Omat sanat koituivat Unabomberin kohtaloksi

Matematiikan professori Ted Kaczynski rakensi erämökissään vuodesta 1978 lähtien pommin toisensa jälkeen. FBI jahtasi Unabomberiksi kutsuttua pommittajaa 16 vuotta.

Matematiikan professori Ted Kaczynski rakensi erämökissään vuodesta 1978 lähtien pommin toisensa jälkeen. FBI jahtasi Unabomberiksi kutsuttua pommittajaa 16 vuotta.

Elaine Thompson/AP/Ritzau Scanpix

Tunnelma Mosserin perheen kotona New Jerseyssä oli leppoisa lauantaina 10. joulukuuta 1994.

Joulu oli jo ovella, ja mainostoimistossa uurastava 50-vuotias Thomas Mosser odotti rauhaisaa viikonloppua.

Hän ja Susan-vaimo aikoivat noutaa vielä joulukuusen, mutta muita kiireitä ei ollut.

Pariskunnan 15-kuinen tytär taapersi keittiöstä olohuoneeseen äidin katseen alla. Thomas Mosser tarttui keittiön pöydällä olevaan Sacramentosta Kaliforniasta lähetettyyn pakettiin avatakseen sen.

”En tunnista lähetysosoitetta”, Mosser sanoi niin kovalla äänellä, että olohuoneessa oleva vaimokin kuuli.

”En minäkään”, vaimo huusi takaisin.

Miltei samassa Susan Mosser kuuli keittiöstä kovan räjähdyksen, joka vavahdutti koko taloa.

Hän juoksi tytär sylissään ulos, laski lapsen pihanurmelle ja soitti hätäkeskukseen.

Sitten hän tunkeutui savun läpi tuhoutuneeseen keittiöön.

Lattialla makasi Thomas paita veressä ja kasvot räjähteiden mustaamina. Susan levitti lapsen peiton miehensä suojaksi.

”Sinä selviät, Tom, apu on tulossa.”

Mies pystyi ainoastaan vaikertamaan tuskissaan.

”Rakastan sinua”, vaimo sai itkultaan sanotuksi. Pian hän tajusi, että palokunta oli tullut paikalle.

Yksi pelastajista auttoi Susanin jaloilleen ja saattoi hänet ulos talosta, jonne Thomas Mosser jäi elottomana makaamaan.

Kotitekoisesta, viattoman näköisestä kirjepommista singonneet naulat ja partakoneenterät olivat silponeet miehen pään ja yläruumiin hajalle.

Muutaman tunnin päästä paikalle saapui myös Yhdysvaltojen liittovaltion poliisin FBI:n tutkijoita ja räjähdeasiantuntijoita. Nähtyään että 2,5-senttisiä nauloja sisältänyt putkipommi oli rakennettu pähkinäpuiseen kuoreen he tiesivät heti, mistä oli kysymys: Unabomber oli ollut asialla.

Yksi FBI-tutkijoista soitti heti Terry D. Turchielle, joka johti FBI:ssä Unabomberiksi nimetyn rikollisen etsintää: ”Terry, Unabomber on iskenyt taas.”

Unabomberia oli jahdattu jo 16 vuotta, ja tämä oli tekijän 15. isku.

Pommit olivat käyneet kerta kerralta voimakkaammaksi, ja jos niiden tekijää ei pian saataisi kiinni, yhä useampi viaton uhri saisi surmansa.

Unabomber asui noin 11 neliömetrin mökissä Montanan osavaltiossa Yhdysvalloissa.

© Elaine Thompson/AP/Ritzau Scanpix

FBI sai lisää resursseja Unabomber-jahtiin

Tammikuu 1995: Thomas Mosserin murha kasvatti Unabomberin aiheuttamien kuolonuhrien määrän kahteen. Vuonna 1978 alkaneissa iskuissa oli haavoittunut 23 ihmistä.

Terry Turchie, 44-vuotias FBI:n agentti, asteli kokoushuoneen eteen. Yhdeksän kuukautta Unabomberin tapauksen tutkimuksia johtanut Turchie piti viikoittain kokouksen liittovaltion poliisin San Franciscon toimipaikan 12. kerroksessa, jossa hänen johtamansa UNABOM-yksikkö työskenteli.

Kirjainyhdistelmä tuli sanoista ”university and airline bomber” (yliopisto- ja lentoyhtiöpommittaja), mikä viittasi iskujen tavallisimpiin kohteisiin.

Tällä kertaa kokous oli sikäli erityinen, että Turchie esitteli ryhmäläisilleen FBI:n päällikön Louis Freehin.

Tavallisesta poiketen päällikkö oli matkustanut paikalle FBI:n päämajasta Washington DC:stä saakka kuulemaan uusimmat tiedot.

”Rikollisen profiloinnissa on ongelmia”, agentti Max Noel totesi kitkeränä. Hän oli yhtenä harvoista työskennellyt UNABOM-tapauksen parissa alusta eli vuodesta 1979 lähtien.

