Sairaanhoitaja raiskattiin kodissaan
Sairaanhoitaja Jannie Cooper aikoi viettää leppoisan aamun 5. lokakuuta 1976. Hänen miehensä oli ilmavoimien upseeri, jonka piti lähteä töihin aikaisin. Jannie hyvästeli miehensä ja meni sitten takaisin nukkumaan.
Kohta kuului tuttujen pienten jalkojen töminää, kun Cooperien kolmivuotias poika tuli nukkumaan äitinsä viereen. Sitten Jannie kuuli ääntä ovelta.
Hän ei pelästynyt, sillä hän ajatteli miehensä palanneen kotiin.
”John?! Unohditko sinä jotain?”
Jannie ei osannut epäillä mitään, kun naamioitunut mies ryntäsi yhtäkkiä makuuhuoneeseen ja heittäytyi makaamaan hänen päälleen sängylle.
”Turpa kiinni! Haluan vain rahasi. En tee sinulle mitään. Anna vain minulle rahasi. Minulla on veitsi!” mies sähisi yhteen purtujen hampaiden välistä.
Jannie tunsi kylmän terän painuvan kehoonsa. Hän piteli poikaansa tiukasti sylissään ja sanoi kauhusta jäykkänä:
”Ota rahat ja lähde tiehesi. Mene jo!”
Mies ei lähtenyt. Hän käänsi Jannien ympäri tottunein ottein ja sitoi tämän kädet selän taakse. Sitten hän peitti naisen silmät liinalla ja tukki tämän suun.
Lopuksi hän sitoi myös pikkupojan kädet selän taakse.
Sitten mies lähti makuuhuoneesta tutkimaan asuntoa. Jannie kuuli hänen availevan kaappeja kylpyhuoneessa ja keittiössä. Sitten mies palasi takaisin sängyn luokse.
”Leiki vähän penikselläni”, mies kuiskasi ja asetti elimensä naisen selän taakse sidottuihin käsiin. Jannie huomasi, että miehen penis oli pieni ja liukas. Hänen oli täytynyt voidella se jollain.
”Älä koske minuun!” Jannie aneli.
”Turpa kiinni! Tee niin kun sanon tai käytän veistä!”
Jannie totteli. Seuraavaksi mies avasi solmut naisen nilkoissa.
”Ei, ei sitä!” Jannie ajatteli.
”Näytit tosi hyvältä upseerikerhon juhlassa”, mies kuiskasi raiskauksen aikana.
Huomautus pelästytti Jannien entistä pahemmin. Hän oli ollut pari päivää aiemmin juhlissa upseerikerholla.
Mutta miten mies tiesi asiasta?
Näin hän teki rikoksensa
Kirkas valo herätti uhrin
Raiskaaja herätti uhrinsa häikäisemällä heitä taskulampun valokeilalla.
Kirkas valo ja naamio tekivät raiskaajan kuvailemisesta lähes mahdotonta.
Taskulamppu oli niin pienikokoinen, että rikollinen sai sen helposti piilotettua, kun hän lopulta poistui uhriensa luota.
Sidottiin kengännauhoilla
Hän sitoi uhriensa kädet kengännauhoilla ja usein niin tiukalle, että sormista katosi tunto.
Hän käytti usein timanttisolmuksi kutsuttua monimutkaista koriste-solmua.
Vastaan rimpuilevan uhrin käsien sitominen selän taakse sellaisella solmulla vaati todellisen asiantuntijan taidot.
Lautasia selän päälle
Sidottuaan naisen kädet selän taakse ja pakotettuaan tämän makaamaan mahalleen Golden State Killer pinosi usein naisen aviomiehen selkään lautasia ja sanoi tappavansa tämän pienimmänkin kolinan kuuluessa.
Jos mies pelottelusta huolimatta liikahti, niin hän kuuli sen välittömästi.
Jannie Cooper huomasi raiskauksen kuluessa, että mies ei onnistunut laukeamaan vaikka kuinka yritti. Jossain vaiheessa raiskaaja luovutti ja sanoi menevänsä keittiöön tekemään ruokaa.
Jannie sai jonkin ajan kuluttua liinan silmiltään ja suunsa vapaaksi. Hän kuiskasi pojalleen, että tämän piti maata aivan hiljaa.
