Saksassa maantiet kuhisivat ryöstäjiä 1500-luvulla. Kylmät ja sateiset kesät pilasivat satoja, ja kansa näki nälkää. Ankara köyhyys ajoi monet rikoksen poluille.
Eräs pelätyimmistä roistoista oli Christman Genipperteinga – ja hänen maineensa keskiajan säälimättömimpänä ryöstäjänä ja murhaajana oli täysin ansaittu.
Lähteet eivät paljasta, miten Genipperteinga alun perin aloitti rikollisen uransa. Aikalaiskirjailija Caspar Herberin mukaan hän asettui kuitenkin noin vuonna 1569 asumaan luolaan Moseljoen varrella sijaitsevan Bernkastelin kaupungin liepeille.
”Heti kun lapset olivat syntyneet, hän kuristi nämä.” Caspar Herber, 1581
Luolasta oli näkymä tielle, joka johti Trierin, Metzin ja Luxemburgin kaupunkeihin. Kun matkustajia tuli näkyviin, Genipperteinga asettui väijyksiin ja hyökkäsi sitten piilostaan näiden kimppuun.
Jotta uhrit eivät paljastaisi rosvon oleskelupaikkaa, Genipperteinga tappoi heidät. Jos iskuun osallistui muita ryöstäjiä, hän tappoi nämäkin myrkyttämällä heidän ruokansa – ja piti saaliin itsellään.
Ryöstäjä kuristi omat lapsensa
Vuonna 1574 Genipperteingan luolan ohi kulki nuori nainen. Hän oli nimeltään Dorothea Teichner, ja hän oli matkalla veljensä luokse Trieriin – muttei koskaan päässyt perille.
Genipperteinga kävi Dorothean kimppuun, mutta tappamisen sijaan hän pakottikin naisen mukaan luolaansa ja kahlitsi hänet sinne nilkasta kettingillä.
Seuraavat vuodet Dorothea eli julman ryöstäjän orjana – hän siivosi, laittoi ruokaa ja synnytti Genipperteingalle useita lapsia.
“Olen epätoivoinen, koska minun on pitänyt kärsiä seitsemän vuotta, ja sen tähden, mitä on tapahtunut omalle lihalleni ja verelleni.” Dorothea Teichner, 1581
Lapsia syntyi kuusi. Yksikään ei kuitenkaan elänyt pitkään, sillä ”heti kun lapset olivat syntyneet, hän kuristi nämä”, Herber kertoo.
Genipperteinga ripusti ruumiit luolan ulkopuolelle, jotta Dorothea näkisi ne aina.
”Tanssi, pieni lapsi, tanssi. Isänne teitä tanssittaa”, Genipperteinga messusi lohduttoman äidin edessä, kun tuuli heilutti pieniä ruumiita.
Päiväkirja paljasti julmuudet
Dorothea kesti piinaa seitsemän vuotta, mutta toukokuussa 1581 hän alkoi anella lupaa päästä käymään läheisessä Bernkastelin kylässä nähdäkseen muita ihmisiä.
Genipperteinga myöntyi, mutta Dorothean oli kuitenkin vannottava, ettei hän kertoisi kenelläkään luolan tapahtumista. Dorothea oli päättänyt pitää lupauksensa, mutta kun hän näki kaupungissa lasten leikkivän kadulla, hän romahti.
“Olen epätoivoinen, koska minun on pitänyt kärsiä seitsemän vuotta, ja sen tähden, mitä on tapahtunut omalle lihalleni ja verelleni”, hän nyyhkytti itsekseen.
Dorothea vietiin lopulta pormestarin luo, jotta saataisiin selville, mikä häntä oli niin järkyttänyt.
Piirrokset Christman Genipperteingasta myivät aikanaan hyvin. Tämä painokuva on vuodelta 1581.
Sotilaat vievät roiston sängystä
Dorothea vaikeni aluksi visusti, mutta pormestari vakuutti hänelle, että Raamatun mukaan hänen antamansa lupaus ei ollut sitova, jos kyse oli hänen sielunsa vapahtamisesta.
Dorothea vuodatti koko tarinansa. Kauhistunut pormestari laati suunnitelman: Dorothea lähetettiin takaisin luolaan mukanaan säkki herneitä, josta hän pudotteli herneitä tielle merkitsemään reittiä luolaan.
Kotiin palattuaan Dorothea oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän tuuditteli Genipperteingan uneen, jolloin 30 sotilasta hiipi luolaan. Rosvo pidätettiin, ja hän ymmärsi jääneensä lopullisesti satimeen.
”Sinä uskoton huora. Jos olisin tiennyt tämän, olisin kuristanut sinut kauan sitten!”, hän sähisi.
Christman Genipperteinga luultavasti liioitteli uhriensa määrää, mutta hänen rikoksensa riittivät joka tapauksessa ajan raaimpaan rangaistukseen – teilaukseen.
Sotilaat veivät Genipperteingan. Kun luolaa tutkittiin, siihen yhteydessä olleesta kaivoskuilusta löytyivät useiden ihmisten jäännökset.
Luolasta löytyi myös päiväkirja, jossa rosvo leuhki tappaneensa 964 ihmistä.
”Olisin ollut tyytyväinen, jos olisin päässyt tuhanteen”, hän totesi Herberin mukaan oikeudessa.
Uhrimäärä riitti kuitenkin enemmän kuin hyvin tuomioon, ja Genipperteinga tuomittiin välittömästi kuolemaan.