Freeh näytti kuuntelevan kiinnostuneesti kaikkia agenttien esittämiä kommentteja. Niistä useimmat laukoi kursailematon Noel, joka moitti muita FBI:n osastoja viivyttelystä UNABOM-yksikön pyytämien tietojen lähettämisessä.

Päällikkö oli jo perustanut tapausta varten oman päivystyslinjan ja luvannut miljoonan dollarin palkkion vihjeestä, joka johtaisi tapauksen selvittämiseen.

Nyt hän lupasi UNABOM-yksikölle lisäresursseja, jotta iskujen tekijä saataisiin kiinni.

”Uskon, että ratkaisette tämän”, Freeh vakuutti.

Turchie huomasi, miten päällikön luottamuksenosoitus nosti koko joukon työmoraalia.

Seuraavana päivänä tuli mieluisa tieto siitä, että hanke saisi lisää henkilöstöä, mikä kasvattaisi yksikön koon 20 henkilöön.

Tulokkaiden joukossa oli kieliasiantuntija James Fitzgerald sekä käyttäytymistutkija ja vakoiluasiantuntija Kathleen Puckett.

Heidän tehtäväkseen tuli luoda sarjapommittajan profiili. Tekijä oli lähettänyt lehtiin useita koneella kirjoitettuja kirjeitä, ja työpari alkoi etsiä niistä kielivirheitä ja erikoista kielenkäyttöä, jotka voisivat antaa vihjeitä tekijän taustasta.

Puolalaissukuiset Kaczynskin veljekset viettivät lapsuutensa Chicagossa.

© U.S. Marshals

Ted Kaczynski kasvoi sairauksien ja henkisen väkivallan riivaamana

Theodore John Kaczynski poikkesi jo aivan nuorena muista ikäisistään. Vuonna 1942 Chicagossa syntyneen puolalaisen suvun pojan älykkyysosamäärä oli kymmenvuotiaana 168, ja ihmelapsi sai hypätä kaksi luokkaa ylemmäs.

Loikka ei kuitenkaan tehnyt hyvää jo valmiiksi kömpelölle, yksinään huoneessaan viihtyvälle pojalle, jolla ei ollut kavereita. Syrjään vetäytyminen johtui äidin mukaan varhaislapsuuden sairastelusta.

Ted oli vasta yhdeksänkuinen, kun hän joutui useiksi päiviksi sairaalaan allergiatutkimusten vuoksi. Poika oli äidin kertomuksen mukaan ollut kauhuissaan ja kotiinpaluun jälkeen erilainen kuin ennen.

Kaczynski pääsi pitkälle älynsä turvin, ja jo 16-vuotiaana hän aloitti opinnot Harvardin yliopistossa.

Siellä hän osallistui epäilyttävään psykologiseen kokeeseen, jossa hän joutui istumaan tuolilla toisten opiskelijoiden kuulustellessa ja pilkatessa häntä.

Kokeella oli tarkoitus mitata stressin vaikutuksia. Kaczynskin paljastuttua pommimieheksi psykiatrit ovat arvelleet, että koe oli saattanut vaikuttaa miehen rikosalttiuteen.

Kaczynski väitteli 25-vuotiaana matematiikan tohtoriksi Michiganin yliopistossa vuonna 1967, ja samana vuonna hänestä tuli Kalifornian yliopiston nuorin professori.

Neljän vuoden päästä hän irtisanoutui ja muutti metsämökkiin Montanaan.

”En sopeutunut nyky-yhteiskuntaan”, hän kirjoitti päiväkirjaansa.

Ted Kaczynski tuli tunnetuksi Unabomberina. Hän lähetti postitse pommeja erityisesti yliopistojen ja lentoyhtiöiden työntekijöille.

Teknologianvastainen julistus

Huhtikuu 1995: Asiantuntijat arvelivat iskujen tekijän olevan kotoisin Chicagosta ja asuneen todennäköisesti Salt Lake Cityssä ja San Franciscossa. Tieto julkaistiin siinä toivossa, että FBI saisi sen ansiosta yleisövihjeitä Unabomberista.

Montanan metsässä olevassa yhdentoista neliön lautamökissä kaikui vanhan Smith & Corona -merkkisen kirjoituskoneen äänekäs naputus.

Pimeää pirttiä valaisi vain pari lepattavaa öljylamppua ja kamiinassa hiljakseen rätisevän tulen kajo.

Kirjoituskoneen ääressä istui 52-vuotias Theodore ”Ted” Kaczynski, Chicagossa syntynyt ja kasvanut entinen matematiikan professori.

Huippuälykäs mies oli elellyt jo 24 vuotta omissa oloissaan ilman juoksevaa vettä ja sähköä. Erakkoelämän katkaisivat vain ajoittaiset pätkätyöt Salt Lake Cityssä Utahissa.