Sitten hän ryntäsi takaovelle ja pääsi ulos. Jannie juoksi alasti pihatielle ja huusi apua.
Naapuri näki hänet ja soitti poliisille. Poliisin saapuessa raiskaaja oli jo paennut paikalta.
Rikoksen tutkintaa johtanut Richard Shelby saapui rikospaikalle aamukahdeksalta.
Sacramentolainen Shelby oli saanut mainetta poliisina, sillä hän oli pannut jo kaksi sarjaraiskaajaa telkien taakse.
Shelby tiesi olevansa taitava poliisi, eikä hän arkaillut näyttää itseluottamustaan.
Sinä aamuna hän ei kuitenkaan aavistanut, että tämän rikoksen tutkiminen jatkuisi 30 vuotta ja että hän tulisi vielä kirjoittamaan 450-sivuisen kirjan purkaakseen turhautumistaan tutkinnan etenemättömyyteen ja rikolliseen, jota kutsuttiin tuolloin nimellä East Area Rapist (itäisen alueen raiskaaja) eli EAR mutta joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä The Golden State Killer.
Sidottuaan uhrinsa The Golden State Killer etsi näiden kodeista varastettavaa tuntikausia.
Poliisi tuhosi todisteita ja raportteja
Sacramenton poliisi löysi maaliskuussa 1977 tärkeän todisteen raiskaustutkimuksissaan.
Erään rikospaikan läheltä löytyi taskulamppu, joka sopi täydellisesti kuvauksiin raiskaajan käyttämästä lampusta.
Tutkintaa johtanut Richard Shelby käytti satoja tunteja taskulampun omistajan jäljittämiseen. Maan johtavat tutkijat perehtyivät lamppuun, mutta taskulampusta saatiin tietää vain, ettei sitä ollut valmistettu Yhdysvalloissa.
Vuosia myöhemmin jo eläkkeelle jäätyään Shelby päätti ryhtyä taas tutkimaan ratkaisematonta tapausta, mutta hänelle selvisi, että sekä lamppu että tapauksen asiakirjat oli hävitetty.
Huolellisesti laaditut luettelot epäillyistä, kuvaukset rikospaikoista ja todistajien lausunnot menneistä tapahtumista eivät olleet enää käytettävissä.
Poliisi sai raiskaajan tuntomerkit
Poliisien puhutellessa Jannie Cooperia tämä oli järkyttynyt mutta järjissään. Hän hieroi vuorotellen ranteitaan ja nilkkojaan.
Punaiset juonteet paljastivat, kuinka tiukasti raiskaaja oli sitonut hänet kengännauhoilla.
Miehellä oli ollut kommandopipo, joten Jannie ei kyennyt kuvailemaan hänen kasvojaan. Kyseessä oli kuitenkin nuori valkoinen mies, joka oli noin 175-senttinen.
Hän oli puhunut vaimealla äänellä ja käskenyt toistuvasti uhriaan pitämään turpansa kiinni.
Jannie epäröi hiukan ennen kuin kertoi poliiseille vielä yhden tärkeän tiedon: miehelle oli poikkeuksellisen pieni penis.
Rikostutkijat kiinnittivät huomiota myös kengännauhoihin, joilla raiskaaja oli sitonut Jannien. Solmut näyttivät erittäin monimutkaisilta, ja rikosteknisen osaston tutkijat onnistuivat lopulta tunnistamaan solmut.
Ne olivat timanttisolmuja eli harvinaisia merenkulun koristesolmuja, jotka vain harva tunsi ja ainoastaan asiantuntija osasi tehdä.
”En uskonut hetkeäkään, että rikos olisi hetken päähänpisto ja uhri satunnainen. Miehen tiedot uhrin aiemmista liikkeistä paljastivat, että rikos oli huolellisesti suunniteltu,” Richard Shelby sanoi haastattelussa vuosia myöhemmin.
Rikollinen oli raiskannut aiemminkin ja tulisi tekemään sen uudelleen. Molemmat Shelbyn oletukset osoittautuivat oikeiksi.
Epäily sarjaraiskaajasta heräsi
Poliisilla ei ollut vielä 70-luvulla käytössään tietokoneita, ja suurten tietomäärien käsittely oli hidasta.
Poliisin sisäinen tiedonjako tapahtui lähinnä raportteja selaamalla, kollegoiden välisinä puhelinkeskusteluina ja poliisiaseman lounashuoneessa juttelemalla.
