Frank Abagnale rikastui huijaamalla

Frank Abagnale lähti kotoa 16-vuotiaana. Petoksella hankittu lentäjän univormu ja sekkihuijaus takasivat hänelle ylellisen elämän. Abagnale kirjoitti myöhemmin elämästään Ota kiinni jos saat -kirjan, josta on tehty myös elokuva.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Frank Abagnale: Ota kiinni jos saat -kirjan päähenkilö

Kapteeni Gary Giles nosti Boeing 707:n 30 000 jalan korkeuteen. Sitten hän kääntyi ohjaamossa matkustajana olleen nuoren Pan American Airwaysin lentäjän puoleen ja sanoi: ”Mitä jos lentäisit konetta hetken, Frank, kun minä käväisen matkustamossa.” Perämies huolehti ohjaimista sillä aikaa, kun Frank Abagnale asettui kapteenin penkille. Sitten perämies sanoi hymyillen: ”Ole hyvä, kapteeni.”

Muutaman sekunnin ajan suuri kone ja sen 140 matkustajaa olivat Abagnalen vastuulla, kunnes hän kytki päälle autopilotin. Huolimatta lentäjän univormustaan hän ei ollut ikinä ottanut yhtäkään lentotuntia. Kuten hän itse myöhemmin totesi, hän ei pystynyt pitämään edes leijaa ilmassa. Hänen lentolupakirjansa oli yhtä tekaistu kuin hänen Pan Amin henkilökorttinsa.

Frank Abagnale lähti kotoa 16-vuotiaana

Frank William Abagnale Jr. oli 16-vuotias, kun hän lähti lapsuudenkodistaan Bronxvillessä New Yorkissa. Hänen vanhempansa olivat eronneet, ja isän yritystä uhkasi konkurssi. Tunnelma kotona oli kurja, mutta Abagnale kirjoitti kirjassaan Ota kiinni jos saat lähtönsä johtuneen kuitenkin pikemminkin hetken mielijohteesta kuin perhesyistä.

Kesäisenä aamuna vuonna 1964 Abagnale pakkasi parhaat vaatteensa ja lähti jättämättä vanhemmilleen mitään viestiä. Mukanaan hänellä oli vain matkalaukku, pankkikirja, jolle oli merkitty 200 dollaria, sekä sekkivihko motellilaskujen ja ruuan maksamiseksi ensi hätään.

Abagnale sai töitä kaupasta New Yorkissa, mutta alaikäisenä hän tienasi vain 1,50 dollaria tunnissa. Se ei riittänyt, joten hän päätti järjestää itse itselleen palkankorotuksen. Abagnale oli jo 15-vuotiaana yli 180 senttiä pitkä ja harteikas. Monesti häntä luultiin jopa kymmenen vuotta ikäistään vanhemmalta, ja hän päätti käyttää vaikutelmaa hyväkseen.

Hänen piti muuttaa vain yksi numero ajokorttiin merkittyyn syntymäaikaansa. Se oli hänen ensimmäinen petoksensa. Abagnale sai työpaikan toisesta liikkeestä ja palkkakin nousi, mutta vain noin 2,50 dollariin tunnissa. Rahaa kului, ja tili tyhjeni nopeasti. Seuraavaksi Abagnale alkoi jaella omalla nimellään allekirjoittamiaan katteettomia sekkejä, mikä oli typerää ja lyhytnäköistä. Oli keksittävä muita keinoja saada rahaa.

Abagnale huomasi, että pankit pyysivät nähdä kuvallisen henkilötodistuksen vain, kun asiakas nosti rahaa tililtään, mutta eivät silloin, kun asiakas talletti rahaa tilille. Hän käytti viimeiset rahansa avatakseen tilin väärällä nimellä. Jonkin ajan kuluttua hän soitti pankkiin ja tilasi sekkivihon, joka saapui muutaman päivän päästä hänen postilokeroonsa paikalliseen postitoimistoon.

Nyt hän saattoi käyttää katteettomia sekkejä kenenkään estämättä. Kun pankki huomasi asian ja sulki tilin, Abagnale vain avasi tilin toisessa pankissa.

