Prinssi Arthur heräsi kovaan meteliin varhain 1. elokuuta 1202. Linnaan hyökättiin, ja prinssi miehineen tarttui nopeasti haarniskoihinsa ja aseisiinsa ja ryntäsi yhä puoliunessa linnan pihalle.
Liian myöhään. Linnan piha kuhisi jo Arthurin kilpailijan, Englannin kuninkaan Juhanan puolesta taistelevia sotilaita.
Lyhyen taistelun jälkeen prinssi jäi vangiksi. Hänet kahlehdittiin ja vietiin pimeään vankiluolaan.
Leijonamielen kuolema johti sisällissotaan
Kun prinssi Arthur oli syntynyt 14 vuotta aiemmin, hänen kohtalonsa oli näyttänyt paljon valoisammalta.
Englannin kuningas Henrik II kuoli vuonna 1189, kun Arthur oli 2-vuotias. Arthur oli kruununperimysjärjestyksessä toinen isänsä isoveljen Rikhardin jälkeen. Hänet lähetettiin varttumaan Ranskan kuninkaan Filip II:n luo.
”Jalolta nuorukaiselta piti tuhota silmät ja sukuelimet, jotta hän olisi sen jälkeen kykenemätön täyttämään hallitsijan tehtäviä.” Ralph of Coggeshall 1200-luvulla
Englannin Plantagenet-suvun kuninkaat hallitsivat tuohon aikaan Englannin lisäksi myös suuria osia Walesista ja Irlannista sekä laajalti nykyistä Länsi-Ranskaa. Siksi hyvät suhteet yläluokkaan ympäri koko suurta valtakuntaa olivat tärkeitä tulevalle kuninkaalle.
Niiden tärkeys kävi erityisen selväksi, kun Henrikin jälkeen valtaistuimelle noussut Rikhard Leijonamieli kuoli piirityksessä vuonna 1199.
Vaikka kruunu olisi tavan mukaan kuulunut Arthurille, kuninkaaksi julistautuikin Rikhardin nuorin veli Juhana. Pian Ranskan Filip II nousi puolustamaan Arthuria ja puhkesi pitkä sota.
Taistelut huipentuivat, kun Juhana otti Arthurin vangiksi Mirebeaun linnassa Länsi-Ranskassa.
Juhanan suunnitelma oli julma
Juhanan miehet veivät Arthurin Château de Falaisen linnaan Normandiaan.
Kuningas Juhana määräsi Arthurin vangitsemisen jälkeen, että ”jalolta nuorukaiselta piti tuhota silmät ja sukuelimet, jotta hän olisi sen jälkeen kykenemätön täyttämään hallitsijan tehtäviä”, kertoi kronikoitsija Ralph of Coggeshall.
Prinssi murhattiin Seinellä
Kuninkaan miehet saapuivat linnaan toteuttaakseen määräyksen, mutta sir Hubert de Burgh, jonka vartioitavaksi Arthur oli uskottu, sääli armoa anelevaa prinssiä ja ajoi miehet pois.
Sir Hubert oletti, että Juhana tulisi vielä järkiinsä, ja antaakseen tälle aikaa luopua aikeistaan hän alkoi levittää huhua, että Arthur oli kuollut vammoihinsa.
Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, ja huhu prinssin kuolemasta synnytti Ranskassa surua ja suuttumusta. Kahden viikon kuluttua alue oli kiehumispisteessä, ja sir Hubertin oli pakko paljastaa Arthurin olevan yhä elossa.
”Hän tappoi pojan omin käsin, sitoi ruumiiseen raskaan kiven ja paiskasi sen Seineen.” Margamin luostarin kronikka 1200-luvulta
Juhana siirrätti Arthurin välittömästi Rouenissa Seinen rannalla sijaitsevaan linnaan. Sen jälkeen kukaan ei enää nähnyt prinssiä. Margamin luostarin kronikka maalaa synkän kuvan Arthurin viimeisistä hetkistä.
Sen mukaan kuningas Juhana etsi kiirastorstaina (3. huhtikuuta) vuonna 1203 prinssin käsiinsä ”juovuksissa ja paholaisen vallassa”. ”Hän tappoi pojan omin käsin, sitoi ruumiiseen raskaan kiven ja paiskasi sen Seineen.”
Myöhemmät lähteet kertovat, että murha tapahtui veneessä joella ja että kuninkaalla oli apunaan aseenkantajansa.
Kalastajien kerrotaan löytäneen myöhemmin ruumiin, jonka he olettivat olevan Arthurin ja veivät sen haudattavaksi läheiseen luostariin.
Château de Falaise sijaitsee korkealla kalliolla, joten siellä oli hyvä säilyttää vankeja.
Varmuudella ei tiedetä, murhasiko Juhana todella Arthurin, mutta prinssin katoaminen kasvatti osaltaan kuninkaan huonoa mainetta.
Juhanan mainetta ei myöskään parantanut se, että hänellä oli tapana näännyttää vankinsa hengiltä ja että hän menetti suuren osan maa-alueistaan.
”Niin karmea paikka kuin helvetti jo onkin, niin kuningas Juhana tekee siitä vieläkin karmeamman”, kirjoitti kronikoitsija Matthew Parisin vihatun kuninkaan kuoltua.