Murder Inc. tappoi mafian puolesta

Newyorkilainen rikollisjärjestö toimi kymmenen vuotta mafian palkkamurhaajana. Ainakin 700 ilmiantajaa, todistajaa ja ammattiliiton edustajaa tappanut murhakopla sai osuvan nimen Murder Inc.

Tommy Burns ammuttiin kadulle vuonna 1936 hänen sotkeuduttuaan Syndikaatin asioihin.

Julkaistu 12.10.15

- Pelle Stampe

Roisto murhasi ystävänsä jääpiikillä

Walter Sage oli hoitanut Catskillvuorten hotellien pelikoneita kahden vuoden ajan. New Yorkin lähellä sijaitseva Catskill oli suosittua lomanviettoseutua, ja pelit olivat säännönmukaisesti tuottaneet varsin hyvin. Viime aikoina tulot olivat kuitenkin huolestuttavasti laskeneet, ja Syndikaatti oli tilanteeseen tyytymätön.

Syndikaatti oli Yhdysvaltain alamaailman gangsterien mahtava yhteenliittymä, ja sen mielestä tulojen romahtamisen syy oli selvä: pelien hoitaja Walter Sage oli varastanut kassasta.

Oli lämmin kesäilta vuonna 1937, kun kaksi Walter Sagen ystävää, Harry ”Pittsburgh Phil” Strauss ja Irving ”Gangy” Cohen, ilmestyivät hänen hotellilleen. ”Käydään ajelemassa ja katselemassa naisia”, ehdotti Pittsburgh Phil.

Walter Sage ei osannut epäillä mitään, sillä hän oli tuntenut Pittsburgh Philin ja Gangy Cohenin vuosia. Ystävykset ajoivat metsäisten Catskillvuorten halki. Jos Sage olisi vilkaissut taustapeiliin, hän olisi ehkä havainnut heitä seuranneen tumman auton.

Gangy Cohen ajoi. Sage istui hänen vieressään ja rupatteli takapenkillä istuvan Pittsburgh Philin kanssa. Aina sanoessaan jotakin Phil nojautui eteenpäin etuistuinten väliin.

Tiheän metsän reunustamalla autiolla tienpätkällä Pittsburgh Phil nojautui taas eteenpäin. Nyt hän kuitenkin veti taskustaan esiin jäänaskalin ja upotti sen syvälle ystävänsä kaulaan. Kaikkiaan Phil iski Sagea 32 kertaa kaulaan ja rintaan, ennen kuin lopetti väkivallantekonsa.

Kun Gangy jarrutti, myös takana seurannut auto pysähtyi välittömästi. Siitä riensi kaksi miestä, jotka auttoivat nostamaan Walter Sagen elottoman ruumiin autosta. Miehet tunkivat ruumiin toisen auton takakonttiin, minkä jälkeen Cohen ja Phil jatkoivat matkaa kohti New Yorkin itäpuolella sijaitsevaa Brownsvillen kaupunginosaa. Heidän työnsä oli tehty.

Kaksi muuta miestä ajoivat Sagen ruumiin läheiselle järvelle. Varmistaakseen ruumiin pysymisen pohjassa he heittivät entisen pelinhoitajan järveen tiukasti flipperiin sidottuna.

Gangsterista tuli vasikka

Kaksi vuotta Walter Sagen murhan jälkeen tunnettu mafian jäsen Abraham Reles, joka tunnettiin lisänimellä ”Kid Twist”, istui New Yorkin piirisyyttäjän kuulusteltavana.

34-vuotias Kid Twist Reles odotti selvittävänsä kuulustelun ongelmitta, kuten tavallista, ja pääsevänsä pian kotiin Brownsvilleen, mutta tällä kertaa syyttäjä ei päästänytkään häntä niin helpolla.

Kuukautta aiemmin vähäpätöinen pikkurikollinen Red Alpert oli kieltäytynyt maksamasta Syndikaatille tämän vaatimaa osuutta tuloistaan. Kid Twist oli siitä hyvästä ampunut 19-vuotiasta Alpertia kuudesti lähietäisyydeltä. Murhalla oli kuitenkin ollut todistaja, Harry Rudolph, joka pääsi pakoon. Kid Twistin ja Brownsvillen koplan jahtaama Rudolph oli oma-aloitteisesti ilmoittautunut poliisille pelastaakseen henkensä. Nyt Rudolph oli valmis rikkomaan gangsterien kirjoittamatonta sääntöä ja vasikoimaan.

