Sarjamurhaaja John Wayne Gacy

John Gacy – sairaalaklovni ja sarjamurhaaja

John Wayne Gacy pahoinpiteli, kidutti ja murhasi nuoria poikia vuosikausia kenenkään aavistamatta. Kun Gacy eräänä päivänä poikkesi rutiineistaan, poliisi pääsi hänen jäljilleen. Poliisi ei kuitenkaan tiennyt jahtaavansa yhtä Yhdysvaltojen historian pahinta sarjamurhaajaa.

John Wayne Gacy pahoinpiteli, kidutti ja murhasi nuoria poikia vuosikausia kenenkään aavistamatta. Kun Gacy eräänä päivänä poikkesi rutiineistaan, poliisi pääsi hänen jäljilleen. Poliisi ei kuitenkaan tiennyt jahtaavansa yhtä Yhdysvaltojen historian pahinta sarjamurhaajaa.

UPI/Polfoto/Corbis

John Wayne Gacy (1942–94) oli yksi julmimmista sarjamurhaajista, mitä maailma on tuntenut. Lue tästä hänen viimeisistä päivstään ennen pidätystä ja ennen kuin hänen rikostensa koko laajuus paljastui.

Tutustu myös sarjamurhaajan lapsuuteen ja taustoihin ja opi tuntemaan hänen kaksi rinnakkaiselämäänsä: naapuruston iloisena klovnina ja armottomana petona, joksi hän muuttui saalistaessaan nuoria miehiä.

Uhri, joka pääsi pinteestä

Chicagon luoteisosan kadut olivat autiot, kun 19-vuotias Robert Donnelly hieman keskiyön jälkeen 30. joulukuuta 1977 oli palaamassa kotiin ystävänsä luota. Yhtäkkiä autonlyhdyt valaisivat jalkakäytävällä kävelevän Donnellyn.

Tumma auto ajoi hänen vierelleen, ja ääni vaati tiukasti nähdä Donnellyn henkilötodistuksen. Autossa istui mies, jolla oli yllään musta nahkatakki.

Donnelly arveli, että mies oli siviiliasuinen poliisi. Hän ojensi henkilökorttinsa, mutta samassa hänen kasvoihinsa työnnettiin pistooli ja mies käski hänet autoon.

John Wayne Gacyn auto

Gacy ajeli autolla Chicagon öisiä katuja uhreja etsimässä.

© Getty Images

”Mistä on kysymys?” Donnelly kysyi ihmeissään.

”Turpa kiinni! Jos olet viisas, pysyt hiljaa”, mies vastasi uhkaavaan sävyyn.

Donnelly yritti vastustella, mutta mies vain käski häntä pitämään suunsa kiinni.

John Wayne Gacyn toimintatapa

Autoa ajoi pitkä ja hieman ylipainoinen, noin 35-vuotias mies, John Wayne Gacy. Hän oli tuona yönä tapansa mukaan ajellut pitkin Chicagon katuja etsien tarkoituksiinsa sopivia nuoria miehiä. Usein hän antoi uhriensa ymmärtää olevansa poliisi.

Gacy ajoi vaitonaisena auton kotiinsa. Siellä hän pakotti Donnellyn sisään, pani tälle käsiraudat, kaatoi tämän lattialle ja raiskasi tämän. Donnelly huusi kivusta ja pelosta ja menetti hetkeksi tajuntansa.

Tekonsa jälkeen Gacy raahasi uhrinsa kylpyhuoneeseen ja painoi tämän pään veden alle kylpyammeessa. Donnelly yritti pidätellä hengitystään, mutta lopulta hän meni tajuttomaksi.

Kun hän jälleen tokeni, Gacy piti hänen päätään uudelleen vedessä niin kauan, että hän menetti jälleen tajuntansa. Kidutusta jatkui, kunnes Gacy lopulta kyllästyi. Seuraavaksi hän halusi pelata venäläistä rulettia.

Kauhukseen Donnelly näki kiduttajansa hakevan revolverin, panevan luodin yhteen sen rullan kuudesta pesästä ja pyöräyttävän rullaa. Gacy suuntasi aseen kohti Donnellyn päätä ja painoi liipaisinta. Klik.

”Eikö meillä olekin hauskaa?” Gacy kysyi ja painoi uudelleen liipaisinta. Klik.

Ei aihetta toimenpiteisiin

Vielä kaksi kertaa ”klik”. Samalla Gacy selitti Donnellylle tappaneensa muutamia tyttöjä mutta pitävänsä miesten murhaamista kiinnostavampana. Hän painoi jälleen liipaisinta, ja nyt ase laukesi. Kului tovi, ennen kuin Donnelly tajusi, ettei ollutkaan kuollut. Aseessa oli paukkupatruunoita.

Gacy ajoi Donnellyn takaisin kaupunkiin.

”Jos kerrot tästä poliisille, minä kyllä löydän sinut. Eivätkä he kuitenkaan uskoisi sinua”, Gacy ärähti.

Robert Donnelly meni kuitenkin poliisin luo, ja virkavalta vieraili Gacyn luona. Tämä kertoi harrastaneensa Donnellyn kanssa seksiä mutta kielsi käyttäneensä revolveria tai pakottaneensa nuorukaista mihinkään. Hänen mukaansa Donnelly oli suostunut kaikkeen vapaaehtoisesti.

