Night Stalker murhasi Saatanan nimissä

Night Stalker jäi kiinni

Hän tilasi kupillisen mustaa kahvia ja pretzelin ja odotteli vaihtorahoja, kun vanha meksikolaisnainen yhtäkkiä huusi sormellaan häntä osoittaen:

”El matador!” – ”Tappaja!”

Ramirez ei vielä tiennyt, että Los Angelesin poliisi oli muutamaa päivää aiemmin tunnistanut hänet Night Stalkeriksi eli salaperäiseksi sarjamurhaajaksi, joka oli vuoden aikana kiduttanut ja murhannut kaupungissa ainakin 15 naista, miestä ja lasta.

”Mistä tuo muori voi tietää, että minä olen murhaaja?” Ramirez pohti.

Asianlaita selvisi Ramirezille, kun hän näki myyntitelineessä päivän lehdet. Niiden etusivuilla komeilivat hänen omat kasvonsa.

Ramirez ryntäsi ulos paniikin vallassa. Liikkeen omistaja oli kuitenkin jo ehtinyt hälyttää poliisit, ja koko itäisen Los Angelesin liikenevät poliisiautot olivat jo porhaltamassa paikalle.

Niitä vahvistamassa oli lisäksi kaksi poliisihelikopteria.

Ramirez pakeni henkensä kaupalla: hän tiesi, että häntä jahdattaisiin nyt säälimättömästi.

Murhaaja kärsi epilepsiasta

Sarjamurhaajaksi ei synnytä, vaan taipumus pahuuteen kehittyy lapsuudessa, ja usein taustalla on perimän ja kasvuympäristön yhteisvaikutus. Richard Ramirezin tapaus ei ollut poikkeus.

Meksikolaisten siirtolaisten poika kasvoi texasilaisessa El Pason kaupungissa viisilapsisen perheen nuorimmaisena.

Luonteeltaan aggressiivinen ja arvaamaton isä pieksi usein lapsiaan. Murrosikään saakka Richard Ramirez kärsi epileptisistä kohtauksista, jotka hänen tapauksessaan syntyivät aivojen temporaali- eli ohimolohkossa.

Samassa aivojen osassa sijaitsee esimerkiksi tunteita säätelevä mantelitumake.

Epileptiset kohtaukset saattavat joissakin tapauksissa aiheuttaa näköhäiriöitä ja hallusinaatioita.

Joillakin ihmisillä voi lisäksi ilmetä aggressiivista käyttäytymistä, erittäin voimakkaita uskonnollisia kokemuksia sekä mieltymystä seksuaalisiin perversioihin.

Ramirezin lapsuudessa 1960-luvulla näistä asioista ei vielä tiedetty, mutta jälkikäteen voi arvella, että lapsuuden epilepsialla oli voimakas vaikutus hänen mielenterveyteensä.

Saatana alkoi kiinnostaa

Lapsena Richard kärsi hallusinaatioista, joiden aikana hän esimerkiksi saattoi nähdä kodin takapihalla hirviöitä.

Kun Richardia vanhempi Mike-serkku kertoi Vietnamin sodassa tekemistään surmatöistä, tarinat virittivät pojan oudon hilpeään tunnelmaan.

Mike esitteli Richardille myös kuvia sodassa tappamistaan vietnamilaisista miehistä ja naisista, ja tämä ruokki nuoren pojan jo entuudestaan vääristyneitä seksuaalifantasioita.

Ramirezin perhe oli syvästi uskonnollinen, mutta sitä mukaa kuin pimeät ajatukset alkoivat jyllätä Richardin mielessä, hän ei enää kokenut voivansa samaistua perheensä kristillisiin arvoihin.

Hän ryhtyi palvomaan Saatanaa, sillä pimeyden herralla tuskin olisi mitään hänen kiellettyjä ajatuksiaan ja tunteitaan vastaan, päinvastoin.

”Saatana on elämääni tasapainottava voima. Hän antaa olemassaololleni merkityksen”, Ramirez selitti suhdettaan pimeyden ruhtinaaseen.

4. toukokuuta vuonna 1973 tuolloin 13-vuotias Ramirez todisti tapausta, joka tuuppasi hänet yhä syvemmälle Saatanan valtakuntaan.