Teollisen yhteiskunnan ja nykyelämäntavan vastustajana Kaczynski viihtyi parhaiten luonnon keskellä.

”Tämä on terroristiryhmä FC:n tiedonanto”, Kaczynski aloitti The New York Timesille tarkoitetun kirjeen.

”Räjäytimme Thomas Mosserin taivaan tuuliin”, teksti jatkui. Kirjeen mukaan Mosserin piti kuolla, koska hän työskenteli mainostoimistossa, ”jonka päämääränä on kehittää tekniikoita ihmisten käyttäytymisen manipulointiin”.

Tiedotteessa suomittiin tuhovoimaista nykyteknologiaa kovin sanoin, ja siinä annettiin ymmärtää, että kyseessä oli suuri terroristiryhmä, jonka pommi-iskut muun muassa yliopistojen teknillisiä tiedekuntia ja lentoyhtiöitä vastaan oli tarkoitettu estämään tekniikan kehitystä.

Näitä ajatuksia Kaczynski valotti myös pitkässä julistuksessa, jota hän kirjoitti vuosikymmenien ajan. Käsikirjoitus oli yhdellä tuvan seiniä peittävistä kirjahyllyistä, ja Kaczynski halusi painattaa sen.

”Jos julkaisette kirjoittamamme noin 29 000–37 000 sanan pituisen artikkelin toiveittemme mukaisesti, lopetamme terroriteot kokonaan”, Kaczynski sanoi kirjeessään.

Sormenjälkiä välttääkseen Kaczynski pani käsineet käteensä ennen kuin veti liuskan kirjoituskoneesta, taittoi sen ja pani kirjekuoreen.

Postimerkin hän kostutti vesitipalla, jotta ei jättäisi DNA-jälkeä. Hän oli kohta 17 vuotta tehnyt pommi-iskujaan samaa huolellisuutta noudattaen ja oli ylpeä siitä, että oli pystynyt jujuttamaan virkavaltaa niin kauan.

Unabomber lähetti paketteja toimistoihin

Maanantai 24. huhtikuuta 1995: Samalla kun Ted Kaczynski postitti kirjeensä The New York Timesille, hän lähetti myös toisen paketin.

Gilbert Murray meni vastaanottotiloihin, jossa oli muitakin Kalifornian metsänhoitoyhdistyksen Sacramenton osaston työntekijöitä. Paikallisen yhdistyksen puheenjohtajana toimiva 47-vuotias Murray näki työntekijöiden tarkastelevan ruskeaan paperiin käärittyä pakettia, joka oli iltapäivällä tuotu vastaanottoaulaan.

”Se voisi painonsa puolesta olla pommi”, vitsaili yksi paikallaolijoista nostellen ja ravistellen suunnilleen kenkälaatikon kokoista pakettia.

Murraya hymyilytti. Tuskinpa metsänhoitoyhdistys olisi pommi-iskun kohde, vaikkei heidän toimintansa kaikkia ympäristöaktiiveja miellyttänytkään.

Murray nappasi kuitenkin varmuuden vuoksi paketin pois raskaana olevalta kollegaltaan, joka oli alkanut avata pakkauspaperia saksilla.

”Anna kun minä avaan”, Murray sanoi ja vei paketin toimistohuoneeseensa.

Pian tämän jälkeen kuului valtava pamaus. Kaikki kerroksen ikkunat menivät rikki, ja Murrayn huoneesta lensi huonekalunkappaleita parinkymmenen metrin päähän.

”Gil! Gil!” huusi eräs kollega kiirehtien huonetta kohti. Vastausta ei kuulunut: Unabomber oli saanut kolmannen kuolonuhrinsa.

Rikollisen profiili tarkentui

Kesäkuu 1995: The New York Timesin toimitukseen oli huhtikuussa saapunut kirje, jossa FC-niminen terroristiryhmä tarjoutui lopettamaan pommi-iskut, mikäli sen julistus julkaistaisiin. Lehti toimitti kirjeen ja julistuksen FBI:lle.

Kathy Puckett ja James Fitzgerald istuivat FBI:n San Franciscon rakennuksen 12. kerroksessa.

Kumpikin luki Unabomberin lähettämää julistusta, 65 konekirjoitusarkin paperinivaskaa.

Puckett oli innostunut nähtyään The New York Timesin huhtikuussa saaman kirjeen, sillä se paljasti jo jotain tekijästä.

Saatuaan julistuksen käsiinsä kumppanukset olivat varmoja ainakin yhdestä asiasta: Unabomber oli korkeammin koulutettu kuin FBI:ssä oli aiemmin luultu.

FBI:n tähänastisen teorian mukaan iskujen tekijä oli ehkä joku United Airlines -lentoyhtiön alemman tason tyytymätön työntekijä, koska yksi isku oli kohdistunut yhtiön johtajaan.