Nuorukainen oli löytänyt pohjattoman rahanlähteen, ja seuraavat vuodet hän eli ruhtinaallisesti poliisin yrittäessä turhaan päästä hänen jäljilleen.

Unelma sai siivet: Frank Abagnale halusi lentäjäksi

Toistaiseksi Abagnale oli vain harhaillut päättömästi ilman suurempia tavoitteita, mutta yhtäkkiä kaikki muuttui. Kadulla New Yorkissa häntä vastaan tuli Pan Am -lentoyhtiön miehistöä; kaksi itsevarmaa lentäjää upeissa univormuissaan ja ryhmä nuoria, kauniita ja Abagnalen silmissä lähes jumalallisia lentoemäntiä. Abagnalelle he edustivat tyyliä ja menestystä, ja näky vaikutti häneen kuin ilmestys. Hän tiesi nyt, mitä hänestä tulisi: Pan Amin lentäjä.

Paniikki räätälillä

Abagnale ei kuitenkaan aikonut suorittaa high schoolia, raataa muutamaa vuotta yliopistossa ja suorittaa sen jälkeen vielä lentokoulua, vaan hän päätti hankkia siipensä helpommalla tavalla.
Ensimmäiseksi hän tarvitsi univormun. Abagnale soitti Pan Amiin ja pyysi yhdistämään hankintaosastolle. Puhelu yhdistettiin.

”Johnson puhelimessa. Voinko auttaa?” ”Toki”, vastasi Abagnale. ”Nimeni on Robert Blake. Olen Pan Amin perämies ja asun Los Angelesissa. Lensimme tänne aamulla, ja seuraava lentoni on tänä iltana. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta joku on varastanut univormuni. Joka tapauksessa se on kateissa. En voi lentää siviilivaatteissa.” ”Olkaa huoleti”, Johnson vastasi ystävällisesti. ”Menkää Well-Built Uniform Companyyn ja kysykää herra Rosenia. Hän hoitaa teille univormun. Soitan hänelle ja kerron, että olette tulossa.”

Abagnale kirjoitti liikkeen osoitteen ylös, ja jo tunnin päästä hän seisoi peilin edessä Pan Amin lentäjänunivormu yllään näkyä ihaillen. Kaikki oli sujunut täydellisesti. Kun Abagnale oli lähtemässä liikkeestä, hän kuitenkin pelkäsi hetken paljastuvansa.

Vetäessään sekkivihkonsa esiin Abagnale tajusi liian myöhään, että sekit olivat hänen oikealla nimellään eivätkä Robert Blaken, jona hän esiintyi. ”Emme ota sekkejä vastaan”, räätäli kuitenkin kiirehti sanomaan. Abagnale hätkähti ja vastasi, että hänen piti siinä tapauksessa mennä nostamaan käteistä. Herra Rosen puisteli päätään. Hän ei ottaisi maksua nyt, vaan yritys laskutti suoraan lentoyhtiötä.

Hän tarvitsi vain Abagnalen Pan Amin henkilönumeron. Henkilönumero! Abagnalella ei ollut aavistustakaan, kuinka monta numeroa Pan Amin henkilönumeroissa oli, mutta tietämättään Rosen pelasti hänet pulasta työntäessään lomakkeen tiskin yli. Siinä oli nimikentän vieressä neljä ruutua, ja Abagnale raapusti niihin neljä ensimmäisenä mieleensä tullutta numeroa.

Hetken päästä hän patsasteli kadulla kohti uutta ylellistä elämäänsä lentäjänä. Hän oli valmis valloittamaan maailman ja monia kauniita naisia.

Ennakkokäsitykset auttoivat Frank Abagnalea

Lentäjän univormussaan Abagnale sai vahvistuksen sille, mitä oli uumoillutkin: vaatteet tekivät miehen. Ne antoivat hänelle identiteetin ja uskottavuutta. Kukaan ei koskaan tarkistanut hänen katteettomia sekkejään. Ihmiset olivat hämmästyttävästi ennakkokäsitystensä vankeja. He eivät katsoneet sekkiä vaan sen antanutta ihmistä. Abagnale käyttäytyi hyvin ja pukeutui hyvin – ja hän oli valkoihoinen. Myöhemmin hän kirjoiti muistelmissaan, ettei olisi koskaan onnistunut, jos olisi ollut mustaihoinen.