Juuri kollegan satunnainen huomautus poliisiasemalla johdatti Shelbyn läheisessä poliisipiirissä sattuneen lähestulkoon identtisen raiskaustapauksen jäljille.
Teini-ikäiset sisarukset Cheri ja Susan olivat 17. heinäkuuta 1976 kaksin kotona ja nukkuivat sängyissään, kun nuorempi sisaruksista, Cheri, heräsi veitsi kurkullaan ja kuuli miehen kuiskaavan yhteen purtujen hampaiden välistä:
”Leikkaan kurkkusi auki heti, jos liikahdatkaan!”
Cherin kädet sidottiin selän taakse, ja sitten rikollinen kävi kiinni tämän siskoon ja sitoi hänetkin.
Rikospaikalle jääneet kengännauhat kertoivat The Golden State Killerin iskeneen jälleen.
Sitten mies ryhtyi tutkimaan taloa. Sen jälkeen hän palasi vanhemman sisaruksen luokse, vei voiteella sivellyn peniksensä tämän selän taakse sidottuihin käsiin ja kuiskasi tytölle:
”Leiki sillä!”
Susan kamppaili vastaan ja yritti kirkua, ja rikollinen huusi kerta toisensa jälkeen ”Turpa kiinni!”. Hän raiskasi 16-vuotiaan tytön neljästi.
Raportin luettuaan Shelby oli vuorenvarma asiasta: Cherin ja Susanin kimppuun käynyt mies oli sama, joka oli raiskannut myös Jannie Cooperin.
Shelby aavisteli, että samankaltaisia rikoksia tapahtuisi vielä lisää.
Raiskaaja oli piintynyt tapoihinsa
Shelbyn aavistus kävi pian toteen. The Golden State Killer iski uudelleen 9. lokakuuta – vajaa viikko Jannie Cooperin raiskauksen jälkeen.
Tällä kertaa uhri oli teinityttö, joka oli yöllä yksin kotonaan. Sitä seurasi kaksi tapausta 18. lokakuuta: ensin nuori äiti raiskattiin kymmenvuotiaan poikansa silmien edessä, ja myöhemmin samana päivänä teinitytön kaupungin toisella laidalla joutui uhriksi.
Rikokset muistuttivat hämmästyttävän paljon toisiaan. The Golden State Killer ei vaihtanut menettelytapojaan vaan noudatti niitä orjallisesti ja lähes rituaalimaisesti:
Hän murtautui koteihin ja yllätti uhrit näiden nukkuessa. Ensin hän vakuutti uhrille, että halusi vain tämän rahat.
Sitten hän sitoi naiset ja kävi heidän kimppuunsa seksuaalisesti. Ensin hän pakotti uhrin tarttumaan penikseensä, ja sitten mies raiskasi. Hän onnistui kuitenkin laukeamaan vain harvoin.
Kerta toisensa jälkeen hän joutui keskeyttämään aktin ja lähti etsimään jääkaapista ruokaa.
Miehen käyttäytyminen oli niin tunnistettavaa, että poliisi tiesi heti, jos The Golden State Killeri oli ollut asialla: naamari ja käsineet. Hampaiden välistä kuiskailu. Tappamisella uhkaaminen ja huomautukset, joilla uhreille tehtiin selväksi, että heitä oli tarkkailtu jo aiemmin. Käsien kivulias sitominen selän taakse monimutkaisella solmulla sekä poikkeuksellisen pieni penis, johon oli sivelty jotakin voidetta.
Tutkimukset eivät edenneet, vaikka poliisilla oli tarkkaa tietoa raiskaajan käyttäytymisestä.
Tilanteen pitkittyminen kirvoitti kiivaita lehtiotsikoita ja pelotti paikallisia. Poliisi ei kyennyt enää pimittämään sitä, että sadistinen sarjaraiskaaja oli vapaalla jalalla.
Paikallisten asukkaiden pelko kasvoi sitä mukaa, kun The Golden State Killer toisti rikoksensa.
”Jopa kokeneet poliisit tarkistivat iltaisin ikkunoidensa lukituksen ja nukkuivat ladattu ase yöpöydällään”, Shelby muisteli myöhemmin jännittynyttä tunnelmaa Kaliforniassa noina vuosina.
