Ryöstäjä tähtää pistoolilla

Pankkirosvot katosivat kuin maan nieleminä

Neljä aseistettua miestä ryntäsi pankkiin Berliinissä, otti 16 panttivankia ja piti ammuskellen kaikkia kauhun vallassa – kunnes pankkiin laskeutui yhtäkkiä kuolemanhiljaisuus.

Neljä aseistettua miestä ryntäsi pankkiin Berliinissä, otti 16 panttivankia ja piti ammuskellen kaikkia kauhun vallassa – kunnes pankkiin laskeutui yhtäkkiä kuolemanhiljaisuus.

Shutterstock

”Kädet ylös! Tämä on ryöstö!”

Berliinin Zehlendorfin esikaupungissa sijainneen Commerzbankin konttorin asiakkaiden ja henkilökunnan tiistaiaamu sai järkyttävän käänteen 27. kesäkuuta vuonna 1995 kello 10.15, kun neljä konepistoolein aseistautunutta miestä ryntäsi sisälle pankkiin.

Haalareihin ja kommandopipoihin pukeutuneet ryöstäjät pakottivat kaikki lattialle aseillaan uhaten, mutta eräs työntekijä pääsi sekasorron keskellä livahtamaan pankinjohtaja Armin Jenden toimistoon.

”Tee hälytys, tee hälytys”, hän ehti henkäistä, ennen kuin ryöstäjät tunkeutuivat toimistoon. Jenden sydän alkoi hakata, mutta hän keskittyi kertaamaan mielessään pankin toimintaohjeita aseellisissa ryöstöissä:

”Tee, niin kuin ryöstäjät käskevät, ja tilanne voi mennä ohi nopeastikin.”

Commerzbankin konttori Breisgauer Strassella Berliinissä

Commerzbankenin konttorissa Breisgauer Strassella tehtiin yksi Saksan puhutuimmista ryöstöistä.

© Ullstein Bild

Jenden johtamassa konttorissa käynnistynyt ryöstö ei kuitenkaan edennyt lopulta suinkaan tavanomaisen kaavan mukaan – ryöstäjien suurieleinen sisääntulo oli sen sijaan vain alkusoittoa Saksan rikoshistorian eriskummallisimmalle tapaukselle.

Panttivangit sidottiin

Ryöstäjät toimivat pankissa tehokkain ja täsmällisin ottein. Aluksi nelikko sitoi nopeasti kuudentoista lattialla maanneen panttivangin peukalot selän taakse yhteen nippusiteillä.

Ainoastaan Armin Jendeä ei sidottu. Pankinjohtaja oli jo alkanutkin aavistella, että kyseessä ei ollut tavanomainen ryöstö. Sen sijaan, että ryöstäjät olisivat kiireellä tyhjentäneet pankin pääkassan, he pakottivatkin hänet alas kellariin tallelokeroille.

Tallelokeroita

Ryöstäjiä kiinnosti eniten pankin kellari. Betonin ja raskaiden ovien takana oli satoja tallelokeroita.

© Shutterstock

Ryöstäjät käskivät Jendeä luovuttamaan tallelokeroiden yleisavaimen. Pankinjohtajan oli selitettävä rauhallisesti, ettei sellaista avainta ollut – vain asiakkaat pystyivät avaamaan lokeronsa. Vastaus ei miellyttänyt ryöstäjiä.

”Jos avain löytyykin, ammun sinut”, yksi näistä sähisi ja osoitti Jendeä aseellaan.

Jende puhui totta mutta oli kauhuissaan. Samassa ensimmäiset poliisiautot kaarsivat pankin eteen.

Jenden hälytyksen jälkeen paikalle oli lähetetty Saksan poliisin erikoisyksikkö Spezialeinsatzkommando eli SEK, joka oli erikoistunut aseellisiin ryöstöihin ja panttivankitilanteisiin.

Luodinkestävin liivein ja kypärin varustautuneet poliisit alkoivat nyt rutinoitunein ottein eristää pankkia ympäröiviä katuja ja sulkea läheisiä liikkeitä.