Hän oli käymässä Mike-serkullaan, joka tavalliseen tapaansa riiteli vaimonsa Jessien kanssa.

Lopulta Mike otti pistoolin esiin ja osoitti aseen piipulla kohti Jessien päätä. Varmana, että mies ei ampuisi, Jessie nosti uhmakkaasti leukaansa ja huusi: ”Ja mitä sinä tuolla ajattelit tehdä?”

Silloin Mike painoi liipaisinta ja ampui vaimoaan suoraan päähän. Nainen kaatui kuolleena asunnon lattialle.

”Tästä et sitten kerro kellekään, onko selvä!” Mike sanoi tiukasti Richardille.

Pian tämän jälkeen Mike pidätettiin, mutta Richard ei kertonut muille perheenjäsenille, mitä oli nähnyt.

Tapauksen jälkeen Ramirezin seksuaalifantasioihin ilmaantui kuolleita naisia, ja pian poika alkoi lintsata koulusta ja käyttää huumeita, tehdä murtoja ja tappaa kanien ja preeriakoirien kaltaisia pikkueläimiä.

Hän nautti työntäessään veitsen eläinten mahaan.

Hän viihtyi yhä useammin El Pason hautausmaalla ja nukkuikin siellä usein päästäkseen isäänsä pakoon.

Sellitoveri yllytti tappamaan

Vuonna 1978 Ramirez lähti kotoa ja muutti Los Angelesiin.

Siellä hän alkoi käyttää kokaiinia, ei nenään nuuskaten vaan pistoksina suoneen, jolloin vaikutus tuntui heti.

Myös saatananpalvonta voimistui, ja hän osallistui satanistien palvontamenoihin, joiden järjestäjän Anton LaVeyn kirjoittama teos Saatanallinen Raamattu oli tehnyt häneen vaikutuksen.

”Tunsin Saatanan kylmän käden kosketuksen ja läsnäolon. Se oli ravisteleva kokemus”, Ramirez kuvaili seremoniaa.

Vuonna 1981 Ramirez joutui vankilaan autovarkaudesta.

Sellikaverikseen hän sai vannoutuneen satanistin, jonka mukaan Saatana suojeli omiaan:

”Sinun ei tarvitse koskaan tuntea syyllisyyttä mistään. Ainoa laki on se, että on uskollinen itselleen. Jos sinun tekee mieli murhata joku, siitä vain! Tajuathan: se, minkä muut tuomitsevat, on meille aivan ok.”

Ramirez tajusi sanoman oikein hyvin.

Tappamisen kiihko

79-vuotias Jennie Vincow asui yksin pienessä asunnossaan Chapman Streetillä Hollywood Hillsissä.

Hänen aikuinen poikansa Jack asui yläpuolella olevassa huoneistossa, mikä antoi turvallisuuden tunnetta pimeinä iltoina.

Kesäkuun 28. päivän vastaisena yönä 1984 nainen nukkui sikeästi eikä kuullut makuuhuoneensa ikkunan kilahtavan rikki.

Hän ei nähnyt myöskään pitkänhuiskeaa hahmoa, joka kiipesi ikkunasta sisään, eikä liioin kuullut manauksia, joita tunkeutuja päästeli tajuttuaan, ettei asunnossa ollut mitään varastettavaa.

Rouva Vincow heräsi vasta, kun tulija painoi veitsensä hänen rintakehäänsä vasten.

Nainen kirkaisi ja koetti työntää hyökkääjää pois mutta huomasi äkkiä tämän käden suunsa päällä ja terävän veitsenterän kaulaansa vasten.

Yhdellä vedolla murtovaras viilsi naisen kaulan auki korvasta korvaan. Haava oli niin syvä, että pää lähti miltei irti.

Ramirez katsoi uhriaan ja tunsi samalla euforisesti kiihottuvansa seksuaalisesti.

”Ihmisen tappamisen tunne on vertaansa vailla. Sitä ei voi sanoin selittää. Mikään ei kiihota seksuaalisesti niin kuin valta määrätä toisen elämästä. Se on äärimmäinen tunne, jonka vain harva saa kokea”, Ramirez selitti myöhemmin.