Uusi profiili oli kuitenkin toisenlainen: julistus osoitti, että hän oli älykäs perfektionisti, jolla oli kielenkäytöstä päätellen akateeminen tausta.

Kielen perusteella sarjamurhaaja oli ainakin keski-ikäinen, ja vanhentuneet ilmaisut vihjaisivat, että hän viihtyi mieluummin kirjojen kuin ihmisten parissa.

Puckett oli varma, ettei heidän etsintöjänsä kohde suinkaan ollut suuri terroristiryhmä vaan yksinäinen susi, joka vain esitti kuuluvansa ryhmään.

Jos pommit olisivat olleet ryhmätyötä, FBI olisi todennäköisesti jo löytänyt tekijät, sillä suuren ryhmän toimintaa oli vaikeaa pitää salassa.

Puckett ja Fitzgerald kertoivat ajatuksena Turchielle ja muulle UNABOM-tiimille vuoden 1995 heinäkuun alussa.

”Julistus kuvaa hänen tuntojaan, ja hän on todennäköisesti ollut tällä kannalla jo pitkään. Ehkä hänellä on ollut hengenheimolaisia, ja jos julkaisemme tekstin, joku kenties tunnistaa hänen sanansa”, Fitzgerald sanoi.

Muut kokouksen osanottajat eivät lämmenneet ajatukselle, sillä kaupankäynti rikollisten kanssa ei kuulu FBI:n periaatteisiin.

Toisaalta julkaiseminen saattaisi johtaa Yhdysvaltojen etsityimmän rikollisen jäljille.

Turchie, FBI:n johto ja oikeusministeri päättivätkin muutaman päivän mietittyään julkaista tekstin.

Unabomberin julistus julkaistiin lehdessä

Tiistai 19. syyskuuta 1995: Julistus julkaistiin The Washington Postissa, sillä lehdellä oli ainoastaan kaksi myyntipistettä San Franciscossa, jossa FBI arveli rikoksentekijän asuvan.

Aamunkoitteessa kaksi The Washington Postia San Franciscossa myyvää lehtikioskia avasivat luukkunsa.

Kummankin liepeillä vilisi siviiliasuisia FBI-agentteja, jotka koettivat näyttää tavallisilta töihin kiiruhtavilta kaupunkilaisilta tai istuskelivat lähikahviloissa. Kaikilla oli radiolähetin, ja tarkoitus oli seurata jokaista The Washington Postin ostajaa.

”Tarvitsemme lisää väkeä”, yksi agenteista ilmoitti radiolla, kun lehdenostajien jonot pitenivät kioskien luona.

Jokaisen ostajan perään lähti agentti, ja hiukan kauempana kioskista alkoi kuulustelu. Etenkin kaksi miestä herätti epäilyjä, sillä kumpikin osti nipun lehtiä.

Toinen osoittautui pörssimeklariksi, joka vei lehtiä kollegoilleen.

Toista agentit varjostivat junassa ja linja-autossa aina tämän kotitalolle saakka. Kyseessä oli kuitenkin vain hiukan omalaatuinen tyyppi.

Tehtävä ei tuottanut tulosta. Julistuksen painattaminen lehteen ei silti mennyt hukkaan.

Kaczynski liimasi kenkiensä ulkopohjiin pienempien tennistossujen pohjat. Jos rikostutkijat löytäisivät hänen jalanjälkiään, niiden koko ei täsmäisi hänen kenkiinsä.

© U.S. Marshals

Vinkki vei FBI:n pommimiehen jäljille

1. helmikuuta 1996: Vaikka Unabomber ei julistuksen julkaisemisen jälkeen ollut tehnyt uusia iskuja, FBI jatkoi etsintää. Noin viiden kuukauden kuluttua julkaisusta FBI sai ratkaisevan vihjeen.

Kathy Puckett oli hyvällä tuulella mennessään San Franciscossa sijaitsevaan Max’s Opera Cafe -ravintolaan yhdessä UNABOM-agentti Joel Mossin kanssa.

Puckett tervehti hymyillen pomoaan Terry Turchieta sekä kollegaansa Max Noelia.

Mossilla ja Puckettilla oli lupaavia uutisia.

Puckett oli edellispäivänä lukenut 23-sivuisen tekstin, joka oli saanut hänen niskakarvansa pystyyn.

Tekstin oli lähettänyt David Kaczynski -niminen mies, joka oli havainnut, että kyseisessä, hänen veljensä Ted Kaczynskin vuosia sitten kirjoittamassa esseessä oli samankaltaisia piirteitä kuin Unabomberin julistuksessa, joka oli julkaistu lehdessä.

Puckett oli samaa mieltä: essee oli selvästi koulutetun henkilön kirjoittama ja se sisälsi tuttuja, teollisuusyhteiskunnan varjopuolia korostavia teemoja.

”Meillä on uusi epäilty”, Moss sanoi asettaessaan nivaskan Turchien ja Noelin eteen.

”Mikä tämä on?” Turchie kysyi.