Lentäjän univormun vaikutus ylitti kuitenkin Abagnalenkin odotukset. Häntä alettiin puhutella sanalla ”sir”, ja kauniit naiset hymyilivät hänelle viekoittelevasti ja kääntyivät kadulla katsomaan hänen peräänsä. Abagnale oli pitkä, komea nuori mies, joka tuli hyvin toimeen naisten kanssa, mutta muutos oli silti valtava. Pan Amin lentäjillä näytti olevan vientiä naismaailmanssa.

Abagnale otti kaiken irti tilanteesta ja iski naisia lähimmällä lentokentällä ja solmi lukemattomia eroottisia suhteita kaikkien muiden lentoyhtiöiden paitsi Pan Amin lentoemäntiin. Hän suosi
itseään selvästi vanhempia naisia, ja miettikin usein, mitä hänen 30-vuotias rakastajattarensa sanoisi, jos tietäisi rakastajansa olevan vasta 16-vuotias.

Abagnale rakensi määrätietoisesti uutta henkilöllisyyttään. Hän tajusi tarvitsevansa henkilökortin, jollainen kaikilla Pan Amin työntekijöillä oli rintapielessään. Sen hankkiminen osoittautui helpoksi.

Lentokentällä Abagnale tarkkaili lentäjien rinnuksissa roikkuvan kortin ulkomuotoa, asettelua ja sisältöä. Hän tarvitsi myös oikeankokoisen Pan Amin logon, jonka hän hankki pienestä muovisesta lentokoneesta raaputtamalla siinä olevan tarran irti.

Jotta huijaus onnistuisi, Agabnalen piti kuitenkin myös tuntea alaa paremmin, ja hän ryhtyi tarmokkaasti toimeen. Hän istui viikkokausia kirjastoissa tutkimassa lentämiseen liittyvää ammattikirjallisuutta. Lisäksi hän tarvitsi kuitenkin tietoa lentäjien elämästä ja työstä käytännössä. Niinpä hän soitti Pan Amille ja pyysi päästä puheisiin jonkun lentäjän kanssa. Hän esittäytyi opiskelijaksi, joka kirjoitti artikkelia lentäjistä koulun lehteen.

Abagnale ohjattiin vanhemman kapteenin luo, joka ilahtuneena Abagnalen palavasta innostuksesta vastasi kärsivällisesti tämän kysymyksiin. Abagnale sai esimerkiksi vahvistuksen lukemalleen tiedolle, että lentäjät saivat lentää ilmaiseksi kaikkialle maailmaan.

Näitä lentoja kutsuttiin siirtokuljetuksiksi. Lentoyhtiöiden piti kuljettaa lentäjiään nopeasti eri puolille maailmaa, minkä vuoksi ne olivat sopineet keskenään, että lentäjät saivat lentää ilmaiseksi muidenkin yhtiöiden lennoilla. Lentäjä ei vienyt yhdenkään maksavan asiakkaan paikkaa, sillä hän ei matkustanut matkustamossa vaan ohjaamossa taittotuolilla. Abagnale näki mahdollisuutensa päästä näkemään maailmaa.

Kun Abagnale näki lentokapteenin kaksi kaunista lentoemäntää käsipuolessaan, hän sai idean, miten rikastua ja saada naisia. Kuva: AP

Frank Abagnale jäi kiinni ostaessaan talon

Sitten koitti päivä, jolloin Abagnale oli valmis ja astui lentokoneeseen ensimmäiselle lennolleen. Kaikki sujui kuin rasvattu. Myöhemminkään ei ilmennyt mitään ongelmia, ja Abagnalesta lenteli ympäri maailmaa mielin määrin. Pan Am on selvittänyt, että ensimmäisenä kahtena vuotena Abagnale lensi yli 1,6 miljoonaa kilometriä 250 lennolla kaikkiaan 26 maahan. Abagnale oli aina mukana vain matkustajana, ja vain kerran hänellä oli ohjaussauva käsissään muutaman sekunnin ajan.