Luettuaan poliisin raportin apulaissyyttäjä päätti, ettei se antanut aihetta jatkotoimenpiteisiin. Kävi kuten Gacy oli ennustanut, eikä kukaan uskonut Donnellyn kertomusta.

John Wayne Gacyn lapsuus

Kuva sarjamurhaaja John Wayne Gacysta

John Gacy vaikutti useimpien sarjamurhaajien tavoin ihan tavalliselta mieheltä.

© AP/Polfoto/Wenn/All Over

Halusi tulla poliisiksi

John Wayne Gacy syntyi vuonna 1942 ja varttui 1940- ja 1950-lukujen Chicagossa katolisen, puolalais- ja tanskalaistaustaisen työläisperheen kolmantena lapsena.

John Wayne Gacyn lapsuutta varjosti väkivaltainen isä, John Stanley. Tämä oli pettynyt poikaansa ja nimitteli tätä ”vellihousuksi” ja ”mammanpojaksi”.

Isällä oli tapana antaa pojalleen selkään nahkavyöllä. Vuonna 1949, kun Gacy oli seitsemänvuotias, hän koski pikkutyttöä tavalla, jota hänen perheensä piti seksuaalisena. Isä pieksi poikansa rangaistukseksi.

Monien ikäistensä poikien tapaan John Wayne Gacy halusi ryhtyä isona poliisiksi.

Kun Gacy oli 11-vuotias, keinu iski häntä päähän. Hän sai vuosikausia tajuttomuuskohtauksia, kunnes hänen ollessaan 16-vuotias havaittiin, että iskun seurauksena hän oli saanut aivoihinsa verenpurkaumia ja hyytymiä, jotka sitten hoidettiin.

Gacy vaihtoi neljä kertaa koulua highschool-aikana eikä koskaan suorittanut sitä loppuun. Lopulta hän muutti omilleen Las Vegasiin vuonna 1962.

Viimeinen uhri

15-vuotias voimistelijapoika katosi

Des Plainesin poliisi, 12. joulukuuta 1978. Rikospoliisin päällikkö Kozenczak kävi läpi edellisyön raportteja. Nuoren pojan katoaminen kiinnitti hänen huomionsa.

Chicagon poliisi sai vuosittain lukuisia ilmoituksia kadonneista nuorista. Yleensä nuoret palasivat jonkin ajan kuluttua kotiin hyvässä kunnossa, mutta tässä tapauksessa oli Kozenczakin mielestä jotakin outoa. 15-vuotias voimistelijapoika Robert Piest oli kadonnut äitinsä silmien alla.

Kuva John Wayne Gacyn uhrista Robert Piestistä

Robert Piestin katoaminen johdatti poliisin Gacyn jäljille. Aluksi poliisit toivoivat löytävänsä Piestin hengissä.

© Joseph R. Kozenczak: "The Chicago Killer”

Piest oli koulun ohella töissä Nissonin apteekissa Chicagon esikaupungissa Des Plainesissa, ja äiti oli mennyt tavalliseen tapaan hakemaan häntä töistä yhdeksältä illalla.

Kun Elizabeth Piest meni sisälle apteekkiin, poika oli sanonut juttelevansa vielä hetken ulkona erään rakennusfirman omistajan kanssa kesätöistä. Elizabeth odotti 20 minuuttia. Kun poikaa ei kuulunut takaisin, hän meni ulos etsimään tätä, mutta tämä oli kadonnut.

10 vuotta vankeutta Iowassa

Äiti ajoi ihmeissään kotiin ja soitti apteekin omistajalle Phil Torfille. Tämä kertoi, että apteekin laajennustöitä tekevän rakennusyrityksen omistaja John Gacy oli todella ollut apteekissa aiemmin päivällä ja kertonut etsivänsä kesätyöläisiä.

Torf arveli Robertin kuulleen keskustelun ja päättäneen hakea paikkaa. Apteekkari lupasi soittaa Gacylle ja kysyä, oliko tämä tavannut Robertin. Gacy ei kuitenkaan vastannut puhelimeen, ja pari tuntia odoteltuaan Robertin vanhemmat päättivät ilmoittaa poliisille.

Kun Kozenczak oli lukenut raportin, hän pyysi poliisi Jim Pickelliä tarkastamaan, oliko Gacylla rikosrekisteriä. Pickell ryntäsi pian Kozenczakin huoneeseen.

”Katso tätä!” hän sanoi kiihtyneenä heilutellen kädessään paperinippua.

Yksi papereista oli rikosrekisterin ote. Siitä ilmeni, että Gacy oli vuonna 1968 tuomittu 10 vuodeksi vankeuteen sodomiasta Iowassa. Hänet oli kuitenkin vapautettu jo puolentoista vuoden jälkeen.

Gacy murhasi ehkä jo 14-vuotiaana

John Gacyn nimi yhdistettiin hänen pidätyksensä jälkeen muihinkin murhiin. Huomiota herättävin oli kolmen 11–13-vuotiaan pojan murha vuonna 1955, jolloin Gacy oli 14-vuotias.

Poikien ruumiit löydettiin korttelista, jossa Gacy asui, ja hän kävi usein keilahallissa, jossa pojat viimeksi nähtiin. Lisäsi uhreja oli pahoinpidelty työkaluilla, jollaisia Gacylla oli käytettävissään.

Monet sarjamurhaajat tekevät ensimmäisen murhansa teini-iässä, mutta Gacyn syyllisyyttä kolmen pojan murhaan ei ole todistettu.

