Vuosia 1690–1730 pidetään merirosvouksen kulta-aikana. Euroopan valtioiden väliset suuret sodat olivat ohi, olot olivat melko vakaat ja kauppa siirtomaiden kanssa vilkasta.
Raskaassa lastissa olevat laivat, jotka kuljettivat Eurooppaan monenlaisia tarvikkeita, olivat merirosvoille helppo kohde.
Merirosvousta on kuitenkin harjoitettu historian hämäristä nykypäivään, eivätkä romantisoidut merirosvotarinat aina anna oikeaa kuvaa siitä karusta elämästä, joita merien lainsuojattomat viettivät.
1. Francis Drake – kuningattaren suojatti
Kun Francis Drake ensimmäisenä englantilaisena purjehti maailman ympäri vuosien 1577 ja 1580 välisenä aikana, hän ryösti putipuhtaaksi jokaisen kohtaamansa espanjalaislaivan ja uudisasutuksen.
Kuningatar Elisabet I rahoitti matkaa, koska Draken ryöstöretki horjutti Englannin kanssa kilpailevan Espanjan mahtiasemaa.
Kun Espanjan lähettiläät sitten valittivat Drakesta, tämä pahoitteli Draken toimia ikään kuin ei olisi ollut niistä tietoinen.
Englannissa Francis Drake oli kansallissankari, mutta espanjalaiset kutsuivat häntä nimellä ”un corsario”, merirosvo.
Francis Drake (1540–1596) – merirosvo vai kansallissankari?
2. John Hawkins – menestyksekäs orjakauppias
Englannin kuningatar Elisabet I:lla oli komennossaan kokonainen laivasto aluksia, jotka harjoittivat merirosvousta hänen luvallaan. Alusten kapteeneita kutsuttiin Merikoiriksi (The Sea Dogs). Yksi heistä oli Francis Drake. Laivastoa komensi John Hawkins (1532–95), joka ensimmäisenä englantilaisena ansaitsi suurimittaisella orjakaupalla.
John Hawkins tunnetaan miehenä, joka alkoi harjoittaa niin sanottua kolmiokauppaa: eurooppalaiset hyödykkeet vaihdettiin Afrikassa orjiin, jotka myytiin Amerikkaan kysytyistä raaka-aineista.
3. Piet Hein – valtion laillistama konna
Nuori hollantilainen meriupseeri vietti neljä vuotta espanjalaisten vankina orjatyössä laivalla. Kun kostoa hautova Hein vihdoin lunastettiin vapaaksi vuonna 1602, hän ryhtyi ilomielin kaapparikapteeniksi. Hän sai valtion suostumuksella hyökätä espanjalaisten kauppalaivojen kimppuun. Alankomaiden ja Espanjan välillä käydyn 80-vuotisen sodan aikana merirosvous laskettiin sotatoimeksi.
Hein piti laivoillaan kovaa kuria, mutta kohteli vankeja kunnioittavasti. Isompien kohteiden valtauksessa hän teki yhteistyötä ”oikeiden” merirosvojen, kuten melko raakana tunnetun juutalaisen Moses Cohen Henriquesin kanssa.
4. John Ward – kristitystä muslimiksi
Vuonna 1603 John Ward pakotettiin värväytymään brittilaivastoon. Vain kaksi viikkoa myöhemmin hän ja 30 muuta varastivat pienen parkin ja karkasivat. Välimerellä heidän onnistui anastaa itselleen oikea sotalaiva, jossa oli 32 tykkiä. Sen avulla he alkoivat ryöstellä kauppalaivoja.
Tunisian hallitsija Othman Dey salli heidän käyttää maitaan tukikohtana sillä ehdolla, että he maksoivat hänelle aina viidenneksen saaliista. Kun Ward vuonna 1622 sairastui ruttoon, hän halusi osoittaa kiitollisuutensa Othman Deylle kääntymällä muslimiksi ja otti nimen Jusuf Rais. Hän kuoli pian tämän jälkeen.
5. Emanuel Wynne – merirosvolipun keksijä
Ranskalainen merirosvo Emanuel Wynne oli kirjallisen lähteen mukaan tiettävästi ensimmäinen, joka käytti merirosvolippua.
Hänen mainitaan vetäneen sen mastoon vuonna 1700, kun hänen aluksensa kohtasi englantilaislaivan Afrikan rannikolla Kap Verden lähistöllä.
Merirosvokapteenit halusivat vallata ryöstettävän aluksen mahdollisimman vähällä taistelulla tappioiden välttämiseksi. He käyttivät siksi kauppalaivojen miehistön säikyttämiseen pelottavaa lippua.
Wynnen lipussa oli kallo ja ristikkäiset luut. Siitä muotoutui myöhemmin yksi yleisimmistä merirosvolipuista. Wynnen lipussa oli myös tiimalasi, jolla kerrottiin uhreille, että heidän aikansa oli loppumassa, jos he tekivät vastarintaa.
Emanuel Wynne oli ehkä ensimmäinen, joka käytti pääkalloa ja ristikkäisiä luita kuvaavaa lippua. Siitä muodostui myöhemmin merirosvojen symboli.
6. Edward Teach – Mustaparta vältti väkivaltaa
Englantilainen Edward Teach oli mainettaan parempi. Hän oli hyvin tunnettu merirosvo, joka toimi lyhyen aikana Karibialla ja Amerikan itärannikolla 1717–1718.
