Maantierosvo hurmasi uhrinsa

Claude Duval oli maantierosvo, jonka tärkein työkalu ei ollut pistooli vaan charmi. Sen ansiosta hän pysyikin pitkään vapaalla jalalla – kunnes hän valitsi uhrikseen väärän miehen.

Claude Duval oli maantierosvo, jonka tärkein työkalu ei ollut pistooli vaan charmi. Sen ansiosta hän pysyikin pitkään vapaalla jalalla – kunnes hän valitsi uhrikseen väärän miehen.

Artepics/Imageselect

Syrjäiset maantiet Etelä-Englannin nummilla olivat 1660-luvulla matkalaisille vaaran paikkoja. Niinpä aatelispariskunta, jolla oli vaunuissaan mukanaan 400 punnan arvosta kultakolikoita, kavahti syystäkin, kun joukko naamioituneita ratsastajia yhtäkkiä saartoi heidän vaununsa jossain Bagshotin kylän takamailla.

Yllätys olikin melkoinen, kun yksi ratsastajista avasi vaunun oven, ojensi kohteliaasti kätensä ja sanoi: ”Saanko pyytää rouvalta seuraavan tanssin?”

Häkeltyneenä nainen nousi vaunuista ja tanssi kuin tanssikin nummella. Tanssin jälkeen ratsastaja pyysi aviomieheltä kepeästi sataa puntaa ”maksuksi viihdytyksestä”, ja sen saatuaan hän katosi joukkioineen paikalta pölypilven saattelemana.

”Häneltä luonnistui niin uhkapeli, rietastelu kuin juopottelukin.” Kirjailija Alexander Smith, 1742

Kyseisen aatelispariskunnan nimi on kadonnut historian hämärään, mutta maantierosvon nimi tunnetaan yhä: hän oli Claude Duval, Englannin rikoshistorian häpeämättömin maantierosvo.

Ryöstely oli helppoa

Claude Duval syntyi Normandiassa vuonna 1643. Hänen isänsä oli mylläri, mutta historioitsijat uskovat perheen olleen taustaltaan aatelinen. Duval oli joka tapauksessa sen verran sivistynyt, että lähdettyään 14-vuotiaana kotoaan Pariisiin hän osasi käyttäytyä siellä kohtaamiensa aatelisten ja upseerien kanssa.

Claude Duval innoitti myöhemmin romanttisiin mielikuviin jaloista maantierosvoista.

© Artepics/Imageselect

Moni englantilaisupseeri pakeni Ranskaan sisällissodan riehuessa Englannissa kuninkaan kannattajien ja vastustajien välillä vuosina 1642–1651. Sota jakoi maan ja vei kuningas Kaarle I:ltä pään. Kun monarkia oli palautettu ja kuninkaaksi noussut Kaarle II, upseerit palasivat Englantiin vuonna 1660 mukanaan tallirenkinä ja lakeijana toiminut Duval.

Duval nautti elämästään, ja hänestä kirjoitettiinkin 1700-luvulla: ”Häneltä luonnistui niin uhkapeli, rietastelu kuin juopottelukin.” Ainaiseen rahapulaan hän keksi pian ratkaisun. Uuden hovin seuraelämä oli vilkasta, ja aristokraatit esittelivät mielellään korujaan ja kalliita kellojaan.

”Jos olet mies, vahdi lompakkoasi, jos nainen, vahdi sydäntäsi.” Duvalin hautakirjoitus

Maassa ei tuolloin ollut vielä yleistä poliisia, joten rikollisuus kukoisti ja maantiet kuhisivat rosvoja, jotka pysäyttivät vaunuja ja keräsivät matkalaisten arvoesineet parempaan talteen.

Duval osoittautui maantierosvona luonnonlahjakkuudeksi, joka hallitsi uhrejaan väkivallan sijaan charmillaan. Miehiä hän puhutteli kunnioittavasti ja naiset hän hurmasi imartelemalla – ja vei heiltä sitten korut ja kullan.

Hyökkäys suututti kuninkaan

”Hän oli komea ja naisten suosimalla tavalla nokkela”, Duvalia luonnehdittiin 1700-luvulla. Hänen käytöksensä ja olemuksensa oli kuitenkin tarkkaan suunniteltu, ja hän uskoi, että sen ansiosta viranomaiset eivät jahtaisi häntä armottomasti.

Jonkin aikaa näin olikin, kunnes Duval hyökkäsi Windsorin linnan lähistöllä väärän miehen kimppuun. Hän sitoi miehen ja otti tältä 59 kultakolikkoa ”vaivanpalkaksi”, kuten hän uhrilleen tokaisi.

Duvalin kerrotaan yhä käyvän lempikievarissaan, Steeple Astonissa sijaitsevassa The Holt Hotelissa.

© holthotel.co.uk

Sillä kertaa uhri, Roper-niminen mies, ei kuitenkaan ollut kuka tahansa. Hän vastasi kuninkaan metsästyskoirista ja kuului siten tämän lähipiiriin. Nöyryytetty Roper valitti raivoissaan hoviin, ja pian Duvalista annettiin etsintäkuulutus, jossa luvattiin palkkio tämän saattamisesta oikeuden eteen.

Duval pakeni Ranskaan, mutta rahapulassaan hänen oli pian palattava Englantiin.

Maa poltti Duvalin jalkojen alla, ja hän jäi kiinni ollessaan Hole-in-the-Wall-nimisessä kievarissa Lontoossa. Hän sai kuolemantuomion oikeudessa 17. tammikuuta 1670.

Naiset esittivät itkien armonanomuksia, mutta kuningas pysyi lujana ja Duval hirtettiin 21. tammikuuta. Hänen maineensa naistenmiehenä seurasi häntä kuolemaan asti, sillä hänen hautakivessään Covent Gardenissa lukee:

”Sinulle, joka luet tätä: Jos olet mies, vahdi lompakkoasi, jos nainen, vahdi sydäntäsi.”