Gacyn rikosrekisteri

Sodomia oli laaja käsite, eikä rikosrekisteristä ilmennyt, mitä Gacy oli tarkalleen ottaen tehnyt. Saadakseen sen selville Chicagon poliisin piti ottaa yhteys Iowaan asiaa hoitaneisiin kollegoihinsa.

Seuraavana päivänä he saivatkin tietää, että Gacy oli tuomittu 15-vuotiaan pojan pakottamisesta yhdyntään ja muuhun seksuaaliseen toimintaan.

Muista papereista ilmeni, että Gacy oli pidätetty vuonna 1972 Illinoisissa hänen pakotettuaan nuoren miehen autoonsa. Hän oli pannut tälle käsiraudat ja sen jälkeen lyönyt tätä ja yrittänyt pakottaa tämän suuseksiin.

Kun uhri oli onnistunut pakenemaan autosta kadulle, Gacy oli ajanut hänen päälleen. Gacy oli kuitenkin päässyt kuin koira veräjästä, sillä ylikuormitettu syyttäjä ei ollut nostanut syytettä.

Kozenczak oli nyt varma, että Gacy oli osallinen Piestin katoamiseen. Hän otti yhteyttä syyttäjäviranomaiseen ja pyysi pidätysmääräystä. Syyttäjä vaati, että Kozenczak kuulustelisi Gacya ensin todistajana.

Poliisi koputtaa John Wayne Gacyn ovelle

Epäilty ei ehtinyt kuulusteltavaksi

Gacyn koti Norridgen esikaupungissa, 12. joulukuuta. Poliisi oli turhaan yrittänyt päivän mittaan tavoittaa Gacya tämän kotoa. Kozenczak yritti uudelleen illalla kolmen poliisin kanssa.

Oli pimeää ja kirpaisevan kylmä ilma, kun poliisit koputtivat Gacyn punatiilisen talon oveen. Ovea ei aukaistu, mutta he ehtivät nähdä kasvojen vilahtavan yhden ikkunan takana. He koputtivat uudelleen.

Samassa pihaan ajoi auto. Siitä nousi nuori mies, joka esittäytyi Tom Veniceksi. Hän kertoi olevansa Gacyn työntekijä ja sanoi, ettei tämä koskaan avannut etuoveaan, joten heidän kannattaisi yrittää takaovesta.

Kun kaksi poliiseista meni talon taakse, he näkivät ikkunasta Gacyn istuvan rauhallisena nojatuolissa televisiota katselemassa jalat pöydälle nostettuina. Hän avasi takaoven sitä jyskyttäville poliiseille. Ennen kuin Kozenczak ehti esittäytyä, Gacy sanoi:

”Kuulin koputusta etuovelta mutta olin juuri vessassa.”

Kozenczak hätkähti omituista selitystä. Hän kertoi, että he olivat poliisista ja olivat tulleet kadonneen pojan vuoksi. Gacy pyysi heidät sisään. Kysellessään Kozenczak tarkkaili epäiltyä, joka vaikutti epäsiistiltä ja peseytymättömältä. Hänen vaatteensa näyttivät siltä kuin hän olisi nukkunut ne päällään.

Gacy vahvisti käyneensä apteekissa ja kertoi lähteneensä sieltä noin kello 20.45, mutta hän kielsi puhuneensa kadonneen pojan kanssa.

Kozenczak pyysi häntä tulemaan mukaan asemalle allekirjoittamaan todistajanlausunnon. Gacy kieltäytyi. Hän sanoi, että hän odotti äidiltään puhelua, joka koski hänen enonsa hautajaisia.

”Mikset soittaisi äidillesi nyt heti? Me odotamme sen aikaa”, Kozenczak ehdotti.

Puhelun jälkeen Gacy keksi uuden syyn:

”En voi nyt lähteä, minulla on tärkeää tehtävää.”

”Kauanko siihen menee? Tunti?” Kozenczak kysyi.

”En tiedä. Yritän saada homman hoidettua tunnissa”, Gacy lupasi.

”Odotan asemalla”, Kozenczak totesi.

Keskutelun aikana Robert Piestin ruumis makasi Gacyn sängyllä sotkuisessa huoneessa vain muutaman metrin päässä tutkinnan johtajasta.

John Wayne Gacy pakenee

Poliisi kadotti epäillyn

Poliisiasema, 12. joulukuuta illalla. Kozenczak ajoi takaisin poliisiasemalle. Hän määräsi kaksi poliisia jäämään vartioon Gacyn talon ulkopuolelle.

Gacyn taloa silmällä pitäneet poliisit eivät joutuneet kauan odottamaan, kun Venice ja Gacy ajoivat yhtäkkiä kumpikin autollaan pihatietä pitkin kadulle ja tiehensä. Miehet saivat melkoisen etumatkan, ennen kuin poliisit saivat oman autonsa käyntiin ja pääsivät heidän peräänsä.

Pian he kadottivat Gacyn näkyvistään ja joutuivat toteamaan, että tämä oli karistanut heidät kannoiltaan. Häpeissään he ilmoittivat tapahtuneesta Kozenczakille, joka käski jäätävällä äänellä heidän palata asemalle.

Mikä Gacyn tärkeä asia sitten olikaan ollut, hän sai hoitaa sen täysin rauhassa, sillä poliisilla ei ollut aavistustakaan hänen olinpaikastaan. Kozenczak odotteli poliisiasemalla turhaan kello yhteen asti yöllä, kunnes hän lopulta päätti mennä kotiin.

