The Dating Game Killer: Charmi ja kutrit huijasivat uhreja

Kamera zoomasi 35-vuotiaaseen mieheen ruskeassa pikkutakissa ja valkoisessa paidassa, jonka ylimmät napit olivat auki. Paksut ruskeat hiukset kehystivät hänen päivettyneitä kasvojaan, ja leveä hymy paljasti valkoisen hammasrivin.

Sitten nainen, jonka tehtävä ohjelmassa oli valita yksi kolmesta miehestä treffikumppaniksi, astui esiin. Cheryl Bradshaw oli viehättävä ruskeaverikkö, jolla oli yllään syvään uurrettu leninki. Hän alkoi esittää kolmelle kandidaatille kysymyksiä ohjelmalle tyypilliseen flirttailevaan sävyyn.

”Poikamies numero yksi: Tarjoan sinulle illallista. Kuka olet ja miltä näytät?” Bradshaw kysyi.

”Olen banaani ja näytän tosi hyvältä”, Alcala vastasi, ja Bradshaw kikatti.

”Voisitko tarkentaa?” Bradshaw kysyi. Alcala vastasi nopeasti:

”Kuori minut.” Yleisö räjähti nauramaan.

Kun Bradshaw’n oli aika valita suosikkinsa, hän ei kauan miettinyt:

”Pidän banaaneista, joten valitsen poikamies numero yhden.”

Rodney Alcala astui esiin, antoi Bradshaw’lle suukon poskelle ja kietoi käsivartensa tämän ympärille. Kumpikin näytti tyytyväiseltä. Kun he poistuivat lavalta, Bradshaw’lle valkeni kuitenkin nopeasti, ettei hän ollut valinnut mitään unelmien prinssiä.

Alcala oli erittäin päällekäyvä ja itsetietoinen ja sanoi järjestävänsä treffit, joita Bradshaw ”ei koskaan unohtaisi”. Bradshaw’n korvissa se kuulosti lähinnä uhkaukselta.

”Minulle tuli huono olo. Hän käyttäytyi todella oudosti. Kieltäydyin tarjouksesta, sillä en halunnut nähdä häntä enää ikinä”, Bradshaw kertoi vuosia myöhemmin.

Cheryl Bradshaw’n päätös olla menemättä treffeille Alcalan kanssa todennäköisesti pelasti hänen henkensä.

Mies ei nimittäin ollut mikään joka anopin unelmavävy vaan sadistinen sarjamurhaaja, joka oli tappanut ainakin neljä ihmistä.

Yhdeksän kuukautta tv-esiintymisensä jälkeen hän murhasi jälleen.

Julmia huveja

Rodney James Alcala syntyi 23. elokuuta 1943 Antoniossa Texasissa neljän lapsen katraan toiseksi nuorimmaisena.

Vuonna 1955 perhe muutti Los Angelesiin. Nuori Rodney vaikutti aivan tavalliselta nuorelta pojalta, joka pärjäsi koulussa hyvin ja josta sekä opettajat että luokkatoverit pitivät.

Lukion jälkeen Alcala värväytyi armeijaan vuonna 1961, ja ensimmäiset ongelmat tulivat esiin. Oltuaan armeijassa kaksi vuotta hän ilmestyi yhtäkkiä äitinsä yllätykseksi kotiin.

Alcala oli karkuteillä armeijasta. Se oli rangaistava teko, ja äiti suostutteli poikansa ilmoittautumaan heti lähimmässä armeijan värväyskonttorissa. Siellä psykiatri tutki Alcalan ja totesi tämän kärsivän ”vakavasta epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä”.

Sairaus ilmenee yleensä 15 ikävuoden jälkeen, ja sille on ominaista impulsiivisuus, aggressiivisuus, piittaamattomuus sosiaalisista normeista, taipumus valehteluun ja välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja tunteista.

Myöhemmissä psyykkisissä tutkimuksissa Alcala osoittautui lisäksi ”psykopaattiseksi seksuaaliseksi sadistiksi”. Se oli Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n luokittelussa yksi sarjamurhaajien alaluokka, johon kuuluvat ”nauttivat uhriensa kiduttamisesta, ovat täysin epäempaattisia ja itsekeskeisiä” ja joilla on ”pakottava tarve osoittaa valtaansa ja hallita”.

Seksuaalis-sadistinen sarjamurhaaja on usein myös hyvin älykäs, eikä Rodney Alcala ollut poikkeus. Värväytyessään armeijaan hänen älykkyysosamääräkseen arvioitiin 140 – ihmiset, joiden älykkyysosamäärä on yli 140, luokitellaan neroiksi.

Tuolloin kukaan ei aavistanutkaan, mitä synkkyyksiä Alcalan älykkyyden taakse piiloutui. Koulutyttö Tali Shapiro joutui valitettavasti pian kokemaan sen.