Mies seisoo panssaroidun ajoneuvon päällä

Poliisin erikoisyksikkö SEK saapui paikalle panssaroiduin ajoneuvoin ja konetuliasein varustautuneena.

© picture-alliance/ZB/Bernd Settnik

Pian pankin ovi avautui ja yksi panttivangeista horjui ulos. Silminähden järkyttyneenä hän ojensi poliisi koneella kirjoitetun lapun, jolle oli listattu ryöstäjien vaatimukset: 17 miljoonaa Saksan markkaa (noin 1,2 miljoonaa euroa) sekä auto ja helikopteri pakoa varten.

Poliisilla oli kuusi tuntia aikaa – sitten panttivangit tapettaisiin.

Ryöstäjät pysyivät vaiti

Ryöstäjät valitsivat Armin Jenden hoitamaan heidän puolestaan kommunikointia poliisin kanssa. Jende lukittiin käsiraudoilla tuoliin kirjoituspöydän ääreen ja hänen päähänsä pantiin kangaskassi, ja hänelle annettiin tehtäväksi soittaa poliisille kerran tunnissa ja muistuttaa näitä määräajan umpeutumisesta.

Poliisin neuvottelija ärtyi kuullessaan Jenden äänen. SEK oli tottunut keskustelemaan panttivankitilanteissa aina suoraan kaappajien kanssa, jolloin he pystyivät arvioimaan tilanteen vakavuutta näiden puheista poimimiensa vihjeiden avulla.

Normaalisti esimerkiksi kaappaajien äänensävyn perusteella voitiin nimittäin päätellä, olivatko he tosissaan ja oliko panttivankien henki oli aidosti uhattuna.

Lankapuhelin pöydällä

Ryöstäjät pakottivat pankinjohtajan hoitamaan viestinnän poliisin kanssa.

© Shutterstock

Poliisi tiesi kuitenkin jo ryöstäjien kanssa puhumattakin, ettei näiden kanssa ei ollut leikkimistä. Saadakseen paremman käsityksen tilanteesta yksikkö päätti tunkeutua pankin yläpuolella olevaan huoneistoon. Tämä osoittautui kuitenkin vaaralliseksi siirroksi.

Heti kun poliisit pääsivät huoneistoon, heidän alapuolellaan alkoi raivoisa ammuskelu. Ryöstäjät olivat kuulleet poliisien tulevan ja tulittivat nyt rajusti kattoon panttivankien painautuessa peloissaan lattiaa vasten.

Luodit rikkoivat myös pankin valvontakamerat. SEK:n oli vetäydyttävä kiireellä huoneistosta pois.

Yllättävä käänne panttivankidraamaan

Alhaalla pankissa ryöstäjät pitivät panttivankejaan kauhun vallassa. Kukaan ei saanut liikkua tai puhua, ja jos joku pyysi päästä WC:hen, hänet saatettiin takahuoneen keittokomeroon, jonka nurkassa hänen piti tehdä tarpeensa roskakoriin.

VIDEO: Saksalaispoliisit kipinäsateessa

Iltapäivällä ryöstäjät pakottivat Jenden soittamaan poliisille vielä kerran, sillä määräaika oli päättymässä kello 17.

Jende selitti myös, että pankin edessä oleva matala rauta-aita piti poistaa, jotta ryöstäjien pakoauto voitaisiin tuoda aivan pankin eteen. Ryöstäjät vaativat lisäksi, että aidan leikkaajien tuli olla pukeutuneita pelkkiin alushousuihin, mutta tähän poliisi veti rajan.

Sen sijaan SEK lähetti työhön tavallisiin työvaatteisiin pukeutuneet poliisit, jotka leikkasivat aidat kulmahiomakoneilla kipinät sinkoillen.

SEK:ssa ei tiedetty, että ryöstäjät eivät todellisuudessa tarvinneet pakoautoa sen enempää kuin helikopteriakaan. Koko panttivankidraama kaikkine vaatimuksineen oli vain hämäystä, jolla virkavalta pidettiin kiireisenä.

