Kylmäverinen pyssymies tappoi ainakin 40 ihmistä

John Wesley Hardin piti itseään oikeuden esitaistelijana, mutta todellisuudessa hän tappoi sumeilematta pikku kiistojen takia ja oli pitkälti syypää ”villin” lännen huonoon maineeseen.

Hardin tappoi 40–50 miestä, kunnes hänet itsensä ammuttiin vuonna 1895.

Julkaistu 13.08.18

- Jesper Rovsing Olsen

John Wesley Hardin oli kiistatta Villin lännen kylmäverisin lainsuojaton. Monien kuuluisien pyssysankareiden tekoja on liioiteltu rutkasti ja heistä on kerrottu ihannoiviakin tarinoita, mutta Hardin oli todellisuudessakin juuri niin julma kuin hänen kerrottiinkin olevan.

Esimerkiksi Harry Longabaugh eli ”Sundance Kid” ei ilmeisesti tarinoista huolimatta tappanut ketään, ja William Bonney eli ”Billy the Kid” oli todellisuudessa rehti ja seurallinen mies, mutta Hardin oli läpeensä kylmäverinen tappaja.

Ensimmäisen veritekonsa Hardin teki vuonna 1868 ollessaan vasta 15-vuotias, kun hänelle painiottelun hävinnyt entinen orja hyökkäsi hänen kimppuunsa.

Murhaaja keräsi suosiota

Tapaus nosti Hardinin kansansuosioon, sillä Texas eli tuolloin murrosaikaa. Etelävaltiot olivat juuri hävinneet sisällissodan, ja Texasissa kuhisi pohjoisvaltioiden sotilaita ja lähes 200 000 vapautettua orjaa.

Nujerretut ja katkerat texasilaiset tunsivat, että mustat olivat polkemassa heidät alleen. Heille Hardin oli sankari, joka puolusti etelän arvoja eikä antanut orjien hyppiä nenälleen.

Hardin ajatteli itsekin taistelevansa oikeudenmukaisuuden puolesta, kun hän 1870-luvulla tappoi entisiä orjia, pohjoisvaltioiden sotilaita ja paikallisia poliiseja, joista monet olivat mustia. Murhat vain lisäsivät Hardinin suosiota monien texasilaisten keskuudessa.

Todellisuudessa Hardin ei ollut mitenkään sankarillinen, vaan hän tappoi mielijohteesta viattomia ihmisiä, jotka olivat vain sattuneet hänen tielleen.

Useimmat hänen uhreistaan olivat valkoisia tai meksikolaisia, joiden kanssa hän otti yhteen saluunoissa ja pelipaikoissa, kerran jopa sirkuksessa.

”Kunnia” 27 murhasta

Hardin yritti vahvistaa kuvaa itsestään kansan sankarina julkaisemalla omaelämäkertansa. Kirja kertoi kuitenkin ennemmin tappajan synkän mielen syövereistä.

Hardinin isä oli lempeä pappi, ja monet tutkijat ovat pohtineet, miksi Hardinin elämästä tuli niin rikkonainen ja hurmeinen turvallisesta lapsuudesta huolimatta. Monet uskovat, että Hardinilla oli jonkinlainen persoonallisuushäiriö.

Ensimmäisen veritekonsa jälkeen Hardin pakeni Texasista välttyäkseen oikeudelta. Hän lyöttäytyi yksiin muiden kovanaamojen kanssa ja eli useita vuosia lainsuojattomana jättäen jälkeensä ruumiita.

Jonkin ajan kuluttua Hardin palasi Texasiin. Vuonna 1874 hän törmäsi 21-vuotispäivänään Comanchen kaupungin apulaisseriffiin.

Hardin tappoi tämän, ja miehen tuupertuessa seinää vasten muut joukkion jäsenet ampuivat ruumiin täyteen lyijyä. Kaupungissa leimahti lynkkausmieliala. Hardin pääsi pakoon, mutta hänen kumppaninsa jäivät hurjistuneen kansanjoukon kynsiin ja heidät hirtettiin.

Kolme vuotta – ja ainakin kuusi ruumista – myöhemmin Hardin jäi kiinni. Joukko Texas Rangers -lainvartijoita sai ahdistettua hänet ansaan junassa Floridassa, ja kohua herättäneessä oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.

Hardin itse väitti ampuneensa siihen mennessä 42 miestä. Paikalliset sanomalehdet kuitenkin antoivat hänelle ”kunnian” vain 27:stä surmasta.

Seriffi ampui Hardinin

Hardin armahdettiin hänen istuttuaan vankilassa 17 vuotta. Nuoruudessaan hän oli voinut elää lainsuojattomana, kun kiistat pohjois- ja etelävaltioiden sekä valkoisten ja mustien välillä olivat olleet yhä niin ajankohtaisia, että moniin hänen surmatöihinsä oli suhtauduttu ymmärryksellä. Nyt maailma oli kuitenkin muuttunut.

Vuonna 1894 Yhdysvallat oli toisenlainen maa ja Texasista oli tullut pääosin sivistynyt yhteiskunta, jossa ei hyväksytty väkivaltaa. Hardin oli lukenut vankilassa lakia ja nyt hän yritti jonkin aikaa elää kunniallisesti juristina.

Pian Hardin palasi kuitenkin rikoksen polulle ja muutti El Pasoon. Muun Texasin vähitellen sivistyessä El Paso oli säilyttänyt vanhan villin luonteensa – ja meno sen kuin yltyi vuosisadan vaihteen lähestyessä. Se oli juuri sopiva paikka entiselle pyssysankarille, joka kaipasi ”vanhoja hyviä aikoja”.

El Pasossa Hardin eli myrskyisää elämää, kunnes hän osui kohtalokkaaseen noppapeliin Acme-saluunaan illalla 19. elokuuta 1895. Hardin oli juuri riemuinnut heittämistään neljästä kuutosesta, kun seriffi John Selman astui saluunaan.

Selmanilla oli itselläänkin synkkä ja verinen menneisyys, ja aiemmin päivällä hän oli ottanut kovasanaisesti yhteen Hardinin kanssa. Nyt Selman veti aseensa ja ampui kylmäverisesti Hardinia takaapäin.

Luoti iskeytyi Hardinin takaraivoon ja tuli ulos toisesta silmäkulmasta. Läsnäolijoiden mukaan Hardin kääntyi vielä ympäri katsoakseen murhaajansa silmiin. Hän yritti tavoitella revolveriaan, mutta sitten hän tuupertui kuolleena lattialle.