Vasta kello 3.20 punoittavasilmäinen mies, jonka housut olivat mudan tahrimat, ilmoittautui poliisiaseman päivystäjälle.

Mies ilmoitti nimekseen John Gacy ja kysyi Kozenczakia. Hänelle kerrottiin, että tämä oli jo lähtenyt ja olisi tavattavissa vasta seuraavana päivänä.

Gacy raivostui etsintäluvasta

Poliisiasema, 13. joulukuuta. Kozenczak oli vakuuttunut, että Gacy oli hänen etsimänsä mies, mutta hän tarvitsi kotietsintäluvan todistaakseen sen. Kello 9.45 hän sai syyttäjän langan päähän.

Syyttäjänviraston Terry Sullivan oli epäileväinen. Mitä todisteita poliisilla oli Gacya vastaan? Kozenczak piti kuitenkin pintansa ja sai lopulta tahtonsa läpi. Sullivan tarvitsi kuitenkin kotietsintälupaan jonkun alueen tuomarin allekirjoituksen, ja sen saamiseen kuluisi muutama tunti.

Kello 11.40 Gacy saapui poliisiasemalle, missä Pickell kuulusteli häntä tuloksetta useita tunteja. Gacy kielsi jyrkästi puhuneensa Robert Piestin kanssa.

Se ei kuitenkaan Pickelliä huolettanut, sillä hänen tehtävänsä ei ollut puristaa epäillystä tunnustusta vaan pidätellä tätä, kunnes kotietsintälupa olisi saatu. Iltapäivällä se lopulta saatiinkin.

Kozenczak astui kuulusteluhuoneeseen.

”Meillä on kotietsintälupa taloosi ja autoihisi, ja tarvitsemme avaimesi”, hän sanoi.

Gacy oli yhtä aikaa kauhistunut ja raivoissaan:

”Ei!” hän huusi.

Kozenczak tarttui Gacya lujasti käsivarresta:

”Joko annat avaimesi, John, tai joudut ostamaan taloosi uuden oven!”

Gacy viskasi uhmakkaasti avaimensa lattialle, josta Kozenczak ne noukki.

Aseita ja pornografiaa

Gacyn talo, 13. joulukuuta. Poliisin tekemän taustatutkimuksen mukaan Gacy teki kovasti töitä ja oli sosiaalinen. Vapaa-ajallaan hän teki vapaaehtoistyötä sairaalaklovnina. Lapset rakastivat hänen ilmapallotemppujaan.

Talo tuntui viileältä ja laiminlyödyltä. Se oli epäjärjestyksessä ja sisustettu sekalaisilla kalusteilla. Kozenczak ajatteli heti, että sieltä puuttui naisen käden jälki.

Poliisi tutki järjestelmällisesti talon ensimmäisen kerroksen, mistä ei löytynyt jälkeäkään Piestistä, mutta todistusaineistoksi kerättiin paljon muuta: 6 mm:n pistooli, kaksiteräinen perhosveitsi, useita ajokortteja, jotka eivät olleet Gacyn, suuria määriä homopornoa sekä miesten ja poikien välistä seksiä käsittelevä kirja.

Yhtäkkiä yksi poliiseista huusi muita katsomaan: vaatekaapin lattiassa oli luukku. Kun poliisit aukaisivat sen ruuvimeisselillä, he havaitsivat sen johtavan alla olevaan matalaan kellaritilaan. Kozenczakin suuta kuivasi.

Hän näki jo sielunsa silmillä Piestin ruumiin kellarissa. Hän ryömi luukusta alas ja valaisi kellaria taskulampulla, mutta se oli tyhjä. Siellä haisi ummehtuneelle ja kostealle, mutta mikään ei viitannut siihen, että lattiaa olisi kaivettu.

John Wayne Gacyn ryömintäkellari

Työntekijät kaivoivat ojia Gacyn kellariin

Poliisiasema, 20. joulukuuta aamupäivällä. Poliisi oli tutkinut monta päivää koirien ja helikopterien avulla apteekin ja Gacyn talon välistä maastoa saadakseen vihiä Piestin liikkeistä.

Tom Venice oli itkuun purskahtamaisillaan. Jo ennen valheenpaljastustestiä Kozenczak oli pelotellut hänet suunniltaan.

Tämä oli kertonut aiempia rikostapauksia esimerkkinä käyttäen, että Venice voisi saada kuolemantuomion, jos voitaisiin todistaa, että hän oli osallinen murhaan. Jos hän oli kuitenkin syytön, hänen olisi viisasta tehdä yhteistyötä poliisin kanssa.

”Missä luulet Robert Piestin olevan? Minne John on voinut hänet piilottaa?” poliisi kysyi.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Venice vastasi:

”Ryömintäkellariin.”

Venice kertoi, että Gacy oli käskenyt hänet ja toisen työntekijänsä kaivamaan ojia ryömintäkellariin, ilmeisesti sinne kertyvän veden johtamiseksi pois. He olivat myös levittäneet lattialle sammutettua kalkkia hajun poistamiseksi.

Kozenczak tajusi, että heidän olisi pitänyt tutkia ryömintäkellari silloin, kun heillä oli etsintälupa. Nyt pitäisi hankkia uusi. Siihen tarvittiin taas syyttäjä Terry Sullivania, mutta tämä oli tavoitettavissa vasta seuraavana päivänä. Ei auttanut muuta kuin odottaa.

