Tunnelma linköpingiläisellä asuinalueella lokakuussa 2004 oli seesteinen, kun 8-vuotias Mohammed Ammouri lähti kouluun. Yhtäkkiä pojan taakse ilmestyi mies, joka iski häntä puukolla. Aamuisen rauhan rikkoi lapsen parahdus, kun Mohammed vajosi jalkakäytävälle.
56-vuotias Anna-Lena Svensson näki hyökkäyksen 20 metrin päästä ja alkoi huutaa, jolloin murhaaja puukotti häntäkin ennen kuin juoksi tiehensä.
Paikalle ryntäsi lisää silminnäkijöitä, jotka soittivat hätänumeroon. Anna-Lena Svensson oli tajuissaan ambulanssin saapuessa, ja hän ehti kertoa pelastajille, että puukottaja oli noin 20-vuotias. Sitten hän vajosi koomaan.
”Hei Jan, täällä on Peter Sjölund. Olen löytänyt surmaajan.” Peter Sjölund puhelimessa Jan Staafille ratkaistuaan murhamysteerin
Sekä Anna-Lena Svensson että Mohammed Ammouri kuolivat vammoihinsa.
Poliisi löysi rikospaikan läheltä verisen veitsen ja pipon, jossa oli muutama hius.
Linköpingin poliisin tutkinnanjohtaja Jan Staaf arvioi Ruotsin televisiossa, että tappaja löytyisi johtolankojen ja Anna-Lena Svenssonin antamien tietojen avulla viikossa tai kahdessa.
Tutkinta laajeni kuitenkin mittoihin, jollaisia Ruotsissa ei ollut nähty sitten pääministeri Olof Palmen murhan vuonna 1986.
Tapaus ei ratkennut huolimatta 13 000 yleisövihjeestä, 5 000 haastattelusta ja 5 000 dna-testistä mahdollisten epäiltyjen jäljittämiseksi.
Kun poliisi vuonna 2019 päätti kokeilla uutta dna-menetelmää, Staafin puhelin soi. Soittaja oli dna- ja sukututkija Peter Sjölund.
”Tarvitsetteko apua?” Sjölund kysyi.
Staaf hyväksyi avuntarjouksen, ja vain viisi viikkoa siitä kun Sjölund oli aloittanut sukututkimuksensa, poliisit pidättivät surmaajan Linköpingissä.
Menneisyys paljastaa rikolliset
Yhdysvalloissa tehty oikeuslääketieteellisen läpimurto oli saanut Sjölundin vakuuttuneeksi siitä, että hänestä voisi olla apua poliisille. Yli 40 vuotta kestäneiden etsintöjen jälkeen sikäläiset rikostutkijat onnistuivat vuonna 2018 nappaamaan ”Golden State Killerinä” tunnetun sarjamurhaajan.
Yhdysvaltalaispoliisit löysivät murhaajan geneettiseksi sukututkimukseksi kutsutun menetelmän avulla. Se on yhdistelmä perinteistä sukututkimusta ja nykyaikaista dna-analyysiä.
Peter Sjölundin kokemus dna-sukututkimuksesta kannusti häntä tarjoamaan Ruotsin poliisille apuaan Linköpingin kaksoismurhaajan jäljittämisessä vuonna 2019. Ensimmäinen askel oli hyödyntää surmaajan jättämää dna-ainesta.
Poliisi oli eristänyt veitsestä molempien uhrien verta ja lisäksi hyökkäyksessä itseään haavoittaneen surmaajan verta.
”Poliisilla oli rikospaikalta löydettyä dna:ta, josta tehtiin huhtikuussa 2020 sukututkimuksessa käytettyjä dna-testejä vastaava dna-profiili. Profiili ladattiin FamilyTreeDNA-sukututkimustietokantaan, ja sitä verrattiin kaikkiin muihin tietokannassa oleviin henkilöihin”, Peter Sjölund kertoo HISTORIA-lehdelle.
Yhdysvaltalainen FamilyTreeDNA tarjoaa dna:han perustuvia sukututkimuspalveluita yksityishenkilöille.
Dna- ja sukututkija Peter Sjölundilla oli tärkeä rooli 16 vuotta vanhan Linköpingin kaksoismurhan ratkaisemisessa vuonna 2020.
