Perjantai-iltana 7. marraskuuta 1974 Theo Plumbers Arms -pubiin hoiperteli hoikka vaalea nainen. Hänellä oli yllään pelkkä yöpaita, ja hänen päästään vuosi verta. Pubin kanta-asiakkaat tunnistivat naisen aateliseksi lady Lucaniksi.
”Auttakaa! Minut on yritetty murhata”, nainen huusi, ja pubissa olleet miehet tuijottivat lamaantuneina.
”Hän tappoi lastenhoitajani!” lady Lucan jatkoi ja pyörtyi. Silloin miehet havahtuivat ja kantoivat lady Lucanin penkille ja soittivat poliisille.
The Plumbers Arms sijaitsi Lower Belgrave Streetillä Lontoon hienolla Belgravian alueella. Pubin kanta-asiakkaat tiesivät, että lady ja lordi Lucan asuivat vain sadan metrin päässä pubista.
Onni ei hymyillyt lady Lucanille. Murhayrityksensä jälkeen lady Lucan jäi masennuslääkekoukkuun ja vieraantui lapsistaan.
Kun poliisi saapui Belgraviaan, se tutki Lucanien kodin läpikotaisin ja löysi pariskunnan kolme lasta piileskelemässä peloissaan huoneissaan.
Kellarista poliisit löysivät verisen kangassäkin, jossa oli nuoren naisen – perheen lastenhoitajan – ruumis. Lattialla lojui siteisiin kääritty lyijyputki.
Sillä välin lady Lucan oli tullut tajuihinsa. Hän kertoi, että henkilö, joka oli yrittänyt murhata hänet, oli hänen ex-miehensä lordi Lucan. Lordia ei kuitenkaan löytynyt mistään.
Lucan oli vanhan liiton aristokraatti
Lordi Lucan, varsinaiselta nimeltään Richard John Bingham, oli Lucanin jaarlin poika ja syntynyt vuonna 1934. John varttui ylellisyydessä, mutta yhteys perheeseen katkesi toisen maailmansodan sytyttyä.
Kun saksalaiset tuhopommittivat Lontoota, 6-vuotias John lähetettiin turvaan Yhdysvaltoihin. Hänen palattuaan kotiin vuonna 1945 hänet lähetettiin oitis Etonin sisäoppilaitokseen.
1950-luvulla koko maailma oli auki nuorelle aristokraatille, joka oli 190 senttiä pitkä, hoikka ja komea. Hän sai työpaikan William Brandt’s Sons and Co. -investointipankissa mutta kyllästyi työhönsä nopeasti ja omistautui White Migrant -kilpaveneelleen.
”Hän näytti lähes herrasmiehen karikatyyriltä löysissä puuvillahousuissaan, tweed-lippalakissaan ja nuoria kasvojaan komistavissa viiksissään.” Tuleva lady Lucan ensikohtaamisestaan John Binghamin kanssa
John Bingham kuului niin sanottuun Clermontin sakkiin eli varakkaiden aatelisten ja liikemiesten ryhmään, joka vietti aikaa Berkeley Square -aukiolla sijaitsevalla Clermontin yksityisklubilla.
Eräänä iltana vuonna 1960 hän voitti pelipöydässä 26 000 puntaa (nykyrahassa reilut 67 000 euroa). Voitto vakuutti hänet siitä, että uhkapelit olivat hänen elämänsä tarkoitus, ja hän irtisanoutui työstään pankissa.
Albert Broccoli valitsi Lordi Lucanin sijasta australialaisen mallin George Lazenbyn James Bondin rooliin elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969).
Lordi Lucan oli kuin luotu Bondin rooliin
Nimeni on Lucan, lordi Lucan. 1960-luvulla Sean Connery oli yhtä kuin James Bond, mutta kun hän vetäytyi elokuvasarjasta, lordi Lucan oli ehdolla salaisen agentin rooliin.
James Bond -romaanien kirjoittaja Ian Fleming oli innokas uhkapeluri ja kävi usein Clermont Clubilla, jossa myös lordi Lucan vietti suuren osan ajastaan.
Lucan oli charmikkaan brittiherrasmiehen perikuva – hän pukeutui tyylikkäästi ja harrasti uhkapelejä, yksityisklubeja ja hienoja autoja. Hän oli kuin tosielämän James Bond, joskin ilman lupaa tappaa.