Pelko levisi laajalle
Tuntematon rikollinen, jota kutsuttiin nimillä Eas Area Rapist tai The Golden State Killer, syyllistyi vuodesta 1978 alkaen 53 raiskaukseen ja 12 murhaan. Vuonna 1986 hän yhtäkkiä lopetti.
Kauheudet alkavat
18.6.1976–6.7.1978: Hän etsi aluksi uhrinsa Kalifornian pääkaupungista Sacramentosta. Sillä hän teki 36 raiskausta ja kaksi murhaa.
Psykopaatti vaihtoi aluetta
7.10.1978–5.7.1979: The Golden State Killer muutti todennäköisesti San Josehen. Hän raiskasi siellä 12 naista alle vuodessa.
Sarjamurhaajan ura päättyi
1.10.1979–4.6.1986: San Josen jälkeen The Golden State Killer toimi pikkukaupungeissa Los Angelesin lähistöllä. Hän surmasi 10 ihmistä ja raiskasi viisi ennen kuin yhtäkkiä lopetti.
Poliisit tekivät pahoja virheitä
Poliisi julkaisi tietoja sarjaraiskaajan käyttäytymisestä sekä hänestä piirrettyjä luonnoksia, kun tieto rikoksista levisi julkisuuteen.
Poliisi sai kahdesti vinkin yksityishenkilöiltä, mutta molemmilla kerroilla se lankesi tyhmiin virheisiin.
Ensimmäisellä kerralla The Golden State Killerin äskettäisen uhrin naapurit soittivat poliisille ja kertoivat, että he olivat löytäneet pensaaseensa piilotetun pussin, jossa oli hiihtohuppu, käsinepari ja taskulamppu.
Vuorossa olleelta poliisilta kysyttiin puhelimessa, mitä tavaroille pitäisi tehdä, ja hän vastasi sen tarkemmin ajattelematta:
”Ne voi vain hävittää.”
Kuultuaan tapauksesta Richard Shelby ensin mykistyi ja järkyttyi ja raivostui sitten perin pohjin. Arvokkaita todisteita oli viety kaatopaikalle! Shelby kommentoi myöhemmin sarkastisesti:
”Hän saattoi olla älykäs, mutta hänen ei olisi edes tarvinnut olla.”
Seuraavan merkittävän erehdyksen poliisi teki joulukuussa 1977.
Erään kioskin myyjä soitti tutkijoille ja kertoi, että The Golden State Killerin kuvaukseen sopiva mies kävi usein hänen liikkeessään.
Rikollisen ilman naamiota nähneet todistajat kuvailivat häntä ystävällisen näköiseksi nuoreksi mieheksi.
Poliisi kiinnostui vinkistä, ja kaksi poliisia määrättiin pitämään kioskia silmällä. Heitä oli ehdottomasti määrätty pukeutumaan siviilivaatteisiin, mutta he eivät totelleet käskyä.
Toinen poliiseista tuli paikalla virkapuvussaan eikä viitsinyt lähteä kotiin vaihtamaan vaatteita.
Hän tyytyi vain vetämään pusakan poliisitakkinsa päälle, mutta univormun housut antoivat hänet ilmi. Kuka tahansa olisi tunnistanut hänet poliisiksi, eikä hän edes viitsinyt piiloutua takahuoneeseen.
Poliisit saapuivat kioskiin puolenyön aikaan, ja muutaman tunnin kuluttua kioskin puhelin soi.
”Anna puhelin kytille”, mies sanoi.
”Ei täällä ole poliiseja”, myyjä valehteli, mutta turhaan.
”Paskapuhetta”, kuului puhelimesta.
Myyjä ei tiennyt, mitä pitäisi tehdä, joten hän antoi luurin toiselle poliiseista. Tämä sanoi puhelimeen:
”Kuka siellä on?”
Linjan toisesta päästä ei kuulunut mitään. Sitten luuri laskettiin alas.
Psykopaatin rikokset johtivat DNA-rekisterin perustamiseen
Esivalta ei voi hyväksyä sitä, että yli 50 ihmistä raiskannutta ja 12 murhannutta ei saada kiinni.
The Golden State Killer olikin merkittävä alkusysäys sille, että Kalifornian osavaltio perusti vuonna 1990 DNA-rekisterin, joka on nykyisin maailman suurin.
