Lääkäri Seabury Bowenin hevosvaunut pysähtyivät Bordenin perheen kaksikerroksisen talon eteen osoitteessa Second Street 92, Fall Riverin kaupungissa Massachusettsissa torstaina 4. elokuuta 1892.
Tohtori Bowen oli saanut uransa aikana todistaa monia kauheuksia, mutta nyt häntä odotti näky, jota hän ei tulisi koskaan unohtamaan.
Kun Bowen astui talon ovesta kello 11.15, häntä oli vastassa 32-vuotias Lizzie Borden, joka asui talossa isänsä Adrew Bordenin ja äitipuolensa Abby Bordenin kanssa. ”Mikä hätänä, Lizzie?”, Bowen kysyi
Lizzie vastasi uskovansa, että hänen isänsä oli tapettu. Hän oli löytänyt tämän verisenä olohuoneen sohvalta mutta ei ollut uskaltanut mennä katsomaan lähempää.
”Kerrassaan hirvittävää.” Lääkäri Seabury Bowen nähtyään Andrew Bordenin ruumiin
Tohtori Bowen työnsi olohuoneen oven auki. Sohvalla makasi tosiaankin 69-vuotias Andrew Borden, mutta lääkäri ei ollut tunnistaa potilastaan. Tämän ruhjotut kasvot olivat veren peitossa, ja mies oli epäilemättä kuollut.
”Kerrassaan hirvittävää”, lääkäri totesi palatessaan eteiseen, missä naapurit lohduttivat Lizzie Bordenia ja perheen palvelijatarta Bridget Sullivania.
Yhtäkkiä Sullivan ja naapurit pysähtyivät ihmettelemään, missä Lizzien äitipuoli Abby Borden oli. 64-vuotias Abby löytyi lopulta toisen kerroksen vierashuoneesta makaamassa vatsallaan verilammikossa. Myös hän oli kuollut useista päähän kohdistuneista iskuista.
Fall Riverin kaksoismurha nousi yhdeksi Yhdysvaltojen puhutuimmista rikoksista. Tapaus ei ollut ainoastaan poikkeuksellisen raaka, vaan se toi myös päivänvaloon yhteisössä piilleet ennakkoluulot, kun syyllistä alettiin etsiä.
Hämmästys oli monille suuri, kun poliisi lopulta paljasti pääepäiltynsä murhaan.
Lizzie Bordenin isä oli upporikas
Andrew Borden oli kuollessaan erittäin varakas mies. Hänen omaisuutensa arvo oli yli 500 000 dollaria – aikana, jolloin tavallinen työläinen ansaitsi noin 200 dollaria kuussa.
Köyhissä oloissa varttunut Borden oli perustanut puutuotteita myyvän yrityksen, ja sittemmin hän kartutti omaisuuttaan kiinteistökaupoilla.
Borden ei silti tuhlaillut. Tyttäret Lizzie ja Emma saivat kyllä sieviä vaatteita, mutta heitä kyllästytti asua Second Streetillä, kun isällä olisi ollut varaa hulppeampaankin taloon vauraan väen suosimassa ”The Hillin” kaupunginosassa.
”Mikä talossamme on muka vikana? Kyllä se minulle kelpaa”, Borden vastasi, kun ystävä kysyi asiasta.
Lizzietä perheen vaatimaton asumus tympäisi. Hän olisi kiihkeästi halunnut tyylikkäämmän kodin, johon kutsua kaupungin kermaa illallisille.
”Hänen isänsä ei antanut hänen viihdyttää vieraita kotona, mikä suututti häntä”, Lizzien eno kertoi.
Lizzie Bordenin isä oli rikastunut kiinteistökaupoilla mutta eli hyvin säästeliäästi.
Juorut kertoivat, että Lizzie ei juuri arvostanut muiden omaisuutta – liikkeistä hävisi esimerkiksi usein tavaraa hänen jäljiltään. Omistajat eivät kuitenkaan koskaan kutsuneet virkavaltaa vaan lähettivät kaikessa hiljaisuudessa laskun herra Bordenille, joka maksoi mukisematta tyttärensä näpistämät tuotteet.
