Kirjailija John Chamberlain tapasi raportoida kirjeissään ystävälleen Dudley Carletonille, Englannin Venetsian suurlähettiläälle, kotimaan päivänpolttavista tapahtumista.
- helmikuuta 1612 olikin paljon kerrottavaa: hovin julistuksia, uusia tietoja Espanjan laivastosta ja uutisia vasta perustetusta siirtokunnasta Amerikassa.
Lisäksi Moll Cutpurse, kuuluisa varas, oli sunnuntaina luvannut St. Paulin kirkossa piispalle parantavansa tapansa.
”Kävi ilmi, että hän oli ympärijuovuksissa. Hän oli juonut lähes kolme litraa viiniä ennen hän tuli kirkkoon.” John Chamberlain, 1612
Chamberlain paljasti hurskauden olleen kuitenkin vain esitystä.
”Kävi ilmi, että hän oli ympärijuovuksissa. Hän oli juonut melkein kolme litraa viiniä ennen saapumistaan kirkkoon”, kirjailija jatkoi kohu-uutista kauhistellen.
Oli melkoinen kunnia varkaalle tulla mainituksi diplomaattisessa kirjeenvaihdossa – mutta Moll Cutpurse ei ollutkaan mikään tavallinen varas.
Miesten vaatteisiin pukeutunut ja piippua polttanut vikkelä taskuvaras ja maantierosvo herätti röyhkeillä elkeillään sekä halveksuntaa että pelonsekaista kunnioitusta lähes puolen vuosisadan ajan.
Varas vältti lain kouran
Mary Frith – joka tunnettiin sittemmin Moll Cutpursena – syntyi vuonna 1584 kunnialliseen suutarin perheeseen.
Hänen oletettiin äitinsä tavoin ryhtyvän käsityöläisen vaimoksi ja perheenäidiksi, mutta näin ei käynyt, vaan 16-vuotiaana Frith alkoi varastella.
Hänen vakiotemppunsa oli leikata kaupungilla ja toreilla ihmisten rahapussien nyörit katki ja paeta sitten paikalta pussin sisällön kanssa.
Näppärä varas sai temppunsa ansiosta lisänimen ”Moll Cutpurse”, ja hän nousi naisjengin johtajaksi Lontoon nopeasti kasvavassa alamaailmassa.
Taiteilijat ovat myöhemmin kuvanneet Mary Frithin eräänlaisena naispuolisena Robin Hoodina. Teos on vuodelta 1950.
Moll Cutpurse ryösti kenraali Fairfaxin
Mary Frith valitsi uhrinsa
Ratsastaessaan Hounslouw Heathin nummella Lontoon liepeillä Frith huomasi kuuluisan, vauraan kenraalin sir Thomas Fairfaxin. Frith päätti iskeä tämän kimppuun ja veti pistoolinsa esiin.
Palvelijan hevosta ammuttiin
Jotta kenraalin palvelija ei pääsisi pakenemaan ja hakemaan apua, Frith ampui hänen hevostaan. Tämän jälkeen hän keskittyi varsinaiseen kohteeseensa.
Kenraalilta vietiin rahat
Ammuttuaan palvelijan hevosta Frith nosti aseensa kohti Fairfaxia ja ampui tätä käsivarteen. Henkensä pitääkseen kenraali Fairfaxin oli maksettava Frithille 250 kultarahaa.
Rahapussien ryöstely ei silti riittänyt Frithille.
Hän ryhtyi maantierosvoksi ja murtovarkaaksi ja kehitti oman tuottoisan ansaintamallinsa.
Lain mukaan varkailta takavarikoidut saaliit luovutettiin kruunulle, jos varas tuomittiin.
Frith kiersi määräystä ovelasti tekemällä uhriensa kanssa sopimuksen: hän otti osuutensa saaliista ja palautti loput varastetusta omaisuudesta omistajalle ennen kuin viranomaiset pääsivät siihen käsiksi.
Frithin kyky saada uhrit luopumaan arvotavaroistaan vapaaehtoisesti ällistytti muita varkaita, jotka alkoivat värvätä häntä välikädekseen.
”Fairfax sai Frithin pidätetyksi, ja hänet tuomittiin kuolemaan hirttämällä.”
Kuolemantuomio pysäytti varkaan
Frith esiintyi aina mahdollisimman huomiota herättävästi.
Hän pukeutui miesten vaatteisiin, poltti piippua ja kiroili, mikä oli ennenkuulumatonta käytöstä naiselta. Lisäksi hän viihtyi kapakoissa, soitti luuttua ja lauloi roiseja viisuja.
Provosoiva käytös teki Frithistä kuuluisan. Vuonna 1611 hänen seikkailuistaan julkaistiin kirja, ja samana vuonna hänestä tehtiin myös näytelmä.
Suosion vuoksi viranomaiset eivät koskaan tohtineet käydä tosissaan Frithin kimppuun.
Silloinkin kun hän seisoi piispan nuhdeltavana vuonna 1612, yleisö oli kiinnostuneempi hänestä kuin tylsästä saarnasta.
”Ne, jotka jäivät, tekivät sen kuullakseen Moll Cutpursea”, John Chamberlain kertoi kirjeessään Venetsian suurlähettiläälle.
Piirros piippua polttavasta Frithistä koristaa hänestä noin vuonna 1610 tehdyn näytelmän The Roaring Girl kansilehteä.
Vuonna 1644 eräs ryöstö meni kuitenkin pahasti pieleen.
Uhrina oli itse sir Thomas Fairfax, Englannin kuuluisin kenraali. Fairfax sai Frithin pidätetyksi, ja hänet tuomittiin kuolemaan hirttämällä.
Frith onnistui lopulta välttämään tuomion lahjomalla vankilaviranomaiset 2 000 punnalla.
Kokemus järkytti kuitenkin häntä siinä määrin, että hän päätyi pahamaineiseen Bethlem Royal Hospitalin mielisairaalaan, jota kutsuttiin myös Bedlamiksi.
Sairaalasta päästyään Frith vetäytyi alamaailman parrasvaloista.
Hänellä riitti silti yhä bisnesideoita.
Vanhoilla päivillään Frith avasi bordellin.
Frithin bordellissa vauraita naisia viihdyttivät miespuoliset työntekijät, joita rekrytoitiin etenkin juuri päättyneen sisällissodan jälkeen palveluksesta vapautuneista sotilaista.