Vertailun tuloksena toukokuun alussa valmistui luettelo ihmisistä, joiden dna vastasi ainakin osittain tuntemattoman kaksoismurhaajan dna:ta. Sen jälkeen Sjölund aloitti salapoliisityön, jota hän oli harjoittanut jo yli kymmenen vuotta auttaessaan ihmisiä löytämään tuntemattomia sukulaisia kirkonkirjojen ja kuolinilmoitusten avulla.
”Kartoitin luettelossa olevien ihmisten sukupuut 1700-luvun lopulle asti ja selvitin, miten ne liittyivät toisiinsa”, Sjölund selittää.
Vanhojen sukuselvitysten tiedot voivat tulevaisuudessa auttaa poliisia ratkaisemaan selvittämättömiä murhia.
Näin hän rakensi monihaaraiset sukupuut 600–700 henkilölle ja löysi yhteisiä esivanhempia monille, joiden dna:ssa oli vastaavuuksia murhaajan dna:han. Näiden ja tappajan perimän täytyi olla peräisin samoilta esivanhemmilta.
”Etenin 1800-luvun alussa eläneistä yhteisistä esivanhemmista ajassa eteenpäin löytääkseni miespuolisia jälkeläisiä, joiden syntymäaika vastasi tappajan ikää”, Peter Sjölund selittää ja jatkaa:
”Löysin yhdeksän miestä. Viimeinen vaihe oli jäljittää heidän sukuhistoriaansa taaksepäin ja selvittää, ketkä heistä olivat sukua kaikille listalla oleville profiileille, joiden dna:ssa oli yhtäläisyyksiä tappajan perimän kanssa.”
Dna-sukututkimus ratkaisee murhia
Murhaajan dna analysoidaan
Menetelmän edellytyksenä on se, että poliisit ovat pystyneet keräämään riittävästi tappajan dna:ta, kuten verijäämiä. Sen jälkeen poliisin asiantuntijat voivat luoda tappajan dna-profiilin.
Vastaus löytyy tietokannasta
Dna-profiili ladataan sukututkimustietokantaan, johon on kerätty dna-näytteitä miljoonilta ihmisiltä. Seuraavaksi poliisi saa yhteenvedon kaikista tietokannassa olevista henkilöistä, joilla on yhteistä dna:ta tappajan kanssa.
Palaset yhdistetään
Sukututkija kartoittaa näiden henkilöiden sukupuut. Tavoitteena on löytää kaksi yhteistä esivanhempaa kaikille niille, joiden dna vastaa murhaajan perimää. Sitten tutkija etsii jälkeläisen, jonka sukupuoli ja ikä vastaavat tappajaa.
Skandinaaviset juuret ratkaisivat arvoituksen
Peter Sjölund hyödynsi rikospaikalta 16 vuotta aiemmin kerättyä dna:ta, jota oli analysoitu Ruotsin poliisin oikeuslääketieteellisen keskuksen NFC:n tehokkailla tietokoneilla.
Aikaisemmin rikostutkijoiden piti löytää dna-profiilin luomista varten rikospaikalta paljon verta – mieluiten useiden veripisaroiden verran. Nykyään tekniikka on kehittynyt.
”Nykyinen analyysitekniikka on niin tehokas, että noin 10 nanogrammaa dna:ta riittää. Se löytyy veripisaran tuhannesosasta. Analysointi on kuitenkin vaikeaa, jos materiaaliin on sekoittunut useiden ihmisten dna:ta tai se on vanhaa, jolloin dna on hajonnut”, Peter Sjölund valaisee.
Dna-aines voi olla peräisin myös syljestä, siemennesteestä, hiuksista tai ihosoluista. Hyvällä onnella sopivat sukulaiset löytyvät muutamassa päivässä, jolloin tapauksen selvittäminen helpottuu huomattavasti. Geneettisellä sukututkimuksella on kuitenkin rajoituksensa.
”Menetelmän toimivuutta ei rajoita teknologia vaan se, kuinka kauas taaksepäin sukututkimusta voi tehdä ja kuinka monta vastaavuutta dna-analyysi tuottaa.” Peter Sjölund uudesta tutkimusmenetelmästä
”Edellytyksenä on, että poliisi löytää käyttökelpoista dna:ta ja että tekijällä on juuret maassa, jossa voi tehdä sukututkimusta ja jossa moni on tehnyt dna-testin”, Peter Sjölund selittää.