Kun äitipuolen huoneesta alkoi kadota koruja, isä sai kuitenkin ilmeisesti tarpeekseen. Siitä lähtien talossa pidettiin ovet lukossa – myös sisäovet.
Kesällä 1892 tyttäristä asui kotona vain Lizzie, joka piti ulospäin yllä kunnollisen tyttären vaikutelmaa. 32-vuotias naimaton Lizzie työskenteli vapaaehtoisena kristityissä yhdistyksissä ja piti jopa lapsille pyhäkoulua.
Tutkijat saapuivat talolle
Iltapäivällä 4. elokuuta Second Streetille alkoi virrata poliiseja. Lizzie oli sulkeutunut huoneeseensa, ja tutkijoiden oli aneltava häntä avaamaan ovi, jotta häntä voitaisiin puhuttaa.
Lizzie kertoi isänsä käyneen aamulla asioilla. Kun hän oli palannut kello 10.40, Lizzie oli istunut keittiössä lukemassa.
Pian isän saavuttua Lizzie oli mennyt olohuoneeseen ja vaihtanut pari sanaa hänen kanssaan. Sitten Lizzie oli mennyt takapihan vajaan etsimään kalastusvälineitä.
Hän oli jättänyt takaoven raolleen, ja palatessaan 20 minuuttia myöhemmin hän oli pannut merkille, että ovi oli enemmän auki.
Pian tämän jälkeen Lizzie löysi isänsä verisenä sohvalta ja kutsui palvelijan, joka tuli ylimmän kerroksen huoneestaan ja kiirehti hakemaan tohtori Bowenia.
Talo oli lukittujen huoneiden labyrintti
Bordenin perheen talon kaikki ulko-ovet pidettiin lukittuina. Asunnon sokkeloisen pohjaratkaisun vuoksi murtovarkaan olisi ollut myös lähes mahdotonta liikkua talossa kenenkään huomaamatta.
Etuovi oli vaikea avata
Andrew Borden halusi pitää talon lukittuna. Etuoven lukko oli niin jäykkä, että palvelijan oli avattava ovi sisäpuolelta, kun Borden palasi kotiin kello 10.40.
Takaovi ei selittänyt kaikkea
Lizzien mukaan hän jätti takaoven raolleen, kun hän isänsä palattua meni takapihan vajaan. Vaikka murhaaja olisi päässyt siitä sisään, se ei selittänyt Abby Bordenin murhaa, joka tapahtui jo puolitoista tuntia aiemmin.
Sivuovi oli aina lukossa
Taloon ei päässyt sisään sivuovista ilman avainta, sillä ovet olivat aina lukittuina.
Talo oli sokkeloinen
Remontin jäljiltä kulku huoneesta toiseen oli monimutkaista. Päästäkseen huoneeseen, jossa Abby tapettiin, tappajan olisi pitänyt kulkea keittiön ja oleskelutilojen kautta.
Lizzie viipyi vajassa
Lizzien mukaan hän oli ladossa 20 minuuttia, millä välin tappaja teki talossa kaksoismurhan. Vajan tutkinut poliisi ihmetteli: ”Miten ihmeessä tyttö oli saanut siellä kulumaan kokonaiset 20 minuuttia?”
Teon raakuuden vuoksi poliisi arveli, että murhaajan oli oltava mieshenkilö. Epäilykset kohdistuivatkin alueen köyhiin, katolisiin siirtolaisiin.
Jo muutaman tunnin kuluttua poliisi pidätti portugalilaisen miehen, joka oli työskennellyt Andrew Bordenille. Miehellä oli kuitenkin alibi, ja hänet päästettiin vapaaksi.
Teoria siitä, että murhan olisi tehnyt taloon iskenyt murtovaras, ei tuntunut pitävän, sillä talosta ei ollut varastettu mitään. Sen sijaan poliiseja kummeksutti Lizzie Bordenin käytös.
