Marie Antoinette sekoitettiin timanttikoruskandaaliin

Lemmenkipeä kardinaali, huijariennustaja ja valepukuinen kurtisaani näyttelivät pääosia, kun ranskalainen kreivitär miehineen vuonna 1785 huijasi haltuunsa korvaamattoman arvokkaan timanttikaulakorun. Syntynyt skandaali saatiin kaadettua syyttömän kuningattaren Marie Antoinetten niskaan, ja hänen maineensa kansan keskuudessa huononi entisestään.

Lemmenkipeä kardinaali, huijariennustaja ja valepukuinen kurtisaani näyttelivät pääosia, kun ranskalainen kreivitär miehineen vuonna 1785 huijasi haltuunsa korvaamattoman arvokkaan timanttikaulakorun. Syntynyt skandaali saatiin kaadettua syyttömän kuningattaren Marie Antoinetten niskaan, ja hänen maineensa kansan keskuudessa huononi entisestään.

Rue des Archives & Mary Evans

Ranskan kuningatar joutui tahtomattaan osalliseksi yhteen Ranskan historian tunnetuimmista huijauksista, kun muuan kreivipariskunta päätti hankkia itselleen arvokkaan timanttikorun.

Huijaus vaihe vaiheelta

1. 647 timantin kaulanauha Ranskan hovijalokivikauppiaat, Boehmer ja Bassenge, valmistivat ylellisen ja arvokkaan kaulakorun. Koru koostui 647 virheettömästä eteläafrikkalaisesta timantista, joiden yhteispaino oli 2 800 karaattia. Käädyn arvo oli päätähuimaava: sen hinta vastasi täydellisesti varusteltua sota­laivaa tai viittäsataa kiloa puhdasta kultaa.

Jalokivikauppiaat toivoivat erään upporikkaan ranskalaisen aatelisnaisen ostavan korun, mutta ajat olivat huonot, ja nainen kieltäytyi. Kauppiaat päättivät sen sijaan tarjota upeaa korua kuningatar Marie Antoinettelle, joka tunnettiin tuhlailevista elämäntavoistaan.

2. Kuningatar kieltäytyi Toiveikkaat jalokivikauppiaat suuntasivat kuninkaanlinnaan, mutta koru oli kuningattarellekin liian kallis. Miesten unelma äkkirikastumisesta oli murskaantumassa, ja heitä uhkasi vararikko.

3. Kreivittärellä ei ollut rahaa Kauppamiehet ottivat yhteyttä Marie Antoinetten hyvänä ystävänä esiintyvään kreivitär Jeanne de la Motteen, jotta tämä pehmittäisi kuningattaren. Ainaisessa rahapulassa oleva kreivitär lupasi puhua kuningattarelle.

4. Sopiva huijattava ilmestyi Jeanne de la Mottella kävi tuuri, kun samoihin aikoihin kardinaali de Rohan otti häneen yhteyttä. Turhautunut kardinaali oli joutunut kuningattaren epäsuosioon ja pyysi kreivittären sovitteluapua parantaakseen välejään kuningattareen.

Kuvassa kopio Boehmerin ja Bassengen timanttikorusta.

© RMN/Droits Réservés

5. Suunnitelma alkoi muotoutua Kreivitär ja hänen miehensä, kreivi de la Motte, huomasivat tilaisuuden ovelaan huijaukseen. Kreivitär tarjoutui toimittamaan de Rohanin kirjeet Marie Antoinettelle, ja pian kirjeenvaihto kuningattaren ja kardinaalin välillä oli täydessä vauhdissa. Kuningattaren kirjeitä ei kuitenkaan kirjoittanut hän itse vaan petollinen kreivitär.

6. Ennustaja saapui avuksi Jeanne de la Motte sai apua italialaiselta ennustajalta, kreivi Cagliostrolta, joka väitti näkevänsä tulevan. ”Transsissa” Cagliostro näki, että de Rohan pääsee kuningattaren suosioon ja nimitetään valtakunnan korkeimpaan virkaan.

7. Rakastunut kardinaali Haltioitunut kardinaali, joka tunnettiin sekä rikkauksistaan että hitaasta järjenjuoksustaan, vakuuttui kauniin Marie Antoinetten lämpimistä tunteista. Harhaisen mielikuvansa vallassa kardinaali alkoi anoa kreivitärtä järjestämään tapaamisen kuningattaren kanssa. Petkuttajaparin oli nyt keksittävä jotakin.

