Ranska perusti vuonna 1852 vankisiirtokunnan Etelä-Amerikkaan siirtomaahansa Guayanaan. Sinne vietiin ne vangit, joista haluttiin päästä eroon, sillä trooppiset taudit tappoivat nopeasti valtaosan vangeista.
Ensimmäiset Guayanaan karkoitetut olivat poliittisia vankeja, mutta vuodesta 1885 alkaen sinne lähetettiin myös tavallisia taparikollisia.
Siirtokuntaan kuului kallioinen Pirunsaari. Se oli vain pieni osa Guayanan vankisiirtokuntaa, mutta sen nimeä alettiin pian käyttää koko vankileirien järjestelmästä.
Pirunsaari ja sen kaksi naapurisaarta sijaitsevat 11 kilometrin päässä mantereesta. Pirunsaarelle eristettiin spitaaliset vangit. Ne vangit, jotka olivat yrittäneet karata mantereelle rakennetuista leireistä, siirrettiin Saint-Josephin saarelle eristyksiin muusta maailmasta.
Royalen saarella puolestaan asui giljotiiniin tuomittuja vankeja, ja sieltä pääsi Pirunsaarelle ainoastaan köysirataa pitkin.
Dreyfus oli Pirunsaarella viisi vuotta
1800-luvun lopulla Pirunsaarelle ei enää viety spitaalisia, vaan sinne alettiin sijoittaa erityisvankeja. Yksi heistä oli juutalainen upseeri Alfred Dreyfus, joka oli vuonna 1895 tuomittu väärin perustein vakoilusta Saksan laskuun. Hän vietti Pirunsaarella lähes viisi vuotta erityksissä pienessä majassa.
Ranskan Guayanan vankisiirtokunta lakkautettiin vuonna 1953.