Paine kävi liian kovaksi

**Gacyn auto, 21. joulukuuta. Tutkinnan toisesta päivästä lähtien kaksi partiota oli seurannut Gacya pitääkseen hänen toimiaan silmällä ja saadakseen hänet hermostumaan.

Gacy oli ratkeamispisteessä nukuttuaan tuskin silmänräpäystäkään kymmeneen päivään. Hän yritti pysytellä pirteänä napsimalla Valiumia ja muita pillereitä ja käyttämällä marihuanaa ja alkoholia.

Gacy ei yleensäkään nukkunut paljon, vain pari kolme tuntia yössä. Hänen päivärutiininsa oli vuosikausia ollut pitkälle samanlainen:

Hän työskenteli myöhään iltaan. Sitten hän söi jotain, ja keskiyön jälkeen hän lähti ajelemaan kaduille etsimään seksiseuraa. Usein hän meni nukkumaan vasta aamunkoitteessa, ja kello 8.30 hän oli jälleen töissä.

Oli kuitenkin aivan eri asia kärsiä lievästä unenpuutteesta kuin olla täysin nukkumatta. Tutkimuksien mukaan ihminen romahtaa yleensä noin viiden vuorokauden valvomisen jälkeen.

Gacy oli jo romahtamaisillaan, ja hän huomasi sen itsekin. Ajatukset pyörivät sekavina hänen päässään. Hän oli alkuun pystynyt rauhoittelemaan itseään sillä, ettei ollut ennenkään jäänyt kiinni murhista eikä jäisi nytkään.

Mutta nyt poliisit olivat hänen perässään yötä päivää. Minne hän menikin, poliisin siviiliauto tuli perässä, eikä se edes yrittänyt pysyä huomaamattomana!

Gacy päätti ottaa yhteyttä lakimiehiinsä ja kertoa heille kaiken. Hänen oli pakko saada apua.

John Wayne Gacy keventää sydäntään

**Lakitoimisto, 21. joulukuuta kello 10. Gacy kävi tapaamassa lakimiehiään Stevens & Amirante -lakitoimistossa. Kaksi poliisia jäi odottelemaan häntä toimiston eteisaulaan.

Lakimies Sam Amirante oli järkyttynyt mennessään eteishalliin tupakalle. Se mitä hän oli juuri kuullut, ylitti hänen käsityskykynsä. Eteishallissa hän näki kaksi siviilipukuista poliisia. Hän meni suoraan heidän luokseen ja sanoi:

”Älkää vain missään tapauksessa päästäkö sitä kaveria livahtamaan!”

Amirante yritti vapisevin käsin kaivaa savuketta pakkauksesta. Lopulta se onnistui, ja Amirante sytytti savukkeen – mutta filtteripäästä. Hän kääntyi kannoillaan ja palasi toimistoonsa, ja poliisit ilmoittivat asemalle, että Gacy oli ilmeisesti murtumassa.

Poliisi John Wayne Gacyn talolla

Poliisi piti Gacya silmällä vuorokauden ympäri, mutta hän onnistui silti livistämään heiltä.

© Corbis/All Over

Käytyään lakitoimistossa Gacy istui autoonsa ja lähti kiivaasti liikkeelle, poliisit perässään. Gacy poikkesi huoltoasemalle, ja poliisit näkivät hänen ojentavan neljä marihuanasätkää apupojalle.

Gacy jää kiinni marihuanasta

Gacyn lähdettyä poliisit takavarikoivat sätkät, jatkoivat varjostusta ja ilmoittivat asemalle, että heillä oli nyt syy pidättää Gacy.

Kello 11.45 Gacy meni työntekijänsä David Gramin kanssa ravintolaan tapaamaan toista lakimiestään Leroy Stevensiä.

Gram käväisi välillä ulkona, jolloin poliisi ryhtyi juttusille hänen kanssaan. Gram kertoi, että Gacy oli sekaisin lääkkeistä ja alkoholista. Gacylla oli veitsi, ja hän vihjaili tekevänsä itsemurhan.

”Mitä muuta?” yksi poliiseista kysyi.

”Hän väittää tappaneensa 30 ihmistä.”

Oikeuspsykiatri leikkasi John Wayne Gacyn aivot

Gacyn kuoltua oikeuspsykiatrit etsivät turhaan hänen aivoistaan fyysisiä poikkeavuuksia.

© AP/Polfoto/Wenn/All Over

Poliisiasemalla Kozenczak käski pidättää Gacyn huumeiden myynnistä. Hänellä ei vielä ollut kotietsintälupaa, mutta hän uskoi saavansa sen varmasti tällä perusteella.

Poliisit antoivat Gacyn lähteä ravintolasta ja ajaa pois. Pian sen jälkeen he pysäyttivät hänet. Poliisit piirittivät auton, ja yksi heistä osoitti aseellaan kohti Gacyn päätä:

”Ulos autosta, John. Sinut on pidätetty.”

”Mitä nyt?” Gacy ihmetteli. ”Mitä olen tehnyt?”

Kellarista löytyi ruumiita

Gacyn talo, 21. joulukuuta kello 16.30. Kozenczak sai kotietsintälupansa. Hän palasi rikospaikkatutkijoiden kanssa Gacyn taloon.