Rekisteriä laajennettiin vuonna 2004, kun menestynyt liikemies Bruce Harrington, erään uhrin veli, käytti lähes kaksi miljoonaa dollaria uuden lakiesityksen kampanjaan.
Lain mukaan poliisi voi säilyttää kaikkien rikostapausten epäiltyjen DNA-näytteet, vaikkei heitä tuomittaisi.
Rekisteriin lisätään päivittäin satoja DNA-profiileja, ja niiden avulla saadaan ratkaistua vuosittain noin 200 selvittämättä jäänyttä rikosta.
Poliisi on myös analysoinut The Golden State Killerin rikospaikoilta saatuja näytteitä, kuten hiuksia, verta ja siemennestettä.
Poliisi tietää hänen DNA-profiilinsa, ja näytteet todistivat, että 80-luvulla The Golden State Killerin kontolle sälytetyt rikokset olivat tosiaan hänen tekemiään.
Viha purkautui pariskuntiin
Kaikki viittasi siihen, että mies suunnitteli rikoksensa tarkasti ennalta. Poliisi sai muun muassa kuulla, että vieraille tavallisesti haukkuvat koirat olivat täysin rauhallisia hänen läsnä ollessaan.
Tutkijat päättelivät siitä, että raiskaaja oli ruokkinut koiria jo viikkoja ennen rikoksen tekemistä. Ajan myötä mies vaikutti kuitenkin kyllästyneen tavanomaisiin raiskauksiin.
”Usein sanotaan, että raiskaamisessa on kyse vihasta eikä seksistä. Tuo kieroutunut kusipää todisti väitteen oikeaksi kerta toisensa jälkeen”, Shelby kirjoitti The Golden State Killerin tekojen motiiveista.
Rikollinen ei nauttinut seksuaalisesta teosta vaan uhriensa pelosta. Rikossarja sai ehkä juuri siksi uuden käänteen 2. huhtikuuta 1977.
Tuona päivänä The Golden State Killer teki ensimmäisen useista rikoksistaan, jotka kohdistuivat pariskuntaan. Yksinäiset naiset eivät enää riittäneet, vaan rikospaikalla piti olla myös mies.
Moni seikka viittaa siihen, että The Golden State Killer sai sadistista nautintoa naisten raiskaamisesta pakottaessaan näiden miehet katsomaan sitä kädet sidottuina ja voimattomina.
Hän keksi myös uusia tapoja uhriensa piinaamiseksi. Sidottuaan miehen kädet selän taakse sängyllä raiskaaja meni keittiöön ja haki sieltä pinon lautasia. Hän asetti ne miehen selälle ja sähisi taas hampaidensa välistä:
”Tapan sinut heti, jos kuulen täältä pienimmänkin äänen!”
The Golden State Killer raiskasi puolustuskyvyttömän vaimon miehen yrittäessä pysyä hiljaa.
Rikollinen itki kuin lapsi
Vuodenvaihteessa 1977–1978 The Golden State Killer teki joukon raiskauksia. Tältä ajalta on viitteitä siitä, että rikollinen oli tuolloin henkisen romahduksen partaalla.
Lokakuussa 1977 uhri kuuli väkivaltaisen raiskauksen jälkeen The Golden State Killerin kiertelevän talossa itkien ja mutisten:
”Anteeksi, äiti! Äiti, auta minua! En haluaisi tehdä tällaista. Miksi kukaan ei auta minua?”
Toisen raiskauksen jälkeen mies ei puhunut mitään, mutta hän oli käpertynyt huoneen nurkkaan ja itkenyt kuin lapsi.
The Golden State Killer ei kuitenkaan vuodattanut kyyneleitä uhriensa kärsimysten takia, vaan hän suri omaa kohtaloaan.
Eräällä kerralla hän raiskasi naisen toistamiseen ensin itkettyään. Kaikki hänen käytöksessään viittaa siihen, että hän olisi kaivannut nopeasti psykiatrista hoitoa.
Raiskaaja mieli tuntui muuttuvan vain synkemmäksi. Hän hankki pistoolin ja alkoi käyttäytyä entistä väkivaltaisemmin uhrejaan kohtaan. Hän saattoi muka vahingossa viiltää uhreja verille liikutellessaan veistään näiden keholla.