Kid Twist oli tyynen rauhallinen, kun apulaissyyttäjä Burton Turkus esitti Harry Rudolphin todistajanlausunnon hänelle: ”Luuletteko te, että jury pystyy tuomitsemaan ketään tuollaisen mitättämön loisen puheiden perusteella?” hän uhitteli itsevarmuutta puhkuen.

Koko päivän kestävissä kuulusteluissa Turkus lateli Kid Twistin eteen yhä uusia syytteitä. Häntä syytettäisiin useasta murhasta, ja oikeudessa hänet tuomittaisiin todennäköisesti sähkötuoliin.

Viikkojen kuulustelujen aikana Kid Twist Reles kävi näennäisestä rauhallisuudestaan huolimatta yhä levottomammaksi. 22. maaliskuuta 1940 hän pyysi saada puhua New Yorkin järjestäytyneeseen rikollisuuteen erikoistuneen syyttäjän Thomas E. Deweyn kanssa.

Epäröimättä Reles ehdotti sopimusta, jolla voisi pelastaa henkensä. ”Poliisi ei pysty edes kuvittelemaan, mitä kaikkea minä voin kertoa. Voin paljastaa rikoksia ja murhia, jotka saavat tämän maan tolaltaan. Vastineeksi haluan vapauteni.” Thomas Dewey suostui rikollisen ehdottamaan sopimukseen.

Yksi ensimmäisistä murhista, joista Reles kieli, oli Pittsburgh Philin ja Gangy Cohenin tekemä Walter Sagen murha. Pittsburgh Philillä oli tapana retostella erityisen väkivaltaisilla teoillaan, ja hän oli kuvaillut Sagenkin murhan Kid Twistille yksityiskohtaisesti. Philin mielestä erityisen hauskaa oli ollut se, että Sage oli sidottu kiinni yhteen omista flippereistään.

Pian Yhdysvaltojen gangsteripiirien läpi kiiri huhu, jonka mukaan Kid Twist oli ryhtynyt laulamaan.

Syndikaatin murharyhmän synty

Kid Twist Relesin kuulustelut paljastivat nopeasti, että hän ei ollut liioitellut: järkyttävät paljastukset gangstereista ravistelivat pian Yhdysvaltojen alamaailmaa.

Pelkästään Itä-Brooklynin Brownsvillessä Reles oli kumppaneineen ampunut, kuristanut, polttanut tai piessyt 28 miestä kuoliaaksi. Ruumiit oli piilotettu ojiin, autoihin tai autioille rakennustyömaille. ”Ja olen kertonut vain niistä ruumiista, jotka olette onnistuneet löytämään” Kid Twist virnisteli.

Ryhdyttyään yhteistyöhön syyttäjän kanssa Kid Twist suorastaan nautti voidessaan shokeerata häikäilemättömän maailmansa raaoilla yksityiskohdilla. ”Viimeisten 10 vuoden aikana olemme tappaneet 700 tai 800 ihmistä”, hän paljasti järkytyksestä sanattomalle kuulustelijalleen.

Vielä järkyttävämpiä paljastuksia oli luvassa. Kid Twist paljasti asian, jonka Yhdysvaltain järjestäytynyt rikollisuus oli 10 vuotta kaikin voimin pyrkinyt salaamaan: hänen jenginsä oli paljon muuta kuin pelkkä joukko pikkugangstereita Brownsvillestä.

Kid Twistin mukaan Yhdysvaltain merkittävät mafiaperheet ja rikollisliigat olivat aloittaneet maanlaajuisen yhteistoiminnan 1930-luvun alussa. Gangsteripiireissä tätä rikollisten yhteistyöhanketta kutsuttiin Syndikaatiksi. Syndikaatti hallitsi kovalla kädellä maan alamaailmaa, ja se valvoi niin huumekauppaa, uhkapelejä kuin kiristystäkin.

Vihollisten eliminoimisen ja rikollisten kirjoittamattomien lakien valvomisen hoiti Syndikaatin puolesta Brooklynissä majaa pitävä ammattimurhaajien joukko, Brownsvillen kopla.

Lue lisää: Lucky Luciano perusti Syndikaatin – lue koko artikkeli Yhdysvaltojen mafiasta

Paikallinen gangsterisota

Brownsvillen murhakoplan jäsenet olivat kasvaneet gangsterien hallitsemassa kaupunginosassa. Kid Twist Reles ja Pittsburgh Phil aloittivat uransa 17-vuotiaina keräämällä kauppiailta suojelurahaa.