Ei kulunut kuin hetki, kun kellarista kuului huuto. Yksi rikospaikkatutkijoista pisti päänsä luukusta.

”Nostakaa syyte!” hän huusi.

”Mitä?” Kozenczak kysyi.

”Löysin yhden.”

”Mitä tarkoitat – ruumiin?”

”Jep”.

”Onko se Piest?”

”En usko. Tämä on ollut täällä pitkään.”

Kaivaukset jatkuivat. Koko ajan esiin tuli uusia kammottavia löytöjä. Minne tahansa tutkijat iskivät lapionsa, löytyi ruumiita. Osalla ruumiista oli edelleen köydenpätkä kaulan ympärillä.

Sarjamurhaajan tunnustus

Poliisiasema, 21. joulukuuta illalla. Tieto ruumiista oli kiirinyt poliisiasemalle, missä Gacy joutui kuulusteluihin.

”Okei, senkin paskiainen, pelisi on pelattu. Olemme löytäneet talostasi useita ruumiita”, rikostutkija David Hachmeister sanoi.

Gacy ei vastannut. Hän oli pitkään hiljaa, mutta sitten hän alkoi puhua. Hän sanoi tienneensä hyvin, että pian kaikki loppuisi. Se oli ollut hänelle selvää siitä asti, kun hän oli puhunut lakimiestensä kanssa.

”Oletteko käyneet ryömintäkellarissa?” hän kysyi
tyynesti.

Yksi poliiseista nyökkäsi ja kysyi:

”Montako ruumista kellarissa on?”

”En ole varma. Ehkä 25–30”, vastasi Gacy.

”Entä apteekin poika? Onko hän siellä?”

”Ei, hän ei ole siellä”, Gacy sanoi ja jatkoi:

”Haluan selvittää joitakin asioita.”

Sitten seurasi tunnustus toisensa jälkeen. Gacy puhui puhumistaan. Hän kertoi, että kaikki oli alkanut vuonna 1974, mistä lähtien hän oli kuristanut yli 30 nuorta miestä, pääasiassa prostituoituja.

Poliisi löytää ruumiita John Wayne Gacyn talon alta

Poliisi kantaa pois yhtä Gacyn kellarista löydetyistä 27 ruumiista.

© Corbis/All over

Gacy selitti, että hänellä oli monta persoonallisuutta. Yksi niistä oli Pogo-klovni ja toinen poliisi Jack, joka väijyi nuoria miehiä Chicagon öisillä kaduilla. Jack vihasi homoseksuaaleja ja tappoi näitä välillä.

”Miksi?” kuulustelija kysyi.

”Koska he myivät itseään 20 dollarilla. He tappoivat itse itsensä.”

”Miten nämä pojat pystyivät kuristamaan itsensä?”

”Niin he vain tekivät. He sitoivat köyden omaan kaulaansa”, Gacy totesi.

John Wayne Gacy klovnina

Signeerattu muotokuva John Wayne Gacystä klovnina

Signerattu valokuva John Wayne Gacystä. Sarjamurhaajan esinenäyttely National Museum of Crime and Punishmentissa Washingtonissa.

© Flickr / David

Klovnit Pogo ja Patches

John Wayne Gacy oli naapurustossa pidetty, ja hän esiintyi usein lasten syntymäpäivillä ja muissa tilaisuuksissa Pogo- tai Patches-nimisenä klovnina.

Gacy kutsui myös naapuruston lapsia kylään luokseen ja esiintyi näille klovnin asussa.

Gacyn itsensä mukaan klovin asu rauhoitti häntä. ”Klovneria rentoutti. Nautin lasten viihdyttämisestä.

Ihmiset rentoutuvat eri tavoin – käyvät ulkona ja juovat. Minä pystyin rentoutumaan maalattuani kasvoilleni klovnin naamion.”

Erityisesti Pogo-klovni oli lasten suosikki. ”Keksin nimen Pogo itse. Se lähti siitä, että olen puolalainen [Polish], mistä tuli ”Po”. Ja koska olin koko ajan menossa [on the go], siitä otin sanan ”go” ja lisäsin sen nimeen. Pogo oli syntynyt.

Kun totuus Gacyn murhista tuli ilmi, ystävällinen naapurin klovni muuttui murhaajaklovniksi. Gacy samastui klovnipersoonallisuuteensa täydellisesti.

Kun häneltä kysyttiin myöhemmin, katuuko hän murhia, hän vastasi: ”En tunne katumusta. Klovnit selviytyvät mistä tahansa. Klovnit selviytyvät vaikka murhasta. Nautin vallasta.”

Vankilassa ollessaan Gacy myös maalasi itsestään neljä muotokuvaa Pogona ja Patchesina.

Nukkui ruumiiden kanssa

Robert Piest oli hänen mukaansa ollut poikkeus. Gacy oli langennut kiusaukseen ja oli poikennut tavallisista toimintatavoistaan, kun nuorukainen oli kysellyt häneltä kesätöitä. He olivat istuutuneet Gacyn autoon ja ajaneet hänen talolleen.

Piest ei ollut aavistanut mitään Gacyn aikeista viime hetkeen saakka. Gacy oli vetänyt hänen housunsa alas ja yrittänyt pakottaa hänet suuseksiin, mutta Piest oli alkanut itkeä, jolloin turhautunut Gacy oli kuristanut hänet. Sitten hän oli asettanut Piestin sängylleen ja nukkunut yön tämän vieressä.