Vuonna 1966 lordi Lucan kävi koekuvauksissa saadakseen roolin pikkutuhmassa Naisen 7 houkutusta -komediassa, jonka pääosaa esitti Shirley MacLaine. Hän ei saanut roolia ja hautasi haaveet elokuvaurasta.
Siksi lordi Lucan vastasi muutamaa vuotta myöhemmin kieltävästi legendaariselle Bond-tuottajalle Albert R. Broccolille, kun tämä pyysi häntä koe-esiintymiseen James Bondin rooliin. Broccoli etsi tuolloin seuraajaa Sean Connerylle, joka oli vetäytynyt roolista ennen kuudetta Bond-elokuvaa.
Voi hyvinkin olla, että Ian Fleming, joka ei pitänyt Sean Connerystä, suositteli lordi Lucania Bondin rooliin ennen kuolemaansa vuonna 1964.
Lordi tapasi tulevan vaimonsa
Vuonna 1963 John Bingham tapasi sattumalta varakkaan jockeyn Bill Shand Kyddin luona 26-vuotiaan mallin Veronica Duncanin, jonka sisko oli naimisissa Shand Kyddin kanssa.
Veronica kuvaili ensivaikutelmansa:
”Hän näytti lähes herrasmiehen karikatyyriltä löysissä puuvillahousuissaan, tweed-lippalakissaan ja nuoria kasvojaan komistavissa viiksissään.”
Veronica ja John alkoivat tapailla, ja eräänä iltapäivänä John kysyi, voisiko hän viedä Veronican kotiin.
”Menimme hänen asunnolleen. Hän soitti puhelun ja sanoi: ’Kerro Clermontin pojille, etten tule tänä iltana.’ Sitten hän kaappasi minut sohvalta syliinsä ja kantoi minut makuuhuoneeseen.”
Suora toiminta tepsi. Pari avioitui alle vuoden kuluttua ja muutti komeaan taloon Lower Belgrave Streetille. Sitä ennen John kuitenkin koki kovan iskun.
Vuonna 1963 hän kilpaili voitosta rikkaiden jokavuotisessa International Offshore Powerboat Race -kisassa Isle of Wightin ympäri. Yhtäkkiä hänen veneensä White Migrant alkoi kuitenkin vuotaa ja upposi vieden pohjaan Johnin veneeseen sijoittaman omaisuuden.
VIDEO: Filmi kilpailusta, jossa lordi Lucanin vene upposi
Peliriippuvuus varjosti perhe-elämää
Onnettomuuden jälkeen John oli puilla paljailla, mutta vain kaksi kuukautta häiden jälkeen hänen isänsä kuoli ja John peri sekä perheen omaisuuden että isänsä aatelisarvon ja hänestä tuli 7. Lucanin jaarli.
Onni näytti hymyilevän nuorelle perheelle, mutta pian taivaanrantaan alkoi kerääntyä synkkiä pilviä. Johnin kiinnostus uhkapeleihin paheni peliriippuvuudeksi, ja Veronica tunsi jäävänsä eristyksiin.
Clermont Clubin peli-illat hallitsivat parin elämää, ja avio-onnea sääteli Johnin menestys uhkapelipöydässä.
Päällepäin Lucanien avioliitto näytti idylliseltä, mutta hunningolla oleva talous kalvoi parin suhdetta.
Veronica kertoi myöhemmin, että parin keskustelut noudattivat aina samaa kaavaa. Kun John tuli kotiin, hän kysyi:
”Miten meni?”
Usein John vastasi vain: ”Hävisin.”
”Jos hän sanoi, että peli oli mennyt ’ihan mukavasti’, olin iloinen”, Veronica muisteli. ”Hyvinä päivinä pystyin käyttämään rahaa.”
Hyvinä päivinä Veronica osti vaatteita ja tavaroita, ja John osteli hänelle koruja. Huonoja päiviä oli kuitenkin enemmän kuin hyviä: suvun perintö hupeni ja velat kasvoivat.
Suhde ajautui karille
Lucanien avioliitto alkoi rakoilla. Rahahuolet painoivat, ja Veronica kärsi lasten syntymän jälkeen masennuksesta.