He hoitivat viiden kumppaninsa kanssa laitonta vedonlyöntiä ja peliluolaa Midnight Rose -makeiskaupan takahuoneessa. Epäonnisille pelureille oli aina tarjolla pikalainoja kiskurikoroilla; viiden dollarin laina piti maksaa viikon sisään takaisin kuusinkertaisena.

1920-luvun lopulla Brownsvillen poikien liiketoimet sujuivat niin hyvin, että kaupunginosaa hallinneet Shapiron veljekset hermostuivat. Heidän järjestämässään ampumavälikohtauksessa yksi Kid Twistin ystävistä kuoli saatuaan useita osumia, toinen menetti nenänsä ja Kid Twist sai puolestaan luodin vatsaansa.

Shapiron veljekset olivat päättäneet saada Relesin hengiltä ja etsivät kuukausia haavoittunutta kilpailijaansa, mutta turhaan. Eräänä kauniina kevätiltana vuonna 1930 yksi veljeksistä, Meyer Shapiro, näki Relesin naisystävän kadulla. Hän pakotti nuoren naisen autoonsa ja vei tämän autioon paikkaan, jossa raiskasi ja hakkasi tämän. ”Vie Relesille terveisiä ja kerro, että tämä oli vasta alkua”, Shapiro ilmoitti ja ajoi pois paikalta.

Kun 20-vuotias Kid Twist Reles näki pahoinpidellyn naisystävänsä, se tarkoitti Shapiron veljeksille kuolemantuomiota. Reles teki läheisen Ocean Hillin koplan johtajan, Happy Maionen, kanssa sopimuksen Shapiron joukkojen raivaamisesta tieltä.

Kumpikaan ei tiennyt, että heidän gangsterisotansa tuottaisi Yhdysvaltain historian tehokkaimpia murhaajia.

Nuorisorikollisista tuli Murder Inc.

Vaikka Brownsvillen joukko oli kunnostautunut rötöstelyissä, kukaan ei ollut aikaisemmin tappanut ketään. Pahoinpitelyt, tuhopoltot, tihutyöt ja uhkailu olivat nuorille gangstereille arkipäivää, mutta murhat olivat jo aivan eri sarjaa.

Vuoden kuluessa he yrittivät 18 kertaa tuloksetta saada Shapiron veljekset hengiltä. Kid Twist Reles kumppaneineen tajusi, että heidän oli suunniteltava murhayritykset paremmin ja toimittava kylmäverisemmin. Oli iskettävä, kun Shapirot sitä vähiten odottivat, ja murhat oli voitava suorittaa häiritsemättä ja tehokkaasti. Ryhmä palkkasi pikkupoikia varjostamaan veljeksiä usean päivän ajan. Poikien keräämä tieto antoi murhaajille arvokasta tietoa veljesten liikkeistä.

syyskuuta 1931 Kid Twist Reles ja Pittsburgh Phil ajoivat kahden muun roiston kanssa varastetulla autolla Shapiroiden omistaman baarin eteen. Baaria piti keskimmäinen veljeksistä, Irving. Reles oli kuullut, että tämä lähti baarista aina noin kahdelta yöllä.

Kun Irving Shapiro yöllä sulki baarin ja lähti kotiinsa, murhamiehet seurasivat häntä autollaan Brooklynin pimeillä kaduilla. Sitten he ampuivat uhrinsa kylmäverisesti tämän kodin rappusille.

Miehet hylkäsivät auton ja ottivat suunnan kohti Manhattania toisella varastetulla autolla. Nyt kohde oli Irvingin veli Meyer Shapiro, joka tuli yleensä kotiin neljän aikaan aamuyöstä.

Kid Twist ja Pittsburgh Phil odottivat kärsivällisesti Shapiron asunnon luona portaiden alle piiloutuneina. Kun Meyer astui porraskäytävään, miehet ampuivat hänet. Murhien jälkeen kolmas Shapiro-veljes, Willie, painui maan alle, mutta Kid Twist löysi hänet kolme vuotta myöhemmin ja hautasi vihollisensa elävältä.

Nyt Reles rikollisjoukkoineen hallitsi Brownsvilleä ja Ocean Hilliä. Samana vuonna 1931 he aloittivat yhteistyön yhden New Yorkin johtavan mafioson, Albert Anastasian, kanssa. Tämä yhteistyö tulisi sinetöimään Brownsvillen poikien kohtalon.