”Luultavasti Unabomberin tekstiä”, Puckett vastasi.

”Toivottavasti, mutta tämä on vain paperinippu, joka ei vielä todista mitään”, Noel totesi epäilevään tyyliinsä. Moss katsoi anovasti Turchieta ja pyysi tätä lukemaan esseen.

Vielä saman päivän iltana Turchie teki työtä käskettyä. Kun hänen vaimonsa Joy rentoutui katselemalla televisiota, UNABOM-ryhmän päällikkö istui sohvalla tämän vieressä ja perehtyi esseeseen.

Yhtäkkiä hänen silmänsä pysähtyivät sanojen ”ihmiskunnan vapauden sfääri” kohdalle.

Fraasi oli tuttu manifestista! Turchie kääntyi vaimonsa puoleen ja huudahti:

”Joy, taidettiin löytää se Unabomber!”

Agentti tapasi pommittajan veljen

Lauantai 17. helmikuuta 1996. Ted Kaczynskista oli tullut UNABOM-jutun epäilty numero 2 416.

Kathy Puckett koputti newyorkilaisen hotellihuoneen ovea. Hänellä oli sovittu tapaaminen David Kaczynskin ja tämän vaimon Linda Patrikin kanssa. Oven avasi hieman ahdistuneen oloinen pariskunta, mutta pikku jutustelu sai heidät rentoutumaan, ja pian he alkoivat puhua Ted Kaczynskista.

Linda Patrik kertoi alkaneensa puolisen vuotta aiemmin pohtia, voisiko etsitty Unabomber olla Davidin veli.

Hän oli lukenut pommimiestä koskevan artikkelin, ja epäilykset kasvoivat, kun pariskunta luki lehdessä julkaistun julistuksen. Seuraavaksi he pyysivät erästä Lindan yksityisetsivänä toimivaa ystävätärtä vertaamaan julistusta Tedin esseeseen.

Kun ystävätär näki selviä yhteneväisyyksiä, David ja Linda ottivat yhteyttä FBI:hin. Kynnys Davidin veljen ilmiantamiseksi oli kuitenkin pariskunnalle korkea.

”Haluamme tietää mahdollisimman paljon veljestänne”, Kathy sanoi huomattuaan, että pariskunta alkoi rentoutua.

David kertoi veljesten kasvaneen Chicagossa. Huippuälykäs, tohtoriksi väitellyt isoveli oli työskennellyt Kalifornian yliopistossa professorina ennen kuin muutti Montanaan Lincoln-nimisen pikkukylän lähellä olevaan mökkiin.

David auttoi tuvan rakentamisessa, mutta Ted erakoitui vuosi vuodelta ja lopetti lopulta yhteydenpidon perheen kanssa.

”En halua enää koskaan kuulla mitään sinusta tai muista perheenjäsenistä”, Ted oli vastannut viimeiseen kirjeeseen, jossa David kyseli hänen vointiaan.

Davidilla oli mukanaan yli 50 isoveljensä lähettämää kirjettä, jotka Puckett otti mukaansa San Franciscoon. Hän oli nyt täysin vakuuttunut siitä, että Ted Kaczynski oli Unabomber.

Ted Kaczynski ei suinkaan ole ainoa, joka on järkyttänyt Yhdysvaltoja mielivaltaisilla pommi-iskuilla.

© Bettmann/Getty Images

”Hullu pommittaja” piinasi New Yorkia toistakymmentä vuotta

Nimi: George Metesky
Iskujen määrä: 33 (22 pommia räjähti)
Uhrit: 15 haavoittunutta
Ajanjakso: 1940–1957. Sähkömies George Metesky teki New Yorkissa 1940- ja 1950-luvuilla useita pommi-iskuja. Pommien kohteita olivat mm. konserttisalit, linja-autoasemat ja kirjastot, ja lehdistö käytti hänestä nimitystä ”The Mad Bomber”.

Bettmann/Getty Images

© Carolina Public Press

Olympialaispommittaja vastusti naisten oikeutta aborttiin

Nimi: Eric Rudolph
Iskujen määrä: 4
Uhrit: 3 kuollutta, 150 haavoittunutta
Ajanjakso: 1996–1998. Yksi ihminen kuoli ja 111 haavoittui pommin räjähtäessä Centennial Olympic Parkissa Atlantan olympiakisoissa vuonna 1996. Seuraavaksi abortin ja homoseksuaalisuuden vastustaja iski kahteen aborttiklinikkaan ja yhteen homobaariin. Hän jäi kiinni 2003.

Carolina Public Press

© Alchetron.com

Opiskelija halusi pommittaa kartalle hymynaaman

Nimi: Lucas Helder
Iskujen määrä: 18 (viisi pommia räjähti)
Uhrit: 6 haavoittunutta
Ajanjakso: Toukokuu 2002. 20-vuotias opiskelija sai keväällä 2002 pakkomielteen: hän halusi asettaa Keski-länteen 18 pommia, jotka muodostivat Yhdysvaltojen kartalle hymynaamakuvion. Omatekoisista pommeista vain viisi räjähti.

