Petetty ritari kosti julmasti

Ritari Kunz von Kauffungen oli 1400-luvulla valmis antamaan sodassa kaikkensa Saksin vaaliruhtinaan, Fredrik II:n, puolesta. Kun vaaliruhtinas ei palkinnut uskollisuutta, katkera ritari kosti julmasti.

Ritari Kunz von Kauffungen oli 1400-luvulla valmis antamaan sodassa kaikkensa Saksin vaaliruhtinaan, Fredrik II:n, puolesta. Kun vaaliruhtinas ei palkinnut uskollisuutta, katkera ritari kosti julmasti.

Bildagentur-online/Getty Images

Heinäkuun 8. päivän vastainen yö vuonna 1455 vaikutti rauhalliselta Altenburgin linnassa Keski-Saksassa. 14- ja 12-vuotiaat prinssit Ernst ja Albrecht nukkuivat sikeästi huoneessaan.

Prinssien isän, Saksin vaaliruhtinas Fredrik II:n jykevä linna sijaitsi kukkulalla Altenburgin kaupungin ulkopuolella, ja sitä pidettiin yhtenä Saksan turvallisimmista.

Pian rauha kuitenkin rikkoontui. Yön pimeimmällä hetkellä linnaan pujahti joukko miehiä, ja heidän raskaat askelensa kaikuivat linnan kivisillä käytävillä. Miehet pysähtyivät lastenhuoneen kohdalla.

Pian viattomina nukkuvat pikkuprinssit revittäisiin sängystään kesken uniensa painajaistakin pelottavampaan tilanteeseen.

Lastenhuoneessa tunkeutujat repivät prinssit sängystä, nappasivat heidät kainaloon ja veivät pois.

Rauha ja vakaus olivat harvinaista herkkua 1400-luvun Saksassa. Jonkinlainen sotatila oli lähes jatkuvaa, eikä Fredrik II:kaan sitä kaihtanut.

Saksin veljessodassa Fredrik ja hänen veljensä Vilhelm taistelivat viisi vuotta toisiaan vastaan perheen maa-alueista. Kiista päätyi sopimukseen mutta tuotti vaaliruhtinaalle katkeran vihollisen.

Ritari Kunz von Kauffungen palveli uskollisesti yhtenä Fredrikin luotetuimmista miehistä, mutta kun hän jäi vangiksi, vaaliruhtinas kieltäytyi maksamasta hänestä vaadittuja 4 000 guldenin lunnaita. Tämä ei myöskään suostunut korvaamaan von Kauffungenin menettämiä maita.

Vararikon partaalle joutunut von Kauffungen yritti ajaa asiaansa oikeudessa, mutta turhaan. Neljä vuotta rauhansopimuksen jälkeen hän oli saanut tarpeekseen ja päätti kidnapata Fredrikin pojat saadakseen kiristettyä tältä tarvitsemansa korvaukset.

© Bildagentur-online/Getty Images

Prinssit vietiin lastenhuoneesta

Tarina prinssien sieppauksesta oli suosittu 1800-luvulla. Kuva on historiankirjasta.

Kyökkipoika avusti

Kaikki oli tarkasti suunniteltu, kun von Kauffungen ratsasti heinäkuun 8. päivän vastaisena yönä kohti linnaa ritaritoveriensa Wilhelm von Mosenin ja Wilhelm von Schönfelsin sekä 30 apurin kanssa.

Hänellä oli yhteyksiä hoviin, minkä ansiosta hän tiesi, ettei vaaliruhtinas ollut kotona. Sen sijaan linnassa odotti hänen sinne kyökkipojaksi järjestämänsä Hans Schwalbe.

Miesten saavuttua Schwalbe avasi linnan portin ja päästi von Kauffungenin miehineen sisään.

Von Kauffungen sai kuolemantuomion 13. heinäkuuta 1455 ja mestattiin seuraavana päivänä.

Tunkeutujat repivät prinssit sängystä, nappasivat heidät kainaloonsa ja veivät ratsain pois.

Kun tapahtunut tajuttiin hovissa, alkoivat kirkonkellot soittaa hälytystä. Pian sen jälkeen sieppaajien perään lähti niin talonpoikia, miilunpolttajia kuin munkkejakin.

Pakenevat sieppaajat jakautuivat niin, että kaksi muuta ritaria ratsastivat prinssi Ernst mukanaan Hartensteiniin ja von Kauffungen suuntasi Albrechtin kanssa kohti Böömiä, minne vaaliruhtinaan valta ei ulottunut.

Hän ei kuitenkaan päässyt sinne asti, vaan eräs nokkela miilunpolttaja sai hänet kiinni luostarissa Erzgebirgessä Böömin rajalla. Vaaliruhtinaan väki otti ritarin talteen ja vei Albrechtin turvaan.

Rangaistus oli ankara

Kaksi muuta ritaria piiloutuivat Ernstin kanssa hylättyyn kaivokseen, joka sai sittemmin nimen Prinzenhöhle eli ”prinssiluola”.

Kerrotaan, että Kunz von Kauffungen teljettiin Grünhainin luostarin torniin miilunpolttajan napattua hänet luostarin lähellä.

© Devilsanddust

Kun ritarit kolme päivää myöhemmin kuulivat von Kauffungenin jääneen kiinni, he kääntyivät Hartensteinin linnanherran puoleen. Hän takasi heille vapaan pääsyn pois Saksista sitä vastaan, että he vapauttivat Ernstin ja kertoivat kaiken.

Von Kauffungen ei päässyt yhtä helpolla. Hän joutui oikeuteen ja sai kuolemantuomion 13. heinäkuuta 1455. Hänet mestattiin seuraavana päivänä Freibergin torilla, hänen perheensä karkotettiin maasta ja hänen omaisuutensa tuhottiin.

Vaaliruhtinas kiitti Jumalaa poikiensa pelastumisesta, jolla olikin kauaskantoisempi merkitys kuin vaaliruhtinas osasi aavistaakaan. Pikku prinsseistä näet sikisivät sukulinjat, joihin kuuluvia kruunupäitä, kuten Britannian kuningatar Elisabet II, elää edelleen Euroopan hoveissa.