Mies tietokoneen edessä

Pillejä, reikäkortteja ja sähkeitä – hakkerointia ennen nettiä

Ennen kuin tietokoneviruksista kehittyi miljardiluokan rikollisuutta, hakkerit pelastivat juutalaisia, keräsivät rahaa aids-tutkimukseen ja tekivät paaville puhelinjäynän.

Ennen kuin tietokoneviruksista kehittyi miljardiluokan rikollisuutta, hakkerit pelastivat juutalaisia, keräsivät rahaa aids-tutkimukseen ja tekivät paaville puhelinjäynän.

Shutterstock

Joka päivä maailmassa hakkeroidaan noin 30 000 sivustoa eli niihin tunkeudutaan epärehellisin keinoin. Hyökkäykset ovat kasvussa, ja vuonna 2025 Cypercrime Magazinen mukaan hakkeroinnista ja muista kyberhyökkäyksistä arvioidaan aiheutuvan jopa lähes 10 000 miljardin euron kustannukset.

Digiaikakaudella hakkeroinnista on muodostunut maailmanlaajuinen turvallisuusuhka ja rikollisille tuottoisaa liiketoimintaa. Ilmiö on kuitenkin syntynyt jo ennen tietokoneita ja internetiä.

Ensimmäiset hakkerit huvittelivat kaappaamalla sähkeitä ja soittamalla vihellyspillin avulla ilmaisia puheluja.

1. Ensimmäinen hakkeri iski lennättimeen

Nevil Maskelyne ja Guglielmo Marconi

Taikuri Nevil Maskelyne (vas.) oli suivaantunut Guglielmo Marconiin (oik.), koska hän uskoi italialaisen harhauttavan ihmisiä tekniikallaan.

© Hulton Deutsch/History Archive

Kesäkuun 4. päivänä vuonna 1903 langattoman lennättimen uranuurtaja Guglielmo Marconi seisoi kalliolla Cornwallissa Lounais-Englannissa.

Hän aikoi ensimmäistä kertaa historiassa lähettää morsekoodiviestin ilman halki Lontoossa sijaitsevaan luentosaliin, jossa yleisö odotti jännittyneenä. Matkaa paikkojen välillä oli lähes 480 kilometriä.

Marconi oli etukäteen varmistanut, että langaton yhteys oli kunnossa, mutta muutamaa minuuttia ennen lähetystä taikuri Nevil Maskelynen onnistui hakkeroida yhteys ja lähettää oma sähkeensä.

Lontoossa vastaanotin alkoi yleisön suureksi hämmästykseksi nakuttaa: ”Rotat, rotat, rotat…”. Sitä seurasi loru:

”Eräs nuori Italian kaveri kerran yleisöä näppärästi jallitti.”

Tempausta nimitettiin ”tieteelliseksi vandalismiksi”, mutta Maskelyne ei itse pitänyt sitä sellaisena. Kirjeessään The Timesille hän selitti, että tavoitteena oli vain esitellä sitä, että Marconin langaton tekniikka oli kaikkea muuta kuin salattua.

2. Ranskalainen pelasti tuhansia juutalaisia keskitysleireiltä

Nainen, reikäkorttikone, keskitysleiri

Reikäkorttikone oli tietokoneen edeltäjä, ja sitä käytettiin muun muassa väestönlaskennassa.

© Nara/Photo Researchers/Ritzau Scanpix

Natsien tehokkuus juutalaisten tuhoamisessa perustui pitkälti reikäkortteihin. Niille tallennettiin tietoja ennen tietokoneiden muistia ja nykyaikaisempaa tietojenkäsittelyä.

Saksalaisten tiedot koottiin pahvikorteille, ja jokainen kortin reikä edusti yhtä tietoa. Tietyssä kohdassa oleva reikä kertoi esimerkiksi, että henkilö oli naimisissa tai hänellä oli lapsia. Reiän puuttuminen kohdasta kertoi naimattomuudesta tai lapsettomuudesta. Saksassa rekisteröitiin myös tieto etnisestä taustasta, esimerkiksi juutalaisuudesta.

Myös Ranskassa oli otettu käyttöön reikäkortit, ja kun Saksa miehitti maan toisessa maailmansodassa, natsit ottivat arkistot haltuunsa.

