: niin vaimojen kuin lastenkin oli opittava pärjäämään autiomaassa. Eräänä päivänä hän ajoi koko perheen aavikolle. Heillä oli mukanaan vain muutama hakku ja lapio.

”Tämän koulutusretken aikana kaikkien on käytettävä mahdollisimman vähän vettä ja ruokaa”, Osama teroitti ja pani pojat kaivamaan kuoppia maahan naisten ja tyttöjen katsellessa vierestä. Kuoppien piti olla sen kokoisia, että niihin mahtuisi ihminen makuulleen.

”Edessä on kovia aikoja. Koittaa vielä päivä, jolloin teillä ei ole taloa, jossa asua, eikä peittoa, jota vetää yllenne”, Osama saarnasi. Hän käski koko perheen pienimpiä lapsia myöten asettumaan maakuoppiin nukkumaan.

”Minua palelee”, kuului jonkun lapsen kuopasta.

”Peittele itsesi hiekalla ja heinillä”, Osama vastasi. ”Luonto kyllä pitää sinut riittävän lämpimänä.”

Al-Qaida julisti sodan USA:lle

Osama oli nyt vakuuttunut siitä, että ­Yhdysvallat oli islamin suurin vihollinen, ja niinpä hän alkoi iskeä yhdysvaltalaiskohteisiin. Vuonna 1992 al-Qaida osallistui yhdysvaltalaisjoukkoja vastaan tehtyyn iskuun Jemenissä, ja vuosina 1992–1994 sen soturit taistelivat yhdysvaltalaisia vastaan Somaliassa. Vähitellen Osama joutui törmäyskurssille sisarustensa kanssa. 5. maaliskuuta 1994 bin Ladenin suku tiedotti julkisuuteen:

”Tuomitsemme Osama bin Ladenin mahdollisesti tekemät teot, emmekä hyväksy niitä vaan esitämme pahoittelumme niiden johdosta.”

Jotkut asiantuntijat kuitenkin väittävät sukulaisten todellisuudessa yhä suvainneen ja tukeneen perheen mustaa lammasta ja ­että julkinen pesäero tehtiin vain näön vuoksi.

Samoihin aikoihin saudihallitus jäädytti kaikki Osaman sikäläiset pankkitilit. Hän ansaitsi kuitenkin nyt niin paljon rahaa omista yrityksistään, että hän saattoi jatkaa toimintaansa entiseen malliin. Vuonna 1996 hän julisti Yhdysvalloille sodan.

Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian painostuksen vuoksi Sudan karkotti Osaman maasta. Huhujen mukaan al-Turabi tar­joutui toimittamaan terroristijohtajan Clintonin hallinnolle, mutta tarjousta ei otettu vastaan – todennäköisesti sen vuoksi, että mahdolliseen oikeudenkäyntiin ei olisi ollut riittävästi todisteita. Osaman oli jälleen lähdettävä kotoaan. Nyt hänelle oli auki enää Afganistan.

Kutsumus löytyi Afganistanista

”Jumala on auttanut minua, ja nyt olen jälleen Afganistanissa”, Osama sanoi saavuttuaan Jalalabadin lentokentälle 18. toukokuuta 1996. Häntä vastassa olivat ­hänen vanhat mujahideen-veteraaninsa Neuvostoliiton-vastaisesta sodasta.

Pikainen lähtö Sudanista oli kova isku al-Qaidalle. Osama ei kuitenkaan antanut periksi, vaan hän solmi pian entistä tiiviimmät yhteydet leireihin, joita hän oli perustanut Afganistaniin neuvostomiehityksen aikana.

Muuten hän vietti aikaansa perheensä kanssa ja rukoillen. Osama bin Ladenin perheen naapurina tuolloin asunut Abdullah-niminen mies kuvaili myöhemmin Osaman olleen ”hyvin rauhallinen mies” ja ”melkein kuin pyhimys”.

Ajan mittaan Osama alkoi yhä hanakammin vaatia koko perheeltään erittäin alkeellista elämää. Perheelle kovinta oli Afganistanin Tora Bora -vuorella vietetty aika. Siellä heidän asuntonaan olivat kivimajat, joissa oli olkikatto ja avoimet ikkuna-aukot. Miljonääri-Osaman uudessa kodissa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä.