Monta kuukautta Ramirez piti matalaa profiilia ja teki pelkkiä murtoja, mutta vanhan naisen tappamisen tuottama kuohuttava tunne ei jättänyt häntä rauhaan.

Silmät muistoesineinä

AC/DC:n kappaleen Highway to Hell soidessa kuulokkeista Ramirez ajeli 17. maaliskuuta 1985 pitkin Los Angelesia etsimässä uutta uhria.

Kaupungin ulkopuolella hänen silmäänsä sattui keltainen Camaro, jonka kuljettajana oli pieni, hyvännäköinen ruskeaverikkö. Ramirez päätti seurata autoa.

Camaron kuljettaja Maria Hernandez pysäköi pian autonsa kotinsa oven eteen Rosemeadissa muutaman kilometrin päässä Los Angelesista.

Hän oli jo matkalla ovelle, kun Ramirez äkkiä seisoi hänen takanaan pistooli kädessään.

Hernandez kääntyi ja kirkaisi nostaen autonavaimia pitelevän kätensä refleksinomaisesti kasvojensa eteen. Ramirez laukaisi aseensa, mutta ammus osui avaimiin.

Hernandez kaatui maahan teeskennellen kuollutta.

Ramirez tyrkkäsi hänen ruumiinsa sivuun ja meni sisälle taloon.

Hernandezin asuintoveri Dayle Okazaki huusi nähdessään mustiin pukeutuneen miehen, jolla oli AC/DC-lippis päässä. Hetkeä myöhemmin Ramirez ampui naista suoraan silmien väliin.

Etsittyään asunnosta arvoesineitä Ramirez juoksi talosta ja ajoi tiehensä.

Maria Hernandez hälytti paikalle poliisit. Poliisilaitokselle päästyään Hernandez kertoi hyökkääjän tuntomerkit.

Surmatyönsä jälkikiihkossa Ramirez päätti etsiä uuden uhrin jo kahdeksan päivän kuluttua. Tällä kertaa hän päätti vakaasti suorittaa teon hidastellen.

”Tosi tekijälle kunnon murha on kuin hyvä ateria. Sitä haluaa pitkittää niin pitkään kuin vain voi, jotta siitä saa kaiken mahdollisen irti”, hän kertoi myöhemmin.

27. maaliskuuta kello kaksi aamuyöllä Ramirez murtautui Vincent ja Maxine Zazzaran kotiin Whittierissä noin 15 kilometriä Los Angelesista etelään.

Ensin hän ampui olohuoneessa nukkumassa ollutta Vincent Zazzaraa ohimoon.

Sitten hän meni makuuhuoneeseen, jossa Maxine Zazzara oli. Ramirez katkaisi puhelinjohdon, sitoi naisen suun rätillä ja alkoi tutkia taloa.

Sillä aikaa Maxine Zazzara otti vuoteen alta haulikon, osoitti sillä murtovarasta ja veti liipaisimesta. Aseen makasiini oli kuitenkin tyhjä.

Ramirez raivostui huomatessaan ampumisyrityksen. Hän haki keittiöstä veitsen ja koetti kaivaa naiselta sydämen ulos, mutta veitsi juuttui rintakehään.

Maxinen veren valuessa valtoimenaan Ramirez päätti kaivaa naiselta silmät päästä. Silmäthän olivat sielun asunto, ja hän halusi saada naisen sielun muistoksi.

Ramirez irrotti silmäluomet, kaivoi molemmat silmät irti ja pani ne varastamaansa korurasiaan. Koko toimituksen ajan hän nauroi.

Night Stalker sai huomiota

Seuraavina kuukausina Ramirez jatkoi iskujaan, ja tuhotyöt alkoivat nyt herättää sekä poliisin että lehdistön huomiota.

Etenkin 83-vuotiaan Mabel Bellin ja hänen 80-vuotiaan sisarensa Florence Langin murhaaminen 1. kesäkuuta 1985 nostatti kauhua.

Mabelin reisiin ja hänen vuoteensa vieressä olevaan seinään oli maalattu kärjellään seisovat pentagrammit uhrin omalla huulipunalla.

Kärjellään seisovan pentagrammin kahta ylöspäin osoittaa sakaraa pidetään sarvipään eli Saatanan symbolina.