Ensimmäinen uhri oli koululainen

Kahdeksanvuotias Tali Shapiro oli 25. syyskuuta 1968 kävelemässä kahdeksalta aamulla Los Angelesin Sunset Boulevardia parin kilometrin päässä olevaan kouluunsa, kun hänen vierelleen pysähtyi auto.

Autoa ajoi 25-vuotias Alcala. Hän kysyi ystävällisesti ja leveä hymy kasvoillaan, haluaisiko tyttö kyydin kouluun.

”En saa puhua vieraiden kanssa”, Tali vastasi oudolle miehelle.

”En ole vieras, tunnen vanhempasi. Minulla on hieno kuva, jonka haluaisin näyttää sinulle”, Alcala houkutteli.

Talin uteliaisuus heräsi, ja hetken epäröityään hän istahti autoon. Samaan aikaan kiinteistönvälittäjä Donald Haines ajoi Sunset Boulevardia matkalla töihin. Kun hän pysähtyi punaisiin valoihin, hän näki viereisessä autossa koulutytön juttelevan aikuisen miehen kanssa. Hänestä näytti siltä, että kaksikko ei tuntenut toisiaan kovin hyvin.

Haines alkoi epäillä, että kaikki ei ollut aivan kunnossa, ja hän lähti seuraamaan autoa. Hetken päästä auto pysäköi kuuluisan jalkakäytävän, Hollywood Walk of Famen, lähellä olevan asuintalon parkkipaikalle. Alcala johdatti tytön yhteen talon asunnoista, ja Haines juoksi lähimpään puhelinkioskiin soittamaan poliisille.

”Pidätte minua ehkä hulluna, mutta olen juuri nähnyt jotain, mikä ei tuntunut oikealta. Uskon, että eräs mies houkutteli pikkutytön autoonsa ja vei hänet juuri asuntoonsa. Voin olla oikeassa tai voin olla väärässä, mutta voisitteko tulla paikalle ja tarkistaa tilanteen, jotta saan yöllä nukuttua?” Haines sanoi.

Muutaman minuutin kuluttua poliisi Chris Camacho koputti saamansa osoitteen ovelle.

”Täällä on poliisi, haluaisin mielelläni puhua kanssanne”, hän huusi oven läpi. Pian Alcala ilmestyi ulko-oven viereiseen ikkunaan.

”Ihan hetki vain, olen juuri tullut suihkusta”, hän sanoi ja hävisi näkyvistä.

Camacho huomasi, että miehen hiukset olivat kuivat, ja myös tämän puhetapa huolestutti kokenutta poliisia. Odotellessaan oven ulkopuolella Camacho kuuli asunnosta vaimeaa valitusta. Hän veti esiin pistoolinsa ja potkaisi oven sisään.

Ensimmäisenä hän törmäsi huoneessa olevaan kolmijalkaiseen jalustaan ja muuhun valokuvaus-kalustoon. Alcalaa ei näkynyt, hän oli paennut takaovesta. Camacho meni keittiöön ja näky sai hänet voimaan pahoin. Lattialla makasi Tali Shapiro verilammikossa.

Hänen kallonsa oli murskattu käsipainolla, joka oli sitten asetettu hänen kurkulleen estämään hengityksen. Tytön jalat oli levitetty, ja lantion alueen verijäljistä päätellen hänet oli raiskattu julmasti.

Camacho luuli ensin, että tyttö on kuollut, mutta sitten hän havaitsi heikon pulssin ja soitti ambulanssin. Tali tuli tajuihinsa kahden päivän päästä sairaalassa, jossa hän joutui viettämään vielä kuukauden.

Kukaan ei uskonut Alcalaa sadistiksi

Poliisi selvitti tekijän henkilöllisyyden helposti. Ruokapöydällä oli hänen henkilökorttinsa Kalifornian yliopistosta, jossa Alcala opiskeli taidetta – hänen haaveensa oli ryhtyä ammattivalokuvaajaksi.

Kun poliisi kuulusteli myöhemmin Alcalan naapureita, vastaus oli aina sama: Alcala oli miellyttävä nuori mies, joka tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa. Eräs hänen opettajistaan yliopistolla totesi vakuuttuneena: ”Rodney Alcala ei voisi tehdä pahaa kärpäsellekään.”

Vaikka kahdeksanvuotiaan tytön raiskanneen miehen henkilöllisyys selvisi nopeasti, hänen kiinni saamisensa ei ollutkaan niin helppoa.

Alcala pakeni poliisia Yhdysvaltojen itärannikolle, jossa hän kirjautui sisään New Yorkiin valokuvauskouluun nimellä John Berger. Etsittyään häntä kolme vuotta poliisi päätti kesäkuussa 1971 lisätä Alcalan liittovaltion poliisin Yhdysvaltojen kymmenen etsityimmän rikollisen listalle.

