Ristiritari, herttua ja Englannin kruununprinssi Edvard sulki silmänsä vuoteessaan Akkossa 16. kesäkuuta 1272. Pimeys oli juuri laskeutunut kristittyjen pääkaupungin ylle Pyhässä maassa, ja kuuman päivän jälkeen yön viileys tuntui hyvältä.
Juuri, kun Edvard oli vaipunut uneen, hän havahtui askelten ääneen. Hän erotti pimeydessä ihmishahmon ja näki tikarin välähdyksen. Sitten hän tunsi terän porautuvan lantioonsa.
”Edvard luotti häneen niin paljon, että hän antoi tälle luvan tulla luokseen öin ja päivin.” Tyroslainen temppeliritari noin vuonna 1320
Lämmin veri kasteli yöpaidan, kun Edvard alkoi taistella salamurhaajaa vastaan. Pelissä ei ollut vain hänen oma elämänsä vaan myös koko ristiritareiden valtakunta.
Ristiretkivaltioiden kohtalo oli pyörinyt Edvardin mielessä siitä asti, kun hän oli vuotta aiemmin 9. toukokuuta 1271 saapunut ristiritareiden kanssa Akkoon. Kristityt olivat ahtaalla.
27 vuotta aiemmin ristiritarit olivat menettäneet Jerusalemin muslimeille, ja muutamaa viikkoa ennen Edvardin saapumista muslimit olivat vallanneet myös Krak des Chevaliersin linnan.
Kruununprinssi iski takaisin
Kuuluisa ranskalainen taiteilija Paul Gustave Doré ikuisti murhayrityksen puuleikkaukseen 1800-luvulla.
Edvard kävi vastaiskuun
Vaikeasti haavoittunut Edvard alkoi heti taistella vastaan ja iski salamurhaajaa nyrkillään.
Salamurhaaja kaatui lattialle
Hyökkääjä yllättyi, kun Edvard iski hänet lattiaan. Miehet taistelivat niin ankarasti, että meteli herätti kirjallisten lähteiden mukaan koko pääesikunnan.
Tikari saattoi olla myrkytetty
Myrkyn ei ollut tarkoitus tappaa uhria heti vaan tulehduttaa haava, mikä tuolloin yleensä merkitsi varmaa kuolemaa.
Edvardin 225 ritarista ja tuhannesta jalkaväensotilaastakaan ei ollut merkittävää vastusta Baibarsin ylivoimaiselle mamelukkiarmeijalle.
Muslimit pelkäsivät liittoumaa
Baibarsilla oli silti omat haasteensa. Idässä nykyisen Irakin ja Iranin alueella sijaitsi Il-kaanien valtakunta, jota hallitsi Abaqa-kaani. Baibars pelkäsi ristiritareiden ja mongolien liittoa.
”Asemani on liian heikko siihen, että voisin taistella kumpaakin vastaan”, Abaqa valitti aikalaishistorioitsijan Ibn Abd al-Zahirin mukaan.
Baibarsin oli tehtävä kaikkensa estääkseen kahden pahimman vihollisensa liittoutuminen.
”Hän iski saraseenia tikarilla päähän tappaen tämän.” Tyroslainen temppeliritari noin vuonna 1320
Baibars käski siksi yhden vakoojistaan hankkiutua Edvardin palvelukseen. Vakooja voitti prinssin luottamuksen ja esitti jopa kääntyvänsä kristityksi. Pian hänen ja Edvardin välit olivat niin läheiset, että Edvard pestasi hänet vakoojakseen.
”Hän teki sellaisia palveluksia useasti. Lordi Edvard luotti häneen niin paljon, että hän antoi tälle luvan tulla luokseen öin ja päivin”, kertoo aikalaiskronikoitsija.
Kaksoisagentista oli Baibarsille hyötyä. Kun Edvard kesällä 1271 aloitti neuvottelut mongolien kanssa, agentti ehdotti ristiritareille useita hyökkäyksiä, joilla ei ollut todellista sotilaallista merkitystä.
Kun mongolit sitten lokakuussa 1271 saapuivat apuun, Edvardin joukot eivät olleet valmiita osallistumaan sotaan, eikä yhteishyökkäystä Baibarsin armeijaa vastaan saatu aikaan.
Sulttaani Baibars hallitsi Egyptin mahtavaa mamelukkivaltiota vuosina 1260–1277.
Uhri iski uudestaan
Illalla 16. kesäkuuta vakooja haavoitti Edvardia tikarilla. Sitten hän koki ison yllätyksen.
”Edvard löi saraseenia (muslimia, toim.) nyrkillä ohimoon. Isku vei hyökkääjältä tajun, ja tämä kaatui. Saraseeni makasi maassa jonkin aikaa. Edvard tarttui pöydällä olleeseen tikariin. Hän iski saraseenia tikarilla päähän tappaen tämän”, tyroslainen temppeliritari kirjoitti.
Lähteissä ei mainita murhayrityksen tekijän nimeä, mutta tyroslainen temppeliritari käytti hänestä samaa saraseeni-nimitystä kuin vakoojasta.
Vaikka murhayritys epäonnistui, Baibars veti lopulta pidemmän korren.
Edvard makasi sairaana kuukausia ja haavan lopulta parannuttua matkusti kotiin. Siellä hänet kruunattiin vuonna 1272 kuninkaaksi nimellä Edvard I – vaikka alamaiset kutsuivatkin häntä yhä Edvard Pitkäsääreksi.
Edvardin epäonnistunut ristiretki jäi viimeiseksi. Vuonna 1291 muslimit valtasivat Akkon yhden Baibarsin seuraajan johdolla. Ristiretkien aika oli ohi.