Linköpingin tapauksessa oli poliisin onni, että FamilyTreeDNA-sukupuutietokanta on skandinaavien suosiossa. Eräänä iltana kesäkuussa 2020 Sjölundin monimutkaisen palapelin palaset loksahtivat paikoilleen.
Sjölund onnistui rajaamaan mahdolliset tappajat kahteen veljekseen. Tekohetkellä noin 20-vuotias tappaja oli nyt hieman yli 30-vuotias – kuten toinen veljeksistä. Sjölund tarttui puhelimeensa ja soitti tutkintaa johtavalle Jan Staafille:
”Hei Jan, täällä on Peter Sjölund. Olen löytänyt surmaajan.”
Veritöidensä lomassa Joseph DeAngelo meni naimisiin ja sai kolme lasta.
Dna-tekniikka narautti sarjamurhaajan
Geneettinen sukututkimus paljasti vuosikymmenien jälkeen yhden Yhdysvaltojen pahimmista sarjamurhaajista. Se sai sukututkija Peter Sjölundin ottamaan yhteyttä Ruotsin poliisiin Linköpingin tappajan löytämiseksi.
Joseph James DeAngelo yllättyi, kun poliisit ilmestyivät hänen ovelleen vuonna 2018 ja pidättivät hänet. ”Minulla on paisti uunissa”, 72-vuotias eläkeläinen huudahti.
DeAngelo oli yksi Amerikan pelätyimmistä sarjamurhaajista, joka tunnettiin nimellä ”Golden State Killer”.
Vuodesta 1976 lähtien murhaaja levitti kauhua Kaliforniassa murtautumalla ihmisten koteihin raiskaamaan ja murhaamaan. Vuoteen 1986 mennessä, jolloin sarjamurhaaja jostakin syystä lopetti, hänellä oli kontollaan 13 murhaa ja 51 raiskausta.
Rikokset ratkesivat, kun poliisi turvautui geneettiseen sukututkimukseen. Poliisi loi murhaajalle rikospaikoilta löydetyn dna:n perusteella profiilin GEDmatch-verkkosivustolle, jonne käyttäjät lataavat dna-profiilinsa etsiessään sukulaisiaan.
Profiilin avulla poliisi löysi murhaajan kaukaisia elossa olevia sukulaisia, joille laadittiin 25 sukupuuta. Yhteen sukupuuhun liittyvä dna-profiili vastasi DeAngelon dna:ta.
Kesäkuussa 2021 Joseph James DeAngelo tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman ehdonalaisen mahdollisuutta.
Auttaa tunnistamaan uhreja
Useat todistajat olivat kuvailleet poliisille Linköpingin kaksoismurhaajaa ja arvioineet hänen ikäänsä vuonna 2004. Peter Sjölundin laatiman sukupuun nuorempi veli vastasi iältään tappajaa, ja tämä haettiin asemalle dna-testiä varten.
”Vastaavuus oli sataprosenttinen, ja mies tunnusti syyllisyytensä”, Peter Sjölund kertoo.
Syksyllä 2020 tuolloin 37-vuotias Daniel Nyqvist tuomittiin kaksoismurhasta ja toimitettiin vankimielisairaalaan.
Työtön Nyqvist oli elänyt erakkona pienessä asunnossaan. Poliisin edustaja arvioi oikeudenkäynnissä, että ilman dna-sukututkimusta kaksoismurhaaja olisi hyvinkin voinut viedä synkän salaisuutensa mukanaan hautaan.
Murhaajat välttivät tuomion
Sarjamurhaaja vaani Lontoossa
Maailman kenties tunnetuin sarjamurhaaja on ”Viiltäjä-Jack”, joka silpoi viisi naista ja jätti heidän ruumiinsa eri puolille Lontoota vuonna 1888. Nimi ”Jack” perustuu edelleen tuntemattoman tappajan lähettämään kirjeeseen.
Kaunottaren silvottu hymy
Vuonna 1947 poliisit löysivät Los Angelesista 22-vuotiaan Elizabeth Shortin ruumiin, joka oli valutettu kuiviin ja jonka suupielet oli viilletty veitsellä korviin asti. Lehdistö alkoi kutsua kaunista ja tummaa Shortia nimellä ”Black Dahlia” eli ”Musta daalia”. Murha on yhä selvittämättä.