Huijaus tuli Pan Amille kalliiksi. Pan Amin lentäjänä Abagnale asui hotelleissa, joita lentoyhtiöllä oli tapana käyttää. Majoituksen, ruuan ja juomat maksoi Pan Am. Abagnalen elämä muuttui kertaheitolla ylelliseksi seikkailuksi, jossa ei ollut pulaa kokemuksista, hyvästä ruoasta ja seksistä.

Abagnale jakeli ympäriinsä katteettomia sekkejä, joilla hän yleensä nosti käteistä. Hänellä oli nipuittain seteleitä pankkien tallelokeroissa pankeissa eri puolilla maailmaa. Kolikolla oli kuitenkin kääntöpuolensa. Interpol hengitti jo hänen niskaansa, ja hän oli vaarassa jäädä kiinni milloin hyvänsä. Ajoittain hän ei uskaltanut mennä lentokentälle ja esiintyi lentäjän sijaan sairaalan ylilääkärinä ja myöhemmin lakimiehenä ja syyttäjänä. Kaikki sujui kuin rasvattu.

Ironista kyllä Abagnalen jäi kiinni vasta päätettyään ryhtyä lainkuuliaiseksi. Neljän vuoden jälkeen 20-vuotias Abagnale oli väsynyt pakoilemaan. Hän oli huijannut 2,5 miljoonaa dollaria – mikä vastaa nykyrahassa noin 27 miljoonaa euroa – eikä hänen enää tarvinnut jatkaa rikollista elämää. Hän päätti ostaa talon Etelä-Ranskasta Montpellieristä ja jäädä eläkkeelle.

Riemua ei kestänyt kauan. Eräs lentoemäntä, jota Abagnale oli joskus tapaillut, tunnisti tämän kadulla. Nainen tiesi nyt, että Abagnale oli etsintäkuulutettu huijari, ja hälytti poliisin, joka pidätti Abagnalen paikallisessa supermarketissa. Juhlat olivat päättyneet.

Pako lentokoneen vessasta: Frank Abagnale karkasi poliisilta

Abagnale hyödynsi lentokoneiden tuntemustaan paetessaan viranomaisia. Vietettyään vuoden telkien takana Ranskassa ja Ruotsissa Abagnale nousi vuonna 1971 lentokoneeseen kohti Yhdysvaltoja, jossa häntä odotti 12 vuoden vankeustuomio. Kone oli VC10, jonka hän oli oppinut tuntemaan läpikotaisin ilmaislennoillaan.

Abagnale tiesi, että koneen wc-pöntössä oli hakaset, jotka henkilökunta pystyi irrottamaan nostaakseen koko pöntön irti, jos se tukkeutui. Pöntön alla oli reikä, josta aikuinen mies
mahtui juuri ja juuri läpi. Reiästä pääsi koneen ruumassa olevalle luukulle.

Vähän ennen koneen laskeutumista Abagnale lukittautui vessaan ja irrotti pöntön. Kun kone laskeutui, hän ryömi reiästä, löysi luukun, hyppäsi siitä kiitoradalle ja pakeni. Lehdistö herkutteli tarinalla, joka huvitti kaikkia muita paitsi poliiseja. Abagnalen pako jäi lyhyeksi, sillä hän jäi kiinni jo muutaman päivän päästä.

Frank Abagnale, Ota kiinni jos saat -kirjan huijari, auttaa nyt FBI:tä

Abagnale tuomittiin Yhdysvalloissa 12 vuoden vankeuteen, mutta FBI oli niin kiinnostunut huijarin kyvyistä ja tiedoista, että se halusi hänet palvelukseensa.

Tehtiin sopimus: Abagnale istui viisi vuotta tuomiostaan ja pääsi vapaaksi sillä ehdolla, että hän toimisi FBI:n neuvonantajana hankalissa petostapauksissa. Yhteistyö on jatkunut jo useita vuosikymmeniä, ja Abagnale luennoi edelleen usein FBI:n akatemiassa.

Ehkä sinua kiinnostaa...