Teinipojat päättivät tehdä täydellisen rikoksen

Leopold uskoi, että rikos saattoi olla oikeutettu, jos sen pystyi tekemään. Huippuälykäs Loeb puolestaan oli valmistunut Michiganin yliopistosta kaikkien aikojen nuorimpana opiskelijana. Hän oli kiinnostunut rikoksista ja suorastaan ahmi rikosromaaneja. Poikien välille kehittyi erikoinen ystävyys.

Riskejä rakastava Loeb kokeili onneaan huijaamalla korttipeleissä ja tekemällä tihutöitä. Leopold ihaili Loebia ja teki, mitä tämä halusi. Jännityksen kaipuussaan kaksikko alkoi huvikseen rötöstellä, kuten varastaa autoja, ja vähitellen he ottivat yhä suurempia riskejä. Lopulta he päättivät viedä tempauksensa äärimmilleen ja tehdä täydellisen rikoksen – murhan, jota ei voitaisi selvittää.

Leopold ja Loeb suunnittelivat murhaa seitsemän kuukautta. He sopivat tarkasti kaiken uhrin tappamisesta ruumiin hävittämiseen.

Murhan pitäisi tarjota riittävästi haastetta. Uhri ei saisi olla kuka tahansa satunnainen henkilö jostakin syrjäkylästä vaan joku, joka asui lähellä ja jonka he tunsivat.

Kun uhri olisi tapettu, he lähettäisivät tämän perheelle lunnasvaatimuksen johdattaakseen rikostutkijoita harhaan ja kasvattaakseen kiinni jäämisen riskiä.

Pojat valitsivat uhrikseen Loebin pikkuserkun, myös Kenwoodissa asuvan 14-vuotiaan Bobby Franksin. 21. toukokuuta Franks oli kävelemässä yksin koulusta kotiin, kun Leopold ja Loeb houkuttelivat hänet vuokraamaansa autoon. Tarkoitus oli ajaa Franks Wolf Lakelle ja kuristaa tämä siellä yhdessä.

Asiat eivät kuitenkaan sujuneet aivan suunnitelman mukaan. Kun Franks oli saatu houkuteltua takapenkille, Loeb yritti lyödä hänet tajuttomaksi taltalla, mutta Franks teki ankaraa vastarintaa. Silloin Loeb hätääntyi ja iski pikkuserkkuaan taltalla päähän useita kertoja täysin voimin, kunnes poika oli eloton ja auto sisältä veriroiskeiden peitossa.

Silmälasit olivat tärkeä johtolanka

Ennen kuin Leopold tunki Franksin viemäriin, murhaajat kaatoivat tämän kasvoille happoa, jotta ruumista olisi vaikeampi tunnistaa.

Sitten nuorukaiset ajoivat takaisin Chicagoon ja ostivat matkalta postimerkkejä lunnaskirjeitä varten. Kotiin päästyään he polttivat Franksin vaatteet ja omat vaatteensa Loebin kotitalon kellarissa pannuhuoneessa.

Kun todisteet oli hävitetty, Leopold soitti Franksin äidille Flora Franksille esittäytyen herra Johnsoniksi. Leopold kertoi, että Bobby oli siepattu mutta kunnossa ja että lunnasvaatimus oli 10 000 dollaria. Perhe saisi myöhemmin kirjeitse tarkemmat ohjeet lunnaiden maksamisesta.

Pojat ehtivät lähettää ensimmäisen kirjeen, kun tapahtumiin tuli uusi käänne. Tehdastyöläinen Tony Minke oli seuraavana aamuna kävelemässä töihin Wolf Lakella kanavanvartta pitkin, kun hän näki kirkkaassa aamuauringossa paljaan jalan pilkistävän sameasta vedestä. Minke soitti poliisille.

Pian uutinen ”Chicagon historian kauheimmasta rikoksesta” oli kaupungin kaikkien lehtien etusivulla. Vaikka pojan ruumista ei ollut vielä tunnistettu, Leopold ja Loeb hermostuivat ja päättivät luopua lunnaiden vaatimisesta.

Jonkin aikaa nuorukaiset saattoivat hengähtää helpotuksesta, kun Franksin koulun opettaja pidätettiin. Huhuttiin, että homoseksuaalisella opettajalla oli perverssejä taipumuksia, ja koska Franksin ruumis oli ollut löydettäessä alaston, poliisi epäili aluksi seksuaalirikosta.

Tutkijoita kiinnostivat myös silmälasit, jotka löytyivät ruumiin läheltä. Lasien kehykset olivat kalliit ja harvinaiset. Kysely kaupungin optikoiden keskuudessa paljasti, että lasit kuuluivat Nathan Leopoldille, ja tämä haettiin kuulusteltavaksi.

Autonkuljettajan kertomus ratkaisi

Leopold myönsi, että lasit olivat hänen, ja selitti, että oli muutama päivä ennen murhaa ollut ystävänsä kanssa alueella lintuja tarkkailemassa ja oli todennäköisesti tuolloin pudottanut lasinsa.

Ystävä vahvisti kertomuksen. Leopold kertoi vielä, että hän oli ollut murhapäivänä Loebin kanssa ajelulla punaisella Willys-Knight-urheiluautollaan ja tyttöjä jahtaamassa. Pojan kertomus vaikutti uskottavalta.

Illinoisin osavaltion syyttäjä Robert Crowe alkoi kuitenkin pian uudelleen epäillä Leopoldia ja Loebia.

Teknisissä tutkimuksissa oli ilmennyt, että lunnaskirjeen teksti oli kirjoitettu samanlaisella Underwood-merkkisellä kirjoituskoneella kuin Loebin opiskelumuistiinpanot.

Leopold oli varastanut kirjoituskoneen opiskelijaveljeskuntatalosta Ann Arborin kaupungista. Pojat hävittivät kirjoituskoneen kiireesti, mutta poliisi sai pian uusia todisteita, jotka puhuivat poikien syyllisyyden puolesta.

Loebin ja Leopoldin perheet uskoivat lujasti poikien syyttömyyteen. Leopoldin isä lähetti perheen autonkuljettajan Sven Englundin syyttäjän puheille, koska uskoi siitä olevan pojalleen apua. Murhapäivänä Nathan oli nimittäin pyytänyt Englundia tarkastamaan autonsa jarrut, ja auto oli ollut koko päivän tallissa. Niinpä poika ei isän mukaan ollut voinut millään päästä Wolf Lakelle.

Crowe huomasi ristiriidan poikien kertomuksen kanssa. Leopoldhan oli aiemmin kertonut olleensa murhapäivänä Loebin kanssa ajelemassa autollaan ja tyttöjä katselemassa.

Kun Leopoldille kerrottiin autonkuljettajan lausunnosta, hän ymmärsi olevansa satimessa ja tunnusti rikoksen. Hän tosin painotti, että ajatus oli alun perin Loebin ja että juuri tämä oli murhannut Franksin.

Varhain aamulla 31. toukokuuta syyttäjä Crowe saattoi ilmoittaa ulkona odottaville toimittajille, että murha oli selvitetty ja murhaajat oli pidätetty vain kymmenen päivää ”täydellinen rikoksensa” jälkeen.