Syndikaatin synty

Samana vuonna kuin Brownsvillen kopla raivasi Shapiron veljekset tieltään, New Yorkin rikollisliigat kävivät keskenään verisiä taisteluita.

Kahden johtavan mafiaperheen välisen suuren yhteenoton jälkeen voittajapuolen Salvatore Maranzano ilmoitti vuonna 1931, että New Yorkin lukuisat italialaiskoplat toimisivat vastedes viiden suuren perheen alaisuudessa. Perheet toimisivat yhteistyössä Yhdysvaltain suurimpien kaupunkien, kuten Chicagon, Clevelandin, Detroitin ja Kansas Cityn, italialaiskoplien kanssa. Maranzano nimitti itsensä kaikkien johtajien johtajaksi – capo di tutti capi.

Maranzano sai pitää titteliään vain neljä kuukautta, ennen kuin 34-vuotias Charles ”Lucky” Luciano raivasi hänet tieltään. Yhdessä kahden juutalaistoverinsa, Meyer Lanskyn ja ”Bugsy” Siegelin, kanssa Luciano kutsui Yhdysvaltain 24 mahtavimman mafiaperheen johtajat tapaamiseen New Yorkiin. Nämä hyväksyivät monet Maranzanon ideoista, mutta vaativat, että toiminnan tulisi jatkua ilman ylintä johtajaa ja kansallisuusrajoja. Perinteisen mafian aika oli ohi; Syndikaatti oli syntynyt.

Murhat piti hyväksyttää

Jokaiselle syndikaattiin kuuluvalle rikollisjoukolle annettiin alue hallittavaksi. Kuudesta jäsenestä koostuva komissio vahvisti Syndikaatin lait ja sai tehtäväkseen valvoa, että sääntöjä noudatettiin.

Yksi merkittävimmistä säännöistä oli, että kaikki murhat piti hyväksyttää Syndikaatilla. Näin pyrittiin välttymään ryhmien välisiltä tuhoisilta sodilta. Lisäksi Syndikaatin jäsenet eivät itse toteuttaneet hyväksymiään murhia.

Tehtävä annettiin Syndikaatin lukuun toimiville ammattitappajille. Syndikaatti antoi Brooklynin gangstereille Albert Anastasialle ja Benjamin ”Bugsy” Siegelille tehtäväksi koota tehokas ammattitappajien armeija. Voitettuaan näyttävästi sodan Shapiro-veljeksiä vastaan Brownsvillen kopla oli itseoikeutettu valinta Syndikaatin uudeksi murhapartioksi.

Syndikaatti antoi niin sanottuja toimeksiantoja kilpailijoistaan, ammattiliittojen väestä, epäillyistä ilmiantajista ja todistajista, jotka brownsvilleläisten oli määrä murhata. Joka murhasta tappaja sai noin 5 000 dollaria aikana, jolloin normaali viikkopalkka oli noin 30 dollaria. Toimeksiantoja ei turvallisuussyistä koskaan paljastettu välimiehille, jotta niiden teettäjien ei tarvinnut pelätä joutuvansa tekemisiin virkavallan kanssa.

Murder inc. harjoitteli murhat yksityiskohtaisesti

Pian ilmeni, että Syndikaatti oli valinnut tappajansa taitavasti. Mittelö Shapiron veljesten kanssa oli opettanut Brownsvillen pojille lähes kaiken tarpeellisen palkkamurhista.

Ensinnäkin he olivat saaneet erittäin tärkeän opetuksen: tehokas ja ammattimainen murha edellytti aina huolellista suunnittelua. Murharyhmä ottikin tavaksi suunnitella ja valmistella murhia jopa useita päiviä.

Ensin uhria varjostettiin riittävän pitkään, jotta hänen rutiininsa saatiin selville. Uhrin varjostaja saattoi ”lainata” tutuiltaan lapsia näyttääkseen harmittomalta perheenisältä.

Myös murhan tekopaikka valittiin tarkasti. Iskun piti tapahtua mahdollisimman huomaamattomasti ja tehokkaasti, ja pakotien piti olla nopea ja varma.

Roistot laativat Midnight Rose -makeiskaupan kellariin aina mallin murhapaikasta. Huonekalut ja laatikot siirreltiin esittämään murhapaikkaa, jotta tappajat tiesivät tarkoin, mihin piiloutua ja miten toimia. Murha harjoiteltiin useaan otteeseen. Kun yksityiskohdat olivat selvät, oli apurien vuoro. 75 dollaria viikossa palkaksi saavat nuoret gangsterinalut varastivat iskussa tarvittavat autot.