Poliisilla ei ollut vieläkään ratkaisevia johtolankoja, vaikka käsillä oli jo 30 selvittämätöntä tapausta, jotka kaikki olivat The Golden State Killerin tekemiä.
Poliisivoimissa ajateltiin jo, ettei tilanne voisi enää pahentua, mutta niin kuitenkin kävi.
The Golden State Killer raiskasi vielä kymmenkunta kertaa. Lehdistö julkaisi kauhujuttuja The Golden State Killeristä, ja Kalifornian asukkaiden pelko kasvoi entisestään.
Aviopari Brian ja Katie Maggiore kävelytti helmikuisena iltana vuonna 1978 koiraansa kotinsa lähistöllä, kun naamioitunut mies yhtäkkiä pysäytti heidät.
Pariskunta yritti paeta, mutta mies tarttui pistooliinsa ja ampui molemmat – ensin miehen ja sitten naisen.
Silminnäkijänä oli kymmenvuotias naapurinpoika. Hänkin joutui kasvotusten murhaajan kanssa mutta jäi henkiin todennäköisesti siksi, että mies oli jo tyhjentänyt lippaansa useilla laukauksilla Katien ruumiiseen.
Pariskunta oli saanut surmaa edeltävinä viikkoina pelottavia puheluita.
Tuntematon mies oli soittanut Katielle, kertonut raiskanneensa jo useita naisia ja ilmoittanut Katien ”olevan seuraava”.
The Golden State Killerin muistikirjan mukaan hänen vihansa maailmaa kohtaan yltyi kuudennella luokalla.
Välinpitämätön
The Golden State Killer sitoi naisuhrinsa usein niin tiukasti, että nämä voihkivat kivusta. Solmut tyrehdyttivät kokonaan veren virtauksen kämmeniin.
Monien uhrien kädet olivat löydettäessä sinertävät tai mustat. Kädet piti vapauttaa veitsellä, sillä solmuja ei saatu avattua millään.
Ei nauttinut raiskauksista
The Golden State Killerin kyvyttömyys saada siemensyöksyä sai poliisin epäilemään, että tämä oli homo, joka yritti vakuuttaa itselleen olevansa heteroseksuaalinen.
Poliisin psykologisessa profiilissa murhaajasta sanotaan:
”Hän on tunne-elämässään kypsymätön ja epävarma. Suhteet naisiin eivät ole luontevia. Hänellä on todennäköisesti taustallaan useita homosuhteita.”
Pettymykset kovettivat luonteen
Poliisit löysivät erään rikospaikan läheltä muistikirjan, jonka he uskoivat olevan The Golden State Killerin.
Siihen on kirjoitettu muun muassa:
”Hulluuteni sai alkunsa pettymyksistä, joista kärsin paljon.
Petyin opettajaani, joka esimerkiksi lupasi minun pääsevän retkelle, joka kuitenkin peruttiin.”
Hän oli siis yhä loukkaantunut siitä, ettei päässyt kouluvuosinaan retkelle.
Käytännölliset vaatteet
The Golden State Killerin vaatteet ja käyttäytyminen kertoviat paljon hänen persoonallisuudestaan.
Naamari
Hän esimerkiksi peitti aina kasvonsa kommandopipolla tai sukalla, johon oli tehty reiät silmille. Hän käytti joka kerralla uutta naamaria.
Takki
Kaliforniassa on talvisin usein vain viisi astetta lämmintä, mutta The Golden State Killer käytti kevyttä kesätakkia.
Käsineet
Poliisi ei löytänyt koskaan The Golden State Killerin sormenjälkiä, sillä hän käytti aina käsineitä, jotka olivat yleensä nahkaa.
Housut
Housut eivät herättäneet huomiota. Materiaalina oli yleensä farkkukangas tai sametti.
Veitsi
The Golden State Killer uhkasi uhrejaan usein näiden omilla keittiöveitsillä, mutta hänellä oli myös metsästyspuukko, jota hän piti remmissä rinnallaan.
Kengät
Poliisi löysi usein tekijän kengänjälkiä rikospaikoilta. Hän käytti usein tennareita ja suosi varsinkin Adidaksen ja Conversen kenkiä.
