Jeffrey Dahmer-Netflix

Pelottavan realistinen sarjamurhaajakuvaus

Todellisuus ylittää pahimmankin painajaisen sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerista kertovassa Netflix-sarjassa. Sen inhorealistiset murhien, paloittelun ja nekrofilian kuvakset ovat saaneet myös kritiikkiä uhrien omaisilta.

Todellisuus ylittää pahimmankin painajaisen sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerista kertovassa Netflix-sarjassa. Sen inhorealistiset murhien, paloittelun ja nekrofilian kuvakset ovat saaneet myös kritiikkiä uhrien omaisilta.

Netflix

Jeffrey Dahmer on yksi Yhdysvaltojen historian pahamaineisimmista sarjamurhaajista. Hän murhasi vuosina 1978–1991 kaikkiaan 17 miestä, joista useimmat hän houkutteli mukaansa Milwaukeen homobaareista.

Dahmer vei miehet asuntoonsa pääosin mustaihoisten asuttamassa kaupunginosassa, jonka tapahtumat eivät poliisia kiinnostaneet. Siellä hän huumasi uhrinsa, tappoi heidät ja paloitteli heidän ruumiinsa. Uhrien ruumiinosia hän säilytti muun muassa pakastimessaan.

Dahmerin teot olivat niin puistattavia, että sitä on lähes mahdoton käsittää. Joskua hän söi uhrejaan, joskus hän tyydytti seksuaalisia tarpeitaan luurangoilla tai porasi uhrien kalloihin reikiä ja kaatoi happoa heidän aivoihinsa.

Jeffrey Dahmer-Netflix
© Netflix

Sarja: Tyräleikkaukset loivat sarjamurhaajan

Jeffrey Dahmerille tehtiin neljävuotiaana kaksi tyräleikkausta. Isä Lionel Dahmerin mukaan poika ei ollut enää sen jälkeen entisensä vaan iloisesta pojasta tuli sulkeutunut ja arka.

Jeffrey Dahmer-Netflix
© Archivio GBB/Imageselect

Totuus: Dahmer kärsi persoonallisuushäiriöstä

Tyräleikkaukset ovat toki voineet traumatisoida Dahmeria, mutta ne eivät selitä kaikkea. Dahmerin jäätyä kiinni murhista hänellä diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus ja skitsofrenia.

Kun Dahmer pidätettiin, poliisi löysi hänen asunnostaan kolme irti leikattua päätä, useita silvottuja peniksiä ja tynnyrin, jossa oli happoon upotettuja ruumiinosia. Viranomaiset, lehdistö ja yleisö kysyivät samoja kysymyksiä: kuka oli tämä omituinen, laiha, valkoihoinen mies, ja mikä oli ajanut hänet hirmutöihin?

Sarjan luoja Ryan Murphy yrittää vastata kysymyksiin Netflixin kohutussa minisarjassa Dahmer. Sarja on kammottava ja paljas muotokuva ”Milwaukeen kannibaalista”, hänen uhreistaan sekä poliisista, joka katsoi vaaran merkkejä liian pitkään läpi sormiensa.

Seksiä mallinuken kanssa

Jeffrey Dahmer kiehtoi yleisöä, ja hän antoi sille mitä se halusi. Hän suostui mielellään haastatteluihin, joissa hän kertoi yksityiskohtaisesti murhista ja kammottavista mielihaluistaan, joita hän ei omien sanojensa mukaan kyennyt hallitsemaan. Hän tunnusti hirvittävät tekonsa tyynen rauhallisesti ja ilman teatraalisia eleitä kuin olisi lukenut ostoslistaa.

Dahmeria sarjassa esittävä näyttelijä Evan Peters perehtyi rooliin katsomalla sarjamurhaajan haastatteluja useaan kertaan, ja sen huomaa. Peters omaksuu päähenkilön olemuksen, venyttävän puhetavan ja vinoutuneen persoonallisuuden sellaisella tarkkuudella, että katsoja melkeinpä uskoo katsovansa todellista sarjamurhaajaa.

Tarkkuus on monella tavalla avainsana Dahmerissa. Kellertäväseinäinen valju asunto, jossa Dahmer murhasi useimmat uhrinsa, on tarkka kopio murhaajan oikeasta asunnosta. Sama koskee hänen vaatteitaan ja suuria pilottilaseja, jotka kehystävät Dahmerin kylmiä silmiä.