Palkkamurhissa tarvittiin aina kaksi autoa. Toinen varastettiin ja varustettiin väärillä rekisterikilvillä. Toinen auto oli aina jonkun rikollisjengiin kuuluvan oma. Varastettu auto oli pakoauto, jolla murhaaja pääsisi huolellisesti ennalta suunniteltua reittiä turvaan, ja se hylättiin jonnekin autioon paikkaan.

Laillisessa omistuksessa oleva auto oli ”kolariauto”. Se seurasi pakoautoa ja katkaisi tarvittaessa karkureita seuraavan poliisiauton tien.

”Joskus harjoittelimme iskua parikin päivää, ja pakoauton kuljettaja saattoi ajaa ajoreitin läpi kuudesta kahdeksaan kertaa niin, että se painui hänen selkäytimeensä”, Kid Twist kertoi myöhemmin kuulusteluissa.

Murder Inc. vastaan Dutch Schultz

1930-luvulla Brownsvillen kopla sai Syndikaatilta noin sata toimeksiantoa. Uhrit olivat yleensä pikkurikollisia, pelivelallisia tai liikkenomistajia, jotka eivät suostuneet maksamaan suojelurahaa Syndikaatin jäsenille. Niinpä kopla sai ihmettelemisen aihetta, kun sille lokakuussa vuonna 1935 annettiin tavallisesta poikkeava toimeksianto: Dutch Schultz, yksi New Yorkin ja Yhdyvaltain merkittävimmistä gangstereista, oli päästettävä päiviltä.

Schultz tienasi sievoisia summia pitämällä Manhattanilla laitonta veikkaustoimistoa ja keräämällä suojelurahaa New Yorkin baareilta ja ravintoloilta. Dutch Schultz oli aina ratkaissut ongelmansa väkivallalla ja murhilla, eikä hän helpolla alistunut Syndikaatin pelisääntöihin.

Muutama päivä ennen kuin itse joutui tappotoimeksiannon kohteeksi, Schultz oli pyytänyt Syndikaatin lupaa murhata New Yorkin erityissyyttäjän Thomas Deweyn. Kaikki New Yorkin gangsterit vihasivat lahjomatonta Deweyä, joka työskenteli uupumatta lannistaakseen mafian ja yritti kaikin keinoin saada pahamaineisen Dutch Schultzin koukkuun.

Jokainen Syndikaatin jäsen olisi taatusti mielellään nähnyt Deweyn vainaana, mutta Shchultzin pyyntö evättiin. Syy oli se, että komissio uskoi Deweyn murhan vain kiihdyttävän entisestään viranomaisten sotaa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Dutch Schultz ei hyväksynyt komission päätöstä vaan jatkoi edelleen Deweyn murhan suunnittelua.

Kun Schultzin puuhat kiirivät Syndikaatin korviin, sen oli ratkaistava ongelma. Samana iltana Charles ”The Bug” Workman ja Mendy Weiss suuntasivat Schultzin New Jerseyssä sijaitsevaan ravintolaan. He kävelivät suoraan takahuoneeseen, jossa Schultzilla oli tapana illastaa, ja avasivat tulen. Workman ja Weiss onnistuivat haavoittamaan kuolettavasti Dutch Schultzia ja neljää tämän miestä ennen kuin pakenivat paikalta.

Murder Inc. murhasi eri puolilla Yhdysvaltoja

Seuraavina vuosina kopla riehui Clevelandissa, Detroitissa, Chicagossa, Kansas Cityssä, Miamissa ja New Yorkissa. Paikalliset gangsterit olivat tyytyväisiä, kun joku hoiti likaisen työn heidän puolestaan ja heillä oli aina vedenpitävä alibi.

Selvittämättömät murhat kasaantuivat, eikä poliisilla ollut pienintäkään johtolankaa. Jos murha-ase löytyikin ruumiin vierestä, siinä ei ollut sormenjälkiä tai sarjanumeroa. Aina poliisi ei edes kyennyt tunnistamaan ruumiita, jotka oli saatettu polttaa tai joiden sormet oli katkaistu ja pää murskattu tunnistamisen vaikeuttamiseksi.

