Look and Learn/Valerie Jackson Harris Collection/ Bridgeman Images

Prinssit katosivat

Vuonna 1483 Englannin prinssit, 12-vuotias kruununprinssi Edward ja 9-vuotias Richard, teljettiin Lontoon Towerin linnoitukseen, eikä heitä enää koskaan nähty. Towerin prinssien katoaminen on yksi Englannin vanhimmista rikosmysteereistä.

Englannin kuningas Edvard IV sairastui äkillisesti pääsiäisenä 1483. Lääkärit olivat voimattomia, ja hallitsija kuoli 9. huhtikuuta.

Edvardin vanhin poika, 12-vuotias Edward, oli kiistaton kruununperijä, ja kruunajaisia alettiin valmistella. Ennen seremoniaa prinssi vietiin 19. toukokuuta 1483 Lontoon Towerin niin sanottuun Valkoiseen torniin monarkian kunniakkaita perinteitä noudattaen.

Kesäkuun 16. päivänä myös hänen pikkuveljensä Richard vietiin torniin.

”He lakkasivat hengittämästä ja luovuttivat viattomat sielunsa Jumalalle ja Taivaan autuuteen” Thomas More, 1557.

Edwardia ei kuitenkaan koskaan kruunattu. Se, mitä Lontoon Towerissa tapahtui, on edelleen yksi Britannian rikoshistorian suurimpia arvoituksia, sillä prinssit katosivat jäljettömiin.

Moni on yrittänyt ratkaista arvoitusta, ja esimerkiksi filosofilla ja valtiomiehellä Thomas Morella oli seitsemisenkymmentä vuotta myöhemmin varma teoria: Hän kirjoitti vuonna 1557 uskovansa, että prinssit murhattiin. Hänen mukaansa rikoksen oli tehnyt ”kirottu, vihamielinen, kateellinen” Gloucesterin herttua, prinssien setä ja nuoren kruununprinssin holhooja.

Moren mukaan herttua oli palkannut uskollisen tukijansa James Tyrellin välityksellä kaksi miestä murhaamaan pojat.

Setä anasti vallan

Epäilys oli perusteltu. Herttua toimi alusta asti kruunuprinssi Edwardia vastaan ja muun muassa lykkäsi kruunajaisseremoniaa useaan otteeseen. Lisäksi hän levitti huhuja, jotka asettivat Edwardin oikeuden kruunuun kyseenalaiseksi. Prinssin isä, Edward IV, oli kihloissa toisen naisen kanssa avioituessaan prinssin äidin kanssa.

Siksi avioliitto ei ollut herttuan mukaan pätevä, joten Edward oli syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä siten ollut laillinen kruununperijä. Parlamentti hyväksyi väitteen, mikä teki herttuasta, edesmenneen Edvardin veljestä, oikeutetun Englannin kruunuun.

William Shakespeare kuvaa murhia näytelmässään Rikhard III. Maalaus kuvaa näytelmän kohtausta.

© Look and Learn/Valerie Jackson Harris Collection/ Bridgeman Images

Näytelmä teki murhat tunnetuksi

Prinssit olivat edelleen Towerissa, kun herttua 6. heinäkuuta 1483 kruunautti itsensä kuningas Rikhard III:ksi. Pian pojat katosivat.

Moren mukaan murhaajat, Miles Forest ja John Dighton, livahtivat yöllä prinssien huoneeseen. Siellä he painoivat tyynyjä poikien kasvoille ja tukehduttivat nämä. ”He lakkasivat hengittämästä ja luovuttivat viattomat sielunsa Jumalalle ja Taivaan autuuteen”, More kirjoitti. Sitten murhaajat hautasivat ruumiit portaikkoon ”syvälle kivikasan alle”.

Kuningatar kieltää tutkinnan

Morella ei kuitenkaan ollut todisteita, ja monet epäilivät hänen luotettavuuttaan; poikien katoamisesta oli kulunut jo vuosikymmeniä eikä Morella ollut mitään ensi käden tietoa tapahtumista.

Lisäksi Morella oli syytä mustata Rikhardin maine. More oli nimittäin Henrik VIII:n kansleri, ja Henrik kuului Tudor-sukuun, Rikhard III:n arkkivihollisiin. More ei myöskään mitenkään peitellyt inhoaan kuningas Rikhardia kohtaan.

Noin sata vuotta Moren kirjoituksen jälkeen Valkoisen tornin portaiden alta löytyi kaksi luurankoa paikasta, jonne More oli väittänyt prinssien tulleen haudatuksi. Vuonna 1933 tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että ne kuuluivat prinssien ikäisille lapsille.

Prinssejä pidettiin vankeina Towerissa.

© Shutterstock

Moren sanat saivat lisää painoarvoa vuonna 2020, kun brittihistorioitsija Tim Thornton osoitti, että toisen väitetyn murhaajan, Miles Forestin, poika oli Henrik VIII:n hovissa Moren kansleriaikana. More on siis voinut saada asiasta tietoa läheisestä lähteestä.

Tapauksen varsinaista tutkintaa ei kuitenkaan ole näköpiirissä, ja moni kysymys on auki. Kukaan ei tiedä, ovatko luurangot todella kadonneiden prinssien, eikä sitä voida varmistaa dna-tutkimuksilla, sillä kuningatar Elisabet ei ole toistaiseksi antanut niihin lupaa.