John väitti vaimoaan psyykkisesti epävakaaksi ja löi tätä kepillä useammin kuin kerran. Omien sanojensa mukaan hän halusi hakata hullut ajatukset pois vaimonsa päästä.
Lisäksi John laiminlöi vaimoaan ja teki kaikkensa tuhotakseen tämän itseluottamuksen. Vuonna 1972 kireän joulun jälkeen John päätti antaa viimeisen iskun.
Hän kutsui perheen kotiin lääkärin ja kysyi tältä:
”Pystyykö vaimoni huolehtimaan lapsista?”
Kun lääkäri vastasi myöntävästi, John suuttui niin, että pakkasi vaatteensa kahteen laukkuun ja lähti ovet paukkuen.
”Viime yönä sattui kamala tapaus, jota kuvailin lyhyesti äidilleni.” Lordi Lucan kirjeessä ystävälleen Bill Shand Kyddille murhan jälkeen
Hän muutti pieneen asuntoon perheen kodin lähelle ja käynnisti huoltajuustaistelun lapsista. Hän jopa vakoili vaimoaan saadakseen todisteita siitä, että tämä ei soveltunut äidiksi.
Huoltajuustaistelu maksoi omaisuuksia, mutta lordi Lucan ei onnistunut vakuuttamaan tuomaria. Lady Lucan arvioitiin henkisesti tasapainoiseksi ja hän sai lasten huoltajuuden – sillä ehdolla, että hän hankkisi avukseen luonaan asuvan lastenhoitajan.
Veronica palkkasi lastenhoitajaksi 29-vuotiaan Sandra Rivettin.
Murhaaja iski pimeässä
Lucanien vuoden kestänyt huoltajuusriita kärjistyi 7. marraskuuta 1974. Noin kello 21 Sandra Rivett meni kellarissa sijaitsevaan keittiöön valmistamaan Veronicalle kupin teetä.
Lady Lucan kertoi poliisille ihmetelleensä, minne Sandra oli kadonnut, ja lähteneensä alakertaan etsimään tätä. Eteishallissa John hyökkäsi hänen kimppuunsa ja iski häntä lyijyputkella päähän.
”Minä huusin, ja mieheni käski minun pitää turpani kiinni ja työnsi kolme hansikoitua sormea kurkkuuni.”
Veronica pyristeli vapaaksi puristamalla Johnia tiukasti kiveksistä.
Poliisi löysi Lucanin asunnosta Sandra Rivettin ruumiin kangassäkissä.
Lopulta Veronica onnistui rauhoittamaan miehensä ja he päättivät mennä levolle makuuhuoneeseen. Kun John meni kylpyhuoneeseen pesemään veren käsistään, Veronica pakeni kadulle ja The Plumbers Armsiin, jonka asiakkaat hälyttivät poliisin.
Poliisi kuulusteli lady Lucania mutta lordi Lucanin versiota tapahtumista ei kuultu, sillä tämä oli kadonnut. Hän kuitenkin kertoi kirjeessä Bill Shand Kyddille:
”Viime yönä sattui kamala tapaus, jota kuvailin lyhyesti äidilleni. Todisteet minua vastaan ovat vahvat, ja V (Veronica, toim.) sanoo varmasti, että minä olen syyllinen.”
Lordi Lucan katosi jäljettömiin
Vähitellen poliisille muodostui käsitys lordi Lucanin paosta. Tämä oli paennut murhapaikalta Ford Corsairilla, jonka hän oli lainannut ystävältään muutamaa viikkoa aiemmin.
Ajomatka päättyi Susan Maxwell-Scottsin luo Sussexiin 60 kilometrin päähän Lontoosta. Lordi Lucan selitti öistä yllätysvierailuaan sanomalla, että joku oli yrittänyt tappaa hänen vaimonsa ja että häntä itseään epäiltiin.
”Hän oli luonnollisesti järkyttynyt, mutta muuten hän hallitsi tunteensa täysin”, Maxwell-Scotts kertoi myöhemmin. ”Uskon, että hän kertoi minulle totuuden.”
Muutamaa tuntia myöhemmin Lucan ajoi etelärannikolle Newhavenin satamakaupunkiin, josta Ford myöhemmin löydettiin. Autossa oli verijälkiä, ja tavaratilasta löytyi siteisiin kääritty lyijyputki.