Hän sai Charlestonin asukkaat maksamaan suuret lunnaat siitä, että suostui päättämään kaupungin piirityksen ja jättämään sen kauppalaivat rauhaan. Teach yritti aina välttää väkivaltaa ja päästä tavoitteisiinsa vain pelottavalla ulkomuodollaan.
Teach sai lisänimensä mustan tuuheaa partansa vuoksi. Pelottaakseen ihmisiä hän kiinnitti hattunsa reunaan sytytyslankoja niin, että hän muistutti kävelevää pommia.
Hän sai surmansa 22. marraskuuta 1718 taistelussa sotilasjoukkoa vastaan, minkä jälkeen maailma huoahti helpotuksesta.
Edward Teach (noin 1680–1718), joka tunnettiin paremmin Mustapartana, sai surmansa kaksintaistelussa Adventure-laivalla Ocracokenlahdella Pohjois-Carolinan rannikolla.
7. Bartholomew Roberts – käytöstavat tunteva teen litkijä
Bartholomew Roberts (1682–1722) ei koskaan unohtanut palvelusaikaansa matruusina Englannin kauppalaivastossa.
Koska kolmen punnan kuukausipalkka ei riittänyt ylelliseen elämään, josta hän unelmoi, hän ryhtyi harjoittamaan merirosvousta Karibialla.
Hänestä kehittyikin yksi aikansa huippuryöväreistä. Viiden aktiivivuotensa aikana hän kaappasi peräti 479 kauppalaivaa. Aina taisteluun valmistautuessaan hän pukeutui parhaimpiinsa.
Jokaisen valloituksen jälkeen hän järjesti Royal Fortune -laivallaan juhlat, joissa noudatettiin tiettyjä sääntöjä. Miehet eivät saaneet kantaa aseita rommitarjoilun aikana.
He eivät myöskään saaneet pelata rahasta, ja laivaan ei päästetty naisia kuoleman uhalla. Valot sammutettiin joka ilta kello kahdeksan, ja ne, jotka halusivat jatkaa juomista, saivat tehdä sen pimeässä.
Roberts itse ei nauttinut alkoholijuomia mutta siemaili silloin tällöin mielellään kupillisen laadukasta teetä.
8. Anne Bonny – lakimiehen avioton tytär
Anne Bonny oli Amerikan etelävaltioissa asuvan hyvin toimeentulevan lakimiehen tytär. Bonnyn äiti oli perheen palvelustyttö.
Jotta avioliiton ulkopuolinen lapsi ei olisi haitannut Bonnyn isän liiketoimia, Annen uskoteltiin olevan renkipoika ja hän käytti miesten vaatteita. Vuoden 1714 tienoilla hän karkasi kotoa ja lähti Karibialle yhdessä köyhän merimiehen kanssa.
Bonny ja hänen seuralaisensa värväytyivät merirosvokapteeni John Rackhamin laivaan. Vuonna 1720 koko miehistö otettiin vangiksi Jamaikalla ja tuomittiin hirtettäväksi.
Silloin Bonnyn havaittiin olevan raskaana. Englannin lain mukaan raskaana olevia ei saanut teloittaa. Bonnyn loppuelämän vaiheista ei kerrota historiallisissa lähteissä mitään varmaa.
Anne Bonny ilmeisesti syntyi Irlannissa, eli merirosvona Karibialla ja joidenkin historioitsijoiden mukaan kuoli Etelä-Carolinassa.
9. Edward Low – outo ja raaka villi
Lapsena lontoolainen Edward Low elätti itsensä taskuvarkaana. Aikuisena hänestä tuli yksi historian raaimmista merirosvoista.
Vuosien 1721–1724 aikana hän ryösti ainakin sata kauppalaivaa Karibialla ja Pohjois-Amerikan rannikkovesillä.
Hän kidutti mielellään vankejaan muun muassa sitomalla heidän kätensä tervatulla köydellä, joka sitten sytytettiin tuleen. Toisinaan hän myös antoi nostaa vangin mastoon ja tiputtaa sitten sieltä kannelle.
Ne laivat, joita Low ei polttanut, jätettiin merelle ilman köysistöä ja elintarvikkeita. Kirjailija Arthur Conan Doyle kuvaili Low’ta ”epätoivoiseksi ja äärimmäisen raa’aksi mieheksi".
Low’n toimintatavat saivat suurvallat lähettämään hänen vaikutusalueelleen lainkuuliaisten kansalaisten turvaksi useita sotalaivoja, mihin merirosvouksen kulta-ajan katsotaan päättyneen.
10. Kapteeni Koukku – koukkukätinen herrasmies
Kirjailija J. M. Barrie (1860–1937) kieltäytyi paljastamasta, ketä hän oli käyttänyt kapteeni Koukun esikuvana Peter Panista kertovassa romaanissaan.
Hänen mukaansa asian paljastaminen olisi aiheuttanut skandaalin. Kirjallisuushistorioitsijat uskovat, että hahmo oli sekoitus Barrien erästä opiskelutoveria Etonista ja Christopher Newportia.
Newport oli englantilainen 1600-luvulla elänyt kaapparikapteeni, joka oli taustaltaan yläluokkainen ja korkeasti koulutettu. Hän ei kuitenkaan aikaillut käydä armotta espanjalaisten laivojen kimppuun.
Karibialla käydyssä lähitaistelussa Newport menetti oikean kätensä. Tilalle hän hankki rautakoukun, josta muodostui hänen pelottava tavaramerkkinsä.