Samalla ryöstäjät saivat toteuttaa varsinaisen suunnitelmansa poliisien katseilta piilossa. Pankin kellarissa lattia rikkoutui, ja sen alta maan uumenista nousi esiin kaksi hahmoa.

Ryöstäjät olivat kaivaneet kuukausikaupalla pankille johtavaa tunnelia, ja nyt tunnelista kaivautui ryöstäjien kaksi rikostoveria. Yhdessä miehet rikkoivat tallelokeroita, joista putoili vauraan kaupunginosan asukkaiden tallettamia koruja ja rahoja.

Ryöstäjät alkoivat kuljettaa tallelokeroiden arvotavaroita pankista pois tunnelin kautta. Poliisin vartioidessa katuja ryöstäjät kärräsivät koruja ja käteistä skeittilaudoilla aivan näiden jalkojen alla.

Uhkailulla herätettiin kauhua

Työtä riitti, sillä tunneli oli 200 metriä pitkä, ja sen pisin osuus, joka kulki kunnan viemärissä, oli halkaisijaltaan vain 75 senttimetriä. Ryöstäjien oli aikaa pelatakseen kehitettävä poliiseille lisää päänvaivaa.

Kun kello lähestyi viittä, yksi ryöstäjistä uhkasi ampuvansa pian jotakuta panttivankia polveen, jos ryöstäjien vaatimuksia ei toteutettaisi. Ampuminen tapahtuisi ikkunan äärellä, jotta poliisi näkisi sen.

”Kunpa se vain en olisi minä”, pankkiapulainen Andreas Vogt ehti ajatella, ennen kuin kaksi miestä tarttui häneen ja raahasi hänet tuolille ikkunan ääreen. Yksi miehistä osoitti hänen polveaan konepistoolilla.

Sekunnit tuntuivat tuntien mittaisilta, kun Vogt pidätteli henkeään kauhuissaan. Lopulta ryöstäjä laski aseensa.

”Emme selviä tästä ikinä”, Vogt ajatteli.

”Pitäkää sairaanhoitaja valmiudessa, sillä kello 19 alamme ampua”, ryöstäjät ilmoittivat poliisille.

Hieman myöhemmin ryöstäjät käyttivät vielä viimeisen hämäystemppunsa. Pankinjohtaja Jende välitti poliisille miesten uuden uhkauksen:

”Pitäkää sairaanhoitaja valmiudessa, sillä kello 19 alamme ampua.”

Pian tämän jälkeen poliisit veivät viisi muovikassia pankin etuovelle. Ryöstäjien vaatimuksen mukaisesti poliiseilla oli yllään vain alushousut.

Kasseissa oli paksuja setelinippuja yhteensä viiden miljoonan Saksan markan eli noin 360 000 nykyeuron edestä – enempää poliisit eivät olleet ehtineet saada hankittua.

Kun pankin ovi avautui, poliisi sai jälleen yllättyä, kun ryöstäjien sijaan ovelle ilmestyikin Armin Jende. Ryöstäjät olivat sitoneet narun hänen vyöhönsä, jotta hän ei pääsisi pakenemaan. Jende veti kassit sisään yksi kerrallaan ja lukitsi sitten oven.

VIDEO: Puolialastomat poliisit suorittamassa tehtäväänsä

Pimeän laskeuduttua poliisi työskenteli edelleen kuumeisesti saadakseen loput lunnasrahat kasaan. Puoli tuntia ennen puolta yötä Armin Jende soitti ja ilmoitti SEK:n huojennukseksi, että ryöstäjät olivat jälleen lykänneet määräaikaa – nyt kello kahteen yöllä.

Ryöstäjät sitoivat panttivankien kädet ja jalat yhteen vahvalla teipillä ja panivat jokaisen päähän kangaskassin. Sitten pankkiin laskeutui hiljaisuus.