8. Salainen tapaaminen Elokuisena iltana vuonna 1785 rakastuneen kardinaalin toive toteutui, kun kreivitär kertoi, että kuningatar suostuisi tapaamaan kardinaalin Versaillesin palatsin puutarhan niin sanotun Venuksen pensaikon luona.

9. Kreiviparin suunnitelma eteni Versaillesin linnan puutarhassa de la Motten pariskunnan suunnitelma eteni toivotusti. Kun kardinaali de Rohan saapui sovittuun tapaamispaikkaan, hän näki hämärässä valkoiseen musliinipukuun pukeutuneen naisen. Naisen kasvot olivat leveälierisen hatun peitossa, ja hänen asunsa oli samantapainen kuin kuningattarella olisi voinut olla. Rakastunut kardinaali ei aavistanut mitään.

10. Kurtisaani kuningattarena ”Kuningatar”, jonka kardinaali Versaillesin puistossa kohtasi, oli oikeasti kreiviparin palkkaama prostituoitu Nicole d'Oliva. D'Oliva, joka luuli osallistuvansa eroottiseen leikkiin, muistutti erehdyttävästi kuningatarta Habsburgeille tunnusomaista eteenpäin työntyvää leukaa myöten.

11. Onnellinen kardinaali Väärä kuningatar ojensi kardinaalille ruusun ja ilahdutti tätä sanomalla: ”Teillä on lupa toivoa, että kaikki mennyt on unohdettu.” Kardinaali ilahtui moisesta suosionosoituksesta. Hän oli tietämättään langennut syvälle de la Motten pariskunnan ansaan, ja huijarit saattoivat hihkua ilosta. Muutaman päivän päästä kreivitär esitteli kardinaalille uuden todisteen kuningattaren suosiosta.

12. Kuningatar tarvitsi rahaa Kreivitär kertoi Marie Antoinetten haluavan auttaa ahdingossa olevaa aatelisperhettä, mutta hänellä ei sattunut juuri olemaan tarvittavaa 50 000 livreä. Voisiko kardinaali lainata rahat? Kardinaali auttoi enemmän kuin mielellään.

Kreivipari huijasi kardinaalilta suuria summia.

© Gutenberg.org

13. Kreiviparin iloinen elämä Kolme kuukautta myöhemmin kreivitär kertoi kuningattaren tarvitsevan lisää rahaa, ja kardinaali panttasi muun muassa hopeitaan auttaakseen kuningatarta. Kreivipari eli rahoilla leveästi ja järjesti hulppeita juhlia Pariisin eliitille.

14. Silmukka kiristyi Kreivitär ja kreivi päättivät viedä huijauksen loppuun asti. Kreivitär uskotteli kardinaalille, että kuningatar aikoi ostaa upean timanttikaulakorun, jota ei ollut saanut mielestään sen kerran nähtyään, ja toivoi kardinaalin ryhtyvän kaupan välimieheksi.

15. Petoksen huipentuma Kardinaali suostui noutamaan korun jalokivikauppiailta ja tuomaan sen kreivittärelle. Samalla hän toimitti jalokivikauppiaille kuningattarelta kirjeen, jossa tämä ilmoitti maksavansa arvokkaan korun osamaksulla. Kun kardinaali oli toimittanut timanttikäädyn kreivittären taloon, kuningattaren palvelijaksi esittäytynyt mies haki korun. Kaikki näytti olevan parhain päin.

16. Skandaali oli valmis Timanttikoru hävisi sen siliän tien, ja Marie Antoinette kuuli koko korukaupasta vasta saatuaan jalokivikauppiailta kirjeen, jossa nämä vaativat häneltä ensimmäistä maksuerää. Kuningatar kielsi tietävänsä mitään koko asiasta, ja pian kardinaali de Rohan pidätettiin. Hän puolustautui näyttämällä kuningattarelta saamiaan kirjeitä, mikä aiheutti valtavan skandaalin.

Jälkinäytös

Kardinaali Järkyttynyt Marie Antoinette vaati julkista oikeudenkäyntiä, ja kardinaali de Rohan joutui oikeuden eteen. Pelkästään se, että kardinaali väitti päässeensä niin läheiseen suhteeseen kuningattaren kanssa, osoitti kuningattaren mielestä hänen syyllisyytensä.