Alchetron.com

FBI-agentit tarkkailivat Unabomberin mökkiä

Tiistai 20. helmikuuta 1996: Muun UNABOM-tiimin analysoidessa Kaczynskin kirjeitä San Franciscossa Terry Turchie lähetti osan agenteistaan Lincolniin Montanaan.

Max Noel oli kaikkea muuta kuin FBI-agentin näköinen isoissa metsästyssaappaissaan ja Wrangler-farkuissaan saapuessaan Lincolniin parin muun agentin kanssa.

Kinokset olivat korkeat ja pakkanen paukkui. Miehet olivat parhaansa mukaan pukeutuneet paikallisen väestön tavoin, jotta voisivat seuraavien viikkojen ajan tutustua rauhassa ympäristöön ja pitää epäiltyjä silmällä.

Ensi töikseen miehet ajoivat tunnin verran kapeita vuoristoteitä kohti metsää, jossa Kaczynskin tupa sijaitsi. Lopulta he löysivät rykelmän postilaatikoita, joista yhdessä luki kulunein kirjaimin Ted Kaczynskin nimi.

Metsään johti lumen peittämä hiekkatie, mutta agentit eivät halunneet ottaa riskiä, että törmäisivät epäiltyyn ja herättäisivät tämän epäluulon.

He jatkoivat matkaa pitkin puuston peittämää harjannetta, josta olivat kuulleet Jerry Burns -nimiseltä paikalliselta poliisilta.

Noel ja kumppanit lähestyivät mökkiä hitaasti mutta eivät nähneet paljoakaan, sillä tupa jäi lumisten oksien taa.

Koska paljastumisriski oli liian suuri, FBI-agentit pyysivät Jerry Burnsin apuun seuraaviksi päiviksi saadakseen käsityksen maasto-olosuhteista.

Burns, joka tunsi kaikki metsässä olevien asumusten omistajat, järjesti tapaamisen Kaczynskin lähimmän naapurin, Butch Gehringin kanssa.

Gehring suostui yhteistyöhön ja kulki seudun ristiin rastiin videokamera lantiolleen kiinnitettynä. Videon avulla FBI sai yleiskuvan maastosta.

Gehring päästi lisäksi agentit omaan mökkiinsä tarkkailemaan Kaczynskin tupaa.

Kiikareiden avulla FBI-miehet pystyivät pitämään silmällä pientä metsätietä ja Kaczynskin asumusta parinsadan metrin etäisyydeltä varmistaakseen, ettei hän poistunut paikalta uuden pommin kanssa.

Päästäkseen lähelle Kaczynskin mökkiä Noel lähti eräänä päivänä kävelylle Gehringin ja Burnsin kanssa. Hän painoi mieleensä jokaisen yksityiskohdan.

Kaczynski oli sisällä mökissään, mutta kun Gehringin koira yhtäkkiä alkoi haukkua lähellä olevaa kaurista, mökin ovi lävähti auki, ja sieltä kurkisti laiha mies, jolla oli likainen tukka ja harottava parta.

”Hei, Teddy!” Gehring huusi.

Metsittynyt hahmo nyökkäsi vastahakoisesti ja sulki oven.

”Taivaan vallat, tuotako me olemme etsineet?” Noel päivitteli itsekseen.

Myös Unabomberin äitiä haastateltiin

Lauantai 9. maaliskuuta 1996: Sillä aikaa kun Montanan mökkiä tarkkailtiin, Kathy Puckett tapasi Tedin äidin Wanda Kaczynskin.

”Päivää, on ilo tavata”, iäkäs rouva sanoi avatessaan oven.

Puckett näki Wanda Kaczynskin ilmeestä, ettei ilo ollut aitoa.

Hän ja kolme muuta FBI-agenttia astuivat sisään rouva Kaczynskin Schenectadyssa New Yorkissa sijaitsevaan kotiin. Puckett esitti runsaasti kysymyksiä Kaczynskin lapsuudesta ja pyysi saada nähdä pojan lähettämiä kirjeitä.

”Ymmärrän. Ted on aina ollut hyvin omalaatuinen ja yksinäinen”, äiti selitti antaessaan Puckettille nipun kirjeitä.

”Poikani ei ole murhamies”, Wanda Kaczynski intti monta kertaa, mutta agenttien ollessa lähdössä hän sanoi kuitenkin: ”Jos Ted tosiaan on noiden kauheuksien takana, hänet pitää pysäyttää.”

Koneella kirjoittamassaan julistuksessa Ted Kaczynski väitti internetiä täysin turhaksi.

© U.S. Marshals

Unabomberin julistuksessa vastustettiin teknologian kehitystä

Ted Kaczynski vastusti jyrkästi teknologiayhteiskuntaa.