”Harjoititko seksiä Robertin kanssa hänen kuoltuaan?” yksi poliiseista kysyi.

”En minä – mutta Jack on saattanut”, Gacy vastasi ja kertoi, että Piest oli maannut hänen sängyllään vielä silloin, kun Kozenczak oli käynyt hänen luonaan ensimmäisen kerran.

Gacyn 2 vaimoa ja 2 lasta

Gacy avioitui vuonna 1964, ja hänestä tuli appensa ravintolaketjun johtaja.

Pariskunta sai kaksi lasta. Vuonna 1968 Gacy tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen nuoren pojan seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä.

Hänen vaimonsa otti avioeron, eikä Gacy enää nähnyt vaimoaan ja lapsiaan. Gacy vapautettiin 18 kuukauden päästä hyvän käytöksen perusteella, ja hän muutti Chicagon esikaupunkiin.

Vuonna 1972 hän meni uudelleen naimisiin, ja hänen vaimonsa ja tytärpuolensa muuttivat hänen luokseen. Sitten Gacyn pimeä puoli otti vallan.

Lopulta hän ei enää vaivautunut salailemaan vaimoltaan viehtymystään homopornoon ja nuoriin poikiin. Ryömintäkellarista tuleva haju yltyi vähitellen. Vuonna 1976, kaksi vuotta ennen Gacyn pidätystä, pariskunta erosi.

Heti kun Gacy oli arvellut poliisin lähteneen, hän oli vienyt ruumiin autoonsa. Sitten hän oli ajanut kovaa vauhtia Des Plaines -joen ylittävälle moottoritiesillalle, josta hän oli ennenkin pudottanut ruumiita veteen. Piest sai mennä samaa tietä.

Paluumatkalla Gacy oli menettänyt autonsa hallinnan ja ajanut ojaan. Auto oli juuttunut mutaan, ja hän oli joutunut odottamaan hinausautoa monta tuntia. Siksi hän ei ollut päässyt poliisiasemalle ennen kuin kello 3.20.

Kuulustelut jatkuivat tuntikausia, mutta pääasiassa äänessä oli Gacy. Vain harvakseltaan hänen puhevirtansa keskeytti jonkun poliisin kysymys.

Myi omia maalauksiaan kuolemansellistä

John Wayne Gacyn maalarintarvikkeita

Maalausvälinelaatikko, jota sarjamurhaaja Gacy käytti kuolemansellissään. National Museum of Crime and Punishment, Washington D.C.

© Flickr.com / Sarah Stierch

John Wayne Gacyn taidetta

Vuonna 1982 John Wayne Gacy sai luvan maalata kuolemansellissään Illinoisin vankilassa. Ennen kuolemaansa vuonna 1994 Gacy ehti maalata yli 2 000 maalausta. Teosten kyseenalaisesta laadusta huolimatta niin sanotulle ”John Wayne Gacy Artille” oli suuri kysyntä – teoksia myytiin jopa tunnustetuissa gallerioissa, kuten Tatou Art Galleryssa Kalifornian Beverly Hillissä.

Gacyn tuotoksiin kuului muun muassa suuri määrä omakuvia Gacystä klovnin asussa ja maalauksia pääkalloista. Gacy maalasi myös legendaarisen gangsterin John Dillingerin kuvan.

Gacyn maalausten kysyntä ei ole hiipunut vuosien mittaan. Eniten, 20 000 dollaria, on maksettu hänen omakuvastaan klovnin puvussa. Viime vuosina myös soraäänet Gacyn taidetta vastaan ovat voimistuneet. Vuonna 2011 näyttely ”Multiples: The Artwork of John Wayne Gacy” Las Vegas Art Factory -galleriassa keskeytettiin voimakkaiden vastalauseiden vuoksi ja National Center for Victims of Crimen uhattua sitä oikeusjutulla.

Kuinka monta ihmistä John Wayne Gacy murhasi?

”Montako ihmistä olet tappanut, John?”

Gacy vastasi, ettei tiennyt. Hän oli lakannut laskemasta jo aikoja sitten.

”Voi olla, että 35, voi olla 45.”

Kun poliisi alkoi luetella kadonneiden henkilöiden nimiä, Gacy puisteli päätään. Hän sanoi, että hänellä oli ollut noin 1 500 homoeroottista suhdetta viimeisen viiden vuoden aikana eikä hän millään pystynyt muistamaan kaikkien nimiä.

Luvun kuultuaan poliisit vaihtoivat merkitseviä katseita. Gacy huomasi sen ja kiirehti selittämään, ettei hän ollut homoseksuaali vaan pelkäsi kuollakseen tulevansa sellaiseksi. Selvennykseksi hän vielä sanoi:

”Mies on mies. Jollei hän pidä tytöistä, hänessä on jotain vialla.”

Poliisi löysi 27 ruumista Gacyn kellarista, yhden ruumiin pihatien alta ja yhden autotallin lattian alta. Robert Piestin ruumis löydettiin vasta vuonna 1979 Des Plaines -joesta. Oikeudessa Gacyn puolustus yritti turhaan vedota mielisairauteen. John Wayne Gacy tuomittiin kuolemaan 12. maaliskuuta 1980.

John Wayne Gacyn kymmenen uhrin valokuvat

Useimmat Gacyn uhreista olivat aivan tavallisia nuoria poikia.