Niinpä oikeudenkäynnin varsinainen tavoite oli pikemminkin puolustaa kuningattaren kunniaa kuin puida kardinaalin toimia.

Kuningattaren vihollisille tapaus oli onnenpotku, sillä kardinaali todettiin syyttömäksi, ja Marie Antoinetten maine ryvettyi entisestään.

Monet uskoivat kardinaalin väitteen, jonka mukaan hän oli tavannut kuningattaren yöllä. Kuningattaren osattomuus korukauppaan ei kiinnostanut ketään.

Kreivitär Kreivitär Jeanne de la Motte todettiin syylliseksi petokseen ja hänet ruoskittiin, merkittiin polttomerkillä ja suljettiin Bastiljiin.

Siellä hänellä kerrotaan olleen suhde vankilanjohtajan Bernard-René de Launayn kanssa. De Launay menetti päänsä vallan-kumouksen kuohuissa kolmisen vuotta myöhemmin.

Kreivitär pakeni Lontooseen, missä hän kirjoitti muistelmansa. Niissä hän kertoi kaunistellun version omasta elämästään ja osuudestaan koruskandaaliin. Omien sanojensa mukaan hän halusi vain oikeudenmukaisuutta maailman silmissä.

Muistelmista tuli myyntimenestys Britanniassa ja Ranskassa, mutta kreivitär ei kauan ehtinyt nauttia suosiostaan.

Vuonna 1791 hänen ovelleen Lontoossa kolkutteli pari miestä, ja olettaessaan näiden olevan ikävillä asioilla kreivitär telkesi oven, kiipesi ulos kolmannen kerroksen ikkunasta ja putosi maahan. Kreivitär menehtyi vammoihinsa muutaman kuukauden päästä.

Kreivitär Jeanne de la Motten nimi esiintyy Bastiljin vankilan pöytäkirjoissa.

© Bridgeman

Kuningatar Kuningatar Marie Antoinetten suosio oli pohjalukemissa jo ennen timanttikoruskandaalia. Hän käytti tähtitieteellisiä summia vaatteisiin, koruihin ja uusiin kampauksiin.

Kuningatar ei koskaan käyttänyt samaa asua kahta kertaa, ja hänen päivänsä kuluivat kaunistautumisessa ja tanssiaisasujen suunnittelussa.

Marie Antoinette eli naamiaisia, oopperaa, tanssiaisia ja juhlia varten, eikä hän juuri piitannut hovin ulkopuolisesta elämänmenosta.

Timanttikoruskandaali kuitenkin avasi kuningattaren silmät. Yhtäkkiä yleinen mielipide alkoikin kiinnostaa häntä, ja hän alkoi elää vaatimattomammin.

Kuningatar väistyi julkisuudesta eikä enää pröystäillyt vaatteillaan. Huvitukset saivat jäädä, ja Marie Antoinette vetäytyi viettämään perhe-elämää lastensa kanssa.

Hän ei kuitenkaan enää onnistunut puhdistamaan ryvettynyttä mainettaan. Ranskan vallankumous puhkesi vuonna 1789, ja kuningatar mestattiin neljä vuotta myöhemmin.

Kovan onnen timanttikaulanauha Timanttikaulanauhan kohtaloa ei tiedetä tarkasti, mutta todennäköisesti kreivi de la Motte purki sen osiin ja myi jalokivet Lontooseen. Dorsetin herttuattaren väitetään ostaneen osan timanteista, jotka yhä koristavat suvun omistamaa otsaripaa.

Toisen väitteen mukaan 22 upeimmasta briljantista valmistettiin kaulaketju Sutherlandin herttuattarelle. Sittemmin on osoitettu, että korun timantit eivät ole samanlaisia kuin alkuperäisestä kaulakorusta tehdyissä piirroksissa.

Jalokivikauppiaat Boehmer ja Bassenge joutuivat vararikkoon. Heidän perillisensä nostivat vuosia myöhemmin kanteen kardinaali de Rohanin sukulaista prin­sessa Charlotte de Rohania vastaan.

Kanne ei tuolloin tuottanut tulosta, mutta 1800-luvun lopulla kardinaalin perilliset maksoivat jalokivikauppiaiden suvuille korvaukseksi symbolisen summan.