Pari kuukautta myöhemmin kaksi valokuvauskoulun opiskelijaa tunnisti etsintäkuulutuksen kuvasta opiskelijatoverinsa John Bergerin ja ilmoitti havainnostaan poliisille. Poliisi lähetti pidätysryhmän yliopiston kampukselle, ja Alcala pidätettiin 12. elokuuta 1971.

Alcala tunnusti syyllisyytensä lapsen pahoinpitelyyn, ja 19. toukokuuta 1972 hänet tuomittiin yhdestä kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. Tällaisen niin sanotun määrittelemättömän pituisen vankeusrangaistuksen idea on se, että valtio voi yrittää kuntouttaa rikollisen terapian ja koulutuksen avulla.

Jos ehdonalaislautakunta arvioisi jossain vaiheessa vangin parantuneen mielisairaudestaan, hänet voitaisiin vapauttaa määrätyn vankeusajan puitteissa. Ja juuri niin kävikin. Vankilan psykiatrit totesivat vuonna 1974 Alcalan tilan ”parantuneen merkittävästi”, ja hänet päästettiin elokuussa ehdonalaiseen.

Järkyttävä teko Hollywood-kyltillä

Alcala oli kuitenkin entisellään, ja vain kolme kuukautta vapauttamisensa jälkeen hänet tuomittiin huumeiden antamisesta 15-vuotiaalle tytölle vastoin tämän tahtoa.

Jouluna 1974 hän päätyi uudelleen telkien taakse, mutta hän pääsi ehdonalaiseen kahden ja puolen vuoden kuluttua hyvän käytöksen vuoksi, ja kesäkuussa 1977 Alcala oli taas vapaalla jalalla. Ei kulunut kauankaan ennen kuin hän päästi murhaviettinsä jälleen valloilleen.

Jill Barcomb oli 18-vuotias, kun hän päätti muutaman ystävänsä kanssa lähteä kotikaupungistaan New Yorkista Hollywoodiin onneaan kokeilemaan.

Barcomb saapui Los Angelesiin lokakuussa 1977 täynnä intoa ja odotusta tulevaisuuden suhteen. Unelma läpilyönnistä elokuvakaupungissa muuttui kuitenkin pian hirvittäväksi painajaiseksi, josta hän ei enää herännyt.

Poliisin partioauto löysi 10. marraskuuta Barcombin ruumiin pusikosta Franklin Canyon Drive -tien varresta läheltä kukkulaa, jolla suuri ja kuuluisa Hollywood-kyltti sijaitsee.

Barcombin kallo oli murskattu suurella kivellä, hänen toisen rintansa ympärillä oli hampaiden jälkiä ja hänen nänninsä oli melkein purtu irti. Ruumiin löytäneet poliisit kuvailivat myöhemmin rikospaikkaa karmeimmaksi, mitä olivat nähneet.

Tuolloin ei tunnettu dna-näytteitä, mutta jos olisi tunnettu, ne olisivat heti paljastaneet Alcalan murhaajaksi. Vain kuukautta myöhemmin Alcala iski uudelleen, ja 16. joulukuuta 1977 poliisi löysi 27-vuotiaan Georgia Wixtedin ruumiin tämän asunnosta Malibusta.

Puolen vuoden päästä Alcala murhasi 32-vuotiaan Charlotte Lambin ja jätti tämän raiskatun ja runnellun ruumiin asuintalon pesutupaan El Segundon kaupungissa, 25 kilometriä Los Angelesista lounaaseen.

Poliisin etsiessä Lambin murhaajaa Alcala osallistui The Dating Game -tv-ohjelmaan. Ylimielisyys, joka sai Alcalan esiintymään televisiossa, koitui lopulta myös hänen kohtalokseen.

TV-esiintyminen vakuutti poliisin

12-vuotiaat Bridget Wilter ja Robin Samsoe olivat leikkimässä Huntington Beach -nimisellä rannalla Etelä-Kaliforniassa kesällä 1979, kun heidän luokseen tuli nuorehko, ruskettunut, poninhäntäpäinen mies kamera kädessään.

Mies sanoi ottavansa kuvia kilpailua varten ja kysyi, saisiko hän kuvata tyttöjä. Hän vaikutti harmittomalta, joten tytöt antoivat hänen kuvata heitä heidän leikkiessään rannalla.

Tytöillä ei ollut aavistustakaan, että mies oli etsitty sarjamurhaaja, joka oli vain muutama viikko aiemmin raiskannut ja murhannut viidennen uhrinsa, 21-vuotiaan Jill Parenteaun, tämän asunnossa Burbankissa Los Angelesin luoteispuolella.