Rutiinin myötä murhista tuli puhdasta liiketoimintaa. ”Eikö murhaaminen koskaan hermostuttanut tai jännittänyt teitä?” syyttäjä kysyi Kid Twist Relesiltä. Tämä vastasi kysymällä tuomarilta, miltä tästä oli tuntunut ensimmäinen kerta oikeussalissa. ”Olin sairas jännityksestä, mutta siihen tottui pian”, oli syyttäjän vastaus. ”Aivan! Se oli vain työtä”, totesi Kid Twist rauhallisesti.

Kopla kehitti vähitellen uusia kylmäverisiä tapoja murhata. Se tiesi, että raaka murha synnytti murhaajan kannalta tervetullutta paniikkia ja sekasortoa pakenevissa uhreissa. Pakokauhuissaan nämä eivät aina ehtineet tajuta murhaajan saaneen heidät jo tähtäimeensä.

Erityisesti Pittsburgh Phil hyödynsi tätä. Hän oli yksi harvoista, joka todella nautti tappamisesta ja väkivallasta. Kerran hän esimerkiksi halkaisi jo kuristamansa ja kuolleen miehen pään halkaisuveitsellä ilman erityistä syytä.

Yksityiskohtaisia murhakuvauksia

Kuulusteluissa Kid Twist kuvaili yhtä Pittsburgh Philin murhaa. Tämä oli varjostanut uhriaan jo kaksi päivää, mutta sopivaa tilannetta ja paikkaa ei tuntunut löytyvän. Sitten Phil seurasi häntä elokuvateatteriin, jossa uhri istuutui salin takaosaan.

Oven vieressä oli lasiovinen kaappi, jossa roikkui suuri palokirves. Phil aukaisi kaapin, otti kirveen, käveli se kädessään uhrinsa taakse ja iski kirveen tämän päähän. Sitten hän poistui kaikessa rauhassa paniikissa pakenevan elokuvayleisön joukossa.

Kuulusteluissa ja niitä seuranneissa oikeudenkäynneissä vuosina 1940–1941 Kid Twist kuvaili yksityiskohtaisesti parisataa eri puolilla maata tehtyä murhaa. Paljastuksia kuunnellut kekseliäs toimittaja keksi Brownsvillen jengille osuvan nimen Murder Incorporated eli ”osakeyhtiö Murha”.

Lintu lauloi mutta ei osannut lentää

Syndikaatti yritti kaikin tavoin ehkäistä Kid Twistin aiheuttamaa vahinkoa.

Todistajia katosi tai heihin iski yllättävä muistinmenetys, todisteita hävisi ja syytteistä luovuttiin. Se ei kuitenkaan päässyt käsiksi Kid Twistiin. Lehdet kirjoittivat, että New Yorkin oikeustaloa vartioitiin tiukemmin kuin Fort Knoxia.

Kid Twistin kuulustelujen perusteella 16 Murder Inc:iin liittyvää gangsteria saatiin tuomiolle. Viisi heistä tuomittiin sähkötuoliin, näiden joukossa Pittsburgh Phil ja Louis Lepke, joka oli yksi Murder Inc:in johtohahmoista. Loput saivat pitkiä vankilatuomioita.

Lepken tuomio oli syyttäjä Burton Turkukselle merkittävä voitto, joka antoi uskoa siihen, että Syndikaatin pomomiehet Albert Anastasia ja Bugsy Siegel voitaisiin vielä saada tuomiolle murhasta.

marraskuuta 1941, vain muutama päivä ennen kuin Albert Anastasian ja Bugsy Siegelin vastaisen oikeudenkäynnin oli määrä alkaa, Turkus sai aamutuimaan puhelun kollegaltaan: ”Hei Burt, Reles on pudonnut ikkunasta.”

Vaikka kuusi poliisia vahti Kid Twist Relesiä yötä päivää salaisessa paikassa, tämä oli mystisesti onnistunut putoamaan kuudennesta kerroksesta. Vahdit kertoivat olleensa tuolloin nukkumassa.

Gangsterin ruumiin vieressä oli mytyssä kaksi yhteensidottua lakanaa. Poliisin selityksen mukaan Kid Twist oli yrittänyt karata. Pian tapahtuman jälkeen syyttäjä luopui yrityksestään saada Albert Anastasia ja Bugsy Siegel syytteeseen ja tuomituksi murhista.

Vuosia myöhemmin Syndikaatin Lucky Luciano väitti, että kukin Relesin vartija oli saanut 100 000 dollaria auttaessaan todistamaan, että ”lintu osasi laulaa, mutta se ei osannut lentää”.