Kukaan ei uskaltanut puhua. Ryöstäjien äänet vaimenivat vähitellen, ja lopulta salissa kuului vain seinäkellon viisareiden raksutus. Jotkut panttivangit olivat niin uupuneita, että torkahtivat kovalle lattialle.

Moutaz Al Barazi (Tunneli-Toni)

Moutaz Al Barazi (Tunneli-Toni) pidätettiin yhdeksän päivää ryöstön jälkeen. Hänen verstaansa oli lähellä tallia, jonne tunneli päättyi.

© picture-alliance/dpa/Andreas Altwein

Kello kahdelta yöllä Jenden kärsivällisyys loppui, ja hän alkoi pyristellä vapaaksi. Yhtäkkiä puhelin soi – poliisi oli alkanut hermostua, kun pankista ei ollut kuulunut elonmerkkejä tunteihin. Jende luuli ryöstäjien menneen kellariin nukkumaan.

”Emme ole nähneet tai kuulleet ryöstäjiä tuntiin”, hän kuiskasi puhelimeen.

Kello 3.45 poliisit ryntäsivät lopulta pankkiin ja vapauttivat panttivangit, jotka olivat olleet vangittuina jo 18 tuntia. SEK:n joukot laskeutuivat varoen pankin kellariin.

Lattialla lojui papereita ja koruja, mutta ketään ei näkynyt. Eräs poliiseista huomasi viimein lattiassa reiän, ja lopulta myös tunnelin toinen suu löydettiin läheisestä autotallista. Ryöstäjät olivat kuitenkin kadonneet saaliineen kuin tuhka tuuleen.

Nainen katselee kioskin lehtivalikoimaa

Saksalaislehdissä käsiteltiin laajasti panttivankidraamaa.

© picture-alliance/dpa/Markus Beck

Berliinin poliisi on Saksan tyhmin

Saksalaismediassa irvailtiin armotta ryöstäjien naurunalaiseksi saattamalle virkavallalle, ja onnettomia poliiseja riepoteltiin ryöstön jälkeisinä päivinä isoin otsikoin.

”Berliinin poliisivoimat eivät ole vain suurimmat vaan myös tyhmimmät”, eräässä lehdessä todettiin ryöstön jälkeen. Valtavista resursseistaan huolimatta pääkaupungin poliisia oli jymäytetty perusteellisesti.

”Mitä ilkikurisin pankkiryöstö: hups, niin ne vain katosivat tunneliin viisi miljoonaa mukanaan”, eräässä päivälehdessä kirjoitettiin pilkallisesti ryöstäjien uskaliaasta paosta kirjaimellisesti poliisien jalkojen alla.

”Poliisilta vedettiin housut nilkkoihin”, eräs iltapäivälehti julisti. Otsikon alla oli suuri kuva puolialastomasta poliisista. Ryöstäjät vaativat, että poliisit riisuutuivat ennen lunnasrahojen tuomista.

”Virheitä toisensa jälkeen. Näin poliisi munasi itsensä”, toisessa uutisoitiin viitaten poliisin kyvyttömyyteen nähdä ryöstäjien todelliset aikeet.

”Häväistys a la Berlin”, ”Koko Saksa istuu sohvillaan – ja häpeää”, Die Welt-lehdessä kuvailtiin saksalaisten tyytymättömyyttä Commerzbankin panttivankidraaman hoitamiseen.

Vaikka ryöstäjät olivat saaneet huijattua Berliinin virkavaltaa, poliisien maine korjattiin myöhemmin. Ryöstäjät olivat jättäneet useita johtolankoja, joiden avulla tapaus saatiin selvitettyä. Useimmat ryhmän jäsenet olivat juuriltaan Lähi-idästä, ja he saivat 4–13 vuoden vankeustuomiot.

Saaliin suuruutta ei tiedetä tarkkaan, sillä suuri osa käteisvaroista oli pimeää rahaa, jonka perään tallettajat eivät kyselleet. Valtaosaa saaliista ei koskaan löydetty.