Ramirezin verenhimo huipentui heinä–elokuussa 1985, jolloin hän murhasi kahdeksan naista ja miestä.

Night Stalkeriksi nimetty mystinen sarjamurhaaja herätti jatkuvasti kasvavaa kauhua koko Los Angelesin piirikunnassa.

Nimitys viittasi murhaajan taipumukseen murtautua ihmisten koteihin yöllä ja murhata uhrinsa näiden nukkuessa.

Käsiaseiden, lukkojen ja ikkunaristikoiden myynti kääntyi jyrkkään kasvuun Los Angelesissa kesällä 1985, kun lehdet ja uutislähetykset täyttyivät satanistisen sarjamurhaajan karmeiden tekojen yksityiskohtaisista kuvauksista.

Moni maalasi talonsa tummaksi, koska Night Stalker näytti useimmiten iskevän vaaleanruskeisiin tai keltaisiin taloihin. Kyse oli tosin pelkästä sattumasta.

Poliisin ja poliitikkojen painostus kasvoi vuoden 1985 heinä- ja elokuisten iskujen myötä.

Poliisilla oli jo omat aavistuksensa, sillä tutkijoilla oli käytettävissään iskusta hengissä selvinneen Somkid Khovananthin antama erittäin hyödyllinen kuvaus sarjamurhaajan ulkonäöstä.

Night Stalker kävi thaimaalaissyntyisen naisen kimppuun 20. heinäkuuta 1985 tämän kotona Sun Valleyssä lähellä Los Angelesia.

Hiukan tätä ennen murhanhimoinen murtovaras oli jo ampunut hänen miehensä – onneksi Ramirez kuitenkin jätti pariskunnan pojan rauhaan.

”Hänellä oli ruskea iho, huonot hampaat ja pituutta noin 185 senttiä. Pitkät hiukset olivat kiharat ja hän hikoili valtavasti”, Somkid Khovananth kertoi tapauksen tutkimusta johtaneille Frank Salernolle ja Gil Carrillolle.

Naisella oli ollut aikaa tehdä havaintoja, sillä hyökkääjä oli ensin hakannut hänet perusteellisesti ja sitten raiskannut hänet vuoteessa, jossa juuri murhattu aviomies vielä makasi.

”Hän on sanoinkuvaamattoman vaarallinen: julma, raaka ja täynnä vihaa. Silmät olivat kuin eläimellä, niissä ei ollut mitään inhimillistä”, Khovananth kertoi karmeasta raiskaajasta.

Frank Salerno oli varma, että miehen löytyminen oli vain ajan kysymys: ”Se sika on aivan liian aktiivinen ja jää kyllä pian kiinni.”

Nainen tunnisti Night Stalkerin

Elokuun alussa 1985 Los Angelesin poliisi julkaisi kuvan Night Stalkerista. Murhaajan jäljille johtavasta vihjeestä luvattiin noin sadantuhannen dollarin suuruinen palkkio.

Parin viikon päästä poliisi sai kaksi merkittävää läpimurtoa.

Ensin löytyi sarjamurhaajan pakoauto, oranssi Toyota, jolla hänet nähtiin ajelemassa keskiyöllä 24. elokuuta hiukan ennen erään avioparin kotiin tehtyä hyökkäystä Mission Viejossa 80 kilometrin päässä Los Angelesista.

Auton taustapeilistä löytyi sormenjälki. Enää nimi puuttui.

Sekin saatiin selville kahden päivän päästä, kun poliisiin otti yhteyttä nainen nimeltä Donna Myers. Hän säilytti aika ajoin Richard-nimisen rikollisen varastamia koruja, ja Night Stalkerin tuntomerkit täsmäsivät Richardiin.

Myers ei tiennyt Richardin sukunimeä, mutta hänen entinen poikaystävänsä Armando Rodriguez tiesi.

Juuri Rodriguez oli esitellyt Myersin Richardille. Poliisi otti yhteyttä Armando Rodrigueziin ja sai tältä tietää, että Kalifornian historian pelätyimmän sarjamurhaajan sukunimi oli Ramirez.

Koko nimi yhdessä autosta löytyneen sormenjäljen kanssa täsmäsi rikosrekisterissä oleviin El Pasosta kotoisin olevan 25-vuotiaan Richard Ramirezin tietoihin.