Raiskaajasta tuli sarjamurhaaja
The Golden State Killerin rikokset muuttuivat vuosien myötä yhä raaemmiksi. Tutkijat ihmettelevät silti yhä, miksi mies ryhtyi lopulta surmaamaan uhrejaan niin julmilla tavoilla.
Aviopari Katie ja Brian Maggiore joutuivat hänen ensimmäisiksi uhreikseen helmikuussa 1978. He olivat ulkoiluttamassa koiraansa, kun se karkasi yllättäen vieraaseen pihaan.
Pariskunta meni perään etsimään koiraansa, ja vastassa oli yhtäkkiä naamioitunut mies pistooli ojossa. Kaikki viittaa siihen, että pari yllätti murhaajan eikä kaksoissurma ollut suunniteltu.
The Golden State Killer alkoi kuitenkin pian leikkiä elämällä ja kuolemalla.
- lokakuuta 1979 hän kävi nuorenparin kimppuun. 21-vuotiaalla miehellä oli makuuhuoneessaan haulikko, ja herätettyään pariskunnan The Golden State Killer osoitti taskulampullaan haulikkoa ja yritti yllyttää miehen tarttumaan siihen.
Mies ei kuitenkaan uskaltanut yrittää tunkeutujan tähdätessä revolverilla. Poliisit huomasivat saapuessaan julman ansan: haulikon patruunat oli poistettu ja piilotettu sängyn alle.
The Golden State Killerin oli täytynyt murtautua pariskunnan kotiin jo ennen näiden kotiin tuloa varmistamaan, että hän olisi saanut itsepuolustuksesta syyn murhaan ilman itseensä kohdistunutta todellista riskiä.
Puoli vuotta myöhemmin epäonnistunut raiskausyritys päättyi Charlene ja Lyman Smithin kaksoissurmaan.
Se näytti lietsovan The Golden State Killerin tappamaan yhä uudelleen, sillä sen jälkeen kaikki hänen tekemänsä raiskaukset johtivat murhiin. Hän tappoi 12 ihmistä ennen kuin yllättäen lopetti.
The Golden State Killerin uhrit
Brian (21) ja Katie Maggiore (20)
Surmattiin 2.2.1978
Charlene (33) ja Lyman Smith (43)
Surmattiin 13.3.1980
Keith (24) ja Patrice Harrington (27)
Surmattiin 19.8.1980
Cheri Domingo (35) ja Gregory Sanchez (27)
Surmattiin 27.7.1981
Janelle Lisa Cruz (18)
Surmattiin 4.5.1986
Verenhimoinen amokjuoksu
Vuoden 1979 lopussa The Golden State Killerin ura rikollisena sai viimeisen äärimmäisen käänteensä: hänestä tuli sarjamurhaaja.
Pariskunta Robert Offerman ja Debri Manning löydettiin 30. joulukuuta sidottuina ja ammuttuina kodistaan. Rikospaikalta löytyivät kaikki The Golden State Killerin tekojen tyypilliset piirteet. Uhrien kädet oli sidottu timanttisolmuilla, ja murhaaja oli syönyt jääkaapista joulukalkkunan jäänteitä. The Golden State Killer ei ollut kuitenkaan raiskannut Debri Manningia eikä viettänyt asunnossa tavalliseen tapaansa tuntikausia.
Poliisin tutkimukset viittasivat siihen, että raiskaajan suunnitelma oli mennyt sillä kerralla pieleen. Robert Offerman oli ilmeisesti päässyt vapaaksi siteistä ja käynyt The Golden State Killerin kimppuun, kun tämä oli ollut sitomassa miehen jalkoja.
Offerman ei kuitenkaan kyennyt taltuttamaan tunkeutujaa, joka oli ampunut miestä neljästi. Sitten The Golden State Killer oli kävellyt käsistään sidotun Debri Manningin luokse, painanut pistoolin hänen takaraivoonsa ja laukaissut sen.
Kukaan ei tiedä varmasti, oliko surmaaja päättänyt tappaa Robert Offermanin ja Debra Manningin jo ennen murtautumistaan näiden asuntoon.
Selvää on kuitenkin se, ettei mies tyytynyt enää raiskaamiseen tuon raa’an surmatapauksen jälkeen, vaan hänen sadististen himojensa tyydyttäminen vaati siitä lähtien tappamista.
Kauhistuttavat murhat jatkuivat. The Golden State Killer iski yöaikaan, yllätti pariskunnan sängystään ja sitoi nämä.