Kuvaamisen jälkeen tytöt lähtivät omille teilleen. Robin Samsoe hyppäsi pyöränsä selkään ja ajoi kohti kaupunkia, jossa hänellä piti alkaa balettitunti. Hän ei koskaan päässyt sinne asti, ja illalla hänen vanhempansa ilmoittivat hänet kadonneeksi.

Poliisi Marilyn Droz kuulusteli Robinin ystävää Bridget Wilteriä, ja tämä kuvaili rannalla tyttöjä kuvanneen miehen. Droz piirsi kuvauksen perusteella luonnoksen, joka julkaistiin paikallislehdissä yleisövihjeiden saamiseksi.

Rodney Alcalan ehdonalaisvalvojana vuonna 1974 toiminut mies näki kuvan, ja hän soitti poliisille ja kertoi, että piirros muistutti hänen entistä asiakastaan. Myös Donald Haines, joka oli ilmoittanut Alcalasta poliisille Shapiron tapauksen yhteydessä, tunnisti Alcalan kuvasta.

Alcala joutui nyt poliisin tarkkailuun, mutta poliisi ei voinut olla varma, oliko hän syyllinen Robin Samsoen katoamiseen. Asia eteni, kun poliisi Art Droz sattui näkemään uusintalähetyksen The Dating Gamesta, johon Alcala oli osallistunut.

Art Drozin vaimo oli samainen poliisi Marilyn Droz, joka oli piirtänyt epäillyn kuvan silminnäkijän kertomuksen perusteella.

Drozit olivat vakuuttuneita siitä, että Alcala oli siepannut 12-vuotiaan Robin Samsoen.

Korvakorut toivat kuolemantuomion

Poliisi pidätti Rodney Alcalan 24. heinäkuuta tämän äidin kotona itäisessä Los Angelesissa. Hieman aiemmin poliisi oli löytänyt Robin Samsoen ruumiin jäännökset ojasta läheltä Huntington Beachiä.

Kun poliisit tekivät ratsian Alcalan äidin kotiin, he löysivät muun muassa kuitin, joka osoitti, että Alcala oli vuokrannut varastotilan Seattlesta.

Pari päivää myöhemmin he tutkivat varaston. Täynnä romua olevan tilan tutkiminen kesti kolme tuntia, mutta sen päätyttyä poliisilla oli raskauttavat todisteet epäiltyä vastaan: kultaiset korvakorut, jotka Robin Samsoe oli lainannut äidiltään ja jotka hänellä oli ollut korvissaan katoamispäivänä.

Muutama kuukausi pidätyksensä jälkeen, 7. toukokuuta 1980, Rodney Alcala tuomittiin kuolemaan Robin Samsoen murhasta, ja hänet vietiin San Quentinin vankilan kuolemaantuomittujen osastolle. Vielä tuolloin poliisi ei tiennyt, että Alcala oli syyllistynyt useampaan murhaan.

Alcalan muut teot paljastuvat vasta 2000-luvun alussa, kun poliisi alkoi analysoida vanhoihin murhatapauksiin liittyviä dna-näytteitä. Rikostutkinnassa dna-näytteitä kutsutaan myös geneettisiksi sormenjäljiksi, sillä ne ovat yhtä paljastavia todisteita kuin sormenjäljet, joiden ansiosta rikollisia oli saatu kiinni jo vuosikymmenien ajan.

Poliisi pystyi lopulta yhdistämään Alcalan dna-jälkien perusteella useisiin Kaliforniassa 1970-luvulla tehtyihin murhiin, ja vuonna 2010 Alcalaa vastaan alettiin nostettiin uusia syytteitä. ”The Dating Game Killer”, kuten lehdistö alkoi häntä nimittää, ei myöntänyt syyllisyyttään, mutta valamiehistö totesi hänet syylliseksi vuonna 2010 ja hän sai toisen kuolemantuomion 30 vuotta aiemmin saamansa tuomion lisäksi.

Etsivä Cliff Shepard, joka oli osallistunut Alcalan tekemiksi dna:n perusteella osoittautuneiden murhien tutkintaan, kertoi näkemyksensä:

”Rodney Alcala on epäilemättä yksi Yhdysvaltojen pahimmista sarjamurhaajista. Se, että hän on ollut telkien takana vuodesta 1979, on varmasti pelastanut monia ihmishenkiä.”

Alcala kuoli luonnollisista syistä vankeudessa Kaliforniassa 24. heinäkuuta 2021. Hän oli kuollessaan 77-vuotias.

Vuonna 2019 poliisi julkaisi 109 ”The Dating Game Killerin” naisista ottamaa valokuvaa toivoen näin selvittävänsä heidän henkilöllisyytensä ja olinpaikkansa ja olivatko he mahdollisesti olleet kadoksissa 1970-luvulta lähtien.