Pian tämän jälkeen Night Stalkerin todelliset kasvot olivat Kalifornian lehtien etusivuilla.

Ihmisjahti käyntiin

Ramirez tajusi tulleensa tunnistetuksi vasta 31. elokuuta, jolloin hän joutui pakenemaan henkensä edestä Mike’s Liquor Storesta Los Angelesin South Towne Avenuella.

Sydän kurkussa ja pitkä tukka hiestä märkänä Ramirez juoksi liikkeen edessä olevan kadun yli ja siitä linja-autoon, jonka matkustajat osoittelivat häntä kauhuissaan.

Rynnätessään taas ulos bussista hän kuuli kauempaa poliisiautojen sireenien äänen ja näki poliisin helikoptereiden kiertelevän päänsä yläpuolella kuin saalista vaanivat petolinnut.

Epätoivoissaan ja väsyneenä Ramirez juoksi pitkin Hubbard Streetiä, jonka varrella asui lähinnä hänen kaltaistaan meksikolaistaustaista väkeä.

Hän tunkeutui väkisin autoon, johon 28-vuotias Angela De La Torre oli juuri istuutunut. Nainen tunnisti Ramirezin kasvot uutisista ja huusi: ”El matador! El matador!” aivan kuten vanha nainen hetkeä aiemmin Mike’s Liquor Storessa.

Etupihaansa kastelemassa ollut De La Torren 55-vuotias naapuri José Bourgoin kuuli huudot ja ryntäsi kahden aikuisen poikansa kanssa auton luo.

”Hei äijä, häivyhän rouvan autosta!” Bourgoin huusi.

Samassa myös Angelan mies Manuel ehti auton luo rautaputki kädessään. Hän avasi päättäväisesti auton oven ja kumautti Ramirezia putkella takaraivoon.

Ramirezin onnistui vääntäytyä autosta ulos, ja hän lähti selkä veressä juoksemaan pitkin Hubbard Streetiä.

Kovin kauas Ramirez ei kuitenkaan ehtinyt paeta. Manuel sai hänet pian kiinni ja täräytti vielä yhden lyönnin miehen takaraivoon. Pakenija valahti nyt maahan, ja Manuel asettui hänen päälleen rautaputki kohotettuna:

”Jos nyt nouset siitä, kuolet!”

Poliisikonstaapeli Andres Ramirez ehätti parissa minuutissa paikalle. Hän pani Ramirezin käsirautoihin ja vei sitten Los Angelesin pelätyimmän sarjamurhaajan muutaman kilometrin päässä olevalle Hollenbeckin poliisiasemalle.

Tuoliinsa kahlittu Ramirez painoi päänsä kuulusteluhuoneen pöytää vasten ja alkoi hyräillä lempikappalettaan, AC/DC:n Night Prowleria.

Häntä mietitytti korkeintaan se, kuinka Saatana oli näin saattanut pettää hänet.

Murhaaja sai kuolemantuomion

Richard Ramirez vangittiin 31. elokuuta 1985, ja hänet tuomittiin rikoksistaan neljän vuoden päästä.

Oikeusprosessi oli aikanaan kallein koko Kalifornian historiassa, ja se poiki 50 000 sivun verran asiakirjoja.

Juttu saatiin päätökseen vasta 20. syyskuuta vuonna 1989. Ramirezin rikoksiksi luettiin 13 murhaa, viisi tapon yritystä, 11 raiskausta ja 14 murtoa, ja tuomiona oli kuolemanrangaistus.

Myöhemmin varmistui vielä kaksi murhaa, ja todennäköisesti niitä oli vielä enemmän.

Tuomiota ei ehditty koskaan panna toteen, sillä Ramirez kuoli vuonna 2013 imurauhassyöpään 53-vuotiaana odotettuaan 23 vuotta kuolemantuomiota San Quentinin vankilassa.

Hän ei osoittanut minkäänlaisia katumuksen merkkejä. Tuomion julistaminen vuonna 1989 sai aikaan vain pilkallisen irvistyksen.

”Entäs sitten? Kuolema kuuluu pakettiin – nähdään Disneylandissa!” hän huusi toimittajille poistuessaan tuomion jälkeen oikeussalista.