Hänen vaimonsa kuitenkin tottelivat häntä sokeasti eivätkä valittaneet edes pestessään käsin pyykkiä jääkylmässä vedessä, kärsiessään ruokapulasta tai Osaman hakatessa poikiaan kepillä ja naittaessa 12-vuotiaita tyttäriään. Osaman neljäs poika Omar kertoi myöhemmin muun muassa siitä, kun Osama eräänä päivänä keräsi poikansa ympärilleen Kandaharin kaupungissa.

”Istukaa, minulla on teille kerrottavaa”, Osama sanoi viittoillen innokkaasti, ja pojat asettuivat paikoilleen nauttien isänsä harvinaisesta huomiosta.

”Poikani, moskeijan seinällä on lista. Lista on miehille, jotka ovat hyviä muslimeja, miehille, jotka haluavat ilmoittautua vapaaehtoisina itsemurhatehtäviin. Kirjoittakaa nimenne listaan, jos haluatte antaa elämänne islamille.”

Kauhukseen 16-vuotias Omar näki, kuinka yksi hänen nuoremmista veljistään nousi innoissaan ja lähti kohti moskeijaa. Silloin isäänsä ristiriitaisesti suhtautunut Omar keräsi kerrankin rohkeutensa ja huudahti:

Isä, miten voit pyytää tuollaista meiltä, omilta pojiltasi?”

Osama käänsi katseensa Omariin ja sanoi jäätävästi: ”Omar, sinulla ei ole sen suurempaa paikkaa minun sydämessäni kuin yhdelläkään muullakaan miehellä tai pojalla tässä maassa.”

Osama pommeilla takaisin tutkaan

Pakkomuutto Afganistaniin osoittautui lopulta al-Qaidalle ja Osamalle hyödylliseksi siirroksi. Sudanissa Yhdysvallat oli voinut jatkuvasti tarkkailla Osamaa al-Turabin myötävaikutuksella, mutta radikalisoitunut Taleban-johto ei auttanut amerikkalaisia. Todellisuudessa Osama oli nyt kadonnut Yhdysvaltojen tutkasta. Sen ansiosta hänen oli paljon helpompi suunnitella seuraavaa siirtoaan.

Mullah Omarin johtama islamistinen Taleban-johto nimitti Osaman emiiriksi. Islamilaisessa oikeuskäytännössä se tarkoitti, että hän saattoi nyt toimia kuin valtionpäämies – esimerkiksi pan-islamilaisen kalifaatin johtajana.

Osaman uusi asema emiirinä lisäsi muiden islamististen organisaatioiden häntä ja al-Qaidaa kohtaan tuntemaa kunnioitusta Lähi-idässä. Yksi näistä muista ryhmistä oli Egyptin Islamilainen jihad.

Sen johto halusi iskeä Yhdysvaltoihin kostoksi siitä, että amerikkalaiset olivat vanginneet useita järjestön jäseniä. Egyptiläisillä oli rahaa ja resursseja, joten Osama tarjosi heille vain neuvoja pommi-iskujen ja terroritekojen suunnittelussa.

Aiheutettuaan vuosikausia yhdysvaltalaisille pieniä tappioita erillisissä iskuissa Osama oli vakuuttunut, että Yhdysvallat olisi voitettavissa vain, mikäli hän saisi sen houkuteltua hyökkäämään Afganistaniin.

Hän uskoi, että sellainen hyökkäys kokoaisi muslimit yhteiseen rintamaan Yhdysvaltoja vastaan. Pitkä ja kuluttava sota vaatisi Yhdysvalloilta liikaa rahaa ja pakottaisi suurvallan polvilleen. Tätä varten Osaman piti iskeä kovaa rintamalla, ”jossa he eivät osaa odottaa sitä”, kuten hän usein sanoi.

Elokuun 7. päivä 1998 ryhmä teki itsemurhapommi-iskun sekä Yhdysvaltojen suurlähetystön edustalla Kenian pääkaupungissa Nairobissa että Tansaniassa Dar es Salaamissa.

Yhdysvallat ei kuitenkaan tarttunut syöttiin. Sen sijaan se ampui risteilyohjuksia Afganistaniin siihen koulutusleiriin, jossa se uskoi Osaman oleskelevan. Turhaan. Pian al-Qaidan johtaja lähetti koko maailmalle viestin:

”Allahin tahdosta olen yhä elossa.”

Yhdysvallat saisi vielä kuulla uudesta pahimmasta vihollisestaan, Osama bin Ladenista. Houkutellakseen Yhdysvallat kuluttavaan sotaan Afganistanissa Osama päätti iskeä sinne, missä satuttaisi vihollistaan eniten.