Kello oli 8.15 aamulla ranskalaisessa Aix-les-Bains’ssa 20. syyskuuta 1903, kun kampaaja Jean Pelletier soitti kylpyläkaupungin yhden luksushuvilan ovikelloa valmiina päivän töihin.
Pelletierin tehtävänä oli kähertää Madame Chocolat’na tunnetun kurtisaanin, Eugénie Fougèren kauniit tummanruskeat kutrit.
Hän ei kuitenkaan enää päässyt kampaamaan naista, jonka kauneus oli taannut tälle pitkän rivin rikkaita rakastajia.
”Yritin huutaa, mutta en saanut ilmoille ääntäkään. Joku tunki jotain suuhuni, ja menetin tajuntani.” Victorine Giriat, 1903
Sen sijaan hän koki elämänsä järkytyksen. Yläkerrasta kuului epätoivoista huutoa.
Ikkunassa seisoi nainen kasvot veressä.
Paikalle kiiruhti miehiä tikkaiden kanssa, ja Pelletier kapusi niitä ylös. Hän auttoi naisen ulos ja kiipesi itse sisään, missä häntä odotti järkyttävä näky.
Yhdessä huoneessa retkotti kuollut palvelustyttö, ja makuuhuoneesta Pelletier löysi vakioasiakkaansa sängystään sidottuna ja tukehdutettuna. Huone oli pengottu läpikotaisin, ja Fougèren jalokivet olivat tiessään.
Poliisi kuulusteli henkiin jäänyttä Victorine Giriatia, joka paljasti ryöstömurhasta idyllistä kylpyläkaupunkia järkyttäviä yksityiskohtia.
Raportti herätti epäilyt
Giriat kertoi, että hän oli ollut Fougèren seuranaisena edellisen illan teatteriesityksessä.
Kotiin palattuaan kumpikin oli vetäytynyt levolle. Muutamaa tuntia myöhemmin Giriat oli herännyt unestaan kimeisiin huutoihin. Kun hän oli mennyt tutkimaan asiaa, hänen kimppuunsa oli käyty pimeässä käytävässä.
”Yritin huutaa, mutta en saanut ilmoille ääntäkään. Joku tunki jotain suuhuni, ja menetin tajuntani. En tiedä, kuinka kauan olin tajuton, mutta heräsin vasta, kun ovikello soi aamulla”, hän kertoi poliisille.
Kampaaja oli ensimmäinen rikospaikalla
Eugénie Fougère makasi murhattuna sängyssään
Fougère oli yöllä sidottu, hänen suunsa oli tukittu ja hänet oli tukehdutettu pyyhkeellä. Oikeuslääketieteellinen tutkimus osoitti, että hän oli taistellut vastaan ja että murhaajia oli ehkä ollut kaksi.
Apuun rientäneet löysivät Fougèren
Fougèren kampaaja Jean Pelletier ja muut paikalla olijat tutkivat ruumiin. Villa de Solms -huvilan huvikaudeksi vuokrannutta uhria ei tunnettu kaupungissa hyvin.
Tyhjät laatikot paljastivat varkauden
Rikkaat rakastajat olivat lahjoittaneet Fougèrelle jalokiviä, jotka nyt olivat kateissa. Poliisitutkimuksissa paljastui myöhemmin, että saaliin arvo oli 300 000 frangia eli nykyrahassa yli 1,3 miljoonaa euroa.
Kaikki viittasi tavalliseen ryöstömurhaan, mutta jokin ei täsmännyt.
Ruumiinavaukset nimittäin osoittivat, että uhrit eivät olleet kuolleet yhtä aikaa. Palvelustyttö oli menehtynyt noin kello 23, ja Fougère oli elänyt vielä neljä tuntia sen jälkeen.
Tekijästä ei poliisilla ollut hajuakaan. Harvalla Aix-le-Bains’n yöelämään osallistuneista oli illasta selviä muistikuvia.
Kuukautta myöhemmin poliisi sai kuitenkin vihjeen, joka johti murhaajan jäljille.
”Kun poliisi rynnisti asuntoon, hän makasi kuolleena pistooli vierellään.”
Sopiva itsemurha
Erääseen kaupungin bordelliin tehdyssä ratsiassa yksi pidätetyistä naisista tarjoutui kertomaan tietonsa murhasta, mikäli hän ei saisi syytettä.
Poliisi suostui sopimukseen. Nainen kertoi, että kaiken takana oli hänen asiakkaansa, pankkiirin poika Henri Bassot.
Kuulustelu sai Bassot’ta koskevat epäilyt kuitenkin hälvenemään, sillä riippumattomat todistajat pystyivät kertomaan tämän olleen 19. syyskuuta kaukana Aix-les-Bains’sta.
Ranskassa myytiin murhan jälkeen Eugénie Fougèrea (oik.) esittäviä postikortteja.
Lähes samaan aikaan Pariisissa eräs nainen kääntyi poliisin puoleen. Hän kertoi tuntevansa Giriatin ennestään.
Giriat oli tuolloin jo palannut Pariisiin, jossa hän eli leveästi. Hän oli kertonut ystävättärelleen, että hän ja Bassot olivat suunnitelleet Aix-les-Bains’n rikoksen ja heillä oli ollut sikäläinen mies apurina.
Apurin olemassaolo selitti, miten palvelustyttö oli voitu murhata Giriatin ollessa teatterissa.
Poliisilla ei ollut silti todisteita, eikä epäiltyä räätälin kisälliä César Ladermannia voitu kuulustella. Kun poliisi oli rynnännyt hänen asuntoonsa, Ladermann oli löydetty kuolleena pistooli vierellään.
Itsemurha oli Giriatille ja Bassot’lle onnenpotku. Heidät pidätettiin ja tuomittiin toisilleen lähettämiensä poltettujen kirjeiden jäännösten perusteella, mutta he välttivät kuolemantuomion. Bassot sai kymmenen vuotta pakkotyötä rikoksen suunnittelusta, ja Giriat sai 15 vuotta varkaudesta ja osallisuudesta Fougèren murhaan. Palvelustytön tappajaa ei pystytty osoittamaan.