© Corbis/All Over

Gacys tunnistetut ja tunnistamattomat uhrit

Niistä 33 ruumiista, joiden tiedetään varmasti olevan John Wayne Gacyn uhreja, viittä ei ole tunnistettu.

Viimeisten uhrien tunnistamisyrityksistä ei ole luovuttu. Esimerkiksi vielä syksyllä 2021 poliisi tunnisti Francis Wayne Alexanderin yhdeksi Gacyn uhreista.

1972

    1. tammikuuta 1972 – Timothy Jack McCoy (16 vuotta)
    1. tammikuuta 1972 – 31. heinäkuuta 1975 – tunnistamaton (14–18 vuotta)

1976

    1. huhtikuuta 1976 – Darrel Julius Samson (18 vuotta)
    1. toukokuuta, 1976 – Randall Wayne Reffett (15 vuotta)
    1. toukokuuta 1976 – Samuel G. Dodd Stapleton (14 vuotta)
    1. kesäkuuta 1976 – Michael Lawrence Bonnin (17 vuotta)
    1. kesäkuuta 1976 – William Huey Carroll Jr. (16 vuotta)
    1. kesäkuuta – 5. elokuuta 1976 – tunnistamaton (23–30 vuotta)
    1. elokuuta 1976 – James Byron Haakenson (16 vuotta)
    1. elokuuta 1976 – Rick Louis Johnston (17 vuotta
    1. elokuuta – 5. oktober 1976 – tunnistamaton (17–22 vuotta)
    1. elokuuta – 24. lokakuuta 1976 – tunnistamaton (15–24 vuotta)
    1. lokakuuta 1976 - Kenneth Ray Parker (16 vuotta)
    1. lokakuuta 1976 - Michael M. Marino (14 vuotta)
    1. lokakuuta 1976 - William George Bundy (19 vuotta)
  • Noin 1. joulukuuta 1976 – Francis Wayne Alexander (21 vuotta)
    1. joulukuuta 1976 – Gregory John Godzik (17 vuotta)

1977

    1. tammikuuta 1977 – John Alan Szyc (19 vuotta)
    1. maaliskuuta 1977 – Jon Steven Prestidge (20 vuotta)
    1. maaliskuuta – 5. heinäkuuta 1977 – tunnistamaton (17–21 vuotta)
    1. heinäkuuta 1977 – Matthew Walter Bowman (19 vuotta)
    1. syyskuuta 1977 – Robert Edward Gilroy Jr. (18 vuotta)
    1. syyskuuta 1977 – John Antheney Mowery (19 vuotta)
    1. lokakuuta 1977 – Russell Lloyd Nelson (21 vuotta)
    1. marraskuuta 1977 – Robert David Winch (16 vuotta)
    1. marraskuuta 1977 – Tommy Joe Boling (20 vuotta)
    1. joulukuuta 1977 – David Paul Talsma (19 vuotta)

1978

    1. helmikuuta 1978 – William Wayne Kindred (19 vuotta)
  • 16–23. kesäkuuta 1978 – Timothy David O'Rourke (20 vuotta)
    1. marraskuuta 1978 – Frank William Landingin (19 vuotta)
    1. marraskuuta 1978 – James Mazzara (20 vuotta)
    1. joulukuuta 1978 – Robert Jerome Piest (15 vuotta)

John Wayne Gacyn kuolema

John Wayne Gacy piti maalaamisesta. Tässä yksi hänen kuolemansellissään maalaamistaan omakuvista.

Gacy maalasi vankeudessa muun muassa tämän omakuvan.

© Getty Images

Teloitus ruiskeella

John Wayne Gacy vietti 14 vuotta kuolemansellissä, kunnes hänet teloitettiin ruiskeella hänen uhriensa läheisten läsnä ollessa.

John Gacy teloitettiin myrkkyruiskeella Statesvillen vankilassa keskiyön aikaan 10. toukokuuta 1994. Vankilan ulkopuolelle oli kokoontunut toimittajia ja yli tuhatpäinen joukko muita ihmisiä, joista useimmat halusivat osoittaa tukensa teloitukselle. Osalla oli T-paita, jossa luki: ”Ei kyyneliä klovnille!”

Vankilan sisällä tutkinnan johtaja Joseph Kozenczak seurasi, miten Gacy vietiin teloituskammioon ja sidottiin kiinni teloitussänkyyn. Joukko Gacyn uhrien omaisia oli myös paikalla katselemassa teloitusta ikkunalasin takaa.

Teloitusta lykättiin hetkeksi

Teloitus alkoi, mutta se piti keskeyttää pian. Yksi letku tukkeutui, ja paikalle piti hankkia pikaisesti uusi. Kymmenen minuutin päästä tilanne oli korjattu, ja teloitus saattoi jatkua.

Gacyn käsivarteen oli kiinnitetty kanyyli, ja hän saisi kolme erilaista ruisketta: ensin nukutusainetta, sitten hengityksen lamauttavaa myrkkyä ja lopulta ainetta, joka aiheuttaa sydämen pysähdyksen.

Ennen kuin nukutusaine alkoi vaikuttaa, Gacy sanoi viimeiset sanansa: ”Minun tappamiseni ei korvaa muiden elämää. Valtio murhaa minut.” Gacy julistettiin kuolleeksi kello 00.58.

Historia tuntee lukuisia sarjamurhaajia, ja voit lukea heistä lisää teemasivuiltamme. Varoitamme kuitenkin, että artikkelit eivät sovi herkille lukijoille!