Jäljet kuitenkin päättyivät Newhaveniin. Oliko lordi Lucan paennut Ranskaan lautalla tai jonkun purjehtijan kyydissä, vai piileskelikö hän yhä Etelä-Englannissa?
Lordi Lucanin katoamista seuranneina viikkoina brittilehdet spekuloivat, oliko tämä paennut Ranskaan – esimerkiksi huviveneellä.
Lordi Lucan on ”nähty” eri puolilla maailmaa
Lordi Lucanin katoaminen kiinnosti brittejä, ja sikäläiset lehdet spekuloivat ahkerasti kadonneen lordin mahdollisella kohtalolla.
Lucanin tapauksen tutkintaa johtanut Roy Ranson oli vuonna 1974 varma, että lordi Lucan oli ”langennut omaan miekkaansa” eli tehnyt itsemurhan.
Moni muu uskoi Lucanin nousseen Ranskaan menevään lauttaan jätettyään autonsa Newhaveniin. Tapaus herätti mediassa suurta kiinnostusta, ja iltapäivälehdet lähettivät toimittajiaan maailmalle etsimään johtolankoja.
Ajan mittaan lordi Lucanista tuli toimittajien keskuudessa vitsi – he tiesivät, että lordia tuskin koskaan löydettäisiin, mutta hänen etsintänsä oli keino päästä matkustamaan pitkiksikin ajoiksi eksoottisiin paikkoihin. Eräs brittimedia laski vuonna 2017, että kadonnut lordi oli ”nähty” 70 kertaa sitten vuoden 1974.
Tammikuussa 2020 jutussa tapahtui uusi käänne, kun murhatun lastenhoitajan Sandra Rivettin poika Neil Berriman väitti löytäneensä kadonneen lordin buddhalaisesta yhteisöstä Australiasta.
Berriman on ilmoittanut luovuttaneensa keräämänsä aineiston Australian viranomaisille. Todisteiden joukossa on muun muassa brittiläisen Bradfordin yliopiston visuaalisen data-analyysin osastolla työskentelevän professori Hassan Ugailin tekemä kasvoanalyysi.
Professori Ugail on kehittänyt algoritmin, joka tunnistaa henkilöitä vertailemalla valokuvia, ja algoritmin mukaan lordi Lucanin vanhat valokuvat vastaavat Berrimanin Australiasta löytämää iäkästä miestä.
”Luotan algoritmini tieteelliseen perustaan. Algoritmi ei ole koskaan erehtynyt”, professori Ugail toteaa.
Tragedia jatkui
Miehensä kadottua 37-vuotias Veronica jäi puille paljaille. Tiedotusvälineet ahdistelivat häntä, ja syyllisyys Sandra Rivettin kuolemasta painoi häntä.
Lady Lucanin elämä saavutti aallonpohjan vuonna 1982, kun hänen 15-vuotias poikansa George kirjoitti sisäoppilaitoksesta, että hänen ja hänen kahden sisaruksensa olisi ”mukavampaa” asua Shand Kyddien luona.
Lady Lucan asui yksin ja jäi masennuslääkekoukkuun. Lapset varttuivat hänen sisarensa hoivissa, eikä hän juurikaan ollut yhteydessä heihin.
Lordi Lucania ei koskaan löydetty, ja vuonna 1999 hänet julistettiin kuolleeksi. Ilman ruumista kuolintodistusta ei kuitenkaan voitu heti kirjoittaa. Vasta vuonna 2016 oikeus myönsi George Binghamille oikeuden periä isänsä aatelisarvo.
George, hänen kaksi sisarustaan sekä vanhat ystävät ovat vakuuttuneita lordi Lucanin viattomuudesta. He uskovat, että tämä asuu väärällä nimellä jossakin ulkomailla – jos hän on vielä elossa.
Vuonna 2017 lady Lucan antoi harvinaisen haastattelun. Kun häneltä kysyttiin, miksi hänen miehensä halusi murhata hänet, hän vastasi:
”Paine ajoi hänet hulluteen.”
Hän kertoi myös olevansa varma, että lordi Lucan oli noussut Ranskaan menevään lauttaan ja tehnyt itsemurhan hyppäämällä aluksen potkuriin.
”Se oli hyvin rohkea teko”, lady Lucan kommentoi.