Järjestelmästä vastannut René Carmille -niminen virkamies päätti sabotoida natseja. Hän ohjelmoi korttien lävistyskoneen niin, että se ei tehnyt koskaan reikää sarakkeeseen 11, joka kertoi, oliko henkilö juutalainen.

Carmillen hakkerointi pelasti arviolta tuhansia juutalaisia. Carmille joutui Dachaun keskitysleirille, missä hän kuoli vuonna 1945.

3. Sokea lapsi huijasi puhelinyhtiöitä pillillä

Pieni poika, kolikkopuhelin

Puhelinten hakkeroiminen äänillä tuli mahdolliseksi 1950-luvulla, kun puhelujen välitys siirtyi ihmisiltä koneille.

© Shutterstock

Seitsemänvuotias sokea Joe Engressia piteli vuonna 1957 kädessään puhelimen kuuloketta. Hän suipisti huulensa ja vihelsi kuulokkeeseen 2 600 hertsin äänen. Puhelin kuittasi vihellyksen kilahdusäänellä, joka kertoi, että järjestelmä oli auki.

Aiemmin yhdysvaltalaiset puhelinoperaattorit käyttivät erikorkuisia ääniä verkon toimintojen ohjaamiseen. 2 600 hertsin korkuinen ääni toimi avaimena, joka esti operaattoria hallitsemasta puhelua mutta piti linjan auki. Tällöin puhelimella pystyi soittamaan ilmaiseksi minne vain, eikä puhelua voitu jäljittää.

Joe oli ensimmäinen puhelinjärjestelmään hakkeroitunut phreaker (nimitys oli muodostettu englannin sanoista ”phone” ja”breaker”, puhelin ja murtautuja) – ja pian hänen menetelmänsä levisi muiden yhdysvaltalaisten tekniikka- ja puhelinharrastajien keskuuteen.

Näissä piireissä Joe Engressia tunnettiin nimellä ”Joybubbles”, ja kun hän kuoli vuonna 2007, The New York Times kutsui häntä ”puhelinhakkereiden Peter Paniksi”.

Joe Engressia esittelee aikuisena, miten hän huijasi puhelinoperaattoreita:

4. ”Hacking” keksittiin yhdysvaltalaisissa yliopistoissa

Lehtileike

Hakkeroida-verbin juuret ovat keskiajalla, ja sana sai nykyisen merkityksensä vasta 1960-luvulla.

© MIT

”Hakkeroitumisella” alettiin 1950-luvulla viitata Yhdysvalloissa MIT:n teknisessä korkeakoulussa tiettyyn asiaan. Sanaa alettiin käyttää korkeakoulun pienoisrautatiekerhossa junien ohjaamiseen tarkoitettujen virtapiirien muokkauksesta.

Aluksi käsitteellä oli myönteinen pohjavire, ja sillä kuvattiin toimenpiteitä, jotka pakottivat järjestelmän suoriutumaan muista kuin sille alun perin suunnitelluista tehtävistä. Sitten 20. marraskuuta 1963 MIT:n opiskelijalehden The Techin toimittaja nimitti ”hakkereiksi” opiskelijoita, jotka ottivat äänikomennoilla hallintaansa yliopiston puhelimia.

MIT:n puhelinjärjestelmän hallinto oli perin pohjin kyllästynyt opiskelijoiden pilailuun ja varoitti, että siitä seuraisi pahimmassa tapauksessa erottaminen yliopistosta ja vankeusrangaistus.

Nykyisin hakkereita on kahta tyyppiä: niitä, jotka murtautuvat järjestelmään etsiäkseen heikkouksia niiden korjaamiseksi, ja niitä, jotka murtautuvat rikollisessa tarkoituksessa.

6. Sähköpostin keksijä kehitti virustorjuntaohjelman

Yhdysvaltojen kartta, Arpanet

Arpanet oli internetin varhainen versio, joka yhdisti muun muassa yliopistoja ja armeijan tutkimuslaitoksia eri puolilla Yhdysvaltoja.

© UCLA and BBN & Shutterstock

Ensimmäisen tietokoneviruksen ohjelmoi Bob Thomas, joka työskenteli vuonna 1971 Arpanetille – Yhdysvaltojen puolustusvoimien kehittämälle suljetulle tietokoneverkolle, jota pidetään internetin edeltäjänä.

Thomas sai tehtäväkseen kehittää tavan jakaa informaatiota aiempaa nopeammin verkon alkeellisten tietokoneiden välillä.