Murhaaja oli talossa puolitoista tuntia
Poliisin puhuttaessa Lizzietä tämä vaikutti suhtautuvan tilanteeseen hyvin poikkeuksellisella tavalla.
”Lizzie seisoi sänkynsä jalkopäässä ja puhui rauhallisesti. Hänessä ei näkynyt merkkiäkään järkytyksestä, huolesta tai surusta, hän ei vaikeroinut eikä sanonut mitään rikoksen julmuudesta”, eräs poliisi muisteli.
”Hän ei ole minun äitini!” Lizzie, kun poliisi kutsui Abby Bordenia hänen äidikseen
Apulaissheriffi John Fleet pani merkille Lizzien reaktion, kun Fleet puhui Abby Bordenista Lizzien äitinä.
”Hän ei ole minun äitini!”, Lizzie kivahti inhoa äänessään.
Lizzien kertomus joutui kyseenalaiseksi, kun palvelija Bridget Sullivan kertoi kuulleensa Lizzien nauravan toisessa kerroksessa juuri silloin, kun Bridget avasi oven asioiltaan palanneelle Andrew Bordenille kello 10.40.
Lizzie oli itse kertonut poliisille istuneensa tuolloin keittiössä. Lääkäreiden mukaan Abby Bordenia ympäröinyt veri oli lähes hyytynyttä, minkä perusteella hänet oli tapettu jopa puolitoista tuntia ennen Andrew Bordenia – tämä puolestaan oli varmuudella kuollut kello 10.45–11.05.
Murhaajan olisi siis täytynyt olla talossa vähintään tunnin ajan palvelijan tai Lizzien huomaamatta.
”Olen vastannut niin moniin kysymyksiin, että pääni on jo aivan sekaisin”, Lizzie puolusteli kaksi tuntia kestäneissä kuulusteluissa viisi päivää murhan jälkeen.
Kuulustelun jälkeen Fall Riversin sheriffi ojensi Lizzielle paperin.
”Minulla on sinusta pidätysmääräys”, hän totesi kuivasti.
Epäiltyjä oli useita
Murtautuivatko siirtolaiset taloon?
Poliisi epäili aluksi, että portugalilaiset siirtolaiset, joita asui alueella paljon, olivat murtautuneet taloon ja tappaneet uhrit. Mitään arvokasta ei ollut kuitenkaan kadonnut, ja pelkkä varas tuskin olisi ryhtynyt niin raakaan tekoon.
Oliko lanko syyllinen?
Monet uskoivat murhaajan olevan Andrew Bordenin lanko, John Morse, joka oli yöpynyt Bordenien talossa ennen murhia. Paikalliset yrittivät vihoissaan jopa lynkata hänet, mutta Morse pystyi todistamaan olleensa kaukana talosta murhan aikaan.
Julmistuiko palvelijatar?
Palvelija Bridget Sullivan oli Lizzie Bordenin ohella ainoa, jonka tiedettiin varmuudella olleen talossa tapahtuma-aikaan. Hän oli arvostellut Andrew Bordenia mutta ei olisi kuitenkaan varsinaisesti hyötynyt murhasta mitenkään.
Tuliko vihamiesten mitta täyteen?
Lizzien mukaan hänen isällään oli ollut monia vihamiehiä. Murhaa edeltäneenä päivänä tämä oli heittänyt talosta ulos vieraan, jonka kanssa hän oli riitaantunut, ja aiemmin kesällä eräs mies oli hiiviskellyt talon ovella yöaikaan.
Tytär joutui oikeuden eteen
Lizzie Bordenin oikeudenkäynti alkoi 5. kesäkuuta 1893, ja sitä seurattiin ympäri maata.
Lehdissä kolmetoista päivää kestänyttä käsittelyä kutsuttiin ”vuosisadan oikeusjutuksi”. Lizziellä osoittautui olevan vankat tukijansa.