Murhaaja lähetti salaperäisiä kirjeitä
Vuosina 1968–1969 ”Zodiac Killeriksi” kutsuttu sarjamurhaaja tappoi ainakin viisi ihmistä Kaliforniassa. Lempinimi on peräisin lehdistölle lähetetyistä kirjeistä, joissa tappaja rehenteli 37 murhalla. Kirjeiden koodikieltä ei ole ratkaistu eikä murhaajaa ole löydetty.
Geneettisen sukututkimuksen ruotsalainen menestystarina ei ole ainoa laatuaan. Sitten ”Golden State Killerin” vangitsemisen vuonna 2019 Yhdysvaltojen poliisi on hyödyntänyt geneettistä sukututkimusta sadoissa rikostutkinnoissa. Yksi niistä liittyi tuntemattoman naisen jäännöksiin, jotka löydettiin hylätyltä maatilalta Missourista vuonna 1990. Hajonneen ruumiin ympärille sidottu köysi viittasi murhaan.
30 vuoden tuloksettoman tutkinnan jälkeen poliisi otti yhteyttä texasilaiseen Othram-yhtiöön, joka tunnistaa uhreja rikospaikalta löydetyn dna:n avulla.
Othramin laboratorio kartoitti maatilan ladosta kerättyä dna-materiaalia – kuten näytteitä naisen luista ja köysien verijäljistä. Tulokset ladattiin GEDmatch-sukututkimustietokantaan.
Poliisi löysi tietokannasta sukulaisia, mukaan lukien uhrin sisarpuolen, jonka dna:n avulla poliisi pystyi varmistamaan murhatun naisen henkilöllisyyden. Itse murha on yhä ratkaisematta.
Menetelmä ei vakuuta kaikkia
Peter Sjölundin mukaan geneettinen sukututkimus on sormenjälkianalyysin kaltainen läpimurto.
”Sen avulla voi etsiä tuntematonta henkilöä kaukaisten sukulaisten avulla, ja meillä Skandinaviassa on käytettävissämme maailman parhaat arkistot ja väestölaskentatiedot. Selvittämättömiä rikoksia on satoja, ja ehkä 10 prosenttia niistä voitaisiin ratkaista tällä menetelmällä”, Sjölund arvioi.
Yhdysvaltojen vanhin geneettisellä sukututkimuksella ratkaistu murha tehtiin vuonna 1956. Periaatteessa on mahdollista matkata jopa tuhansia vuosia ajassa taaksepäin, kunhan saatavilla on riittävästi dna:ta.
“Menetelmän toimivuutta ei rajoita teknologia vaan se, kuinka kauas taaksepäin sukututkimusta voi tehdä ja kuinka monta vastaavuutta dna-analyysi tuottaa”, Peter Sjölund toteaa.
Toinen – uudempi – rajoitus on kuitenkin se, että geneettistä sukututkimusta ei ole Ruotsissa virallisesti hyväksytty. Menetelmä sallittiin Linköpingin tapauksessa, koska poliisille oli annettu erityislupa testata sen toimivuutta. Onnistumisesta huolimatta ruotsalaiset poliitikot ja juristit suhtautuvat menetelmän laillistamiseen epäillen.
Dna-analyysin ja sukututkimuksen yhdistämisestä voi tulevaisuudessa olla suurta apua rikostutkinnassa.
Miljoonat ihmiset tekevät dna-testin ja rekisteröityvät sukututkimustietokantaan, ja heidän pitää voida tehdä niin ilman pelkoa päätyä aiheettomasti epäillyksi tai osalliseksi rikostutkintaan. Sjölundin mielestä virheen mahdollisuus on kuitenkin häviävän pieni:
”Joko tutkija ei löydä ketään – esimerkiksi jos henkilön biologinen isä on eri kuin juridinen isä – tai sitten oikea perhe löytyy.”
Menetelmän eettisyys pohdituttaa myös Yhdysvalloissa. Esimerkiksi FamilyTreeDNA-palvelussa käyttäjien on annettava lupa dna:nsa käyttöön tutkimuksissa, ja maan lain mukaan menetelmää voidaan hyödyntää vain murha-, raiskaus- ja sieppaustapauksissa.
Suomessa poliisi ei hyödynnä rikostutkinnassa kaupallisia sukututkimuspalveluita, koska asiaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole eikä aloitteita lainsäädännön muuttamiseksi ole tehty. KRP seuraa kuitenkin tarkasti, mihin suuntaan kehitys asiassa muualla kulkee.