Sitten hän raiskasi naisen ja tappoi lopuksi molemmat yhdellä laukauksella takaraivoon. Hän ei ammuskellut sen enempää ilmeisesti siitä syntyvän metelin takia.
Useista raakalaismaisista murhista huolimatta poliisilla ei ollut vieläkään kunnon johtolankoja, eikä kukaan tiennyt, päättyisikö painajainen koskaan.
Greg Sanchezista ja Cheri Smith-Dominguezista tuli The Golden State Killerin 10. ja 11. murhauhri 27. heinäkuuta 1981.
Sitten sarjamurhaaja yhtäkkiä lopetti. Lähes viiteen vuoteen ei sattunut yhtään rikosta, joka olisi voitu yhdistää The Golden State Killeriin. Mies oli ehkä muuttanut pois Kaliforniasta ellei jopa Yhdysvalloista.
Lehdistö ja kalifornialaiset hengähtivät helpotuksesta, mutta sitten The Golden State Killer iski jälleen. Hän raiskasi ja murhasi 18-vuotiaan Janelle Cruzin 4. toukokuuta 1986.
Viimeiset elonmerkit The Golden State Killeristä
The Golden State Killer ilmoitti itsestään taas vuonna 1991.
Hän soitti tuolloin eräälle aiemmalle uhrilleen. Nainen kuuli puhelun taustalla naisen ja lapsen juttelua, ja tämä johti teoriaan siitä, että mies olisi perustanut kuluneina vuosina oman perheen.
Richard Shelby jätti työt poliisina Sacramentossa vuonna 1993 ja jäi eläkkeelle löytämättä The Golden State Killeriä.
Hän sai kuitenkin tulevina vuosina useita yhteydenottoja kollegoiltaan, jotka eivät olleet unohtaneet ratkaisematonta tapausta.
Osa heistä oli eläkkeellä mutta tutki yhä tapauksia omalla ajallaan. Shelbykään ei jättänyt sitä tyystin taakseen vaan ryhtyi kirjoittamaan kirjaa Hunting a Psykopath.
”Olen varma, että The Golden State Killer on elossa. Hän seuraa uutisia itsestään, ja ne hivelevät hänen itsetuntoaan.
Se häiritsi minua jo kirjaa kirjoittaessani. Hän ei ole kuollut tai muutenkaan pois pelistä”, Shelby sanoi kirjansa julkaisutilaisuudessa antamassaan lausunnossa vuonna 2015.
Etsintä päättyi viimein 45 vuoden jälkeen
Kalifornian Sacramenton poliisi ilmoitti yllättäen 25. huhtikuuta 2018 pidättäneensä 72-vuotiaan entisen poliisin kahdesta murhasta – ja kertoi, että syytteitä oli tulossa lisää.
Tuolloin monet olivat pitäneet tapausta ratkaisemattomana lähes 30 vuotta, mutta poliisi oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt koko ajan tutkimuksia sarjamurhaajan nappaamiseksi.
Vuonna 2001 poliisi onnistui eristämään epäillyn murhaajan dna:ta, minkä jälkeen kului vielä 17 vuotta, kunnes nerokas idea johti tapauksen ratkaisemiseen.
Poliisi latasi tekijän dna-materiaalia yhdysvaltalaisiin sukututkimussivustoihin, joihin ihmiset voivat antaa tietojaan esimerkiksi löytääkseen sukulaisiaan, ja pian se pääsi Joseph DeAngelon jäljille.
The Golden State Killer tunnusti ja vältti kuolemantuomion
Runsas kaksi vuotta vangitsemisensa jälkeen, 29. kesäkuuta 2020, 74-vuotias Vietnam-veteraani ja entinen poliisi Joseph DeAngelo tunnusti osana syyttäjän kanssa tekemäänsä sopimusta muun muassa 13 murhaa, 13 sieppausta ja yli 50 raiskausta, jotka hän oli tehnyt vuosina 1975–1986.
Sopimuksen ansiosta DeAngelo vältti kuolemantuomion, mutta hänet tuomittiin 11 peräkkäiseen elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
45 vuotta ensimmäisen rikoksensa jälkeen The Golden State Killer päätyi lopulta telkien taakse, jossa hän saa viettää loppuelämänsä.