1960-luvulla sarjamurhaaja kuristi ainakin 13 naista Bostonissa Yhdysvalloissa. Sarjamurhaajaelokuva Boston Strangler kertoo kahdesta toimittajasta, jotka alkoivat tutkia tapausta.
Boston Strangler poikkeaa myönteisellä tavalla lukuisista sarjamurhaajasarjoista ja -elokuvista siten, että siinä ei juurikaan mässäillä murhien karmeilla yksityiskohdilla vaan keskityään sen sijaan kahden epäiltyä sarjamurhaajaa jahtaavan Boston Record American -lehden toimittajan työhön.
Elokuvan varsinainen päähenkilö on toimittaja Loretta McLaughlin, joka joutuu pääasiassa kirjoittamaan tylsiä arvosteluja leivänpaahtimista ja kihartimista, kun hänen miespuoliset kollegansa saavat kaikki mielenkiintoiset työt.
Kun kunnianhimoinen McLaughlin kesällä 1962 havaitsee yhteyden iäkkäiden naisten murhien välillä, hän pyytää esimieheltään, että saisi ryhtyä tutkimaan tapauksia.
Elokuva: Loretta haluaa rikostoimittajaksi
Lehden lifestyle-toimituksessa työskentelevä Loretta McLaughlin joutuu kirjoittamaan leivänpaahdinarvostelua mutta saa lopulta pomoltaan luvan alkaa tutkia epäilemäänsä sarjamurhaajatapausta.
Todellisuus: Oli jo kirjoittanut rikoksista
Loretta McLaughlin oli kirjoittanut aiemmin jo monista oikeustapauksista, myös murhista. Esimerkiksi vuonna 1953 hän kirjoitti 25-vuotiaasta naisesta, joka surmasi ampumalla entisen poikaystävänsä 14-vuotiaan siskon.
Yhdessä toimittajakollegansa Jean Colen kanssa hän uhraa kaiken aikansa – sekä siinä sivussa myös avioliittonsa – Bostonissa riehuvan sarjamurhaajan tapauksen selvittämiseen. Murhaaja surmasi ainakin 13 naista kahden vuoden aikana.
Tutkiessaan tapausta naiset paljastavat samalla poliisin epäpätevyyden ja välinpitämättömyyden murhien suhteen. McLaughlinin sanoin: ”Totuus ei kiinnosta ketään, ja siksi murhaajat pääsevät pälkähästä.”
Toimittajakaksikon ansiosta Bostonin kuristaja ei kuitenkaan päässyt pälkähästä. Naisten työ auttoi poliisia jäljittämään Albert DeSalvon, joka myöhemmin tunnusti kaikki murhat.
Boston Strangler on melko pitkälti uskollinen totuudelle ja sisältää monia hienoja jännitystä lisääviä yksityiskohtia, kuten uhkaavat puhelinsoitot, joita Loretta McLaughlin oikeastikin sai tuntemattomilta miehiltä.
Elokuva: Teosta epäiltiin Harvardin opiskelijaa
Eräässä vaiheessa toimittajat alkavat epäillä kuristajaksi Harvardin opiskelijaa Daniel Marshia, jolla tiedetään olevan mielenterveysongelmia. Loretta käy epäillyn luona mutta pakenee, koska pelkää miehen tappavan hänet.
Todellisuus: Daniel Marsh on sepitettä
Elokuvan Daniel Marsh on keksitty hahmo. Oikeasti poliisit tosin käyttivät pseudonyymiä Daniel Marsh eräästä epäillystä.
Valitettavasti Boston Strangler tuntuu myös paikoin hätiköivältä ja väkinäiseltä, mikä syö sen historiallista uskottavuutta. Elokuvassa Loretta McLaughlin esimerkiksi tekee salaa yhteistyötä erään poliisin kanssa.
Todellisuudessa Loretta teki yhteistyötä useiden poliisien kanssa, mutta elokuvassa tämä tosiseikka unohtuu ja Bostonin poliisi kuvataan yksiselitteisesti joukkona epäpäteviä sovinistimiehiä.
Kun Loretta McLaughlin alkaa tehdä yhteistyötä Jean Colen kanssa, vaikuttaa kuin nämä kaksi eivät tuntisi toisiaan. Todellisuudessa he olivat kuitenkin työskennelleet yhdessä aiemminkin, muun muassa Dwight D. Eisenhoweria koskevan artikkelin parissa vuoden 1952 presidentinvaalien alla.
Elokuva: Murhaajalla oli rikoskumppaneita
Kun poliisi pidättää Albert DeSalvon, McLaughlin alkaa epäillä, ettei tämä ole yksin murhien takana vaan että murhiin on osallistunut myös kaksi muuta miestä.
Todellisuus: DNA-analyysit paljastivat DeSalvon
Todellisuudessa Loretta McLaughlin ei koskaan uskonut, että Bostonin kuristajalla oli rikostovereita. Vuosia myöhemmin pääteltiin DNA-analyysien perusteella, että DeSalvo oli tehnyt kaikki 13 murhaa.
Ehkä yksi räikeimmistä elokuvan fiktion nimissä tehdyistä ylilyönneistä on kuitenkin kohtaus, jossa vankilassa oleva pääepäilty Albert DeSalvo ottaa yhteyttä Loretta McLaughliniin ja pyytää tätä tapaamiseen vankilaan, koska hän haluaa vahvistaa tämän epäilyt siitä, ettei tehnyt murhia yksin.
Ennen tapaamista toinen vanki kuitenkin tappaa hänet veitsellä. Paitsi että puhelu on sepitettä, Albert DeSalvo murhattiin vankilassa vasta vuonna 1973.
Boston Strangler on silti tervetullut irtiotto viime vuosien sarjamurhaajaelokuva-aallosta. Siinä korostetaan journalistista tutkimustyötä kauhuelementtien sijaan, ja tuloksena on maltillinen, paikoin lähes kliininen kuvaus yhdestä Yhdysvaltojen puhutuimmista rikostapauksista.
Valitettavasti Boston Stranglerissa jätetään osin joitakin olennaisia tietoja kertomatta ja osin lisäillään fiktiivisiä tapahtumia.