Jeffrey Dahmer-Netflix
© Nipi/Backgrid/Ritzau Scanpix

Sarja: Naapuri kieltäytyy syömästä ”ihmislihavoileipää”

Yhdessä sarjan kohtauksessa vihjataan, että Dahmer tarjoaa naapurilleen Glenda Clevelandille voileipää, joka sisältää ihmisen lihaa. Cleveland ajaa Dahmerin asunnostaan.

Jeffrey Dahmer-Netflix
© tvguide.com

Totuus: Naapuri söi voileivän

Dahmerin seinänaapuri oli Pamela Bass, ja Cleveland asui vastapäisessä talossa. Bass piti Dahmeria mukavana, ja hän söi tämän tuoman voileivän. ”Olen ilmeisesti syönyt jonkun ruumista”, hän totesi myöhemmin.

Monet sarjan kohtauksista vaikuttavat sarjamurhaajaelokuvien kliseevarastosta haetuilta mutta ovat tosia. Dahmer keräsi lapsena oikeastikin kuolleita eläimiä teiden varsilta ja leikkeli niitä vanhempiensa autotallissa. Hän myös varasti vaatekaupasta mallinuken ja käytti sitä seksiin isoäitinsä kotona asuessaan tämän luona, ja hän piilotti ensimmäisen uhrinsa irti leikatun pään isänsä vanhaan puulaatikkoon.

Sarja on saanut osakseen myös runsaasti kritiikkiä uhrien omaisilta siitä, että se repii auki vanhoja haavoja ja aiheuttaa lisää traumoja – etenkin kun raakoja murhia on kuvattu mitään peittelemättä.

Arvostelu on ymmärrettävää, mutta on myös syytä muistaa, että sarjan tarkoitus ei ole vain järkyttää. Kerronnassa korostuu myös uhrien ja niiden muiden ihmisten näkökulma, joiden elämän Dahmer tuhosi. Heitä ovat muun muassa hänen isänsä Lionel Dahmer, jonka on pohdittava, onko hän jotenkin syyllinen siihen, että hänen pojastaan tuli sarjamurhaaja, ja kuuro uhri Tony Hughes, jonka traaginen taustatarina kerrotaan perin juurin.

Sarja kohdistaa myös voimakasta kritiikkiä Milwaukeen poliisiin, joka ei reagoinut selviin vaaran merkkeihin ennen kuin se oli liian myöhäistä.

Poliisi ei suhtautunut vakavasti Dahmerin naapurilta saamiinsa lukuisiin puhelinsoittoihin, joissa tämä ilmoitti Dahmerin asunnosta öisin kuuluvista miesten huudoista ja sähkötyökalujen äänistä.

Sarjan viiltävä kuvaus siitä, kuinka viranomaiset pettivät ne vähemmistöihmisryhmät, joista Dahmer valikoi uhrinsa, antaa sille historiallista relevanssia ja yhteiskunnallista painoarvoa.

Jeffrey Dahmer-Netflix
© ebierzo.es

Sarja: Dahmerin murha oli harkittu

Sarjassa Dahmerin surmaa Christopher Scarver -niminen toinen vanki, joka uskoo saaneensa murhakäskyn Jumalalta. Kun Scarver jää yksin Dahmerin ja toisen vangin kanssa, hän tappaa heidät molemmat.

Jeffrey Dahmer-Netflix
© YouTube/CNN

Totuus: Murhaaja oli psykoosissa

Dahmerin ja toisen vangin murha ei ollut ilmeisesti suunniteltu. Scarver kertoi tappaneensa miehet rautatangolla heidän provosoituaan häntä. Hän tosin sanoi myös: ”Jumala käski minun tehdä sen.”

Pätevän painajaismainen kuvaus

Dahmer on niin synkkä, että sitä on välillä suorastaan tuskallista katsella. Painajaismainen kuvaus yhdestä Yhdysvaltojen pahimmista sarjamurhaajista tarjoaa kuitenkin myös paljon historiallisia yksityiskohtia ja perusteltua yhteiskuntakritiikkiä.

5 stjerner