Hän kehitti Creeper-ohjelman. Se tarttui ensin tietokoneeseen ja loi sitten itsestään kopion, joka hyppäsi itsekseen verkon seuraavaan tietokoneeseen. Thomasin virus ei aiheuttanut haittaa vaan jätti tietokoneeseen vain viestin:

”I’M THE CREEPER. CATCH ME IF YOU CAN.”

Virus oli erittäin tehokas ja levisi nopeasti kaikkiin Arpanetin 28 tietokoneeseen.

Saadakseen ”Creeperin” kuriin Thomasin kollega Ray Tomlinson kehitti vastaviruksen, jolle hän antoi nimen ”The Reaper”. Se tarttui tietokoneesta toiseen ja poisti ”Creeperin”.

Samana vuonna Tomlinson lähetti lisäksi ensimmäisen sähköisen viestin tietokoneesta toiseen. Näin sai alkunsa sähköposti.

7. Troijan hevonen saastutti visailijoiden koneita

Mies, magneettinauha

1970-luvulla magneettinauha oli yleisin tapa jakaa tietokonedataa. Nauhojen käyttäminen oli hankalaa, ja ne veivät paljon tilaa. 1980-luvulla levykkeet korvasivatkin nauhat.

© MARKA/Imageselect

Vuonna 1975 ohjelmoija John Walker kehitti Animal-tietokonepelin, jossa tietokoneen piti arvata, mitä eläintä pelaaja ajatteli.

Pelistä tuli suosittu Walkerin ystävien ja työtovereiden keskuudessa, jotka kaikki halusivat siitä kopion. Tätä varten Walkerin piti kopioida peli magneettinauhoille, jotka hän lähetti sitten pelin pyytäjille.

Menetelmä tuntui Walkerista vaivalloiselta, ja hän kehitti siksi Pervade-ohjelman, joka tallentui salaa Animal-magneettinauhoille. Se tarttui tietokoneeseen ja huolehti siitä, että Animal ja se itse kopioituivat myöhemmin kaikille tietokoneessa käytetyille magneettinauhoille.

Walker ei katsonut toimivansa väärin, koska kaikki halusivat pelin. Magneettinauhoja lainailtiin usein, ja viikossa Walkerin ohjelma levisi länsirannikolta San Franciscosta itärannikolle pääkaupunkiin Washingtoniin.

”Pervade” oli ensimmäinen troijalainen eli virus, joka on naamioitunut lailliseksi ohjelmaksi. Nykyisin troijalaiset ovat harvoin vaarattomia ja ne aiheuttavat miljardien dollareiden vahinkoja esimerkiksi levitessään rahalaitosten verkoissa.

8. Aids-aktivisti kaappasi tietokoneita

AIDS-disketti

Joseph Poppin levyke näytti vaarattomalta, mutta kun sen laittoi levyasemaan, käynnistyi salainen laskuri, joka lopuksi lukitsi koneen tiedostot.

© Copyright by Eddy Willems

Vuonna 1989 biologi Joseph Popp lähetti 20 000 lääkärille, sairaalalle ja tutkijalle levykkeellä kyselyn, jolla selvitettiin aidsiin sairastumisriskejä. Sairauden pelko oli ylimmillään, ja kyselyyn vastattiin ahkerasti.

Kukaan ei aavistanut, että Popp oli lisännyt levykkeelle Troijan hevosen, joka – kun tietokone oli käynnistetty 90 kertaa – esti pääsyn kaikkiin koneen tiedostoihin.

Näytölle ilmestyi punainen ikkuna, jossa kerrottiin, että lukituksen poistamiseksi uhrien piti lähettää 189 dollaria panamalaiseen postilokeroon.

Kun Popp sitten pidätettiin kiristyksestä, hän kertoi, että rahat oli tarkoitettu aids-tutkimukseen.

Popp ei saanut kiristyksellä kuitenkaan kerättyä kovin paljon rahaa, sillä virus oli kehnosti ohjelmoitu ja lukitus helposti kierrettävissä. Häntä pidetään silti maailman ensimmäisen ”ransomwaren” eli kiristyshaittaohjelman tekijänä, koska hänen ohjelmansa otti tiedostot ”panttivangeiksi”.

Vuonna 2021 maailmassa arvioitiin tapahtuneen noin 714 miljoonaa kiristyshaittaohjelmahyökkäystä.