Hän teki ajatuksensa selväksi 200-sivuisessa julistuksessaan (Industrial Society and Its Future), jonka viesti kiteytyi jo ensimmäisessä lauseessa:

”Teollinen vallankumous ja sen seuraukset ovat katastrofi koko ihmiskunnalle.”

Tekstissään Kaczynski toteaa, että nykyaikainen teollis-teknologinen yhteiskunta rajoittaa yksilönvapautta, ja hänen mukaansa tilanne vain pahenisi sitä mukaa kuin teknologinen kehitys jatkuu.

Ratkaiseva todiste löytyi

Maaliskuun puoliväli 1996: Käytyään Wanda Kaczynskin luona FBI-agentit tutkivat äidin ja pojan välisen kirjeenvaihdon tuomaa uutta materiaalia.

Sade piiskasi ikkunoita FBI:n San Franciscon toimistorakennuksen 12. kerroksessa olevassa huoneessa, jossa kieliasiantuntija James Fitzgerald työskenteli.

Hän oli nostanut jalat työpöydälle ja luki parhaillaan käsin kirjoitettua kirjettä pojalta Wanda-äidille, kun eräs virke pysäytti lukemisen:

”You can’t eat your cake and have it too.” Vanha englanninkielinen sanontahan kuului yleensä: ”You can’t have your cake and eat it too” eli et voi sekä säästää kakkua että syödä sitä.

Kaczynski oli siis muuttanut sanajärjestystä siten, että sana ”eat” oli ensin ja ”have” myöhemmin. Fitzgerald muisti nähneensä vastaavan tapauksen vain kerran – Unabomberin julistuksessa.

Vihdoin FBI:llä oli selvä todiste, joka yhdisti Ted Kaczynskin Unabomberin tekstiin. Nyt piti enää napata itse mies kiinni.

Erakko tuli ulos piilostaan

Keskiviikko 3. huhtikuuta 1996: Yli kaksisataa FBI:n agenttia, erikoisjoukkojen jäsentä ja pommi-asiantuntijaa lähetettiin Montanaan ratkaisevaa tehtävää varten.

Unabomberin tapaus oli työllistänyt Max Noelia vuodesta 1979 lähtien, ja kolme viimeistä vuotta hän oli työskennellyt kokopäiväisesti sen parissa.

Tuskin kukaan halusi palavammin saada sarjapommittajaa kiinni, ja nyt Noel pääsi vihdoin suorittamaan pidätystä yhdessä toisen FBI-agentin ja poliisi Jerry Burnsin kanssa.

Tasan kello 12 kolmikko lähti Butch Gehringin mökistä kohti Ted Kaczynskin majaa.

He toivoivat voivansa houkutella tämän ulos talosta väittämällä, että poliisi oli apureineen tullut paikalle mittaamaan tonttia.

Siltä varalta, että jokin menisi pieleen, metsän siimeksessä oli valmiudessa 50 erikoiskoulutettua, maastopukuista sotilasta.

Lumi narskui miesten saappaiden alla heidän lähestyessään mökkiä.

”Ted! Täällä on Jerry Burns metsäosastolta”, Burns huusi varmistaakseen, ettei Kaczynski tekisi mitään hätiköityä.

Miehiä vastassa oli vain hiljaisuus, joten he jatkoivat lähestymistä.

”Ted! Tulimme tarkistamaan tonttisi rajapyykkejä.”

Metsän hiljaisuuden rikkoivat vain satunnaiset eläinten äänet. Hetken kuluttua ovi kuitenkin avautui, ja hoikka, nokinaamainen hahmo tuli puoliksi ulos.

”Käyn hakemassa takkini”, Kaczynski vastasi vilkaistuaan tuntemattomia epäluuloisesti.

Mies ei kuitenkaan ehtinyt kuin kääntyä, kun Burns jo sai molemmin käsin hänestä otteen ja käänsi hänet ympäri samalla, kun Noel veti esiin 9-millisen SIG Sauer -pistoolinsa.

”Tämä on FBI. Meillä on kotietsintälupa ja aiomme tutkia talosi”, Noel huusi näyttäen virkamerkkiään.

Kaczynski näytti hämmästyneeltä. Mökkiin päästyään agentit löysivät runsaasti pommin valmistukseen liittyvää tarvikkeistoa, ja Kaczynskin vuoteen alla oli yksi valmiiksi rakennettu pommi odottamassa lähettämistä.

Kun tutkimusta johtava Terry Turchie saapui parin tunnin päästä paikalle, hän kohtasi iloisia ilmeitä. 18 vuotta kestänyt ja kolme ihmishenkeä vaatinut 16 pommi-iskun sarja oli päättynyt.

Yksi agenteista totesi esimiehelleen kyyneliin saakka liikuttuneena:

”Kiinni on. Me nappasimme Unabomberin. Tapaus on selvitetty.”

