Arkkipiispa James Sharp nousi tyytyväisenä vaunuihinsa aikuisen Isabella-tyttärensä kanssa 3. toukokuuta 1679.
Päivä oli ollut kiireinen, sillä Sharp oli tärkeä mies. Hän oli hoitanut piispanvirkaansa ja osallistunut kuninkaan valtaneuvoston eli Privy Councilin kokouksiin. Lisäksi ohjelmassa oli ollut viran edellyttämiä edustustehtäviä. Sharp oli nauttinut hyvän lounaan ja otti nyt mukavan asennon vaunuissaan.
Hänen piispankartanoonsa St. Andrewsissa Skotlannin itärannikolla oli enää muutama kilometri, ja hän odotti pääsevänsä kotinsa rauhaan.
Sharp kuitenkaan koskaan päässyt piispankartanoon asti, sillä matkan varrella häntä odotti yhdeksän katkeraa miestä.
Piispalla oli kaikki valta
Ristiriidat leimasivat uskonnollista elämää 1600-luvun Skotlannissa. Vuonna 1660 Englannin uusi kuningas Kaarle II oli alistanut Skotlannin valtaansa ja siirtänyt kirkollisten asioiden hallinnan seurakunnilta piispoille.
”Teidät armahdettiin sotilaina, ei kruunun alamaisina.” James Sharp, 1666
Uudistusta vastustaneet skottilaiset presbyteerit, joita kutsuttiin covenantereiksi eli ”liittolaisiksi”, alistettiin piispojen valtaan, ja kirkko tukahdutti vastalauseet.
James Sharp oli yksi niistä kirkonmiehistä, joiden tehtävänä oli pitää papit ja seurakunnat kurissa. Hän oli noussut Kaarle II:n suosioon, ja palkinnoksi hänet oli nimitetty Skotlannin arkkipiispaksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä oli tullut myös kuninkaan Privy Councilin eli valtaneuvoston jäsen.
Sharpilla oli kädet täynnä työtä. Uppiniskaiset ”covenanterit” kokoontuivat rukoilemaan ulkosalla, missä heidän ei tarvinnut noudattaa piispan sääntöjä. Vuonna 1666 he kokosivat noin tuhannen miehen armeijan ja marssivat kohti Skotlannin pääkaupunkia Edinburghia.
Armeija lyötiin, ja oikeudenkäyntiä johtanut Sharp vaati kaikkien mukana olleiden teloittamista. Vaatimus koski myös 11:tä miestä, jotka olivat antautuneet Sharpin luvattua heille armahduksen.
”Teidät armahdettiin sotilaina, ei kruunun alamaisina”, Sharp totesi lupauksensa vastaisesti ja lähetti miehet hirteen.
”Hänen suolensa revitään ulos ja pyöveli näyttää hänen sydämensä kansalle hänen ollessaan vielä elossa.” Kuninkaan valtaneuvoston tuomio David Hackstonille, 1680
Sharp kokosi nopeasti 9 000 miehen armeijan suojaksi uusilta kapinoilta, mutta hän ei pystynyt hallitsemaan niin suurta sotilasjoukkoa ja sotilaat ryhtyivät ryöstelemään.
Kukaan ei halunnut jahdata ampujaa
Viha Sharpia vastaan yltyi, ja kaksi vuotta myöhemmin yksi kapinan eloonjääneistä veteraaneista yritti murhata Sharpin tämän ollessa vierailulla Edinburghissa. Hänen aseensa kuula kuitenkin vain raapaisi Sharpia. Piispaa vihattiin niin paljon, ettei yksikään paikalla olleista edes yrittänyt pysäyttää ampujaa, joka pääsi pakenemaan.
Toinen murhayritys onnistui. 3. toukokuuta 1679 covenantereihin kuuluvan David Hackstonin johtama ryhmä asettui väijytykseen maantielle noin 10 kilometrin päähän St. Andrewsista.
Kun Sharpin vaunut lähestyivät, miehet ratsasivat niiden luo ja riuhtaisivat oven auki. He raahasivat piispan ja hänen tyttärensä ulos ja upottivat veitsensä vihattuun piispaan. Sharp vajosi polvilleen ja rukoili henkensä puolesta, mutta hyökkääjät eivät antaneet armoa. Yksi hyökkääjistä halkaisi kovalla iskulla piispan kallon, ja Sharp kuoli verilammikkoon.
Yhdeksästä murhaajasta vain kaksi vangittiin ja tuomittiin hirtettäväksi. Toinen heistä oli David Hackston.
”Hänen suolensa revitään ulos ja pyöveli näyttää hänen sydämensä kansalle hänen ollessaan vielä elossa”, kuului tuomio. Muut salamurhaajat katosivat jäljettömiin, luultavasti piispan vihollisten avustuksella.
Yhdeksän vuotta murhan jälkeen, vuonna 1688, Skotlannin poliittinen ja uskonnollinen kaaos päättyi vallankumoukseen ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin, joista yksi oli piispanvallan kumoaminen. Päätös on yhä voimassa.