Kaupungin yläluokka uskoi sitkeästi, että murhaaja oli joku köyhistä siirtolaisista. Kristittyjen naisjärjestöjen mukaan Lizzien tavoin kasvatettu, vakaumuksellinen kristitty ei mitenkään voisi murhata omaa isäänsä.
Syyttäjän mukaan aihetodisteet puhuivat kuitenkin vahvasti Lizzietä vastaan: hänen lausuntonsa olivat epäjohdonmukaisia, ja hän oli ilmeisesti ollut talossa äitipuolensa murhan aikana vaikka ei ollut muka kuullut mitään.
Lizzie ei myöskään ollut käynyt vajassa kuukausiin – mutta sattumalta hänellä oli ollut sinne asiaa juuri isänsä murhan aikaan.
Lizzie Bordenin taitavat asianajajat tekivät syyttäjän väitteet tyhjiksi.
Lizzien ystävätär kertoi lisäksi tämän polttaneen erään mekon keskellä yötä kolme päivää murhien jälkeen. Seuraavana päivänä poliisit löysivät Bordenien kellarista kirveenterän. Syyttäjän mukaan kirveen varsi oli katkaistu äskettäin, ja sen terä vastasi uhrien kallojen vammoja.
Mikä tärkeintä, Lizzie Bordenilla oli motiivi: hän oli isänsä mittavan omaisuuden perijä, ja hän oli useaan otteeseen osoittanut inhoavansa isäänsä ja äitipuoltaan.
Lizzien kalliit asianajajat tekivät kuitenkin syytteistä selvää jälkeä. Ratkaisevaksi tekijäksi nousi verijälkien puuttuminen – poliisit eivät olleet löytäneet ainuttakaan vaatetta, joka olisi yhdistänyt Lizzien murhiin.
”Ei ole yhtä ainoaa verijälkeä eikä asetta, jonka voisi varmuudella yhdistää häneen.” Lizzie Bordenin asianajaja oikeudenkäynnissä
Lizzien polttamaa mekkoa ei enää löytynyt. Syyttäjä ei pystynyt myöskään todistamaan, että löytynyt kirves todella oli murha-ase – ja vaikka olisikin, ei pystytty todistamaan, että Lizzie olisi käyttänyt sitä.
”Ei ole yhtä ainoaa verijälkeä eikä asetta, jonka voisi varmuudelle yhdistää häneen”, puolustusasianajaja Andrew Jennings totesi ja muistutti loppupuheenvuorossaan kaksitoistahenkistä valamiehistöä siitä, että päätöstä tehdessä epävarmuuden tuli aina koitua syytetyn eduksi.
Valamiehistö julistikin Lizzien syyttömäksi jo tunnin kuluttua.
Tuomion kuultuaan täpötäysi sali puhkesi suosionosoituksiin.
Lizzie sai unelmakotinsa
Kaikki eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä tuomioon. Newyorkilaisen Rochester Democrat & Chronicle -lehden mukaan kolme neljästä yhdysvaltalaisesta uskoi Lizzien olevan syyllinen.
Etenkin maan köyhä väestö piti tuomiota jälleen yhtenä esimerkkinä siitä, miten rikkaat pääsivät aina pälkähästä.
Talo, jossa Lizzie Bordenin isä ja äitipuoli murhattiin, on yhä olemassa. Sitä on kuitenkin remontoitu useaan otteeseen vuoden 1892 jälkeen.
Oikeus oli kuitenkin puhunut, ja Lizziestä tuli pian rikas nainen. Vain kolme viikkoa käsittelyn jälkeen hän muutti komeaan taloon ”The Hillsin” unelma-alueelleen ja palkkasi palvelukseensa taloudenhoitajan, kaksi palvelijaa ja yksityiskuljettajan.
Ketään ei koskaan tuomittu kaksoismurhasta, mutta vuosien mittaan Lizzien vauraat ystävät alkoivat kaikota, kenties koska heitäkin kalvoi epäilys – murhasiko Lizzie Borden sittenkin vanhempansa?