Unabomberin 16 iskua

Unabomberiksi kutsuttu Ted Kaczynski postitti uhreilleen pommeja.

© United States Postal Service

Unabomber iski väsymättä

Ted Kaczynski lähetti 16 itse tekemäänsä pommia pahaa aavistamattomille uhreilleen. Yliopistojen professorit olivat hänen voimakkaan vihansa erityiskohteita, mutta myös lentoyhtiöiden ja mainostoimistojen työntekijät joutuivat teknologiaa vihaavan pommittajan iskujen kohteeksi. Pommi-iskuja kesti 17 vuotta.

26. toukokuuta 1978 – Evanston, Illinois

Northwestern-yliopiston työntekijä Terry Marker haavoittui lievästi avattuaan Ted Kaczynskin lähettämän paketin.

9. toukokuuta 1979 – Evanston, Illinois

Northwestern-yliopiston opiskelija John Harris sai palovammoja, kun sikariaskin näköinen pommi räjähti.

15. marraskuuta 1979 – Chicago, Illinois

Kirjepommi räjähti Chicagosta Washingtoniin matkalla olleen lentokoneen lastiruumassa. 18 lentomatkustajaa sai savumyrkytyksen.

10. kesäkuuta 1980 – Lake Forest, Illinois

FBI aloitti tutkimukset

United Airlinesin pääjohtaja Percy Wood haavoittui avattuaan ontoksi koverretun kirjan, jonka sisällä oli pommi. FBI päätteli, että liikkeellä oli sarjapommittaja.

8. lokakuuta 1981 – Salt Lake City, Utah

Räjähdys estettiin

Utahin yliopiston työntekijä löysi epäilyttävän paketin. Kampuksen poliisin kutsumat pommiasiantuntijat purkivat pommin.

5. toukokuuta 1982 – Nashville, Tennessee

Vanderbilt-yliopistossa työskentelevä sihteeri sai vammoja käsiinsä avattuaan kirjepommin.

2. heinäkuuta 1982 – Berkeley, Kalifornia

Kalifornian yliopiston professori Diogenes Angelakos sai silmä- ja käsivammoja kirjepommin räjähdettyä.

15. toukokuuta 1985 – Berkeley, Kalifornia

Yliopisto-opiskelija menetti sormia tarttuessaan kirjaksi luulemaansa esineeseen.

13. kesäkuuta 1985 – Auburn, Washington

Räjähdys estettiin

Lentokonevalmistaja Boeingin työntekijä löysi paketista puurasian. Hän porasi siihen reiän, näki pommin ja kutsui purkajat paikalle.

15. marraskuuta 1985 – Ann Arbor, Michigan

Michiganin yliopiston psykologian opiskelija sai palovammoja kirjepommista, ja hänen opettajansa kuulo vaurioitui.

11. joulukuuta 1985 – Sacramento, Kalifornia

Kuolonuhri

Pommi räjähti tietokonekauppias Hugh Scruttoniin liikkeen ulkopuolella, ja hän kuoli saamiinsa vammoihin.

20. helmikuuta 1987 – Salt Lake City, Utah

Tietotekniikkayrityksen työntekijä Gary Wright haavoittui työpaikkansa edustalla pomminsirpaleista mutta jäi henkiin.

22. kesäkuuta 1993 – Tiburon, Kalifornia

Kirjepommin räjähtäessä Kalifornian yliopiston perinnöllisyystutkija Charles Epstein menetti kolme sormea, hänen käsivartensa murtui ja hän sai vaikean kuulovamman.

24. kesäkuuta 1993 – New Haven, Connecticut

Yalen yliopiston tietotekniikan tutkija David Gelernter sai vaikeat vammat oikeaan käteensä ja oikeaan silmäänsä avattuaan saamansa kirjepommin.

10. joulukuuta 1994 – North Caldwell, New Jersey

Kuolonuhri

Mainostoimiston työntekijä Thomas Mosser kuoli kotonaan avattuaan kirjepommin.

24. huhtikuuta 1995 – Sacramento, Kalifornia

Kuolonuhri

Kirjepommi tappoi Kalifornian metsänhoitoyhdistyksen johtajan Gilbert Murrayn.

Jälkisanat:

Ted Kaczynski tunnusti syyllisyytensä rikoksiin vasta vuonna 1998, ja hänet tuomittiin kahdeksaan elinkautiseen vankeustuomioon ilman mahdollisuutta anoa ehdonalaista.

David Kaczynski ja Linda Patrik saivat miljoonan dollarin palkkion johdettuaan FBI:n Kaczynskin jäljille. Pariskunta luovutti osan palkkiosummasta pommien uhreille ja näiden omaisille.

Terry Turchie, Kathy Puckett ja Max Noel saivat Yhdysvaltojen oikeusministeriön mitalin merkittävästä osuudestaan tapauksen selvittämisessä.

Myös kieliasiantuntija James Fitzgerald palkittiin UNABOM-työstään.